Kissat pesuun!

Buhahaa, päätin siis tänään vihdoin pestä kissat. Mun on pitänyt pestä kisut jo varmaan kuukausi takaperin, mutta sitten Aliisalle tuli se keuhkotulehdus, niin en halunnut alkaa pesemään kumpaakaan kissaa. Nyt kuitenkin pesin molemmat, aloittaen Aliisasta. Aliisan turkki on mielestäni hyväkuntoinen, ei mitään suurempia ongelmia. Halusin nyt tehdä yleispesun Aliisalle, koska turkki tuntui mielestäni vähän rasvaiselta ja likaiselta. En ole pessyt Aliisaa varmaankaan yli puoleen vuoteen, koska ei ole ollut näyttelyitä. 

Nyt oon kokemuksen myötä oppinut, että kun pesee kissaa kun kissaa (Aliisa, Ninni, Martta tai Helmi), kissat ovat olleet suihkutustilanteessa rauhallisempia jos itse on valmis myös kastumaan - toisin sanoen, uikkarit päällä pesemään kissaa suihkun alle. Jos ite meen vaatteet päällä pesemään kissaa ja yritän olla kastelematta itseäni, joka kerta kissat on panikoineet enemmän, koska itse panikoin vaatteiden kastumisen kanssa. Kun ei varo kastelemasta itseään, on paljon rennompi fiilis. Lisäksi mä asetan kissan yleensä kasvot seinään päin sekä itseni kissan ja mahdollisen pakotien väliin. Tällä taktiikalla kissojen peseminen on mulla onnistunut parhaiten tälleen 10 vuoden kokemuksen jälkeen! Ja koska kissan peruslämpötila on about 38-39 astetta, mun mielestä pesuveden pitäisi olla ihmisen käteen lämmintä - ei kuumaa, ei haaleaa. Oon lukenut tästä paljon erilaisia lausuntoja lämpimän ja haalean väliltä, ja ite oon päätynyt siihen lämpimään. 

Kokeilin itse asiassa kissojen pesemistä myös vannassa, mutta totesin että suihkun kanssa peseminen on helpompaa ja silloin ei tarvitse tyhjentää vannaa shamposesta vedestä ja täyttää uudestaan huuhtomista varten. Vanna on hyvä idea silloin, jos kissalla on vaikkapa hilseilevä tai ärtynyt iho, niin kissaa voi lilluttaa kosteuttavassa ja rauhoittavassa shampoovedessä hetken aikaa, jolloin ihon kutina helpottuu ja iho saa kosteutta. Ite jouduin itse asiassa kesällä tekemään Aliisalle näin, koska Aliisa alkoi ihan yhtäkkiä kutisemaan todella paljon ja uskoin sen johtuvan lintukirpuista tai puremista. Kylpy rauhoitti tilanteen ja kutina lakkasi kokonaan. Epäilys jonkinlaisista kirpuista syntyi, kun aloin itse saamaan puremia öisin ja Aliisa nukkui vieressäni. Kutina voi toki johtua esimerkiksi erilaisista ravintoon liittyvistä puutetiloista, joihin apua voi löytää esimerkiksi kalaöljystä ja biotiinista. 

Aahh, niin pehmeä ja puhdas turkki tuloksena!

Olisin halunnut kuivattaa kissat föönillä, mutta molemmat pelkäsivät sitä niin vimmatusti, että lopulta luovutin. Pitäisi ostaa hiljaisempi vehje. 

Ninni tarvitsi pesua enemmän kuin Aliisa - Ninniltä lähti furminointienkin jälkeen edelleen karvaa, minkä takia halusin katsoa jos saataisiin sitä irtokarvaa pesulla kunnolla pois. Lisäksi Ninni tyhjensi muutama päivä takaperin anaalirauhasensa ihan muuten vaan, minkä takia halusin nyt pestä peräpään kunnolla. 

Tadaa! Nyt Ninnikin on taas ihanan pehmoinen ja karvaakin irtosi ihan kivasti. Kun tyttöjen turkit olivat kuivuneet ja asettuneet, laitoin molempien turkkiin sähköisyyden poistajaa ja furminoin vielä molemmat kissat. Aliisalta ei irronnut paljon mitään, mutta Ninniltä lähti vieläkin jonkin verran karvaa reisistä. Kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin! Kun olin furminoinut Ninnin ja katsoin kissaa kokonaisuudessaan, tuntui kuin Ninni olisi tiputtanut kilon painostaan pois............ Tämä Ninnin karvanlähtö ei ole mitenkään epätavallista, Ninnillä on vaan niin tiheästi tuota karvaa.

Tässä on shampoot joita käytin. Mulla on myös Espreen Silky Show shampoo ja hoitoaine, mutta mun mielestä nämä Anjun tuotteet ovat olleet tehokkaampia ja varsinkin tuo Cachemire on ollut tosi hyvin kosteuttava ja hoitava! Poistin turkista ensin rasvan Degrease-shampoolla, minkä jälkeen huuhtelin turkin puhtaaksi ja hieroin Cachemireä turkkiin. Tämän jälkeen hyvin perusteellinen huuhtominen ja valmista! Mun mielestä toi Cachemire on sen verran kosteuttava, ettei ole tarvetta erilliselle hoitoaineelle ainakaan tällä hetkellä.

Ainiin ja hyvää itsenäisyyspäivää! 

Puunausta

Alunperin mun piti tehdä vertailupostaus furminaattorista ja karstasta, mutta huomasin että olen lahjoittanut karstani jonnekin parempaan kotiin, joten se nyt jääköön. Voin kuitenkin omasta kokemuksestani sanoa, että en enää ikinä vaihtaisi furminaattoria karstaan - tai toistaiseksi mihinkään muuhunkaan.

Furminator on siis tämän näköinen kapistus. Itse omistan tuon "aidon alkuperäisen", mutta olen kokeillut myös esimerkiksi Dogmanin ja Fooleen versioita furminaattorista ja ne toimivat vähintäänkin yhtä hyvin. Foolee itseasiassa oli mielestäni jopa hieman hellempi kuin tämä Furminatorin oma. Itse pidän Furminatorin omasta mm. tuon karvanpoistyöntövivun takia. Kun meitsi furminoi kissoja, niin toinen käsi on mulla aina varattuna kissan paikallaan pitämiseen ja sen takia on aina niin helppoa vaan painaa tuosta vivusta ja karvat tipahtaa pois. 

Tässä kaikki lisäaseet, joita käytän puunaukseen. Vaikken itse pidä hirveästi ajatuksesta, että kissan turkkiin laitetaan mönjää, jonka kissa lopulta nuolee sisuksiinsa, minusta furminointi on silti kissalle mukavampi prosessi jos kissa ei koko ajan saa sähköiskuja furminaattorista + mönjän ansiosta furminaattoriin tarttuneet irtokarvat irtoavat nopeasti furmiksen metalliosasta (eivät jää sähköisinä kiinni metalliin), niin puunaus on nopeammin ohitsekin. Siksi laitan kissan turkkiin aina aluksi jotakin sähköisyyttä poistavaa tuotetta. En suihkuta tuotetta suoraan pullosta kissaan, koska kissat ei yleensäkään tykkää siitä, vaan suihkutan tuotetta ensin käsiini ja sitten hieron mönjät kissan turkkiin. Olen tykännyt Espreen ja Anjun tuotteista (niin shampoista kuin hoitsikoistakin) ja nyt käytinkin tuota Anjun shining care -suihketta. Jojoba-suihke on ostettu Ninnille, jonka turkki on välillä vähän karhea. Shining care -suihke on myös ihan ykkönen kissanäyttelyissä Aliisalle, antaa ihanan kiillon turkkiin!

Harjoista käytän tuota pehmeäharjaksisista lähinnä suihkeen tasoittamiseen turkille ja muuhun randomiin harjailuun. Kampaa tykkään käyttää näyttelyissä kun turkin pitää olla tiptop. 

Tässä on nyt tämänpäivän (n. 10 minuutin session) saldo, mitä Aliisasta irtosi. Aliisasta ei hirveästi irtoa karvoja, joten tuo on ihan kiitettävä määrä. Ninnistä lähtee yleensä about kaksinkertainen tai kolminkertainen määrä karvaa. Ninniä en ole vielä puunannut, Ninnuska on nykyään niin ovela, että se aistii puunaushetken ja menee jonnekin piiloon. Ninni ei hirveästi tykkää furminoinnista, mutta kyllä Ninni on ihan nätisti sitten kun sen saa kiinni ja istuttaa jalkojen väliin.

Puunauksen jälkeen pitää tottakai aina antaa lapselle vähän herkkua! Jälkimmäinen otos kuvastaa kyllä täydellisesti Aliisan herkkuhetkiä (tänne se nyt heti MYÄRRRÄR!).