Närästääkö?

Aliisaapas närästi.

Meillähän on tällä hetkellä käytössä sekaruokapolitiikka, mikä meidän taloudessa tarkoittaa käytännössä siis sitä, että kissoilla on jatkuvassa tarjoilussa teollinen kuivaruoka ja säännöstellysti tarjoilussa raakaruokaa ja teollista märkäruokaa (2-4 kertaa/päivä). Mehän oltiin viime kesänä pari kuukautta raakaruokinnalla, mikä sitten valitettavasti väistyi kun oma kunto otti hetkellisesti iskua ja oli palattava taas "helpompaan/nopeampaan" vaihtoehtoon. Raakaruokinta-aikana meillä oli kuitenkin edelleen mukana pyörimässä jatkuvassa tarjoilussa teollinen kuivaruoka, sillä mua vaan jostain syystä pelottaa tosi kovin, että tytöille jää nälkä. Lisäksi haluaisin, että kissoilla on mahdollisuus syödä niitä lajityypillisiä pieniä annoksia säännöstellyn ruoan välillä. Raakaruokinnan aikaan nappulaa ei tosin kulunut kovinkaan paljoa.

No, anyway, meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että Ninnille ja Kikille on tähän mennessä mennyt kaikki viljattomat teolliset kuivaruoat ja märkäruoat, mutta Kikille tuli kiiman yhteydessä jonkinsortin herkistyminen Thriven kuivaruoalle. Syytä tähän en tiedä. Kikille menee kuitenkin kyllä kaikki muu viljaton teollinen, vaikka siinä olisi kaikki samat ainesosat kuin Thrivessä. Mutta me ehkä koitetaan Thriveä uudestaan kun Kiki on steriloitu.

Aliisalle sen sijaan teollinen ruoka on aiheuttanut ongelmia. Kissoille menee tällä hetkellä Orijenin cat & kitten kuivaruokaa, joka käy kaikille tosi hyvin. Olen kuitenkin samalla yrittänyt etsiä jotakin toista hyvää teollista nappulaa, mikä kävisi myös Aliisalle. Thrive menee, mutta Kiki ei tällä hetkellä voi sitä syödä. Otin sitten testiin hiljattain pienen pussin Canaganin Free-run chicken kuivaruokaa, joka upposi ongelmitta kaikille kissoille. Hankin sitten samaa ruokaa 1,5 kg pussin, jolloin ongelmat Aliisan kanssa starttasivat.

Aliisa alkoi kyökkimään ja oksentamaan ilmaa. Aliisa saattoi olla sylissäni torkkumaisillaan, kun yhtäkkiä tuli extempore-kyökkäys. Tarkastelin Aliisan suuta vierasesineen varalta, mutta mitään ei näkynyt. En oikeastaan uskonut syypään olevan vierasesine, sillä mulla on nykyään aika tarkka kuri siitä mitä pidetään kissojen ulottuvissa. Mutta tottakai kaikki on mahdollista. Tarkkailin tilannetta päivän ajan vielä soittamatta eläinlääkäriin, mutta yöllä kolmen aikaan Aliisa taas kyökkäsi suoraan korvaani ja meni sen jälkeen kipukyttyrään - silloin soitin asap päivystävään eläinlääkäriin. Aliisa kuitenkin palautui taas normaaliksi, jolloin päätin kuitenkin odottaa aamuun, jotta päästään meidän omalle lääkärille Univettiin.

Aamulla huomasin Aliisan äänen muuttuneen käheäksi. Rupesin tästä sitten laskemaan 1 + 1 ja päättelin Aliisalla olevan jonkin sortin tulehdus kurkunpäässä/nielussa, mikä on nyt levinnyt äänihuuliin. Ja sitähän se sitten olikin - eläinlääkärissä Aliisalla todettiin olevan tulehdus juurikin kurkunpäässä/nielussa, minkä epäiltiin aiheutuneen närästyksestä / hetkellisestä refluksista. Eli siis happamat vatsanesteet ovat nousseet ruokatorveen toistuvasti ja näin ärsyttäneet pintakudosta aiheuttaen tulehduksen. Närästys on luultavasti Canaganin aikaansaannosta ja se heivattiinkin nyt pois ruokavaliosta.

Saatiin eläinlääkäriltä 10 päivän Amoxival Vet -kuuri ja Pepcid vatsahappojen tasapainottamiseen. Kuuria on nyt syöty viisi päivää ja Aliisa on jo aivan normaali. Äänikin on palautunut normaaliksi.

Teollisen kuivanappulan kanssa me pitäydytään siis tällä hetkellä Orijenissa. Toinen teollinen kuivanappula mikä on käynyt kaikille on Power of Naturen Fee's Favourite, ehkä me turvaudutaan nyt siihen sitten kakkosvaihtoehtona. Täytyy vain saada aikaiseksi hankkia sitä jostakin.

Onko kenelläkään muulla kokemusta kissan närästyksestä?

Eläinlääkäri vs. eläinlääkäri

Menin eräänä päivänä ystäväni seuraksi Univettiin, kun hänen kissalleen tehtiin leikkaus. Tämä oli tietyllä tapaa silmiä avaava käynti, sillä näin konkreettisesti, miten eri tavalla kissapotilasta kohdellaan tällaisessa "hyvin hinnoitellussa" yksityisessä eläinlääkärissä verrattuna kunnalliseen tai tiettyihin edullisiin yksityisiin eläinlääkäreihin. En missään nimessä sano, ettei hyvä eläinlääkäri voi olla edullinenkin, jopa toivon että tällaisia löytyy eri puolilta Suomea! Monesti kuitenkin on niin, että edullinen hinta verottaa esimerkiksi laitteistoa tai henkilökuntaa (määrä, palkka). Voi toki olla niinkin, että on kallis eläinlääkäri, missä ei ole laitteita eikä henkilökuntaa, heh. 

Itse olen tosiaan asioinut kissojen kanssa niin kunnallisella, edullisella yksityisellä kuin semihyvin hinnoitellulla yksityisellä eläinlääkärillä (minkälaiseksi luen esim. Univetin). Eläinlääkäriasemat ovat toki eläinlääkärikokoonpanoiltaan aina uniikkeja - edulliselta eläinlääkäriasemalta voi löytyä tietyn alueen spesialisti vailla vertaa, kun taas hinnakkaammalla eläinlääkäriasemalla voi olla lääkäri, joka ei tiedä paljoakaan taas tietyistä asioista. Valitettavasti joudun nyt kuitenkin ihan pikkuisen yleistämään, pahoitteluni tästä, kun yritän vetää tietynlaista kahtiajakoa omien kokemuksieni perusteella tekemistäni havainnoista.

Olimme tosiaan Univetin toimenpidehuoneessa ystäväni sekä hänen kissansa kanssa odottelemassa leikkaukseen pääsyä. Ennen leikkausta tehtävissä toimenpiteissä ei ollut mitenkään suurta eroa verrattuna muihin eläinlääkäriasemiin, toki kunnallisella eläinlääkärillä olen aina "haistanut" kiireellisyyden, kun taas tällä eläinlääkäriasemalla oltiin rauhallisempia. Yksi ero moniin muihin eläinlääkäreihin verrattuna on se, että Univetin mukaan toimenpiteessä on aina paikalla kirurgin lisäksi hoitaja. Esimerkiksi Ninninkin hammaslääkärioperaatiossa oli mukana eläinlääkäri ja hoitaja, joka sattui olemaan vielä mun kaveri. Kun tiedustelin henkilökunnalta lisää asiasta, he ilmaisivat aika hyvin hoitajan paikallaolon tärkeyden: mikäli jotakin menisi vikaan, leikkaavan eläinlääkärin on vaikea irroittaa itseään aukiolevasta potilaasta, jolloin hoitajan läsnäolo voi olla kriittinen - hoitaja voi välittömästi aloittaa esimerkiksi suonensisäisen lääkityksen tasapainottamaan potilaan tilaa. Yksin leikkaavalla eläinlääkärillä on tällaisessa tilanteessa kädet sidottuna ja on puntaroitava, mikä toimenpide on kriittisempi potilaan kannalta: viiltojen ompeleminen vai lääkitykseen vaikuttaminen.

Toimenpiteen jälkeen huomasin myös eroja verrattuna aikaisempiin kokemuksiini kissojen leikkauksista muissa eläinlääkäreissä. Ensinnäkin, kun kissa saatiin ulos leikkauksesta, kissa oli kääritty monen moneen lämpöpeittoon sekä kissan alla oli vielä lämpöpatjoja. Minä, ennen maalla asunut Anniina, en ole koskaan moista nähnyt. Jotenkin tämä iski minuun eniten, sillä itse leikkauksen kokeneena tiedän, miten sanoinkuvaamattoman kylmä leikkauksen jälkeen on. Vaikka itsekin olin käärittynä lämpöhärpäkkeisiin, mulla oli silti kylmä. Niin on varmasti kissoillakin, mutta silti kissat ei ole koskaan mun käyttämissä aikaisemmissa paikoissa saaneet noin hyvää huolenpitoa. Jotkut voivat sanoa, etteivät kissat tai muut lemmikit tuollaista tarvitse, mutta muhun se iski heti. Hoitaja sanoi, että leikkauksen jälkeen myös eläimillä on hypotermian vaara. Mulla se iski myös siinä, että leikkauksen ollessa jo tosi inhottava kokemus, on mun mielestä ihan aiheellista yrittää tehdä leikkauksen jälkeisestä olotilasta niin hyvä kuin vaan mahdollista.

Seuraava ero on täysin riippuvaista eläinlääkäristä, mutta mun on pakko mainita: eläinlääkäri laittoi leikkaushaavan niin taitavasti kiinni, etten meinannut aluksi edes nähdä koko haavaa. Olin aivan monttu auki, sillä en ollut koskaan nähnyt niin kaunista jälkeä. Ei näkynyt yhtään röpelöä umpeen laitetussa haavassa.

Toinen huomattava ero oli, ettei me saatu lähteä kotiin, ennenkuin kissa oli herännyt. Kissaa tsekkailtiin myös tasaisin väliajoin. Aikaisemmissa paikoissa mut on vain lähetetty heti edelleen nukuksissa olevan kissan kanssa kotiin. Tämä on toki hieman kaksipiippuinen juttu, sillä toisaalta on kiva saada kissa kotiin nukuksissa niin sitten kissa voi herätä omassa turvallisessa ympäristössään, mutta toisaalta taas on ihan hyvä että kissa herää eläinlääkäriasemalla, niin ammattitaitoinen henkilökunta voi tsekata että kaikki on kunnossa. Mulla tuli näistä toimenpiteistä vähän sellainen "ihmistasoinen" huolenpito mieleen - kissa sai lähestulkoon samanlaista huolenpitoa, mikä on (ainakin yleensä) ihan standardi ihmisten sairaaloissa.

Muita juttuja mitä olen nyt vuosien saatossa oppinut kantapään kautta on, että kannattaa viedä kissa suoraan jollekin sellaiselle eläinlääkärille, joka on jollain tavalla erikoistunut kissoihin. Tai sitten jos on esimerkiksi jokin tietty spesifi ihoon liittyvä vaiva, voi viedä myös iho-oireisiin erikoistuneelle eläinlääkärille. Kissoihin erikoistunut eläinlääkäri on kuitenkin mun mielestä aina varma valinta. Mulla on mennyt monen monta sataa euroa hukkaan, kun oon käynyt yleiseläinlääkäreillä, jotka tietävät kyllä esimerkiksi koirien ja tuotantoeläinten asioista todella reippaasti, mutta kissojen kohdalla ollaan hieman sormi suussa ja sovelletaan koirasta opittua kissaan - välillä se voi toimia, mutta välillä taas ei todellakaan. Oon todennut, että semmosissa ei-niin-perusjutuissa (perusjuttuja ollen esimerkiksi rokotukset) tulee halvemmaksi oikeasti mennä sellaiselle eläinlääkärille joka tietää, jolla on laitteistoa ja toimenpidetarpeita sekä jolla on ammattitaitoista henkilökuntaa. Käytiin tässä ennen joulua kunnallisella eläinlääkärillä rokottamassa äidin kissat ja kun lääkäri teki perusterveystarkastusta, tuli sellaista kommenttia, etten tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Tämän tekstin pointti ei ole markkinoida Univettiä tai käskeä kaikkia menemään mihinkään superkalliiseen eläinlääkäriin, vaan ehkäpä hieman vinkata kurkkimaan sinne hinnan taakse. Jos on superhalapa hinta, ni saakko sää sillä oikkeesti sen tarppeellisen? Ja toki jos on kallis hinta ni saakko nää silläkkää jos o ihan tietämätön lekuri?

Mitäpä mieltä työ olette? Onko vastaavanlaissii kokemuksii vai täysin päinvastassii kokemuksii?

Ninni hammaslääkärissä

Ninnin nelivuotissynttärien mennessä ohitse rupesin pohdiskelemaan Ninnin hampaiden kunnon tarkistusta. Mitään oireita hampaisiin tai suuhun liittyen Ninnillä ei ole ollut, mutta koska ikää on mittarissa nyt se neljä vuotta, halusin tsekata anyway Ninnin purukaluston. Ninnin hampaita ei ole tarkastettu kertaakaan neljän vuoden aikana muuten kuin meikän toimesta. Yksi syy tähän on Ninnin jäätävä stressireaktio eläinlääkäriin mennessä ja se, ettei mitään rauhoittavia saa antaa.

Ninnin piti olla syömättä muistaakseni 12 tuntia ja lähdettiin aamupäivällä matkaan kohti Univettiä. Ninni aloitti välittömästi auton käynnistyessä hervottoman kuolaamisen ja myös oksensi kerran 10-15 minuutin matkan aikana lekuriin. Perillä päästin Ninnin irti tutkimushuoneeseen ja siivoilin yrjöjä.

Hoitaja otti Ninnuskan syliin ja lähti käppäilemään kohti operaatiohuonetta. Hoitaja sanoi homman kestävän ainakin puolitoista tuntia, joten päätin körötellä kotiin siksi aikaa.

Kun lähdin hakemaan Ninniä eläinlääkäristä, en juuri odotellut että mitään maailmaa mullistavaa hampaista löytyisi. Noh, eläinlääkäri oli kuitenkin joutunut ottamaan Ninniltä hammasröntgenkuvat, koska Ninnillä oli ollut takahampaissa ientaskut joiden sisältö oli tarkistettava. Lisäksi Ninnillä todettiin mahdollisesti hyvin alkutekijöissään oleva parodontiitti tai syöpymä ala- ja yläposkihampaissa. Koska homma on vielä ihan alkutekijöissään, eläinlääkäri ei osannut sanoa varmaksi onko kyse parodontiitista. Tarkastuksiin me ollaan kuitenkin menossa Ninnin kanssa joka vuosi, jolloin katsotaan tarvitseeko hampaita sitten jossain vaiheessa rueta poistelemaan.

Eläinlääkärin yleinen lausunto kuitenkin oli, että Ninnin hampaat ovat tällä hetkellä hyvässä kunnossa. Ninnin hampaissa ollut hammaskivi poistettiin, mutta ei sitä ilmeisesti ollut kovinkaan paljoa.

Pyysin ennen Ninnin toimenpidettä myös, että Ninniltä otettaisiin verikokeet ja katsottaisiin perusarvot. Tämä tehtiin ja kaikki muut arvot olivat viitearvojen sisällä, mutta glukoosin määrä oli jostain syystä pompannut 17.7 mmol/L kun viitearvo on 3.9-8.3. Whaat! Eläinlääkäri sanoi, että tämä voi johtua stressistä ja nukutusaineesta, mutta ettei arvo siltikään ole koskaan noussut kenelläkään noin korkealle. Päätettiin sitten niin, että otetaan Ninniltä kontrolliverikoe parin viikon päästä.

Ninnin kontrolliverikoetta odotellessa tulin hieman skeptiseksi ja konsultoin Univettiä, josko verikoe voitaisiin ottaa kotona eläinhoitajaystäväni toimesta, sillä Ninnin stressitaso eläinlääkäriin mentäessä on jotain ennennäkemätöntä. Tämä oli ok ja haettiinkin sitten kaverini kanssa Univetistä tarvittavat putkilot ja tultiin takaisin kotiin kiusaamaan Ninniä. Ystäväni oli supertaitava verinäytteenotossa, piikki osui heti suoneen ja ihan muutamassa sekunnissa koko homma oli ohi - jes! Ninni ei tässä verinäytteenotossa ehtinyt kovinkaan stressata, hieman pirskautti kuolaa suupielistä kun pelästyi että ollaan laittamassa jotain mönjää suuhun. Noh, kontrolliverikokeessa glukoosiarvo oli 4 mmol/L. Eli täysin normaali. Laitettiin sitten glukoosiarvon reipas nousu nukutusaineen ja stressin piikkiin, kun Ninnillä ei kuitenkaan mitään normaalista poikkeavia oireita ole ollut (esimerkiksi diabetekseen viittaavia oireita). Tätäkin pyrin kuitenkin kontrolloimaan vuosittain esimerkiksi rokotuskäynnin yhteydessä.

Tarkisteletteko te kissojen hampaita säännöllisesti eläinlääkärissä vai vasta kun oireita ilmenee (pahan hajuinen hengitys, syömättömyys...)?

Rokotukset

Kissoille on siis olemassa erilaisia yhdistelmärokotteita kissaruttoa, kissanuhaa, klamydiaa ja leukemiaa vastaan. Lisäksi on olemassa erillinen rokote rabiesta vastaan. Rokotteet voivat olla joko eläviä tai tapettuja; elävät rokotteet sisältävät heikennettyjä taudinaiheuttajia, kun taas tapetuissa rokotteissa taudinaiheuttajat ovat nimensä mukaisesti tapettu. Evira suosittelee sivuillaan tapettuja rokotteita erityisesti pienille pennuille ja tiineille nartuille. Tapetut rokotteet ovat hyvä ratkaisu myös pennuille, jotka ovat menossa monen kissan talouteen. Elävät rokotteet taas ovat hyviä perusterveille aikuisille kissoille ja nämä rokotteet antavat ilmeisesti myös tehokkaamman suojan rokotettavaa tautia vastaan. Tapetut rokotteet taas on uusittava useammin. Eviran sivuilta löytyy hyvä taulukko siitä, kuinka usein rokotukset on uusittava.

Olen täällä blogissani käsitellytkin meillä ilmennyttä haittavaikutusta elävästä rokotteesta, joka oli annettu Kikille ja tarttui aivastelun seurauksena myös muihin kissoihin. Edelleen voidaan spekuloida oliko meidän kissalauman tautipuhkeama kuitenkaan rokotuksen syytä vai tuliko tauti erikseen lääkäristä tai muualta. Elävässä rokotteessa tällainen reaktio on kuitenkin mahdollinen.

Kyllä nukkuvat kissat ovat sitten niin söpöjä, hah!

Kävimme siis tosiaan tänään vihdoin rokotuksilla koko porukan kanssa. Selitin eläinlääkärille aikaisemman tilanteen Kikin elävän rokotteen kanssa ja eläinlääkäri suositteli nyt tapetun eri merkkisen rokotteen antamista koko porukalle. Kikille, Aliisalle ja Ninnille annettiin siis FEL-O-VAX IV -rokote, joka sisältää myös klamydiarokotteen. 

Kiki oli tosi nätisti eläinlääkärissä (paitsi omassa kopassaan vain riehui) ja kun lääkäri yritti kuunnella Kikin sydäntä, Kikin kehräysmoottori oli niin kovalla että lääkärin oli aluksi hieman vaikea kuulla sydäntä. Kyllä ne äänet sieltä sitten löytyi ja kaikki oli kondiksessa!

Aliisa-parka hieman murisi lääkärissä, kun Aliisa ilmeisesti taas muisti aikaisemmat lääkärikerrat ja niihin sisältyneet verinäytteenotot - hyi.

Kaikkien kissojen painotkin tsekattiin ja kaikki kelmit olivat lihoneet puoli kiloa aikaisemman punnituksen jälkeen. Nyt on kuitenkin kaunis ja looginen painorivistö: Kiki painaa 2 kg, Aliisa painaa 3 kg ja Ninni painaa 4 kg. Hah! Aliisan ja Ninnin painot ovat nyt hyvät ja eläinlääkäri suositteli, että ylläpitäisin näitä lukemia. Muuten alkaa tulla liikakiloja ja niistä eroon pääseminen on vaikeampaa kuin niiden saaminen - aivan kuten ihmisilläkin.

Ninnin rokotuksen ja punnituksen yhteydessä keskustelin lääkärin kanssa Ninnin rauhoittavasta (Opamox) ja sen sivuvaikutuksista, joista olen aikaisemmin täällä maininnutkin. Eläinlääkärin mielestä Opamox ei välttämättä sovi Ninnille, koska se tosiaan aiheuttaa Ninnissä aggressiivisuutta toisia kissoja kohtaan ja vaikutus kestää koko päivän. Päätimme siis, että koitan seuraavalla autoreissulla Zylkeneä, joka on ilmeisesti luonnonmukainen ja hieman "miedompi" rauhoittava kuin Opamox.

Ja kuten kuvista näkyy, kaikki kissat ovat hieman väsyneitä tämän rokotuspäivän jäljiltä. 

Katsotaan mitä tapahtuu! Onko kenelläkään muulla kokemusta Zylkenestä?

Lähteet: Evira. (2014). Kissarokotteet. 19.1.2015.

Taas sairastellaan

Kikin tulosta on nyt kulunut vähän vajaa viikko ja kaikki kissat ovat nyt tottuneet uuteen tulokkaaseen hyvin. Kiki saa jo paljon pusuja ja putsausta toisilta kissoilta. Puhuin kuitenkin jo aikaisemmin, että tullessaan meille, Kiki aivasteli jonkin verran. Kasvattajan kanssa keskusteltuani hän oivalsi, että Kiki on saanut elävän rokotteen, jonka heikennetyt taudinaiheuttajat ovat luultavasti aiheuttaneet Kikille lievän kissanuhan. No eipä mitään, nyt Kikin aivastelu on loppunut, mutta tänään kaikki muut kissakatraan jäsenet ovat alkaneet aivastella reippaasti. Jes. Kaikilla muilla on rokotukset kunnossa paitsi Ninnillä, mutta Ninni on tällä hetkellä ainut joka ei aivastele. Olen jo pari päivää sitten varannut kaikille kissoille rokotusajan tammikuun toiselle päivälle, koska Kikille täytyy antaa tehosterokotus sekä Aliisan ja Ninnin perusrokotukset on uusittava - Ninnillä rokotuspäivä on paukkunut jo hyvän aikaa sitten, mutta olen odottanut että saisin vietyä kaikki kissat kerralla. Ninnin kanssa on muutenkin välillä nihkeetä lähtee eläinlääkäriin, koska Ninnille täytyy antaa se rauhoittava.

Perjantaina aamulla huomasin kissojen vessojen edessä muutaman veritipan. Kyselin heti äidiltä, mistä tipat ovat peräisin - ei tietoa. Äiti oli juuri siivonut vessat ja kysyin, näkyikö jätöksissä verta - ei äiti ollut huomannut. Tsekkasin kaikkien kissojen peput ja ulkoisen olemuksen ja kaikki näytti normaalilta. Sitten aloin tarkistamaan äidin putsaamia jätöksiä, jos siellä kuitenkin olisi jokin johtolanka. Tadaa, löysin halkaisijaltaan kahden euron kolikon kokoisen pahkuran, joka oli pelkkää verta. Kuka on pissannut verta? Aliisa. Huomasin Aliisan tiheentyneen vessassa käynnin jo torstaina yöllä ja myöhemmin veriepisodin jälkeen perjantaina aamulla. Aliisa myös viipyi vessassa kauemmin. Soitin siis pikimmiten eläinlääkäriin ja yhdeksältä oltiin jo vastaanotolla.

Eläinlääkäri tutkaili nopeasti Aliisan virtsarakkoa ja totesi sen olevan tyhjä. Kun kerroin Kikistä ja uudesta kissatilanteesta, lääkäri epäili vahvasti kyseessä olevan stressiperäinen pissatulehdus. Aliisa on ottanut Kikin tulon kaikista raskaimmin, koska Aliisa on ollut mun "mamman tyttö". Aliisa nukkuu mun vieressä yöt ja muutenkin seurailee mua aika hyvin kaikkialle. Nyt kun Kiki tuli ja Kiki oli suljettava mun huoneeseen yön ajaksi, Aliisalle oli järkytys kun hän ei päässyt viereeni nukkumaan yöksi. Yritettiin äidin kanssa sulkea Kiki välillä myös äidin kanssa nukkumaan yöksi, mutta äidin kissa Helmi ei antanut silloin kenenkään nukkua (mourusi oven edessä). Kolme yötä nukuin Kikin kanssa suljetussa huoneessa, jonka jälkeen Aliisa pääsi taas nukkumaan viereeni. Kumuloitunut stressi kuitenkin ehti jo tässä ajassa aiheuttaa Aliisalle pissatulehduksen.

Lääkäri määräsi Aliisalle antibiootin kymmeneksi päiväksi aamuin illoin ja hain myöhemmin myös kipulääkkeen, koska Aliisa on ollut mielestäni hieman kivuliaan oloinen (pupillit laajentuneet). Alotettiin heti eilen aamulla kuuri, mutta mitään suuria muutoksia ei ole toistaiseksi näkynyt. Verta ei ole tullut kuin silloin torstai-perjantai välisenä yönä sekä pissat ovat edelleen todella pieniä, pissaustarve tiheä ja pissausaika on pitkä. Eläinlääkäri sanoi, että jos oireet eivät ala helpottaa maanantaihin mennessä, olisi hyvä mennä uudestaan vastaanotolle ja yrittää saada virtsanäyte. Viimeksi se ei onnistunut, koska rakko oli tyhjä.

Elikkä tämmöstä tällä kertaa! Kiki ja Ninni ovat tällä hetkellä semiterveitä toistaiseksi. Helmi, Martta ja Aliisa pärskivät räkäsesti sekä Aliisalla on vielä kaiken kukkuraksi pissatulehdus. Ehkä tästä selvitään! Pelkään vaan sitä kissanuhaa, koska Ninnillä rokotus on umpeutunut, jos tauti tuleekin täysillä päälle. Aliisalla taas on pissatulehduksen takia varmaan muutenkin vastustuskyky heikko, niin pelkään että Aliisallekin kehkeytyy pahempi tauti. Hitsin vitsi.

Onko kenelläkään kokemuksia tai viisauden sanoja jaettavaksi?

Aliisan keuhkotulehdus ja Ninnin vatsa

Käytiin Aliisan kanssa viime perjantaina kontrollikäynnillä Univetissä ja siellä Aliisalta katottiin tulehdusarvot. Aliisa muisti viimekertasen verenoton ja alko murisemaan heti, kun hoitaja tuli niiden välineiden kanssa kohti. Saatiin kuitenkin ihan nätisti veri otettua, kun pidin omaa päätäni Aliisan ja Aliisan oikean käsivarren välissä niin, ettei Aliisa nähnyt tapahtumaa. Huh.

Aliisan tulehdusarvot olivat siis ekalla kerralla 32,6 (SAA) ja nyt kontrollikäynnillä oli laskenut reippaasti 12,5 saakka. Arvo ei kuitenkaan ollut vieläkään normaali (0-10), minkä takia lääkäri suositteli, että TUROK:n näyttely jäisi nyt väliin - ei siis olla nyt menossa Aliisan kanssa TUROK:iin, vaan lepäillään rauhassa kotosalla ja ootellaan että Aliisan vastustuskyky normalisoituu! 

Ninnillä taas on ollut näitä vatsaongelmia (löysä kakka, ajoittainen piereskely) ja aloitin joku aika sitten kissoille semiviljattoman ruokavalion, mikä koostuu Acanan teollisesta ruokanappulasta sekä Cosman ja Felineportan märkäruoista. Cosman jätän kokonaan pois kunhan saan purkit syötettyä, koska Cosman ruoassa on kuitenkin riisiä ja muita lisäaineita kuten kaliumkloridia (hyytelöimisaine). 

Mutta nyt kuitenkin ilouutinen: tämä dieetti on toiminut! Ninnin vatsa on normalisoitunut ja olin niin iloinen vessaa putsatessani, että kattelin vaan Ninniä silmiin ja toistelin "hyvä tyttö". Jes! Välillä vielä tulee vähän löysääkin, mutta veikkaan että se loppuu, kun Cosma häipyy ruokavaliosta.

Nyt kun Ninnin vatsa on tasapainottunut, oon huomannut että Ninnistä on tullut energisempi ja se on alkanut leikkimään Aliisan kanssa paljon enemmän. Kehiin on myös tullut kunnon energiapurkaukset ja mouruamiset, joita oonkin ikävöinyt (:D).

Tästä lähetään molempien kissojen kanssa uuteen nousuun!

Aliisan kanssa eläinlääkärissä

Eilen oli pelottava päivä. Tulin kotiin koulusta luennolta about 12 aikoihin ja annoin kissoille ruokaa koulun jälkeen niinkun mulla on tapana. Sitten joskus 13 aikoihin Aliisa alkoi kakomaan ja oksensi ihan pienen tupon karvaa. Tämän jälkeen Aliisa oli istuma-asennossa ja kaatui suoraan selälleen ja meni tajuttomaksi. Aliisa oli tajuttomana alle minuutin, luultavasti vain pari kymmenen sekuntia (tuntui ihan järkyttävän pitkältä ajalta siinä tilanteessa). Pelästyin suunnattomasti, tarkistin heti kurkun, kielen värin ja ienten värin - kurkussa ei näkynyt mitään, kieli oli onneksi vaaleanpunainen (ei sininen), mutta ienten väri oli vaalea. Kun Aliisa tokeni, hän meni kipukyttyrään eteisen matolle ja hengitti hieman vaivalloisesti. Kuulin Aliisan hengityksessä pientä kuplintaa ja rohinaa, jonka perusteella aavistelin, että olisiko keuhkoissa tai hengitysteissä nestettä. Tästä pelästyin vielä enemmän, koska Minttu-kissani kuoli viime vuonna tosiaan HCM:n aiheuttamaan sydämen vajaatoimintaan, ja Mintun hengitys kuulosti samanlaiselta, mutta vain 100 kertaa pahemmalta. Ja Mintun rohina aiheutui juuri nesteestä hengityselimissä. 

Soitin heti Univettiin, mutta en saanut heitä kiinni aluksi lainkaan. Kun soittelin lääkäriin, Aliisa vointi alkoi parantua ja about 10 minuutissa oli kuin mitään ei olisi tapahtunut - Aliisa kävi vessassa, joi ja juoksi pitkin asuntoa. Sain vihdoin Univettiin yhteyden ja halusin aikaisimman ajan, mitä heillä oli tarjota eli klo 15. Kahden aikaan hoitaja soitti minulle Univetista uudestaan ja suositteli, että menisin suoraan sydänlääkärille, niin saataisiin kohtauksen syy kunnolla selvitettyä. Olin samaa mieltä ja aika siirtyi varttia vaille seitsemään. Oli kyllä ihan kamalaa odottaa tuo aika, en pystynyt tekemään oikein mitään ja pelotti ihan hirveästi. 

Lääkärissä Aliisalta tarkistettiin aluksi yleiskunto, sydän, keuhkot ja tunnusteltiin vatsa lävitse - mitään normaalista poikkeavaa ei löytynyt. Sitten Aliisalta otettiin verikokeet, tulehdusarvot ja röntgen keuhkoista. Ja tadaa, Aliisalla oli tulehdusarvot koholla (normaali arvo on 0-10, Aliisalla oli muistaakseni yli 35) ja keuhkoissa oli nestetiivistymää. Diagnoosiksi todettiin susp pneumonia, eli keuhkokuumeen/keuhkotulehduksen epäilys. 

Lääkäri epäili, että Aliisan keuhkotulehdus on bakteerin aiheuttama. Kun kyselin, että mistä Aliisa on voinut saada keuhkokuumeen, lääkäri sanoi että bakteerin aiheuttaman keuhkotulehduksen voi saada vaikkapa kengistä tai toisista kissoista. Eli ei siis yhtään auennut mistä Aliisa on sitten loppujen lopuksi bakteerin saanut, käyttökengät ovat erillisessä eteisessä eikä Aliisa ole tehnyt tuttavuutta muiden kissojen kanssa Ninniä lukuun ottamatta. En tiedä. Ja nyt mua vähän pelottaa, että eikai Aliisan bakteeri tartu Ninniin. Ninni on kyllä onneksi täysin oireeton toistaiseksi, jos jotain oireita alkaa ilmenemään, on varmaan Ninnikin sitten käytettävä lääkärissä.

Saatiin tosiaan tommonen antibiootti, mikä on koostumukseltaan semmoista paksua nestettä. Lääkäri suositteli antamaan Aliisalle vettä tai ruokaa heti lääkkeen antamisen jälkeen, koska tuon antibiootin koostumus on tosiaan semmosta vähän paksua, minkä takia se saattaa jämähtää kurkkuun. Eilinen eka 2,9 ml menikin hukkaan, kun Aliisa rykäsi kurkkuun jääneen mönjän heti lattialle. Tänään laitoin lääkeruiskuun antibiootin lisäksi vettä, minkä ansiosta aine pysyi Aliisan sisällä. Huh. Annos tosiaan oli 2,9 ml/päivä kahden viikon ajan. 

Toivottavasti tämä tästä! Onko kenelläkään teistä kokemusta keuhkokuumeesta tai hengitystietulehduksesta kissalla? 

Leikatakko vaiko ei?

Olen käynyt keskustelua erinäisten henkilöiden kanssa, kannattaako naaraskissaa leikata. Itse olen sitä mieltä, että jos naaraskissalla ei ole tarkoitus tehdä pentuja, tulisi se steriloida. Turun eläinsuojeluyhdistys järjesti avoimet ovet eläinhoitolassaan muutama viikko takaperin, jossa näky oli mielestäni hieman masentava - yhdistyksellä oli huomassaan monia kymmeniä kissoja, kun esimerkiksi koiria oli vain maksimissaan kymmenen. Kysyimme yhdistyksen jäseneltä arviota, kuinka paljon he ottavat vastaan kissoja vuosittain; vastaus oli yli 700 kissaa. Yli 700 kissaa. Oikeesti. Varsinkin maatiaisilla mun on välillä vaikea ymmärtää, miksi naaraita ei leikata, koska jos joku haluaa itselleen aivan ihania maatiaiskissoja, niitä on löytöeläinhoitolat pullollaan. TESY laskuttaa kissasta muistaakseni about 100 euroa, joka saattaa totta kai vaikuttaa isolta summalta, mutta tähän rahaan on yleensä sisältynyt sterilointi ja madotukset. Eli tuo 100 euroa ei lopulta ole juuri raha eikä mikään.

Listaan alle nyt erilaisia seurauksia jos naaraskissa jätetään leikkaamatta:

- Vahinkopennut

- Jatkuvat kiimat, niistä aiheutuva stressi ja luonteen muutokset

- Merkkailu

- Ruokahaluttomuus, karvapeitteen määrän ja laadun heikkeneminen

- Synnytyselinten eri osien tulehdukset, joista vakavin on kohtutulehdus

- Kohtukasvaimet, maitorauhaskasvaimet (riski leikkaamattomilla suurempi)

Lisäksi kissojen parittelun luonne voi kissoilla olla hieman aggressiivinen, minkä takia naaras yleensä sietää kiimassa koviakin otteita (tämä on tietenkin yksilöllistä, kaikilla kissoilla on omat vivahteensa kiimassa). Niskaan tartuttaessa kiimainen kissa monesti ajattelee, että astuminen tapahtuu nyt. Tämän vuoksi kiimassa oleva kissa voi olla alttiimpi vaikkapa muiden kotieläinten riepottamiselle - kissa ei kiimassa yleensä puolusta itseään samalla tavoin kuin normaalitilassa. Esimerkiksi koiran kovat otteet voivat olla kiimaiselle kissalle jopa vaaraksi - napsahdus niskassa riittää vakavaan vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Totta kai tätä voi tapahtua myös ilman kiimaa.

Mitä uhkia naaraskissan sterilisaatiossa on?

- Nukutuksen riskit

- Leikkauskomplikaatiot

- Leikkaushaavan tulehtuminen tai repeäminen

- Leikkauksesta aiheutuva kipu

- Ruokahalun kasvaminen (+ energiantarve yleensä pienenee) ja siitä seuraava mahdollinen lihominen

Steriloinnissakin on riskinsä, ja ne tulee myös ehdottomasti käydä lävitse omassa mielessä eikä heittää kissaa suoraan leikkuulaudalle. Sterilointi on nykyään onneksi todella rutiininomaista, minkä vuoksi leikkauksen riskit ovat pienet. Yleensä jos jokin sterilisaatioleikkauksessa menee pieleen, voi eläinlääkärin ammattitaitoa alkaa hieman kyseenalaistamaan (leikkaus on suoritettava ehdottomasti kunnollisen eläinlääkärin toimesta) tai leikkauksessa kissan fysiologiasta voidaan löytää joitakin poikkeavuuksia (vaikkapa jokin tiedostamaton sairaus), mitkä ovat vaikuttaneet leikkausoperaatioon. Nämä vain esimerkkeinä. 

Leikkauksesta aiheutuva kipu voidaan poistaa helposti kipulääkkeillä. Joillakin kissojen kipulääkekin kemikaalina on ehdoton no no, mutta itse en näe hetkellisessä kipulääkityksessä suurta ongelmaa. Leikkaushaavan tulehtuminen on ehkäistävissä säännöllisellä (mutta ei liiallisella) puhdistuksella, aivan kuten ihmisilläkin. Joillakin kissoilla voi tietenkin haava tulehtua puhdistuksesta huolimatta, esimerkiksi alentuneen vastustuskyvyn tai elinympäristön vuoksi. Tulehdus on kuitenkin harvoin fataali, jos kissaa seurataan leikkauksen jälkeen kuten kuuluukin. Myös lihominen leikatulla naaraskissalla on ehkäistävissä esimerkiksi vähemmän rasvaa sisältävällä ruoalla tai säännöstelemällä ruokintaa. Steriloiduille kissoille löytyy lähes jokaiselta ruokamerkiltä oma kuivaruoka. 

Kaiken kaikkiaan oma yhteenvetoni tästä asiasta on, että steriloidulla naaraskissalla kaikki sterilisoinnin riskit ovat pitkälti ehkäistävissä tai ne ovat jollakin tavalla riippuvaisia ihmisen toiminnasta - niitä on helpompi hallita. Leikkauksesta aiheutuvat riskit ovat myös harvemmin kuolemaan johtavia, toisin kuin leikkaamattomuudesta aiheutuvat riskit. Leikkamattoman naaraskissan vaaroina ovat tosiaan kasvaimet sekä erinäiset tulehdukset synnytyselinten alueella, joista vakavin on märkäkohtu. Lisäksi kiimasta aiheutuva mahdollinen stressi voi heikentää vastustuskykyä, jolloin vakavien sairauksien ilmaantumisen riski kasvaa. Kasvaimet ja märkäkohtu ovat hengenvaarallisia ja mahdollisesti hyvin kivuliaita kissalle. Nämä taudit ovat yleensä salakavalia ja tauti huomataan usein liian myöhään. Synnytyselinten kasvaimet ja märkäkohtu ovat myös hyvin vaikeita ehkäistä muuten kuin steriloimalla kissa. Ainut lohtu on, etteivät kasvaimet ja synnytyselinten tulehdukset ole onneksi välttämättä varma seuraus, vain mahdollinen seuraus. 

Kun itse kuitenkin summaan tästä asioita yhteen: kissalla voi siis parhaimmillaan olla vain 3-4 päivän tauko kiimojen välissä (esimerkkinä äidin ragdoll, Martta). Miettikää sitä sterssin määrää, hormonien määrää, lisääntymiselinten jatkuvaa aktivoitumista mitä kissa kokee jatkuvassa kiimassa. Kun oikeesti ajatellaan tätä, itse näen aika todennäköisenä jonkin synnytyselinten sairauden ilmenemisen viimestään 10 vuoden iässä. Saanenko antaa myös epävirallisen ja hölmön esimerkin; jos vaikkapa ihmisellä ranne on jatkuvassa rasituksessa, yleensä siihen tulee ajan myötä jokin rasitusvamma tai jännetuppitulehdus. Hieman tällä tavoin näen itse kissan jatkuvan kiimailun - kun se on jatkuvaa ja elimistöä rasittavaa, siitä yleensä aiheutuu jotain inhaa. Luonnossahan kissa lisääntyisi äärimmäisen tehokkaasti ja kiiman aiheuttama rasitus lakkaa tiineyden astuttua kehiin.

Mainittakoon tässä myös nyt se, että minun tyttöni ovat leikattuja, hyvin leikkauksesta selvinneitä ja normaalipainoisia. Itse en halua elää pelossa, että menetän kissani synnytyselinsairauteen, joka on ehkäistävissä rutiinileikkauksella. Meikä on sen verran selfpessimisti, että oletan kaiken pahimman tapahtuvan juuri minulle, joten olen aika varma, että jos olisin jättänyt tämän kohtalon huomaan, molemmat kissat sairastuisivat jossain vaiheessa.

Heittäkää omia mielipiteitä ja vasta-argumentteja kehiin! 

Lähteet: Kaukolampi, M. (2005). Kissan kiima-aika koettelee kärsivällisyyttä. Kissaposti.

Heikkilä, K. (2013). Kissojen lisääntymisen erityispiirteet, kirjallisuuskatsaus. Helsingin eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsinki.

Terhonen, H-L., Rantala, M. & Laitinen, O. (2003). Koirien ja kissojen leikkaushaavainfektiot - ennaltaehkäisy ja hoito. Suomen eläinlääkärilehti.

Zooplus vs. kotimaiset liikkeet

Heissan! Pahoittelen hiljaisuutta, on ollut niin paljon kouluhommia, etten ole ehtinyt päivitellä kuulumisia.

Halusin puhua vähän tuosta Zooplussan eläintarvikkeiden nettikaupasta. Itsekin olen Zooplussasta ruokaa ja tavaroita tilannut, itse asiassa tilasin juuri pari viikkoa takaperin ison läjän Applawsin kuivaruokaa ja Cosman märkäruokaa. Otin Zooplussan puheeksi erään kaveripiirini kanssa, joista yksi henkilö pyörittää eläintarvikeliikettä. He alkoivat ihmettelemään, että miten olen hairahtanut Zooplussaan kotimaisten liikkeiden sijaan. Ihmettelin, että mitenkäs niin?

Zooplushan on saksalainen nettikauppa, jonka tuotteet tulevat heidän keskusvarastoltaan Saksasta. Kun ostamme Zooplussasta tuotteita, tyrkkäämme rahat kotosuomesta Saksanmaalle. Ystäväni ihmettelivät miksi en tue Suomen taloutta ja yksityisyrittäjiä, joilla tuotto on muutenkin ollut viime vuosina laskusuhdanteinen. Havahduin, etten ollut heti edes tajunnut asiaa, vaan olen aina pikemminkin keskittynyt vain eri ruokamerkkeihin ja niiden taustoihin. Lisäksi Zooplussan halvat hinnat ja oma pennittömyys ovat vaikuttaneet suuresti omaan hairahtamiseeni. Olen myös ajatellut, että eikö se ole parempi tilata tuote suoraa Saksasta ilman välikäsiä. Mutta totuushan on se, että juuri välikädet ovat ne, jotka työllistävät Suomessakin.

Nyt kun pysähdyin ajattelemaan Zooplussaa ihan ajan kanssa, mielestäni myös halvat hinnat haisevat hieman. On totta, että monet monet kulut (kuljetukset, varastoinnit) laskevat kun välikädet vähenevät ja Zooplussalla ei tietääkseni ole myymälöitäkään, jotka söisivät rahaa. Saksa on muutenkin yksi Euroopan johtavista talousmaista, minkä vuoksi työtehokkuus on varmasti kova. Mutta minusta on kuitenkin mielenkiintoista, että Zooplussalta kuluttajat voivat saada tuotteita halvemmalla, kuin mitä suomalaiset yritykset saavat sisäänostohintaan. Lisäksi olen kuullut, että esimerkiksi Royal Canin on yrittänyt vetää tuotteitaan Zooplussalta pois. Syytä tähän en tiedä.

Kun puhutaan ihan minkä tahansa tuotteiden todella halvoista hinnoista, on aina syytä pohtia kriittisesti, onko tässä nyt kaikki kunnossa. Yleensä on valitettavasti niin, että halvat hinnat ovat tulosta jonkun tuotannon tekijän laiminlyönnistä: työntekijöiden, ekologisuuden, turvallisuuden, eettisyyden, laadun, varastoinnin, tuotannon ja niin edelleen. Zooplussan tilanteesta en tietenkään tiedä, tämä on vain yleistä yhteenvetoa.

Mitäpä minä aion nyt tehdä? Olen päättänyt, että ensisijaisesti pyrin tukemaan suomalaisia eläintarvikeliikeyrittäjiä. Mutta koska välillä raha on tiukilla, niin annan itselleni anteeksi, jos hairahdan tilaamaan tavaraa Saksasta. Pyrin kuitenkin välttämään tätä. Harmittaa vaan kun tilasin Zooplussalta kissan jätöksille tarkoitetun roska-astian, johon saa täyttöpusseja Zooplussalta. En ole vielä löytänyt niitä muualta. Byy.

Asiasta kolmanteen, tein tosiaan semmoisen homman, että ostin 15 kg Applawsin Chicken Adult kissan kuivaruokaa ja yli 100 purkkia Cosman purkkiruokaa. Ninnin vatsa on ollut Aliisan tulosta saakka (eli yli vuoden) vähän väliä löysällä ja välillä parempi ja sitten taas huonompi. Ninni on madotettu ja tsekattu, lisäksi olen soittanut muutamaan otteeseen eläinlääkäreille, joiden mukaan asiaa pitää katsoa uudelleen sen jälkeen kun penturuoan syöttäminen Aliisalle lopetetaan. Lääkärit eivät huolestuneet sen enempää, koska Ninnin yleiskunto on super ja uloste ei ole kuitenkaan mitään ripulia. 

Epäilen, että Mintun kuolemasta ja Aliisan tulosta Ninnille aiheutunut stressi on laukaissut Ninnille jonkilaisen ruokaherkkyyden. Aluksi tosiaankin ajattelin että rasvainen ja ravinteikas penturuoka oli liikaa Ninnin aikuisvatsalle. Vatsa kuitenkin pysyi samana Aliisan pentuajan loputtuakin. Nyt siis olen ajatellut, ettei Ninnille sovi ruoka, jossa on viljaa tai muuta ylimääräistä hötöntöttöä. Ostin siis Applawsia, joka on mielestäni laadukas ja ennen kaikkea viljaton ruoka, minkä lisäksi ruoka oli Zooplussalla tarjouksessa. Aijai, että sain tästä satikutia myöhemmin.

Aloin syöttämään kisuille pelkästään Applawsin kuivanappulaa sekä tottakai myös aiemmin käyttämiäni Cosman, Felineportan ja Canaganin märkäruokia. Viikon päästä Applawsin aloituksesta heräsin aamulla kuuden aikaan Aliisan hervottomaan puuskutukseen, luulin aluksi että Aliisa oli nielaissut nappulan purematta ja se oli takertunut kurkkuun. Mitään en kurkussa nähnyt ja puuskutus loppui alle minuutissa. Seuraavana aamuna sama toistui, mutta puuskutuksen lisäksi Aliisalta valui silmistä kyyneleitä ja kuolaa suusta. Siinä vaiheessa olin paniikissa ja valmis tarttumaan Aliisan takakintuista kiinni, jos kurkkuun on nyt todellakin tarttunut jotakin. Kohtaus meni taas ohitse eikä kurkussa näkynyt yhtikäs mitään. Tässä vaiheessa soitin monen monelle henkilölle: eläinlääkäriin, kasvattajalle, kissakavereille. Lopulta päädyttiin toteamaan, että Applawsin ruoka voi olla tähän syynä ja päätin aloittaa kohtauksen selvittämisen vaihtamalla ensiksi ruoan takaisin Acanaan. Noh, tässä nyt pari päivää myöhemmin voin todeta, että luultavasti se oli tuo Applaws mikä nämä kohtaukset aiheutti. Nyt Aliisa on normaali ja huomasin, että Applawsin aikana Aliisa ei tullut öisin viereeni nukkumaankaan (nyt taas tulee).

Sitten kun herkesin siirtää huomioni Aliisasta taas muualle, tajusin että voi p*rkele, mulla on tuota Applawsia 15 kg. Hieno homma Anniina. Sain onneksi myytyä ruoan kissakaverilleni, huh (tosin puoleen hintaan). Eli elkää ostako hei ruokaa 15 kiloo jos ette oo koittanu! :D

Nyt Acanan kanssa tilanne on kaikin puolin hyvä. Aliisa voi hyvin ja Ninnin vatsakin on alkanut kovettua! Katsotaan about kuukauden päästä tuota Ninnin vatsaa uudestaan, josko silloin laatikosta löytyy jo kunnon kissan pötkäleitä.

Ps. Aliisa ei halunnut katsoa kameraan tänään...