perjantai 29. marraskuuta 2013

Minttu nukkui pois 28.11.2013

Istuin klo: 12.00 Univet Vettorin odotushuoneessa Mintun kanssa. Ajomatkalla jutustelin Mintulle "ei mitään hätää, käydään vaan nopeesti ja hoidetaan sut kuntoon". Odotushuoneessa Minttu oli oudon levoton ja pyrki ulos kopastaan. Kun raotin kantoboksin ovea, oli Minttu kahdessa sekunnissa jo sylissäni. Laitoin kissan kuitenkin takaisin boksiin siltä varalta, että odotushuoneeseen pamahtaa muita kissoja. Sympaattinen lääkäri ilmestyi kuitenkin nopeasti ovesta ja kutsui meidät sisään.

Aluksi lääkäri kuunteli Mintun sydämen ja keuhkot tarkkaan. Lääkäri totesi, että sydämessä on molemmin puoli todella vahva sivuääni (käyntilausunnossa sivuäänen vahvuus oli 5/6) ja sydämen syke oli todella korkea (260/minuutti). Keuhkoistakin kuului pahaa rohinaa. Seuraavaksi lääkäri tunnusteli Mintun mahaa, josko nestettä olisi kertynyt myös vatsaan. Sitä lääkäri ei kuitenkaan tuntenut. Minttu myös punnittiin nopeasti ja paino oli pysynyt 4,5 kilossa.


Seuraavaksi Mintun sydäntä päätettiin katsoa ultraäänellä. Ja sieltä tuli kovin tuomio. Mintun sydämen vasen kammio oli lähes ummessa ja vasen eteinen laajentunut. Sydän löi aivan uskomatonta vauhtia ja totesinkin lääkärille, että sydän näyttää kuin se räjähtäisi pian. Lääkäri kertoi, että sairaus on selvästi loppuvaiheessa ja Mintun on pian aika mennä. Hän kertoi, että lääkitys voidaan nostaa vahvaksi jos haluan Mintulle vielä lisäaikaa, mutta lääkäri ei luvannut, että sekään enää auttaa tässä vaiheessa. Hän myös kertoi, että Mintulla olisi vaarana tukehtumiskuolema, jos vielä vien sen kotiin. Seuraavana vaihtoehtona oli eutanasia, johon pitkän itkun päästä päädyin. Viimeisen viikon aikana kotona ollessa Mintulle tuli useasti hengenahdistusta ja näin, kuinka huonovointinen Minttu oli. En enää kestänyt katsoa, kuinka rakas ystäväni kärsi.


Laitoin Mintun takaisin koppaan ja kerroin lähimmäisilleni tuomiosta. Minttu oli kopassaan levoton ja pyrki ulos. Normaalisti Minttu käyttäytyy lääkärissä rauhallisesti ja on hiljaa kopassaan. Jossain vaiheessa puhelujen välissä Minttu katsoi minua kopasta ja maukaisi kaksi kertaa. Minusta tuntuu, että Minttu pyrki häkistä pois, jotta se voisi mennä jonnekkin piiloon yksin kuolemaan. Kuolemaisillaanhan Minttu kuitenkin oli.


Seuraavaksi nostin kissan syliini ja silittelin. Lääkäri toi rauhoittavan, jonka jälkeen Minttu alkoi hiljalleen veltostua ja oli pian poissa. Mintun elämännestettä valui housuilleni. Kun Minttu oli kokonaan unessa, Minttu nostettiin pöydälle, jolloin lääkäri antoi viimeiset (nukuttavan ja elintoiminnan lopettavan) ruiskut. Painoin nenäni Mintun turkkiin ja muistelin, itkin. Lopuksi lääkäri totesi Mintun sydämen pysähtyneen. Kello oli silloin lähempänä kahta. Annoin Mintulle vielä monet suukot, ennenkuin kykenin lähtemään. Tärkeintä lähdössä on, että nostaa katseensa nopeasti kohti ovea, eikä enää katso taakseen. Jos katsoo taakseen, on lähtö mahdotonta - ainakin omalla kohdallani.


Vasta 8-vuotias rakas Minttuni katosi ulottumattomiin.

Kuka nyt hyppää syliini välittömästi kun istuudun nojatuoliin?
Kuka nyt juttelee minulle takaisin kun höpötän omiani?
Kuka nyt nukkuu yöt vieressäni?
Kuka nyt kehrää ja leipoo vatsallani ennen nukkumaanmenoa?
Kuka nyt johdattaa minut keittiöön kun on kissojen ruoka-aika?
Kuka nyt puree minua nilkkaan kun puhun liikaa puhelimessa?


Minttu oli valehtelematta paras kissa, jonka olen koskaan saanut. Mintun kaltaista kissaa ei tule toista kohdalle.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Turun rotukissanäyttely huomenna Turun messu- ja kongressikeskuksessa!

Jou! Sinne kannattaa poiketa, meitsi ainakin käy ottamassa muutamat kuvat!


MEOWWWWWWW!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Ykköslelut

Aloitan aluksi lelusta, mikä mielestäni kuuluisi olla jokaisessa kissataloudessa ja jota tarjoan aina asiakkaille - Kong Kickeroo. Kong Kickeroo on "potkutyyny", joka sisältää kissanminttua. Omilla kissoillani on molemmilla omat Kickeroonsa, joita he sytkyttävät ja kanniskelevat. Kickeroo on muotonsa puolesta juuri oikeanlainen ja oikean kokoinen, jolloinka kissa saa hyvin lelusta otteen. Eikä haittaa, jos kissa ei juuri pitäisi kissanmintusta, sillä tyynyyn voi myös suihkuttaa esimerkiksi valeriaanaa. Tyyny on ainakin itsellä pysynyt hyvässä kunnossa ja aina kun kissanminttu tuntuu haihtuneen tyynystä, suihkautan sitä vain lisää! Kong Kickeroon hinta pyörii yleensä 5 € - 10 € paikkeilla.

Toinen molempien kissojen lempilelu on ehdottomasti aitokarvatuotteet, kuten aidolla jäniksen karvalla päällystetyt hiiret tai narukepit, missä on päässä aitokarvasuikale. Etenkin Ninnin ehdoton lemppari on aitokarvaiset hiiret, joita Ninni nakkelee ja kanniskelee ympäri asuntoa. Hiirien ikä on vaihteleva, jotkut hiiret menettävät aitokarvapäällisensä jo viikossa tai parissa, kun taas toiset hiiret säilyvät kuukausia. Hiirien hinta vaihtelee 0,60 € - 5 € riippuen esimerkiksi koosta ja ostopaikasta.

Muita hyväksi havaittuja leluja ovat Skinneezit. Skinneez-lelut ovat sisällöttömiä leluja, joissa on aavistus kissanminttua. Skinneez-lelut ovat mielestäni ehkä hieman "raadonomaisia", minkä vuoksi kissat ehkä niihin kiintyvätkin. Omat kissani kuolasivat Skinneez-sorsan täysin, laahasivat sitä suussaan lattiaa pitkin ja muuten pyörivät sorsan päällä. Lelu on oivallinen suussa kanniskeluun!

Lopuksi vielä aktiiviselle kissalle suosittelen Contempo Ciro aktivointipalloa. Itse käytän palloa aktiivisesti Ninnin kanssa, varsinkin jos olen pitkään poissa kotoa. Contempo Ciro on perusidealtaan samanlainen kuin mikä tahansa namipallo: pallossa on reikä, mistä namit tippuvat pyörittäessä ulos. Cirossa tulee mukana kuitenkin myös säätelytaso, jonka voi asettaa pallon sisälle. Sen avulla voi säädellä, kuinka helposti namit tulevat ulos pallosta. Aluksi sen voi ottaa poiskin, jotta kissa tajuaa helposti mikä on homman nimi. Ninnille olen asettanut jo jonkin verran haastetta namien ulossaamiseksi, koska helpoimmalla tasolla pallo on tyhjä jo about tunnissa. Ja Ninni ainakin ilolla ja tarmolla aina lähtee pallon perään kun pudotan sen lattialle! Minttu ei niinkään välitä juoksentelusta pallon perässä - raihnainen mummeli. No ei sentään.

Tottakai hyviä leluja ovat myös iänikuiset keppilelut sulilla tai normaalit pikkupallot ja hiiret. Ja kissoille kannattaa itsekin väsätä leluja jos eläintarvikeliikkeistä ei löydy sellaisia kuin haluaa! Tärkeintä on, että se on rakkauvvella tehty!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Mites saaha kaikki irti raapimispuusta?

Kun ollaan hankkimassa raapimispuuta, seuraavat seikat kannattaa ottaa huomioon raapimispuun valinnassa:

1. Kissaperheen koko
Tottakai, mitä enemmän on kissapesueella kokoa, sitä isompi ja monitasoisempi raapimispuun olisi hyvä olla. Kissat pitävät läheisyydestä, mutta tarvitsevat myös omaa tilaa. Ja mikäli omistaja haluaa säilyttää huonekalunsa mahdollisimman ehjänä, olisi raapimispuu (mahdollisimman monitasoinen) suositeltava hankinta.

2. Kissan koko ja luonne
Isoille, tukeville ja aktiivisille kissoille kannattaa hankkia heti alussa iso ja tukeva puu, mitä kissa voi käyttää myös vanhempana. Pienemmille ja letkeämmille kissoille riittää yleensä pienempi puu. Ja mikäli kissa pitää erityisen paljon korkeista paikoista, saattavat arvoesineet kaapiston päällä säilyä pudotuksilta jos raapimispuu on korkea.

Kannattaa myös tarkkailla, tykkääkö kissa olla enemmän pesässä/piilossa kuin esimerkiksi patjoilla, vaatteiden päällä tai laukun päällä. Se, että sanotaan kissojen automaattisesti pitävän piiloista, on mielestäni epäkorrekti väite. Omat kissani kaihtavat kaikkia pesäpetejä ja piiloja, mitä muun muassa raapimispuistakin löytyy. Tämän takia olen hankkinut omille kissoilleni raapimispuun, missä on pelkkiä tasoja. Tiedän piilojen ja kolojen menevän hukkaan, kun omat kissani eivät yksinkertaisesti viihdy siellä. Näinkin saa paljon enemmän raapimispuusta irti, kun tietää missä oma kissa tykkää lokoilla.

Samaa periaatetta voi käyttää myös petien hankinnassa. Omille kissoilleni reunalliset pedit tai pesät eivät sopineet (jäivät siis käyttämättömiksi), joten käväisin sitten hakemassa patjan - ja kappasvain, siinähän kissat sitten pötköttelevät puolen päivää. Success!

3. Laatu
Kannattaa hankkia raapimispuu melkeinpä eläintarvikeliikkeestä. Sieltä ostettuna laatu on yleensä parempi (esimerkiksi raapimisnarut pysyvät paremmin kiinni), mikä tottakai näkyy myös hinnassa. Mutta mielestäni aina on parempi ostaa kerralla kunnollinen, kun monta huonoa. Näin tuetaan myös kestävää kehitystä!

4. Sisustus
Tätä ei luultavasti tarvitse sen enempää tarkentaa. Kannattaa ostaa puu, mikä soveltuu omaan sisustukseen tai on mahdollisimman neutraali, jotta sitä voi soveltaa myös toisenlaisessa sisustuksessa. Tässäkin korostan sitä, että ostettaisiin tosiaan kerralla kunnollinen, kuin hetkeksi jokin silmiä särkevä rotisko.

5. Kiinnitys
Raapimispuita on olemassa muun muassa lattialla olevia, seinään kiinnitettäviä ja kattoon kiristettäviä. Seinään kiinnittäminen antaa puulle lisäkorkeutta, vaikkei raapimispuu olisi itse kovinkaan korkea. Seinäkiinnitys (mikäli oikein tehty) on myös tukeva, jos kissat ovat erityisen vauhdikkaita. Kattoon kiristettävä puu on yleensä korkea, mikä käy erittäin hyvin isoille kissaperheille. Kattoon kiristettävä puu on myös vähän normaalia raapimispuuta tukevampi.

Näin! Siinä taas joitakin vinkkejä, ei tietenkään mitään absoluuttisia, ennemminkin suuntaa-antavia. Jei!

Uskomaton eläinlääkäri Pol

Tulee FOXilla lauantaisin ja sunnuntaisin 11.30. Ja muinakin päivinä ainakin uusintoina. Kuten esimerkiksi tuli tänään. Kantsii katsoa, on nimittäin todella hyvä sarja.


Myös Bondi Vet on hyvä sarja. Ja se vanha elämäni eläimet, mikä tuli joku kymmenisen vuotta sitten.

Pulmia pilleriparatiisissa

Nyt ollaan eletty jonkin aikaa Mintun, sydänlääkkeen, nesteenpoistolääkkeen ja antibioottien kanssa. Aluksi ehdin jo riemuita kuinka helppoa ja ihanaa pillerien antaminen onkaan - no ei ole enää. Minttu lopetti pari päivää sitten pillerien ottamisen namien kanssa tyystin. Easypill on tällä hetkellä loppu, joten en tiedä huolisiko Minttu pillerit sen kanssa. Joka tapauksessa, nyt olen siis siirtynyt antamaan pillereitä HC metodilla, eli suoraan käsin nieluun. Minttu on onneksi niin kiltti tapaus, ettei Minttu ainakaan toistaiseksi ole aiheuttanut minulle ruumiillista kärsimystä. Valitettavasti annettavia lääkkeitä on tällä hetkellä yhteensä kuusi päivässä, mikä on aika iso määrä antaa kerralla suoraan nieluun. Minttu onkin reagoinut pillerien antamisen jälkeen ahdistuneesti ja hieman huonovointisesti - tilanne on kuitenkin stressaava. Jälkeenpäin olen kuitenkin aina yrittänyt helliä ja lepytellä keski-ikäistä vauvaani. Kannattaakin aina helliä kissaa pillereiden antamisen jälkeen, jotta kissa ei liitä pillereihin negatiivisia mieltymyksiä - vaikka itse tilanne olisikin kuinka raivostuttava (nimim. kirosanat sinkoilee, kun kissan kieli heittää puoliksi sulaneen pillerin seitsemän kertaa karvaiselle matolle).

Onneksi tilanne alkaa nyt helpottamaan, kun huomenna antibiootit loppuvat. Sitten Mintulle täytyy enää antaa yksi ja 1/4 tablettia päivittäin! Yritän hakea eläintarvikeliikkeestä liha-/maksapastaa, jonka sisälle voisin ujuttaa tabletin joko jauhettuna tai puolikkaina. Liha-/maksapasta on tuubissa olevaa maksamakkaramaista jöötiä, mikä ilmeisesti on kissoille herkkua. Arvioin pastan, kun saan hieman testattua sitä Mintulle ja muulle porukalle. Ystäväni vinkkasi myös, että he saavat kissalleen annettua tabletit murskaamalla ne lusikalle ja lorauttamalla lusikalle hieman jogurttia - sitten kissa lipoo itse lusikan puhtaaksi.

Noh, mutta katsotaan katsotaan, miten se elämä alkaa taas rullaamaan!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Sydämen vajaatoiminta (HCM) kissalla

Univet Vettorin Sari Granholm (s.a.) kuvailee lyhyesti kissojen hypertrofista kardiomyopatiaa näin: "Kissan yleisin sydänsairaus on hypertrofinen kardiomyopatia (HCM), sydänlihasta paksuunnuttava sairaus. Sairastua voi jokainen kissa, mutta se on useilla roduilla perinnöllinen sairaus. Yleisimmin sairastuvat keski-ikäiset uroskissat, mutta joillakin roduilla/yksilöillä sairaus puhkeaa jo 1-2 vuoden iässä. Sairastunut kissa voi olla oireeton, sairaus johtaa sydämen vajaatoiminnan oireisiin tai aiheuttaa äkkikuoleman. Ainoa ja ensimmäinen oire voi myös olla valtimoveritulppa, joka kulkeutuu useimmiten aortan loppupäähän ja aiheuttaa takaruumiin eriasteisia verenkiertohäiriöitä ja halvaantumisoireita."

Valitettavasti vanhemmalla kissallani Mintulla HCM aiheutti pysyvän sydämen vajaatoiminnan 6.11.2013. Minttu on siihen päivään saakka ollut täysin terve, ja eläinlääkärissäkin käytiin edeltävänä viikkona tarkistamassa maksa- ja munuaisarvot. Keskiviikkoiltana huomasin Mintun hengityksen olevan tiheää, katseen olevan tyhjä ja vähitellen Minttu muuttui levottomaksi - kuin missään asennossa ei olisi hyvä olla. Minttu makoili oudoissa asennoissa ja hengitys oli todella tiheää. Siinä vaiheessa soitin eläinlääkäripäivystykseen, missä pohdittiin josko Mintulla olisi jonkinlainen myrkytystila. Lääkäri sanoi, että mikäli kissan olo vähänkin pahenee, olisi lähdettävä päivystykseen. Tarkkailin Minttua parisen tuntia, kunnes yhtäkkiä Mintun hengitys alkoi kuplia ja rohista. Silloin soitin nopeasti eläinlääkärille ja hän käski lähteä nopeasti päivystykseen.

Päivystyksessä lääkäri totesi Mintulla sivuäänet sydämen molemmin puolin sekä voimakasta rohinaa keuhkoissa. Lääkäri sanoi heti sivuäänen olevan niin voimakas, että sydän on nyt vaurioitunut pysyvästi. Keuhkojen rohina taas johtui siitä, että sydämen laajentuneet kammiot kerryttivät vettä keuhkoihin. Minttu vietiin välittömästi happikaappiin ja Mintulle annettiin nesteenpoistolääke. Lääkäri ehti jo pelotella, että Minttu ei välttämättä selviä. Sitten ei voitu muuta kuin odottaa Mintun reagointia lääkkeisiin.


Aamulla 7.30 Minttu oli paremmassa kunnossa ja sain hakea Mintun kotiin. Mukaani sain antibiootit sekä nesteenpoistolääkkeet. Nesteenpoistolääke jäisi Mintulle ikuisesti käyttöön, sydänlääkkeitä pohdittaisiin seuraavana päivänä, kun Minttu on hieman saanut toipua tapahtuneesta. Kotona Minttu hengitteli taas normaalisti, mutta oli kuitenkin selvästi säikähtänyt tapahtuneesta. Aika ajoin tarkistelin Mintun ikeniä ja vertasin sykettä Ninnin sykkeeseen. Ilta ja yö meni rauhassa.


Seuraavana päivänä lääkäri uskalsi jo antaa hieman toivoa Mintun selviämisestä, kun Minttu oli reagoinut hyvin lääkkeisiin. Mintulta otettiin röntgen-kuvat, missä näkyi vielä nestekertymää keuhkoissa sekä sydämen kammioiden laajentumat. Mintun sydämen syke oli edelleen liian korkea, joten Minttu sai nesteenpoistolääkityksen lisäksi vielä sydänlääkkeet ainiaaksi. Muuten Mintun lämpö ja muut arvot olivat normaalit.

Nyt uskallan jo hieman iloita, sillä nyt pari päivää myöhemmin Minttu voi hyvin eikä lääkkeiden antamisen kanssa ole ollut ongelmia. Lisäksi kuulin ystävältäni, että hänen kissallaan on ollut myös sydämen vajaatoiminta ja kissa eli silti 11 vuotta.

Mitenkäs kissalle sitten saa annettua tabletteja?

1. Upottamalla tabletti namin sisään
Itse käytän tätä menetelmää molemmille kissoilleni ja toimii kuin häkä. Kumpaakaan kissaa ei ole haitannut, vaikka joutuisikin puraisemaan tablettia hieman rikki namin sisällä. Toimii! Sopivia nameja ovat esimerkiksi kaikki tikkumaiset ja pehmeät namit, kuten Natures:menun ja Miamorin namit. Lisäksi myydään superherkkuja nimeltään Easypill, jotka on vartavasten kehitetty tablettien antamiseen. Easypill haisee astetta voimakkaammalle, mikä on vielä enemmän kissan mieleen. Easypill on kokonaan muovailtavaa massaa ja sitä saa apteekista sekä joistain eläintarvikeliikkeistä.

2. Tablettiruiskulla
Omistan tablettiruiskun, mutta en ole sitä vielä kertaakaan joutunut käyttämään. Tässä periaatteena on veden imaisu ruiskuun ja tabletin asettaminen ruiskun päähän. Sitten ruisku asetetaan syvälle kissan suuhun ja painetaan vesi ulos, jonka mukana tabletti menee nieluun. Tablettiruiskuja saa apteekista.

3. Laittamalla tabletti ruoan sekaan
Mikäli tabletin saa murskata, voi sen ripotella esimerkiksi märkäruoan sekaan.

4. HC käsin antamalla
Itse en suosi enää tätä metodia, sillä sain Ninnin hampaat kerran peukaloni lävitse. Kannattaa siis hallita kyseinen metodi, ettei kissan takahampaat päädy sormen sisälle. Alla on linkki Käpälämäen lääkäriaseman opetusvideoon tabletin antamisesta käsin.


Olen myös kuullut tabletin murskaamisesta ja sekoittamisesta veteen, mutta itse en tiedä miten hyvin tabletin vaikutus silloin säilyy. En voi siis suositella tätä.

Tuossa oli nyt joitakin keinoja, miten tabletin voi kissalleen antaa. Minttu söi sydänlääkkeen jopa paljaaltaan ilman vippaskonsteja, joten kannattaa koittaa sitäkin!

Lähteet:
Granholm, S. (s.a.). Kissojen sydänsairaudet - hypertrofinen kardiomyopatia. 9.11.2013.

Helmi


Nimi: Helmi
Rotu: Maatiainen
Väri: Sininen
Turkki: Lyhyt ja tiheä, runsas pohjakarva
Silmien väri: Ruskeankeltainen
Syntynyt: 23.5.2013
Paino: 2,8 kg
Steriloitu: Ei

Helmi on uusin tulokas, mutta Helmi ei valitettavasti ole oma kissani, vaan äitini kissa. Helmi otettiin kesällä äitini seuraksi, kun Ninni ja Minttu muuttivat mukanani omaan asuntoon. Helmi on luonteeltaan hyvin samankaltainen Ninnin kanssa: aktiivinen, innokas ja malttamaton. Helmi on kuitenkin myös lempeä ja hellyydenkipeä sylikissa - kuten Minttu. Helmillä on tapana tulla makoilemaan rinnan päälle ja siinä samalla Helmi tykkää putsata makuualustana toimivan henkilön kasvot kauttaaltaan. Helmi on siis luonteeltaan ehkä omien kissojeni risteytys.

Helmi on väritykseltään kauniin sininen ja turkki muistuttaa hieman Brittiläisen kissarodun karvaa; pohjakarvaa on siis paljon. Helmillä on myös kauniit suuret silmät ja välillä Helmi muistuttaakin mielestäni kummituseläintä.

Myöskin Helmillä oli kotiutumisen alkuviikkoina suolisto-ongelmia (ripuli, oksentelu), minkä vuoksi kiiruhdimme eläinlääkäriin. Ripuli ja oksentelu voi olla mille tahansa pennuille hengenvaarallista (kuivuminen), minkä vuoksi ei kannata koskaan epäröidä lääkäriin lähtöä tällaisessa tilanteessa - mieluummin katsoa kuin katua. Helmi sai lääkärissä nesteytystä, nestemäistä lääkettä sekä reseptin Diarsanyl pastaan. Biohealthia, biobakkia tai normaalia maitohappobakteeria on mielestäni hyvä antaa pentuaikana muutenkin varotoimenpiteenä, kun pennulle annetaan kiinteää ruokaa; tämä parantaa suoliston normaaliflooran toimintaa (ja siten ehkäisee häiriötilanteita). Helmin ripuli ja oksentelu johtui eläinlääkärin mukaan kyseisellä alueella vallalla olleesta kissojen mahapöpöstä, koska lääkärillä oli käynyt monia kissanpentuja samojen oireiden vuoksi. Helmin vatsavaivat loppuivat päivää tai paria myöhemmin.

Muuten Helmi on toistaiseksi terve kuin pukki ja Helmi viettää rattoisia pentupäiviään äidin huomassa! 

Ninni




Nimi: Ninni
Rotu: Maatiainen
Väri: Punainen
Kuviointi: Tiikeri
Turkki: Lyhyt, vähäinen pohjakarva
Silmien väri: Keltainen
Syntynyt: 5.7.2011
Paino: 3,5 kg
Steriloitu: Kyllä

Ninni on nuorempi kissani, jonka hankin alunperin Mintulle kaveriksi, kun muutin omaan kotiin. Ninni on luonteeltaan aivan erilainen kuin Minttu: Ninni on todella aktiivinen, menevä ja superehtivä kissa. Ninni ei niin paljoa viihdy sylissä, kun taas Minttu hyppää heti syliin kun istuutuu sohvalle. Mielestäni Ninni muistuttaa luonteeltaan paljon Abessinialaista kissarotua, mikä on myöskin todella menevä ja aktiivinen kissarotu. Olenkin Ninnin tulon myötä rakastunut Abessinialaisiin kissoihin ja aion myöhemmin elämässäni varmasti ottaa abyja itselleni. Muutama kasvattajakaverini on myös vihjaillut josko alkaisin kasvattamaan abyja; noh, ainakaan tähän elämäntilanteeseen se ei valitettavasti sovi, ehkä myöhemmin!

Ninni muutti luokseni n. 6-viikkoisena, mikä oli aivan liian aikaisin. Täydellinen alaraja kissan ottamiselle on 12 viikkoa. 6-viikkoinen Ninni joutui ensimmäisen viikon aikana heti eläinlääkäripäivystykseen suolistotulehduksen vuoksi. Ninni olisi lääkärin mukaan edelleen tarvinnut emän maitoa ja pelkkä kuivaruoka/märkäruoka ei vielä sula kunnolla Ninnin elimistössä. Haimme Ninnille kaupasta ensiksi tuttelia ja myöhemmin emonmaidonvastiketta eläinkaupasta. Kissoille ei saisi juottaa maitoa, sillä suurin osa kissoista menettää kyvyn pilkkoa maitoa (laktoosia) pentuajan jälkeen. Pentunakaan kissalle ei saisi juottaa esimerkiksi lehmän maitoa - tästä voi seurata juurikin suolistotulehdus. Lääkkeiden avulla Ninni kuitenkin selvisi ja 10 viikon ikäisenä Ninnin suolisto alkoi toimia normaalisti (kakka oli kiinteää jatkuvasti).

Toinen ongelma, mikä on ilmennyt pennun liian varhaisesta luovuttamisesta on Ninnin sosiaalinen rajoittamattomuus. Pentuaikana emä opettaa pennuille, milloin esimerkiksi leikki loppuu tai leikkiminen on liian rajua. Ninni ei selvästikään ole oppinut kunnolla kyseistä taitoa, sillä Ninni on leikkiessään Mintun tai äidin kissan, Helmin, kanssa suhteellisen raju eikä Ninni aina osaa lopettaa leikkiä, vaikka toiset kissat sähisevät/murisevat tai vetäytyvät piiloon. Käytös liittyy varmastikin myös Ninnin aktiivisuuteen, mutta silti meno on välillä todella kovaa. Onneksi Helmin ilmestymisen myötä (joka on myös todella aktiivinen), Ninni on alkanut hieman oppimaan rajoja. Minttu on luonteeltaan muutenkin alistuva ja rauhallinen kissa, minka takia Minttu lähinnä vetäytyy pois Ninnin riehunnasta.

Kissa kannattaa ottaa siis aina 12-viikkoisena, jolloin kissa kykenee sulattamaan kunnolla kiinteän ruoan ja on oppinut käytöstavat emältään sekä pentukavereiltaan.

Ninnin myötä ongelmiksi ovat muodostuneet muun muassa roskien dyykkaus, erinäisten esineiden syöminen ja Mintun kiusaaminen. Näihin kaikkiin ongelmiin ovat syynä vähäiset virikkeet Ninnin elinympäristössä: ratkaisuna ongelmiin ovat siis olleet muun muassa aktivointilelut (namipallot), lautapelit ja erinäiset lelut. Mintun ollessa superrauhallinen oleilijakissa, en ollut varautunut Ninnin aktiivisuuteen edellä mainituin tarvikkein. Ongelma on kuitenkin helposti hoidettu!

Ninnillä on säännöllinen rauhoittava lääkitys (Opamox) matkapahoinvointiin. Kokeilin aluksi matkapahoinvointiin Dorwestin valeriaanaa, Feliway-suihketta, valeriaanatabletteja ja Thundershirtiä, mutta mikään em. tuotteista ei auttanut Ninnin matkapahoinvointiin (Ninnin pahoinvointi liian vaikea lääkärin mukaan). Vaihdoin matkoilla myös häkin paikkaa takapenkiltä etupenkille, mutta sekään ei vaikuttanut matkapahoinvointiin. Samoin koitin peittää häkin liinalla, mutta sekään ei auttanut. Matkapahoinvoinnin oireet Ninnillä on valtaisa kuolaaminen välittömästi kun häkki lasketaan autoon, oksentelu, pissaaminen ja kakkaaminen - siis kaikki nämä oireet yhtäaikaa. Lopulta hakeuduin eläinlääkärille, jonka toimesta kokeilimme ensiksi pahoinvointilääkettä, mikä ei  kuitenkaan auttanut. Tämän jälkeen kokeilimme rauhoittavaa Opamoxia 1/6 tablettia, ja aah, se auttoi välittömästi. Ninni oli kuin eri kissa autoon laitettaessa. Nyt matkat sujuvat ilman kakan hajua! 

Minttu




Nimi: Minttu
Rotu: Maatiainen
Väri: Mustavalkoinen
Turkki: Lyhyt, runsas pohjakarva
Silmien väri: Keltainen
Syntynyt: Maaliskuu 2005 (ikä 8 vuotta)
Paino: 4,5 kg
Steriloitu: Kyllä

Minttu on siis vanhempi kissani, jonka hain kajaanilaisesta maatalosta. Minttu tuli kotiini ensimmäisen kissani, Zorron, kuoltua 3-vuotiaana. Zorro jäi auton alle. Surin Zorroa n. puoli vuotta, minkä jälkeen äidin luvalla sain hankkia jälleen kissan - Mintun. Mintun tullessa kotiimme tajusin, miten häijy kissa Zorro olikaan oikeasti ollut. Olin aivan hämilläni kun Minttu ei repinyt raajojani verille tai murissut. Saan kiittää luultavasti Minttua, että minusta tuli aktiivinen kissailija!

Minttu on siis perusluonteeltaan ihanan lupsakka, stressitön ja hellyydenkipeä sylivauva. Minttu ujostelee hieman miehiä ja vieraita (en tiedä ovatko veljeni joskus aiheuttaneet sille nuoruudessa harmaita karvoja), mutta kun huomaa tilanteen olevan rauhallinen se kömpii piilostaan tekemään tuttavuutta. Minttu on luonteeltaan mielestäni aivan mahtava kissa!

Minttu on mustavalkoinen, lyhytkarvainen ja keltasilmäinen. Mintulla on mukavasti pohjakarvaa, mikä pyöristää vähän Mintun muotoja. Todellisuudessa Minttu on kuitenkin mallin mitoissa!

Terveydeltään Minttu on ollut loistokunnossa; ainut ongelma, mikä Mintulla on aina lääkärikäynneillä ollut, on hammaskivi. Hampaiden harjaus on haasteellista Mintun kanssa, kun sitä ei ole nuorena siihen opetettu. Tämän vuoksi käytän Mintun hampaiden hoidossa juomaveteen lisättävää nestettä, mikä ehkäisee hammaskiven syntyä (Virbac Vet Aquadent). On olemassa myös PlaqueOff-jauhetta, mitä taas voi laittaa esimerkiksi ruoan sekaan.

Mintulla todettiin 6.11.2013 eläinlääkäripäivystyksessä myös sydämen vajaatoiminta, mistä kerron lisää erillisessä tekstissä.

Heido!

Täällä kirjoittelee Anniina. Perustin tämän blogin - noh, en tiedä oikeastaan miksi. Aion täällä jutskailla asiaa kissoista ja muista lemmikkieläimistä, joista vain tietoa sekä kokemusta saan haalittua! Höpisen väkisinkin myös sivuavia aiheita, jotka laittavat pohtimaan asioita. Pääasiallisesti kuitenkin pyrin pysymään eläimissä, etenkin kissoissa, koska niitä omistan itse kaksi kappaletta! Seuraavassa tekstissä pyrin esittelemään myös heidät. Morojes!