Salaisuus







Kyllä meilläkin aktivoidaan!

Monissa blogeissa on puhuttu viime aikoina kissan aktivoinnista ja suoriteltu Viiruvarpaiden starttaamaa aktivointihaastetta. Meitä ei ole toistaiseksi haastettu vielä mukaan kyseiseen hommaan muiden bloggaajien toimesta (NYYH), mutta sepä ei meitä haittaa! Päätin aktivointihaasteen innoittamana rueta läpsimään itseäni naamavärkkiin ja ryhdistäytyä kissojen leikittämisessä sekä aktivoinnissa.

Sain kaveriltani tuliaisiksi Jyväskylän kissanäyttelystä aCat & liCat -leluja. Sain tuollaisen käärmeen ja rapinatyynyn, joissa molemmissa tuntuisi olevan omien hajunystyröideni perusteella kissanminttua. Tuo käärme on meillä ihan täysi hitti, kissat kantelevat, potkivat ja heittelevät käärmettä ympäri asuntoa. Käärme löytyi yhdessä vaiheessa myös sängystä tyynyni vierestä sekä kissojen veskistä. Tällä lelulla ollaan saatu kehiin vähän lisää vipinää kissojen omiin leikkeihin.

Kikin mielestä kuvaushetki oli liian pitkä, joten Kiki kävi nappaamassa käärmeen takaisin leikkeihin. 

Tässä on Kikin ja Aliisan ehdoton suosikkilelu. Tämä lelu on kyhätty kasaan kahdesta eri huiskasta, jotka liitin kumiputkella ja teipillä yhdeksi pitkäksi kepiksi. Molemmat päät passaavat jahdattavaksi. Tämä on yksi niistä harvoista keppileluista, joilla saan Aliisan ja Kikin läähättämään ihan kunnolla. Tällä me ollaan leikitty nyt joka päivä (toki aikaisemminkin usein) ennen iltaruokailua ja oon pyrkinyt siihen, että saadaan energiavarastot kulutettua siihen pisteeseen, että kissa väsähtää ja on hengästynyt.

When it's in the ground, it's in my mouth. Omnomnom.

Toinen juttu, mikä meillä on joka päivä arjessa pyörimässä on namipallot. Eilen lattioita pitkin pyöriteltiin Kongin aktivointipalloa varsin rutiininomaisesti. Mulla on nyt ajatuksena hankkia vähän eri tavalla toimivia herkkuleluja, kuten esimerkiksi Nina Ottossonin Catpyramidin tai Kongin Cat Wobblerin. Myös Little&Biggerin aktivointipeli on ollut käytössä, mutta sekin alkaa olla jo vähän mälsän helppo. Kissat kyllä innostuu siitä edelleen, mutta namit on löydetty tosi nopsaan. Jopa Aliisa (!) on aktivoitunut ensimmäistä kertaa siirtelemään aktivointipelin laattoja!

Kongin Treat Ball on hauska norminamipalloihin verrattuna, sillä pallo vierii arvaamattomammin lattioita pitkin pallossa olevien lommojen ansiosta. Namipallot on meillä tosi toimivia, koska Kiki ja Aliisa ovat tosi persoja herkuille - palloa pyöritellään kauan namien loppumisen jälkeenkin. Itse olisin voinut olettaa jo jonkinasteista kyllästymistä, mutta eipä ole namipallon kohdalla moista näkynyt.

Yksi ongelma, mikä meillä on aktivoinnissa ja leikittämisessä ilmennyt, on kauhukaksosten (Kiki ja Aliisa) dominanssi. Ninni innostuu ajoittain namipallon pyörittämisestä jos palloja on enemmän kuin kaksi ja Ninni saa pyörittää omaa palloaan rauhassa. Yleensä aina herkkujen läsnäollessa ja mun ohjatessa toimintaa, kauhukaksoset rynnistävät paikalle ja ovat tosi malttamattomia, jolloin Ninni ei halua osallistua toimintaan. Ninni tykkää kovasti aikaisemmin mainitsemastani Little&Biggerin aktivointipelistä, mutta silloinkin Ninnin täytyy saada pelata ilman häiriötekijöitä. 

Ninnin kanssa parhaimpia (ja kauhukaksosten vuoksi toimivimpia) aktivointileikkejä ovat namipallojen pyörittäminen (vähintään kolme palloa), laserpisteen jahtaaminen, hiirilelujen nouto, lautapelin pelaaminen omassa rauhassa, namien kanssa temppuilu suljettujen ovien takana sekä namijahti. Kun olen uuvuttanut kauhukaksoset, otan yleensä silloin laserosoittimen ja juoksutan Ninniä ympäri asuntoa. Kiki on yleensä myös kiinnostunut laserpisteestä, mutta ei jaksa uupuneena jahdata pistettä Ninniä häiritsevällä tavalla.

Uusin juttu, mitä koitin ensimmäistä kertaa kissojen kanssa, on namijahti. No okei, ehkä namijahti menee sinne nose workin reviirille, mutta namijahti on kiva nimi. Namijahti oli myös vihdoin sellainen leikki, missä kaikki kissat kykenivät touhuamaan yhdessä ilman kauhukaksosten dominanssia. Laitoin kaikki kissat vessaan oven taakse hetkeksi ja piilotin nameja ympäri asuntoa erilaisiin paikkoihin. Käkäkäkäkä. Tosi haisevat herkut olisivat aluksi hyviä, mutta mulla ei vain rähmä sentään kovin haisevia herkkuja tuona hetkenä löytynyt. Noh, ens kerralla sitten! Valitettavasti mulla ei ole tästä tapahtumasta myöskään kuvamateriaalia, koska en halunnut häiritä tätä ensimmäistä kokeilua.

No mutta enivei, kun päästin kissat ulos veskistä, kissat olivat pihalla koko hommasta. Asettelin nameja sellaisiin tosi helppoihin paikkoihin ja myös hieman vaikeampiin paikkoihin. Istuin sohvalla ihan muina perunoina ja vilkuilin sivusilmällä homman etenemistä. 

Kiki löysi ensimmäisen herkun sängyltä vahingossa, jolloin Aliisan silmät pyöristyivät palloiksi ja Aliisa juoksi pikapikaa Kikin luokse etsimään lisää herkkuja. Kiki ja Aliisa alkoivat etsiä lisää herkkuja sängyn läheisyydestä, mutta eivät kuitenkaan käyttäneet kovinkaan hyvin hyödykseen hajuaistiaan. Homma näytti enneminkin sellaiselta "äkkiä mulle kaikki heti, jossain tässä on varmasti lisää herkkuja, apua äkkiä mulle se herkku ääk"-meiningiltä. Toista herkkua ei kuitenkaan löytynyt heti, jolloin Kiki rauhoitti etsintäänsä ja Aliisa tuli mun naaman eteen maukumaan. Kun Kiki hieman rauhoittui, Kiki rupesi selvästi käyttämään nenäänsä ja löysi tyynyn takaa toisen herkun, jipii! Aliisa meni taas riehumaan sängylle, mutta koska sängyllä ei ollut enää herkkuja, Aliisa tyytyi vain tarkkailemaan Kikin ja Ninnin etsintää.

Ninni löysi keittiöstä muistaakseni kaikki herkut, Kiki olohuoneesta suurimman osan ja Aliisa taisi löytää olohuoneesta vain kolme. Aliisa kiinnitti liikaa huomiota toisten löytämiin herkkuihin ja ryntäsi aina Ninnin tai Kikin luokse kun nämä mutustivat herkkua. Aliisa lopulta "luovutti" ja meni nököttämään raapimapuuhun, josta Aliisa löysi vahingossa yhden herkun ja sen jälkeen lähistöltä vielä kaksi muuta. Ehkä toistojen myötä Aliisa vähän rauhoittuu (tai sitten ei). 

Ei ihan hirviästi ollut sitä kunnon nose workkia tässä meidän yritelmässä, mutta ainakin saatiin kissoille jotakin puuhaa! Yritän käydä tässä lähiaikoina hamstraamassa haisevampia pieniä herkkuja jostakin, josko sitten saataisiin sitä nenää paremmin hommaan mukaan.

Tomppa

Olin tässä jokin aika sitten mukana cornish rexin synnytyksessä, missä mulla oli lähinnä vain oppijan rooli. Halusin nähdä miten kissan synnytys käytännössä tapahtuu, jotta osaan sitten vähän varautua vastaisuudessa jos omalle kohdalle tällainen tapahtuma sattuu ja olen vailla apujoukkoja. 

Tässä on edellä mainitussa synnytyksessä maailmaan putkahtanut cornish rex -poika Tomppa! Yritettiin ottaa vähän parempaa kuvamateriaalia tästä komistuksesta, joten laitettiin Tomppa valkoiselle ja harmaalle kanvaasille tallustamaan.

Tomppa on tällä hetkellä päivää vaille viisi viikkoa vanha. Tomppa kipittää välillä jo kovaakin vauhtia eteenpäin ja syö hieman kiinteää ruokaa.

Heh, Tomppa on oppinut jo kissan tavoille - muutamana kertana Tomppa on "sähissyt" meikälle niin että oksat pois! Itse aluksi luulin "sähinän" olevan vain äänetöntä maukumista, kunnes Tompan omistaja valaisi asiaa ja sanoi irvistelyn olevan sähinää. Haisin niin vieraalle, että Tomppa puolusti itseään! Nyttemmin Tomppa ei ole enää mulle sähissyt, vhiu. Hirviä peto.

Hyvää pääsiäistä kaikille karvatassuille ja kissanhuoltajille!

Pikaupdate: lääkitys kunnossa

Täällä blogin puolella onkin puhuttu jo pariin otteeseen Ninnin ahdistuksesta matkustaessa. Ollaan kokeiltu erilaisia rauhoittavia, joista tähän mennessä ainut toimiva (mutta aggressiivisuutta aiheuttava) lääke on ollut Opamox. Viimeisimmät kokeilut ovat olleet Zylkene sekä antihistamiini. Zylkene toimi hitusen, mutta ei sitten useammalla kokeilulla kuitenkaan riittävästi. Antihistamiini ei toiminut ollenkaan.

Nyt meille määrättiin kokeiluun sitten Alprox-lääke, joka halleluja, on toiminut! Annostuksella 1/4 tablettia ei saatu vielä kaikkea matka-ahdistusta kuriin, mutta puolella tabletilla saatiin homma kuntoon. Ninnillä tämä lääke alkaa toimimaan jo 0,5-1 tunnin sisällä eikä aiheuta minkään sortin aggressiivisuutta. Ninni on aivan normaali lääkkeen vaikutuksen alaisena, ehkä hieman "humaltuneen" oloinen, muttei muuta. Lääkkeen vaikutus on yleensä lakannut saman päivän sisällä, jos lääke on annettu aamulla.

Jipii, ei enää oksennuksen, pissan ja kakan hajua autoreissuilla!