keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Pikaupdate: lääkitys kunnossa

Täällä blogin puolella onkin puhuttu jo pariin otteeseen Ninnin ahdistuksesta matkustaessa. Ollaan kokeiltu erilaisia rauhoittavia, joista tähän mennessä ainut toimiva (mutta aggressiivisuutta aiheuttava) lääke on ollut Opamox. Viimeisimmät kokeilut ovat olleet Zylkene sekä antihistamiini. Zylkene toimi hitusen, mutta ei sitten useammalla kokeilulla kuitenkaan riittävästi. Antihistamiini ei toiminut ollenkaan.


Nyt meille määrättiin kokeiluun sitten Alprox-lääke, joka halleluja, on toiminut! Annostuksella 1/4 tablettia ei saatu vielä kaikkea matka-ahdistusta kuriin, mutta puolella tabletilla saatiin homma kuntoon. Ninnillä tämä lääke alkaa toimimaan jo 0,5-1 tunnin sisällä eikä aiheuta minkään sortin aggressiivisuutta. Ninni on aivan normaali lääkkeen vaikutuksen alaisena, ehkä hieman "humaltuneen" oloinen, muttei muuta. Lääkkeen vaikutus on yleensä lakannut saman päivän sisällä, jos lääke on annettu aamulla.


Jipii, ei enää oksennuksen, pissan ja kakan hajua autoreissuilla!

tiistai 23. helmikuuta 2016

Närästääkö?

Aliisaapas närästi.


Meillähän on tällä hetkellä käytössä sekaruokapolitiikka, mikä meidän taloudessa tarkoittaa käytännössä siis sitä, että kissoilla on jatkuvassa tarjoilussa teollinen kuivaruoka ja säännöstellysti tarjoilussa raakaruokaa ja teollista märkäruokaa (2-4 kertaa/päivä). Mehän oltiin viime kesänä pari kuukautta raakaruokinnalla, mikä sitten valitettavasti väistyi kun oma kunto otti hetkellisesti iskua ja oli palattava taas "helpompaan/nopeampaan" vaihtoehtoon. Raakaruokinta-aikana meillä oli kuitenkin edelleen mukana pyörimässä jatkuvassa tarjoilussa teollinen kuivaruoka, sillä mua vaan jostain syystä pelottaa tosi kovin, että tytöille jää nälkä. Lisäksi haluaisin, että kissoilla on mahdollisuus syödä niitä lajityypillisiä pieniä annoksia säännöstellyn ruoan välillä. Raakaruokinnan aikaan nappulaa ei tosin kulunut kovinkaan paljoa.


No, anyway, meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että Ninnille ja Kikille on tähän mennessä mennyt kaikki viljattomat teolliset kuivaruoat ja märkäruoat, mutta Kikille tuli kiiman yhteydessä jonkinsortin herkistyminen Thriven kuivaruoalle. Syytä tähän en tiedä. Kikille menee kuitenkin kyllä kaikki muu viljaton teollinen, vaikka siinä olisi kaikki samat ainesosat kuin Thrivessä. Mutta me ehkä koitetaan Thriveä uudestaan kun Kiki on steriloitu.


Aliisalle sen sijaan teollinen ruoka on aiheuttanut ongelmia. Kissoille menee tällä hetkellä Orijenin cat & kitten kuivaruokaa, joka käy kaikille tosi hyvin. Olen kuitenkin samalla yrittänyt etsiä jotakin toista hyvää teollista nappulaa, mikä kävisi myös Aliisalle. Thrive menee, mutta Kiki ei tällä hetkellä voi sitä syödä. Otin sitten testiin hiljattain pienen pussin Canaganin Free-run chicken kuivaruokaa, joka upposi ongelmitta kaikille kissoille. Hankin sitten samaa ruokaa 1,5 kg pussin, jolloin ongelmat Aliisan kanssa starttasivat.


Aliisa alkoi kyökkimään ja oksentamaan ilmaa. Aliisa saattoi olla sylissäni torkkumaisillaan, kun yhtäkkiä tuli extempore-kyökkäys. Tarkastelin Aliisan suuta vierasesineen varalta, mutta mitään ei näkynyt. En oikeastaan uskonut syypään olevan vierasesine, sillä mulla on nykyään aika tarkka kuri siitä mitä pidetään kissojen ulottuvissa. Mutta tottakai kaikki on mahdollista. Tarkkailin tilannetta päivän ajan vielä soittamatta eläinlääkäriin, mutta yöllä kolmen aikaan Aliisa taas kyökkäsi suoraan korvaani ja meni sen jälkeen kipukyttyrään - silloin soitin asap päivystävään eläinlääkäriin. Aliisa kuitenkin palautui taas normaaliksi, jolloin päätin kuitenkin odottaa aamuun, jotta päästään meidän omalle lääkärille Univettiin.


Aamulla huomasin Aliisan äänen muuttuneen käheäksi. Rupesin tästä sitten laskemaan 1 + 1 ja päättelin Aliisalla olevan jonkin sortin tulehdus kurkunpäässä/nielussa, mikä on nyt levinnyt äänihuuliin. Ja sitähän se sitten olikin - eläinlääkärissä Aliisalla todettiin olevan tulehdus juurikin kurkunpäässä/nielussa, minkä epäiltiin aiheutuneen närästyksestä / hetkellisestä refluksista. Eli siis happamat vatsanesteet ovat nousseet ruokatorveen toistuvasti ja näin ärsyttäneet pintakudosta aiheuttaen tulehduksen. Närästys on luultavasti Canaganin aikaansaannosta ja se heivattiinkin nyt pois ruokavaliosta.


Saatiin eläinlääkäriltä 10 päivän Amoxival Vet -kuuri ja Pepcid vatsahappojen tasapainottamiseen. Kuuria on nyt syöty viisi päivää ja Aliisa on jo aivan normaali. Äänikin on palautunut normaaliksi.


Teollisen kuivanappulan kanssa me pitäydytään siis tällä hetkellä Orijenissa. Toinen teollinen kuivanappula mikä on käynyt kaikille on Power of Naturen Fee's Favourite, ehkä me turvaudutaan nyt siihen sitten kakkosvaihtoehtona. Täytyy vain saada aikaiseksi hankkia sitä jostakin.



Onko kenelläkään muulla kokemusta kissan närästyksestä?

maanantai 1. helmikuuta 2016

Kategorioiden lempparit

Saatiin Kissankujeita-kehrääjiltä haaste kertoa FIFé-kategorioista lempparikissarodut. No täältä pesee!

Kategoria 1

Kyllä se on se ragdoll! Toivon vain suuresti, ettei ragdollien kuonoa aleta jalostamaan lytymmäksi kategoriavaihdon seurauksena. Räkkärit on niin hassuja, nauran aina ihan kyyneleet silmissä etenkin Martan energianpurkauksille. Asunnossa vilahtelee siellä täällä hieman kömpelön näköinen karvapallero ja ne still-ilmeet pysähdyshetkellä on niin parhaita. Mutta ragdollit osaa olla myös niin söpöjä ja fiksuja. Ainoa mikä vähän työntää tässä rodussa mua poispäin, on turkki. Tykkään kyllä turkinhoidosta, mutta se paksu, tiheä ja puolipitkä turkki ei vaan loppupeleissä iske muhun niin paljoa.





Kategoria 2

Hmm, täytyy sanoa että siperiankissa. Sipsut (en tiedä kutsuuko kukaan muu siperiankissoja sipsuiksi, mutta musta se on niin luttana lyhenne) on luonteeltaan ihania ja ulkonäöltään söppäniä karvapalloja. Sipsuissakin mua vähän työntää luotaan paksu turkki, mutta hyvin hoidettuna turkki on kuitenkin ihana!






Kategoria 3

Tämä on haastava. Olen mietiskellyt monen eri rodun välillä, mutta päädyn nyt eurooppalaiseen. Eurooppalaista rotuperimää näkyy aika ajoin tosi kauniisti ihan Suomen maatiaisissakin ja eurooppalainen on varmaankin yksi terveimmistä kissaroduista. Europohjaa löytyy laajalti ja geenipooli on käsittääkseni suuri. Eurooppalaisen rodun geenipoolia on myös helpompi kasvattaa kuin monien muiden rotujen. Eurooppalainen on luonteeltaan ihana, aktiivinen ja reipas! Ulkonäöltään Eurooppalainen on myös sellainen ihanan sopusuhtainen peruskissa.

Kategoria 4

Ylläripylläri, aby ja somppu tietenkin! Mutta koska tämä valinta on vähän tylsä, mun seuraava lemppari neloskategoriasta on cornish rex, etenkin luonteensa puolesta. Mulla on kaveri, jolla on cornareita ja ne on kyllä aivan valloittavia! Hyväkuntoinen cornarin turkki tuntuu aivan ihanalta, tekisi mieli vaan hieroa naamaa cornarin kylkeen, haha.



Muut, ei FIFé-hyväksytyt rodut

Valitettavasti en valitse yhtäkään rotua FIFé:n hyväksymien rotujen ulkopuolelta. Kaikki ne rodut, joista tiedän, ovat ihan hyvällä syyllä evätty FIFé:stä. Oon vähän mälsä!

Me haastetaan mukaan KollinkoukkujaKaskissaa ja Nethel-Estel! Käkäkäkäkäkäkä!