lauantai 23. tammikuuta 2016

Siperiankissoja

Käväsin tuossa eilen visiitillä katsomassa kaverin uutta perheenjäsentä ja napsasin siinä sitten samalla parit kuvat. 


Tässä on Tassutuvan Carlos. Carlos on jo parivuotias komea kolli!






Tässä on tämä ihana, suloinen ja kaunis uusi pieni karvakasa! Hän on Tassutuvan Gabriella, aivan ihana vaavi.



Gabriellalla on aivan ihana väritys turkissa, ihastuin täysin. 



No vähän pitää kameralaukkuakin kuolata ja kiehnätä, että tietää kuvaajan kotiväki missä sitä on oltu.



Kyllä sitä vähän nyt pitää pörhistellä Carlokselle!


En muistanut ollenkaan miten löllyköitä siperiankissat ovat, Gabriella pysyi sylissä paljon helpommin kuin esimerkiksi äidin ragdoll, Martta. Pelkkää sellaista sylissä pidettävää taikinaa!




Pallo.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Luottoherkut ja uusi märkäruoka

Täytyy tunnustaa, että meidän taloudessa herkutellaan aika paljon. Kissat (ja minä) ovat tykästyneet etenkin kahteen herkkuun: Orijenin Original-herkkuihin sekä Thriven kanaherkkuihin. 



Testailtiin tuossa jokin aika sitten erilaisia Orijenin herkkuja, joista Original oli selkeästi etenkin Kikin ja Ninnin suosiossa. Myös Aliisa syö näitä, toisin kuin muita Orijenin herkkuja. Thriven kanaherkuista pitävät kaikki - olin iloisesti yllättynyt kun herkuista tuli vihdoin isompia pakkauksia! Thriven ja Orijenin herkut ovat molemmat tosi käteviä myös lääkkeiden antamiseen, sillä molempiin laatuihin saa tungettua semipienen tabletin herkun sisälle. Thriven kuivaherkut ovat mielestäni tuossa isossa tötterössä hieman suurempia kuin pikkupakkauksissa.



Aliisa ja Kiki ovat molemmat sellaisia herkkusuita, että heti kun herkkukaappiin koskee niin molemmat kisut ovat salamana paikalla. Ninni ei jaksa taistella herkuista kauhukaksosten kanssa, joten pidän Ninnille joko oman herkutteluhetken suljetun oven takana tai heitän Aliisalle ja Kikille herkkuja toiseen päähän asuntoa kuin missä Ninni on. Tällöin Ninni saa mutustaa rauhassa. Ninnissä on sellaista naatiskelijan vikaa. 





Musti ja Mirri lanseerasi hiljattain uuden Natures:menun märkäruokasarjan kissoille - Country Hunter. Country Hunter -märkäruokia on ollut saatavilla koirille jo jonkin aikaa, mutta nyt myös vihdoin kissoille. Olin tästäkin uudesta ruoasta todella iloisesti yllättynyt, sillä kaikissa märkäruoissa on käytetty kissalle semisopivia lihanlähteitä - kanaa, kalkkunaa, hanhea, jänistä, ankkaa sekä fasaania. Ja Country Hunterhan on myös täysravinto! Koostumus näissä märkäruoissa on murekemainen, samaa kastia kuin Natures:menun peruslinjassa. Country Hunter -märkäruoat valmistetaan Iso-Britanniassa, toivon mukaan myös liha on peräisin sieltä. 

Natures:menu Country Hunter märkäruokien koostumus kuuluu seuraavasti:

Free range chicken (16,35 €/kg)
- Kana, kanan sydän, vadelma, karpalo, spirulina, kissanminttu, yucca-uute, vihreäteeuute, viinirypälesiemenuute, rosmariiniuute.
- Proteiini 10,7 %, rasva 6,2 %, tuhka 2,5 %, kuitu 0,3 %, kosteus 79 %.

Chicken & goose (16,35 €/kg)
- Kana, hanhi, punaherukka, karpalo, spirulina, kissanminttu, yucca-uute, vihreäteeuute, viinirypälesiemenuute, rosmariiniuute.
- Proteiini 10,5 %, rasva 6,3 %, tuhka 2,6 %, kuitu 0,3 %, kosteus 79 %.

Turkey & rabbit (16,35 €/kg)
Kalkkuna, kani, mustaherukka, karpalo, spirulina, kissanminttu, yucca-uute, vihreäteeuute, viinirypälesiemenuute, rosmariiniuute.
Proteiini 10,6 %, rasva 6,4 %, tuhka 2,4 %, kuitu 0,3 %, kosteus 79 %.

Duck & pheasant (16,35 €/kg)
Ankka, fasaani, mustikka, karpalo, spirulina, kissanminttu, yucca-uute, vihreäteeuute, viinirypälesiemenuute, rosmariiniuute.
Proteiini 10,5 %, rasva 6,3 %, tuhka 2,5 %, kuitu 0,3 %, kosteus 79 %.



Tytöt näyttivät ainakin tykkäävän tosi paljon kaikista märkäruokalaaduista. Meillä on tällä hetkellä vähennetty hieman raakaruokintaa nirsoilun vuoksi, joten meillä on nyt taas raakaruokinnan ja teollisen ruoan yhdistelmäpolitiikka.



Onko muita Natures:menun Country Hunter -märkäruokaa testanneita?

perjantai 15. tammikuuta 2016

Robokala

Oon nähnyt niin paljon videoita kissoista ja robottikaloista, että päätin käydä hankkimassa sellaisen BR-leluliikkeestä. Siellä oli alet päällä, jolloinka tälle vähän eri tavalla liikkuvalle robokalalle jäi hintaa kuusi euroa. Jippii! Suurin osa mun näkemistä robokaloista on uinut vain vesiastiaa ympäri, mutta tämä kala nousee myös välillä pintaan ja laskee takaisin. Laitoin kalan lasikulhoon pyörimään ja sitten olikin kaikki kolme kissaa paikalla!



Ninniä vähän jännitti, joten se meni mieluummin nurkan taakse piiloon kurkkimaan kalan touhuja.










Näihin tunnelmiin, bulibuli!

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Did it myself: kantoboksin suojus

Nyt kun on pakkanen paukkunut, päätin rueta väkertämään etenkin Ninnin metallihäkkiin "kunnollista" boksin suojusta. Pakkasilla tosin parempi suojus on paksusta kankaasta ja useammasta kerroksesta tehty suoja, joka pitää lämmön sisällä ja pakkasen ulkona. Mulla nyt oli kuitenkin varastossa raskasta puuvillakangasta, joten tein siitä nyt jonkinlaiset suojat. Mulla on yhdessä boksissa tällä hetkellä talvisuojus, joten tein kahteen muuhun nyt tästä raskaasta puuvillakankaasta suojukset.


Mittasin Ninnin metallihäkin tasojen pituudet ja leveydet, jonka jälkeen vain leikkelin kankaasta palaset mittojen mukaan (+5 cm vahinko- ja saumavara). Lisäsin 20 cm pituuteen kaikkiin muihin paloihin paitsi takapalaan - halusin saada häkin oven kohdalle pidemmän osion, jonka voi kiristää kiinni. Sitten vain palat ompelukoneella kiinni toisiinsa!


Ei nyt ole mikään SUPERkaunis, mutta kyllä mulle kelpaa! Tein tuohon oviaukon eteen vielä erillisesta kankaasta kaksinkertaisen suojan, ettei tuuli puhaltele oviaukosta sisälle. 


Tein vielä perus 20-litraiseen Atlakseen samanlaisen suojuksen. Jätin tähän myös 20 cm ylimääräistä, että oviaukon saa kiristettyä kiinni. Jokin kuitenkin meni vikaan Atlaksen mittojen kanssa, sillä ensimmäisellä sovituskerralla suojus oli aivan överisti liian iso. Kaventelin pari senttiä jokaisesta reunasta, kunnes alkoi istuvuus näyttää oikealta. Myös ylimääräinen oviaukon eteen jätetty kangas jäi hieman liian pitkäksi. No mutta tätä tää elämä on!



Diplomi-insinööri Aliisa on ollut tarkastamassa työn jäljen kelvollisuutta, hehe. Onkos teillä bokseissa suojukset?

tiistai 5. tammikuuta 2016

Eläinlääkäri vs. eläinlääkäri

Menin eräänä päivänä ystäväni seuraksi Univettiin, kun hänen kissalleen tehtiin leikkaus. Tämä oli tietyllä tapaa silmiä avaava käynti, sillä näin konkreettisesti, miten eri tavalla kissapotilasta kohdellaan tällaisessa "hyvin hinnoitellussa" yksityisessä eläinlääkärissä verrattuna kunnalliseen tai tiettyihin edullisiin yksityisiin eläinlääkäreihin. En missään nimessä sano, ettei hyvä eläinlääkäri voi olla edullinenkin, jopa toivon että tällaisia löytyy eri puolilta Suomea! Monesti kuitenkin on niin, että edullinen hinta verottaa esimerkiksi laitteistoa tai henkilökuntaa (määrä, palkka). Voi toki olla niinkin, että on kallis eläinlääkäri, missä ei ole laitteita eikä henkilökuntaa, heh. 


Itse olen tosiaan asioinut kissojen kanssa niin kunnallisella, edullisella yksityisellä kuin semihyvin hinnoitellulla yksityisellä eläinlääkärillä (minkälaiseksi luen esim. Univetin). Eläinlääkäriasemat ovat toki eläinlääkärikokoonpanoiltaan aina uniikkeja - edulliselta eläinlääkäriasemalta voi löytyä tietyn alueen spesialisti vailla vertaa, kun taas hinnakkaammalla eläinlääkäriasemalla voi olla lääkäri, joka ei tiedä paljoakaan taas tietyistä asioista. Valitettavasti joudun nyt kuitenkin ihan pikkuisen yleistämään, pahoitteluni tästä, kun yritän vetää tietynlaista kahtiajakoa omien kokemuksieni perusteella tekemistäni havainnoista.


Olimme tosiaan Univetin toimenpidehuoneessa ystäväni sekä hänen kissansa kanssa odottelemassa leikkaukseen pääsyä. Ennen leikkausta tehtävissä toimenpiteissä ei ollut mitenkään suurta eroa verrattuna muihin eläinlääkäriasemiin, toki kunnallisella eläinlääkärillä olen aina "haistanut" kiireellisyyden, kun taas tällä eläinlääkäriasemalla oltiin rauhallisempia. Yksi ero moniin muihin eläinlääkäreihin verrattuna on se, että Univetin mukaan toimenpiteessä on aina paikalla kirurgin lisäksi hoitaja. Esimerkiksi Ninninkin hammaslääkärioperaatiossa oli mukana eläinlääkäri ja hoitaja, joka sattui olemaan vielä mun kaveri. Kun tiedustelin henkilökunnalta lisää asiasta, he ilmaisivat aika hyvin hoitajan paikallaolon tärkeyden: mikäli jotakin menisi vikaan, leikkaavan eläinlääkärin on vaikea irroittaa itseään aukiolevasta potilaasta, jolloin hoitajan läsnäolo voi olla kriittinen - hoitaja voi välittömästi aloittaa esimerkiksi suonensisäisen lääkityksen tasapainottamaan potilaan tilaa. Yksin leikkaavalla eläinlääkärillä on tällaisessa tilanteessa kädet sidottuna ja on puntaroitava, mikä toimenpide on kriittisempi potilaan kannalta: viiltojen ompeleminen vai lääkitykseen vaikuttaminen.


Toimenpiteen jälkeen huomasin myös eroja verrattuna aikaisempiin kokemuksiini kissojen leikkauksista muissa eläinlääkäreissä. Ensinnäkin, kun kissa saatiin ulos leikkauksesta, kissa oli kääritty monen moneen lämpöpeittoon sekä kissan alla oli vielä lämpöpatjoja. Minä, ennen maalla asunut Anniina, en ole koskaan moista nähnyt. Jotenkin tämä iski minuun eniten, sillä itse leikkauksen kokeneena tiedän, miten sanoinkuvaamattoman kylmä leikkauksen jälkeen on. Vaikka itsekin olin käärittynä lämpöhärpäkkeisiin, mulla oli silti kylmä. Niin on varmasti kissoillakin, mutta silti kissat ei ole koskaan mun käyttämissä aikaisemmissa paikoissa saaneet noin hyvää huolenpitoa. Jotkut voivat sanoa, etteivät kissat tai muut lemmikit tuollaista tarvitse, mutta muhun se iski heti. Hoitaja sanoi, että leikkauksen jälkeen myös eläimillä on hypotermian vaara. Mulla se iski myös siinä, että leikkauksen ollessa jo tosi inhottava kokemus, on mun mielestä ihan aiheellista yrittää tehdä leikkauksen jälkeisestä olotilasta niin hyvä kuin vaan mahdollista.


Seuraava ero on täysin riippuvaista eläinlääkäristä, mutta mun on pakko mainita: eläinlääkäri laittoi leikkaushaavan niin taitavasti kiinni, etten meinannut aluksi edes nähdä koko haavaa. Olin aivan monttu auki, sillä en ollut koskaan nähnyt niin kaunista jälkeä. Ei näkynyt yhtään röpelöä umpeen laitetussa haavassa.


Toinen huomattava ero oli, ettei me saatu lähteä kotiin, ennenkuin kissa oli herännyt. Kissaa tsekkailtiin myös tasaisin väliajoin. Aikaisemmissa paikoissa mut on vain lähetetty heti edelleen nukuksissa olevan kissan kanssa kotiin. Tämä on toki hieman kaksipiippuinen juttu, sillä toisaalta on kiva saada kissa kotiin nukuksissa niin sitten kissa voi herätä omassa turvallisessa ympäristössään, mutta toisaalta taas on ihan hyvä että kissa herää eläinlääkäriasemalla, niin ammattitaitoinen henkilökunta voi tsekata että kaikki on kunnossa. Mulla tuli näistä toimenpiteistä vähän sellainen "ihmistasoinen" huolenpito mieleen - kissa sai lähestulkoon samanlaista huolenpitoa, mikä on (ainakin yleensä) ihan standardi ihmisten sairaaloissa.


Muita juttuja mitä olen nyt vuosien saatossa oppinut kantapään kautta on, että kannattaa viedä kissa suoraan jollekin sellaiselle eläinlääkärille, joka on jollain tavalla erikoistunut kissoihin. Tai sitten jos on esimerkiksi jokin tietty spesifi ihoon liittyvä vaiva, voi viedä myös iho-oireisiin erikoistuneelle eläinlääkärille. Kissoihin erikoistunut eläinlääkäri on kuitenkin mun mielestä aina varma valinta. Mulla on mennyt monen monta sataa euroa hukkaan, kun oon käynyt yleiseläinlääkäreillä, jotka tietävät kyllä esimerkiksi koirien ja tuotantoeläinten asioista todella reippaasti, mutta kissojen kohdalla ollaan hieman sormi suussa ja sovelletaan koirasta opittua kissaan - välillä se voi toimia, mutta välillä taas ei todellakaan. Oon todennut, että semmosissa ei-niin-perusjutuissa (perusjuttuja ollen esimerkiksi rokotukset) tulee halvemmaksi oikeasti mennä sellaiselle eläinlääkärille joka tietää, jolla on laitteistoa ja toimenpidetarpeita sekä jolla on ammattitaitoista henkilökuntaa. Käytiin tässä ennen joulua kunnallisella eläinlääkärillä rokottamassa äidin kissat ja kun lääkäri teki perusterveystarkastusta, tuli sellaista kommenttia, etten tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Tämän tekstin pointti ei ole markkinoida Univettiä tai käskeä kaikkia menemään mihinkään superkalliiseen eläinlääkäriin, vaan ehkäpä hieman vinkata kurkkimaan sinne hinnan taakse. Jos on superhalapa hinta, ni saakko sää sillä oikkeesti sen tarppeellisen? Ja toki jos on kallis hinta ni saakko nää silläkkää jos o ihan tietämätön lekuri?

Mitäpä mieltä työ olette? Onko vastaavanlaissii kokemuksii vai täysin päinvastassii kokemuksii?

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Ninni hammaslääkärissä

Ninnin nelivuotissynttärien mennessä ohitse rupesin pohdiskelemaan Ninnin hampaiden kunnon tarkistusta. Mitään oireita hampaisiin tai suuhun liittyen Ninnillä ei ole ollut, mutta koska ikää on mittarissa nyt se neljä vuotta, halusin tsekata anyway Ninnin purukaluston. Ninnin hampaita ei ole tarkastettu kertaakaan neljän vuoden aikana muuten kuin meikän toimesta. Yksi syy tähän on Ninnin jäätävä stressireaktio eläinlääkäriin mennessä ja se, ettei mitään rauhoittavia saa antaa.


Ninnin piti olla syömättä muistaakseni 12 tuntia ja lähdettiin aamupäivällä matkaan kohti Univettiä. Ninni aloitti välittömästi auton käynnistyessä hervottoman kuolaamisen ja myös oksensi kerran 10-15 minuutin matkan aikana lekuriin. Perillä päästin Ninnin irti tutkimushuoneeseen ja siivoilin yrjöjä.


Hoitaja otti Ninnuskan syliin ja lähti käppäilemään kohti operaatiohuonetta. Hoitaja sanoi homman kestävän ainakin puolitoista tuntia, joten päätin körötellä kotiin siksi aikaa.


Kun lähdin hakemaan Ninniä eläinlääkäristä, en juuri odotellut että mitään maailmaa mullistavaa hampaista löytyisi. Noh, eläinlääkäri oli kuitenkin joutunut ottamaan Ninniltä hammasröntgenkuvat, koska Ninnillä oli ollut takahampaissa ientaskut joiden sisältö oli tarkistettava. Lisäksi Ninnillä todettiin mahdollisesti hyvin alkutekijöissään oleva parodontiitti tai syöpymä ala- ja yläposkihampaissa. Koska homma on vielä ihan alkutekijöissään, eläinlääkäri ei osannut sanoa varmaksi onko kyse parodontiitista. Tarkastuksiin me ollaan kuitenkin menossa Ninnin kanssa joka vuosi, jolloin katsotaan tarvitseeko hampaita sitten jossain vaiheessa rueta poistelemaan.


Eläinlääkärin yleinen lausunto kuitenkin oli, että Ninnin hampaat ovat tällä hetkellä hyvässä kunnossa. Ninnin hampaissa ollut hammaskivi poistettiin, mutta ei sitä ilmeisesti ollut kovinkaan paljoa.


Pyysin ennen Ninnin toimenpidettä myös, että Ninniltä otettaisiin verikokeet ja katsottaisiin perusarvot. Tämä tehtiin ja kaikki muut arvot olivat viitearvojen sisällä, mutta glukoosin määrä oli jostain syystä pompannut 17.7 mmol/L kun viitearvo on 3.9-8.3. Whaat! Eläinlääkäri sanoi, että tämä voi johtua stressistä ja nukutusaineesta, mutta ettei arvo siltikään ole koskaan noussut kenelläkään noin korkealle. Päätettiin sitten niin, että otetaan Ninniltä kontrolliverikoe parin viikon päästä.


Ninnin kontrolliverikoetta odotellessa tulin hieman skeptiseksi ja konsultoin Univettiä, josko verikoe voitaisiin ottaa kotona eläinhoitajaystäväni toimesta, sillä Ninnin stressitaso eläinlääkäriin mentäessä on jotain ennennäkemätöntä. Tämä oli ok ja haettiinkin sitten kaverini kanssa Univetistä tarvittavat putkilot ja tultiin takaisin kotiin kiusaamaan Ninniä. Ystäväni oli supertaitava verinäytteenotossa, piikki osui heti suoneen ja ihan muutamassa sekunnissa koko homma oli ohi - jes! Ninni ei tässä verinäytteenotossa ehtinyt kovinkaan stressata, hieman pirskautti kuolaa suupielistä kun pelästyi että ollaan laittamassa jotain mönjää suuhun. Noh, kontrolliverikokeessa glukoosiarvo oli 4 mmol/L. Eli täysin normaali. Laitettiin sitten glukoosiarvon reipas nousu nukutusaineen ja stressin piikkiin, kun Ninnillä ei kuitenkaan mitään normaalista poikkeavia oireita ole ollut (esimerkiksi diabetekseen viittaavia oireita). Tätäkin pyrin kuitenkin kontrolloimaan vuosittain esimerkiksi rokotuskäynnin yhteydessä.

Tarkisteletteko te kissojen hampaita säännöllisesti eläinlääkärissä vai vasta kun oireita ilmenee (pahan hajuinen hengitys, syömättömyys...)?