keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Vierailulla Mustissa ja Mirrissä


Me oltiin käymässä Aliisan ja Kikin kanssa Turun Ravattulan Mustissa ja Mirrissä puolitoista viikkoa sitten, kun siellä vietettiin kissapäivää. Olin siis esittelemässä abessiinialaista ja somalia rotuna ihmisille. *Köh köh* kun mähän oon niin hyvä siinä...


Haha, tälle kuvalle naurettiin! "Kiki tunnustaa rakkautensa Compact Carelle". Tää kuva löytyy ilmeisesti myös Compact Caren Facebook-sivuilta, ainakin sellaista vihiä olen saanut. Hahah!




Aliisa ja Kiki olivat tällä reissulla ensimmäistä kertaa yhdessä vierailulla kodin/kotiympäristön ulkopuolella. Odotin, että Aliisa varmasti sähisisi Kikille kun mennään outoon ympäristöön, mutta toisin kävi! Aliisalla ja Kikillä ei ollut mitään ongelmia toistensa kanssa, ja voisin jopa sanoa, että Aliisa oli paljon reippaampi nyt kun Kiki oli mukana matkassa! Olen siis aikaisemminkin käynyt Mustissa ja Mirrissä yksin Aliisan kanssa ja silloin Aliisa oli hieman varautuneempi - nyt Aliisa jöllötti menemään Kikin perässä pitkin liikettä! Nyt voin huokaista helpotuksesta ja uskallan ottaa tämän dynaamisen duon myös näyttelyihin samaan aikaan. Olen hieman pelännyt sitä, että Aliisa alkaisi näyttelyssä nonstop-sähisemään Kikille, jolloin Kiki saattaisi alkaa käyttäytyä samoin - kaikinpuolinen stressi olisi taattu. Mutta tämän reissun perusteella näyttelytulevaisuus näyttää ainakin valoisalta!


Aliisa: "So tireed..."


Kerrankin saatiin joku muu ottamaan meistä yhteiskuva! Aliisa tykkää selvästi. 


Kiki oli oma rento ja iloinen itsensä, ei välittänyt vaikka ihmiset pyöri kärryjen kanssa ympärillä.



Kiki meni jopa Mustin ja Mirrin ulko-ovelle K-citymarketin puolelle makoilemaan, ei ollut moksiskaan vaikka ihmisiä vilisi kärryjen kanssa ohi. Kiki otti selvästi kontolleen sisäänheittäjän roolin! Kiki saikin vedettyä rapsuttajia sisään liikkeeseen.

torstai 9. heinäkuuta 2015

4-vuotias Ninni!


Rakas maatiaiskissani Ninni täytti sunnuntaina 4 vuotta! Kokonaista 4 vuotta! En voi uskoa miten nopeasti aika juoksee. 


Ninni tuli luokseni sattuman kautta. Ennen Ninnin tuloa, omistin toisen maatiaiskissan, Mintun. Olin haikaillut lajitoveria Mintun seuraksi, koska mulla oli edessä poismuutto kotoa. En halunnut Mintun hengailevan yksinään pikkuyksiössäni, kun itse olin ison osan päivästä koulussa - Minttu oli kuitenkin tottunut jatkuvaan ihmisseuraan kotikodissani. 


Olin kesällä 2011 heinäkuussa reippaan viikon töissä (muistaakseni Kuhmossa) ja majoituimme maaseudulla pitkän metsäpolun varrella eräässä omakotitalossa. Talon emäntä poikkesi yhtenä päivänä tarkistamassa majoitusta ja hän kertoi meille, että hänen tyttärensä  kissa oli synnyttänyt edellispäivänä pennut viereiseen varasto-/autotalli-/mikälie-rakennukseen. Emäntä vei meidät pentujen luokse. Emokissa oli suuuuperihana ja ihmisrakas, joten se ei ollut moksiskaan kun hipsimme hiljaa vilkaisemaan pikkupalleroita.


Tässä oli ensimmäinen kuva Ninnistä: Ninni on käsittääkseni tuo päällimäinen punaraidallinen pentu. Ninni vaelteli tuolla kopassa, kun muut olivat nätisti - sanoin emännälle, että olisin kiinnostunut ottamaan kissan, mutta ehdottomasti en tätä joka vaeltelee. Haha, no tämä Nuuskamuikkunenhan mulle sitten arpoutui! Kun Ninni luovutettiin mulle, ensikodista sanottiin, että Ninni oli kaikista vilkkain pentu: meni roskiksiin, riehui ja painoi koirien kanssa pitkin poikin. Ninnin luonne mätsäsikin sitten lopulta tosi oivallisesti abyjen ja somalien kanssa - täähän meni just niin kuin pitikin.


Meidän symbioosi on jatkunut nyt neljä vuotta. Ninnin alkuperäinen lajitoveri, Minttu, lähti yllättäen keskuudestamme, ja Ninni on tottunut todella hyvin elämään kolmen kissan laumassa. Olen aikaisemminkin todennut, että mielestäni tämän lauman myötä Ninnin luonne on rikastunut ja mielestäni Ninni on kaikinpuolin onnellisempi kissa.


Ninni tykkää nousta seisomaan seiniä, ikkunoita ja ovia vasten ja heiluttaa päätään edes takaisin.


Sitten Ninni ihmettelee, miksi sitä tuijotetaan.


Ninni tykkää relata.


Ninni on myös Aliisan ja Kikin hovisiivooja: Aliisa ja Kiki menevät Ninnin luokse pää notkolla putsattavaksi. Ninni ei kuitenkaan aina jaksa olla hovisiivooja, kuten kuvasta näkyy.


Ninni pitää myös itsensä siistinä.


Kielikuvat on parhaita. Slurps.


Ostin Ninnille synttärilahjaksi Mustista ja Mirristä Itsybitsyn huiskan, joka on ollut tosi suosittu. Mulla oli kassi, missä oli herkkua ja ruokaa (jotka yleensä rikotaan heti kun silmä välttää), mutta nyt kissat olivat onkineet tuon huiskan kassista ja jättäneet ruoat rauhaan. Hah!


Ostin Ninnille myös Natures:Menun herkkuja, All for Pawsin Wooly-pallon ja kaksi hiirtä. Tiedän Ninnin rakastavan kaikkia pikkuhiiriä ja -palloja, joissa on höyheniä. Ninni tarraa aina noista höyhenistä kiinni ja heittelee lelua ympäri asuntoa. Nämä kaikki menivät myös hyvin kaupaksi. 


Haluan vielä lopuksi sanoa, että en tue missään muodossa leikkaamattomien kissojen ulkoilua vapaana Suomen luonnossa. Ninnin emo oli ilmeisesti tällainen kissa ja Ninni jääkin viimeiseksi maatiaisekseni, jonka tällaisen emon pentueesta tulen koskaan ottamaan - ellei jopa viimeiseksi maatiaisekseni kaiken kaikkiaan. 

Käsittelen varmaankin myöhemmin vielä tätä ulkokissa-sisäkissa -keissiä, kun teen erillisen postauksen kandini (kissat Suomen kaupungeissa) tuloksista. Kiteytettynä voin sanoa, että kissa ei eläimenä kuulu Suomen luontoon (etenkin ilmastoltaan epäsopiva habitaatti) saatikka moderniin ympäristöön, jota dominoi antroposfääri (ihmiskehä) ja sen aiheuttamat uhkat. Lisäksi kissa on yksi haitallisimmista vieraslajeista Suomen luonnossa. Näistä voi päätellä aika paljon. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Aliisan sairastelu ja puhdistuskemikaalit kissojen elämässä

Olen aikaisemmin täällä blogissakin puhunut Aliisan sairastelusta: silmäoireilusta ja myöhemmin ilmenneistä "puuskutuskohtauksista". Tästä jälkimmäisestä en ole tainnut mainita sen koommin. Avataanpas tätä meidän tilannetta hieman: Aliisalla alkoi ilmetä noin vuosi sitten silmäoireita toisessa silmässä ja oireita tuli aina silloin tällöin. Aliisa näytti aina silmäkohtausten yhteydessä kivuliaalta, joten lopulta asia tutkittiin eläinlääkärissä perinpohjaisesti - mitään poikkeavuutta ei kuitenkaan löytynyt kummastakaan silmästä. Eläinlääkäri pohti, josko esimerkiksi ruokavalion muutos on saanut silmänesteen koostumuksen muuttumaan. Silloin päättelin, että syynä voisi olla siirtyminen raakaruokaan. Eihän se niin kuitenkaan ollut.

Tämän jälkeen Aliisalle on alkanut ilmestyä myös puuskutuskohtauksia, joissa Aliisa puuskuttaa ja kuolaa. Nämä kohtaukset ovat kestäneet alle minuutin. Näytin eläinlääkäreille videoita puuskutuksesta, mutta kukaan ei osannut sanoa syyksi juuri mitään. Aliisan keuhkot on kuvattu ja sydän kuunneltu - mitään poikkeavaa ei ole löydetty. Olin ihan pihalla, mistä nämä jutut johtuivat. Kun Kiki muutti luokseni viime talvena, ei mennyt kauaakaan kun myös Kikillä ilmeni näitä puuskutuskohtauksia (tosin paljon lievempänä). Näitä kohtauksia tuli satunnaisesti ja esimerkiksi äidin luona ollessamme kummallakaan ei ollut mitään ongelmia. Aloin pohtimaan josko remontoidussa asunnossani olisi hometta. Tämä oli kuitenkin epätodennäköistä, koska yleensä itsekin oireilisin jotenkin. Asuntoni kosteuspitoisuudet mitattiin, eikä mitään löytynyt. Jaahas.

Sitten mulla sytytti. Minä, the himosiivooja, rupesin miettimään kaikkia aineita, joita käytän siivoamiseen. Luuttuan lattiani joka viikko vähintään kerran ja lisäksi vedin lattiat yleensä joka kuukausi kloriittivedellä (1 tl kloriittia pariin litraan muistaakseni). Kloriitti on tosi vahva myrkky, jota tosiaan käytin mietona annostuksena, jotta sain kaikki kissantassuissa astian kautta lattioille kulkeutuvat "näkymättömät" virtsajämät pois lattioista. Ja pahentaakseni asioita entisestään, käytin kloriittia myös suihkepullossa - silloin kaikki pahat aineet pääsevät kauniisti hengitysteiden kautta keuhkoihin ja siitä elimistöön. Suhteellisen ohutkudoksisissa keuhkoissa ei ole kunnollisia kemikaalien "läpäisynestäjiä", vaan kemikaalit pääsevät keuhkojen kautta kulkeutumaan todella helposti elimistöön. Hyvä minä, oikein hienoa.

Lopetin siis välittömästi tämän tajuttuani kloriitin käytön kokonaan. Olen kyllä muuten siivousaineita valitessani ollut aina tarkka - kloriitti oli ainoa paheeni. Nykyään käytän hyvin pitkälti vain Kiillon kuluttajatuotteita, joiden sisältämät ainesosat ovat vähintään 95 prosenttisesti nopeasti biohajoavia. Tämän lisäksi käyttämäni Kiillon puhdistustuotteet ovat joutsenmerkittyjä, paitsi no lime ei jostain syystä ole. Ajoittain käytän myös vanhaa kunnon mäntysuopaa! Kankaisiin ja mattoihin läsähtäneisiin oksennuksiin ynnä muihin käytän luomu sappisaippuaa miksattuna liraukseen pyykinpesuainetta ja isoon määrään vettä.


Kiillon lausunto ainesosien biohajoavuudesta löytyy tuolta: Biohajoavuus.


Tässä on ne kivoimmat merkinnät. Kiillon tuotteet ovat kaiken kukkuraksi vielä avainlipputuotteita! Joutsenmerkityn tuotteen merkityksestä voi taas lukea lisää tuolta: Joutsenmerkki

Noh, sitten kuitenkin loppusummarumiin. Aliisa ja Kiki ovat lakanneet oireilemasta! Enää ei ole tullut niin sanottuja turhia eläinlääkärikäyntejä, kun ongelman todellinen ydin vihdoin löytyi. Ja nyt tuntuu muutenkin, että elämä on vihdoin mallillaan.

Kemikaalien käytön kanssa kannattaa muutenkin olla harkitseva, sillä jotkin haitalliset kemikaalit näyttävät itsestään oireita vasta vuosien altistuksen jälkeen. Haitat voivat alkaa näkyä muun muassa erilaisina herkkyyksinä ja jopa sairauksina (mm. syöpä). EU:ssa on onneksi suhteellisen tiukkojakin säädöksiä kemikaalien käytöstä, mutta edelleen sallittujen kemikaalien listoilta löytyy aineita, joita ei ole tutkittu tarpeeksi ja jotka on testattu jyrsijöillä, joille ei välttämättä ilmaannu samanlaisia haittavaikutuksia kuin esimerkiksi ihmisille (klassinen esimerkki talidomidi). Kemikaalien akuutit toksisuusarvot on tiedostettu jo hyvinkin pitkälle, mutta edelleen on paljon reikiä siinä tiedossa, mitä kemikaalit aiheuttavat pitkän altistuksen seurauksena erilaisina annoksina. Voi jopa röyhkeesti sanoa, että me hieman kärsitään tästä tiedottomuudesta tällä hetkellä esimerkiksi erilaisten syöpien ja kasvavien allergioiden ja herkkyyksien muodossa.