Uuh, en tiedä mistä aloittaa. No siis, ajattelin nyt käsitellä kalaa kissan ravinnossa ja syitä miksi itse en esimerkiksi anna erikseen kalaa kissoille. En oikestaan haluaisi että teollisissa nappuloissakaan olisi kalaa, mutta ainakaan toistaiseksi Acanalta ja Orijenilta ei ole tulossa täysin kalatonta ruokaa (maahantuojan lausunto). Olen harkinnut Thriven nappulaa, mutta mulla on vielä taustatutkimukset kesken kyseisestä nappulasta. Lisäksi haluaisin välttää herkistymisreaktioita, joten tarttisin ruoan missä on enemmän kuin yksi proteiinin lähde. Voi olla että päädyn johonkin Thrive/Orijen/nappula x kuivaruokayhdistelmään jossakin vaiheessa.
Suosin Champion petfoodsin ruokia, koska ruoat on eettisesti valmistettu, ruoka on laadukasta ja ravinnon kemikaalikuorma on vähäinen; ruoan raaka-aineet tulee tunnetuista lähteistä ja sitä kautta voidaan kontrolloida mitä vaikkapa teurasbroilerin suuhun menee. En ole ihan varma kuinka tiukka eläinten rehun valmistuksessa kemikaalien tarkkailu on, mutta esimerkiksi ihmisen ravintoon päätyy muun muassa monia mutageenisia, teratogeenisia, karsinogeenisia ja reproduktiotoksisia haitallisia kemikaaleja (POP-yhdisteet, raskasmetallit, lääkeaineiden jäämät). Tämän vuoksi otan aina ruokaa hankkiessani (sekä itselle että kissoille) huomioon muutakin kuin valmistusaineet ja ravintoainekoostumukset - nämä eivät koskaan kerro koko totuutta. Oma käsitykseni on, että eläinten rehun kemikaalikuorman tarkkailussa asiat ovat enemmän rempallaan kuin esimerkiksi ihmisten ravinnon kemikaalikuorman tarkkailussa. Toisaalta taas, lueskelin juuri juttua, missä eläinten ruoissa ei saa käyttää tiettyjä kemikaaleja (esim. säilöntäaineet) toisin kuin ihmisten ravinnossa, sillä eläimet eivät pysty lukemaan tuoteselostetta ja tekemään omia valintojaan. Mun pitäisi varmaan tutkia tätä asiaa vähän tarkemmin, että miten tiukkaa kemikaalien käyttö teuraseläimillä ja ruoassa suoraan on eläinten rehun valmistuksessa.
No, mutta palataanpas siihen kalaan. Syyt, miksi en haluaisi kalaa kissojeni ruokavalioon on herkistyminen, ylikalastus ja kemikaalikuorma. Kala ei kuulu kissojen luontaiseen lajityypilliseen ruokavalioon, minkä takia etenkin voimakas kala voi johtaa herkistymisreaktioihin. Toisaalta taas kissojen lajityypilliseen ruokavalioon eivät kuulu myöskään lammas, nauta tai sika, mutta nämä ainesosat eivät ilmeisesti tutkimusten perusteella ole niin herkistäviä kuin kala. Miksi kissoille ei tehdä teollista nappulaa, missä raaka-aineena olisivat jyrsijät? Hmm.
Toinen syy kalan välttämiselle on ylikalastus. Kalastaminen on elinkeinona räjähtänyt käsiin, minkä vuoksi monet kalakannat ja varsinkin suuret petokalat (turska, lohi) ovat häviämässä kokonaan monilta alueilta. Esimerkiksi vuonna 1950 kalansaalis oli 19 miljoonaa tonnia, kun vuonna 2012 se on noussut 90 miljoonaan tonniin. 75 % kaikista pyydettävistä kalalajeista on ylikalastettuja. Etenkin tonnikala, mitä on monen monissa kissanruoissa, on joko äärimmäisen uhanalainen tai erittäin uhanalainen. WWF:n sivuilta löytyy
kalaopas, mistä voi lueskella eri kalalajeista lisää. WWF:n listauksessa vältettäviä kalalajeja ja mereneläviä ovat muun muassa katkarapu, lohi, sardiini, taimen, tonnikala ja turska, mitä itse olen nähnyt etenkin monissa märkäruoissa raaka-aineina. Koska nämä arvolajit ehtyvät luonnosta, on perustettu paljon kalankasvattamoita, jotta arvokalojen saanti voidaan edes jollain keinolla turvata. Vesiviljelyssä ja kalankasvatuksessa on kuitenkin omat ongelmansa, kuten ulosteet ja ruoantähteet (rehevöityminen), tautien aktiivinen leviäminen, geneettinen saastuminen ja (hah) kalastuksen kasvaminen (viljellyille petokaloille täytyy olla ravintoa). Lisäksi katkarapukasvattamot ovat tärkein syy mangrovemetsien tuholle. Monet kalalajit eivät siis kestä suurta kulutusta, minkä takia haluan olla yksi miinus kissojeni kanssa tässä kulutuspopulaatiossa.
Kolmas ja tärkein syy kalan karttamiselle on kalojen suuri kemikaalikuorma. Esimerkiksi dioksiini, PCB-yhdisteet ja eri raskasmetallit (elohopea, kadmium, tinayhdisteet) kaikki kertyvät etenkin rasvaiseen kalaan ja ovat eliöille myrkyllisiä jo hyvin pieninä pitoisuuksina (mutageenisuus, karsinogeenisuus, teratogeenisuus, reproduktiotoksisuus). Lisäksi monet aineet kumuloituvat ja rikastuvat ravintoketjussa. Kemikaaleja päätyy vesieliöihin monesti valuman tai laskeuman kautta. Kalojen kemikaalikuorma on ongelmana lähestulkoon kaikissa rasvaisissa kalakannoissa paikasta riippumatta. Esimerkiksi Itämeren lohi ja silakka ovat täynnä dioksiinia. Monet kemikaalit ovat vielä niin reippaita, että ne siirtyvät kaukokulkeumana toisille alueille, missä ongelma ei muuten olisi niin suuri. Kaloissa olevat kemikaalit siirtyvät kalaruoan mukana kissojen elimistöön.
Kala ei ole välttämättömyys kissan ruokavaliossa. Mielestäni kalassa on paljon enemmän huonoja puolia kuin hyviä puolia kissan ruokavaliossa, minkä takia olen valmis jättämään sen pois.
Herkistymis-, ympäristö- ja kemikaaliongelmia on monissa muissakin kissan ravinnon raaka-aineissa, mutta mielestäni kalojen kohdalla varsinkin kemikaalien haitat eskaloituvat - kaikki haitalliset mönjät mitä kuivalla maalla käytetään päätyvät yleensä aina lopulta vesistöihin ja sitä kautta vesieliöiden nassuihin.
Syy miksi itse silti syötän Acanan ja Orijenin nappulaa, missä molemmissa on kalaa, on puhtaasti Champion Petfoodsin läpinäkyvyys ja vastuullisuus (mikä toivottavasti ei ole pelkkää mediahöpötystä vaan totta) yrityksenä. Esimerkiksi Orijenin
sivuilla kerrotaan, mistä ja miten mitäkin raaka-ainetta hankitaan. Toivoisin jossain vaiheessa (ehkäpä gradun empiirisen tutkimuksen siivittämänä), että pääsisin joskus käymään eläinrehutehtailla tsekkaamassa mitä oikeasti tapahtuu.
Mitä mieltä muut ovat kalasta kissojen ravinnossa?
