Salaisuus







Aliisa 1 vuotta!

Aliisa täytti 26.9. 1 vuotta. Tai oikeastaan myöhemmin samana päivänä selvisi, että todellisuudessa Aliisa olikin syntynyt vasta 27.9.2013 vähän viiden jälkeen aamuyöstä. Rekkakirjaan on kuitenkin merkattu 26.9.2013, mutta liekö tuolla nyt niin suurta merkitystä. Anyway, me juhlittiin kissojen kanssa vähän herkuttelemalla! Alunperin mun piti hankkia molemmille kissoille vähän kaikkea kivaa Zooplussasta, mutta sitten mun rahat loppu taas vaihteeksi, niin on nyt pakko venyttää tilauksen tekeminen ensi viikolle.

Elikkä päätin tehdä sit tämmösen Applaws-kakun, johon laitoin kaksi pateeta kerroksiksi ja näiden kerrosten väliin sitten tuota Applawsin perus kanasuikaletta. Koristeeksi kakun päälle laitoin Cosman kylmäkuivattuja kanapaloja (joita Aliisa rakastaa yli kaiken) ja Katjalta synttärilahjaksi saatuja kylmäkuivattuja ankkapaloja.

Tadaa! Tältä kakku sitten näytti kun sain sen valmiiksi. Olisi ehkä pitänyt hieman enemmän laittaa tuota suikaletta pateiden väliin, mut ens kerralla sitten!

Aliisa tuli välittömästi haistelemaan kakkua kun sain sen valmiiksi (okei, Aliisa yritti tulla koko kokoomisen ajan syömään kaikkea, mutta estin sen).

Kakku näytti olevan success. Molemmat kissat söivät kakun suihinsa. Omnom.

Vierailulla Mustissa ja Mirrissä

Musteissa ja Mirreissä vietettiin Royal Caninin kissanpäiviä viime viikolla ja tällä viikolla. Meitsi tarjoutui viemään Aliisaa näytille Raision liikkeeseen viikko sitten lauantaina. Ajattelin että olisi hyvä Aliisalle päästä taas kuukausien tauon jälkeen vieraiden ihmisten käsittelyyn, kun näyttelyissäkään ei olla nyt käyty. Alunperin minun oli tarkoitus viedä Aliisa PIROKin näyttelyyn Sastamalaan, mutta sille viikonlopulle lysähti töitä ja sen lisäksi haluaisin hankkia näyttelyihin oman kangashäkin. Musta oma kangashäkki on kivempi, kun siinä on kaikki omat hajut ja se on ainakin sitten omilta jäljiltä joko siisti tai epäsiisti - on kuitenkin omat bakteerit sitten missä ui. Joo, näyttelyiden tarjoamat metallihäkit on varmasti putsattu ja itsekin niitä aina putsailin, mutta oon semmonen puhtausfanaatikko, että mun tarttis upottaa ne metalliseinät kuumaan veteen ja kloriittiin ja sen jälkeen vielä hinkata hammasharjalla että voisin rentoutua sen häkin kanssa. Heh.....

No, mut anyway, alla on nyt kuvia Mustin ja Mirrin vierailusta!

Ainakun me vieraillaan Aliisan kanssa jossain (ollaan käyty Mustissa ja Mirrissä aikasemminkin), niin Aliisa alkaa höpöttää hirveesti. Kuvat on sit vähän sen näkösiä kans, haha!

Uskon kuitenkin että Aliisalla oli mukavaa, kun hän kulki reippaasti häntä pystyssä ja puski vieraidenkin jalkoihin ja käsiin. 

Ostin Aliisalle jossain vaiheessa ennen kesän loppua tuommoiset vähän erimalliset valjaat Mustista ja Mirristä, kun semmoset perus Y-valjaat ei istu Aliisan runkoon hyvin. Ne kiristää lähes aina kainaloista tai ovat sitten liian isot. Nice. Mutta nämä on kuitenkin olleet hyvät! 

Pistin Aliisalle vielä hupparinkin lopuksi päälle - ihan vain söpöilyn vuoksi. Ostin tuon hupparin ihan vitsinä ensimmäisellä kerralla kun kävin Mustissa ja Mirrissä näytillä, kun työkaveri halusi välttämättä sovittaa sitä päälle. Sitten se olikin niiiin söpö. No ei, kyllähän Aliisalla täytyy olla jotain lämmikettä jos me meinataan syksylläkin hilpasta pihalla tarkkailemassa tattien syyspuhkeamista. 

Laitan myöhemmin kuvia myös PIROKista kun käväsin siellä pikaisesti näyttelyviikonlopun sunnuntaina.

Penikka tuli taloon

Nyt ollaan taas jännän äärellä. Esittelen abessiinialaisen Kharn-Ka Valley Of Ashes - eli siis Aliisan. Aliisa on yli 15 viikkoinen roikale, joka tippui tänään muun muassa vessanpönttöön. Näin hän joutui jo toistamiseen parin viikon sisällä kylvetettäväksi. Aliisalle olen nyt käyttänyt kissanpennuillekin sopivaa Espreen Cat Silky Show -shampoota. Ja ai kun kiiltää!

Aliisa tosiaan muutti luokseni joulun alla. Mintun kuoleman jälkeen minun oli muistettava myös Ninni, jolta nyt uupui kaveri - niinpä aloin etsimään aby-kasvattajia. Minttu on edelleen ajatuksissani ja suruaika jatkuu yhä. Tuona aikana oli kuitenkin pakko ajatella myös Ninnin hyvinvointia. Ninni on kissana niin sosiaalinen ja aktiivinen, että tuloksena olisi luultavimmin ollut masennus, mikäli Ninnille ei kaveria olisi hankittu.

Kasvattajakaverini kertoi tutustaan, jolla oli juuri tuolloin piakkoin luovutusikäinen aby-pentue. Kävimme katsomassa pentuja ja varaus oli tehty (totta kai kasvattaja ankarasti tiedusteli mikä meikä on naisiaan ennen myyntipäätöstä). Hinnaltaan abessiinialaiset pyörivät n. 800-900 € nurkilla.

Miksi siis päädyin ottamaan kalliin rotukissan maatiaisen sijaan? Aiemmin jo mainitsin unelmoivani abysta, mutta se on kuitenkin sivuseikka varsinaisesta päätöksestä. Suurin syy rotukissan valintaan on terveys, varmuus ja tieto. Rotukissat ovat pitkälti jalostuksen (en puhu nyt pilalle jalostetuista roduista) ja geenitunnistuksen vuoksi terveitä sekä niiden rodunomaiset sairaudet ja alttiudet tunnetaan. Rotukissoilla on kullakin yksilöllä oma sukupuunsa, jolloin myös vanhempien, isovanhempien, jne. geenit, mutaatiot ja alttiudet on kartoitettu. Maatiaiskissat taas ovat "villejä kortteja", joilta voi löytyä periaatteessa mitä vain. Rotukissan karkea arvio luonteesta tiedetään, mikä helpottaa esimerkiksi aiemman kissan ja rotukissan luonteiden yhteensovittamista. Ninni ja Aliisa ovat luonteeltaan samanlaisia ja tulevat siksi hyvin toimeen. Maatiaiskissasta taas ei oikein osaa sanoa, minkäluontoinen se aikuisena on. Arvioita pentuaikana voi tottakai tehdä, mutta niiden paikkansapitävyys ei aina ole kovin vankalla pohjalla.

Viimeinen argumenttini on, että sijoitan mieluummin kissaan, ystävään, joka elää parhaimmillaan jopa 20-vuotiaaksi, kuin kulutuskulttuurin luotsaamaan kaksi vuotta kestävään taulutelkkariin.