Sisäkissat tapaturmissa: tulipalo

Suomen kaupungeissa kissoja pidetään yleisesti enemmän sisäkissoina kuin maaseudulla. Sisätiloissa asusteleviin kissoihin kohdistuu suljetun tilan aiheuttama erityinen onnettomuuksien uhka. 

Tutkielmasta "Kissat Suomen kaupungeissa": 

"Sisäkissoilla ja ulkoilutettavilla sisäkissoilla on myös erityinen uhka liittyen suljetussa tilassa asumiseen: onnettomuudet. Omistaja ei ole aina paikalla asunnossa tarkkailemassa sisäkissoja ja näiden elinympäristöä, jolloin onnettomuuden sattuessa kissat ovat loukussa asunnon sisällä yleensä ilman pakomahdollisuutta. Tällaisessa tilanteessa omistaja ei ole pelastamassa sisälle lukittua kissaa - kissa ei myöskään pysty pakenemaan ja pelastamaan itse itseään."

Kaupungeissa myös tiheä asutus voi lisätä onnettomuuksien riskiä: yksi ihminen voi aiheuttaa onnettomuuden, joka vaikuttaa myös lähellä asuviin ihmisiin ja heidän lemmikkeihinsä. Maaseudulla taas hajanaisempi asutus ja omakotitalojen dominanssi luo turvaa juuri toisten ihmisten aiheuttamilta onnettomuuksilta.

Nyt haluan kertoa oman kokemukseni onnettomuudesta, jossa myös Aliisa ja Ninni olivat mukana. Noin puolitoista vuotta sitten asuin kerrostaloasunnossa ja tein tammikuussa yhtenä iltana/yönä kymmenen aikoihin vielä koulutöitä koneella omassa kotonani. Tapitin siinä tietokoneen näyttöä ja rupesin sitten pikkuhiljaa haistamaan palaneen käryä. Hetken päästä kurkkasin keittiöön (en siis itse kokannut mitään) ja keittiöön tuprusi savua ilmastointiputken kautta - mitä ihmettä täällä tapahtuu. Hetken pällisteltyäni soitin hätänumeroon ja huomasin tilanteen vakavuuden vasta puhuessani puhelimeen - alle minuutin aikana koko keittiö oli ehtinyt täyttyä paksusta savusta. Sitten iski hervoton paniikki: KISSAT ÄKKIÄ KOPPEIHIN JA HETI ULOS. Samalla kun hätäpuhelu oli edelleen auki, syöksyin vaatehuoneeseen hakemaan kissojen kantobokseja. Vaatehuoneessa oli myös ilmastointiventtiili ja vaatehuone oli aivan täynnä paksua savua - luojan kiitos mulla oli kopat tosi helposti otettavissa, joten vetäsin ne nopeasti ulos vaatehuoneesta ja löin oven kiinni. Muistan että sain Aliisan heti kiinni, koppiin ja ulos asunnosta, mutta Ninni juoksi pakoon savua täynnä olleeseen keittiöön. Kun kyyristyneenä juoksin keittiöön, Ninni ampaisi sängyn alle. Ninni meni tottakai sängyn kauimmaiseen nurkkaan, jolloin jouduin siirtämään sänkyä, että sain Ninnin otettua kiinni. Laitoin Ninnin koppaan ja ulos asunnosta rappukäytävään. Sitten otin itselleni vielä mukaan talvitakin, avaimet ja puhelimen. Olohuone ja vessa olivat täynnä savua. Ampaisin itse rappukäytävään ja löin ulko-oven kiinni, ettei savua pääse käytävään.

Hätäpuhelu oli edelleen auki ja menin rappuset alas, jätin kissat aulaan lämpimään ja kävin kurkkaamassa ulkona oman asuntoni alapuoleisen asunnon ikkunoihin - asunto oli ilmiliekeissä, ja lieskat löivät ikkunaan. Otin kissat pois aulasta ja vein Aliisan ja Ninnin viereiseen rappuun lämpimään. Pakkasta oli kuitenkin se reipas 15 astetta. Hätäpuhelu lopetettiin tässä vaiheessa, kun palokunta saapui kohteeseen.

Katsoin ulkona toivottomana tilannetta - en nähnyt oman asuntoni ikkunoista enää lainkaan sisään, savu oli sumentanut koko asunnon. Jälkeenpäin summasin, että siinä meni tosiaan vain vajaa viitisen minuuttia, kun savu oli pimentänyt mun koko asunnon. Entä jos olisinkin mennyt leffaan niinkuin alunperin olin suunnitellut? Silloin olisivat kissat saattaneet olla kotona hengettöminä. Kauhistuttava ajatus.

Äitini tuli tunnin rapussa oleskelun jälkeen hakemaan meidät evakkoon heidän kotiinsa. Olin itse niin järkyttynyt tapahtuneesta, etten uskaltanut lähteä ajamaan jäiselle ja pimeälle tielle. Ensimmäisenä käytiin koko porukka pesulla, etenkin Ninni haisi tosi pahasti savulta - Ninni juoksi mua pakoon sinne savua täynnä olleeseen keittiöön. Soittelin seuraavana päivänä myös eläinlääkäriin josko kissat pitäisi kuitenkin tarkistaa savun vuoksi, mutta he käskivät nyt vain seurailla kissoja ja sanoivat että jos kissat käyttäytyvät normaalisti, hätää ei ole. Eikä siinä mitään, kissat olivat aivan normaaleja eikä mitään oireita koskaan tullut (huh).

Haluan tällä tekstilläni viestittää kaikille, että onnettomuuksia tapahtuu ja niitä kannattaa ennakoida niin hyvin kuin mahdollista. Varsinkin kissataloudessa olisi saattanut ottaa ohraleipä, jos boksit olisivat olleet alakerran varastotiloissa. Tämän tapauksen takia säilytän boksit aina asunnossa, helposti otettavissa ja lähellä ulko-ovea.

Varaudu tulipaloon!

- Palovaroitin toiminnassa ja kiinni katossa (isommassa asunnossa useampia)

- Sammutuspeite käden ulottuvilla

- Kuljetuskopat nopeasti saatavissa

- Ulko-ovessa tarra/kyltti, missä ilmaistaan asunnossa olevan kissoja ja mielellään myös kissojen lukumäärä on kerrottu -> näin palomiehet osaavat etsiä ja pelastaa kissat
- Sammuta/poista hellan sulake ollessasi pois kotoa
- Vakuutus on hyvä olla olemassa

- Tulipalotilanteessa ole rauhallinen, mutta kuitenkin ripeä

- Lähesty kissoja rauhallisesti, älä panikoiden

Tulipalotilanteessa ovessani olleen "asunnossa lemmikkieläimiä" -tarran merkitys ilmeni konkreettisesti: palomiehet etsivät asunnostani lemmikkieläimiä, kun astuivat sisään ensimmäisen kerran. En ollut saanut vielä mahdollisuutta kertoa, että lemmikit on jo evakuoitu minun toimestani. Ainakin kolme eri palomiestä kysyi minulta, ovatko asunnossa olevat lemmikit turvassa. Tästä mulle on tullut jo hieman huojentuneempi olo, koska nyt voin luottaa siihen, että palomiehet tosiaan etsivät lemmikkieläimiä jos itse en ole sitä tekemässä.

Turussa tällaisia oveen laitettavia tarroja saa tällä hetkellä ainakin Turun Eläinsuojeluyhdistyksestä ja Ravattulan Mustista ja Mirristä. Tämän tapaisia tarroja saattaisi löytyä myös oman paikkakunnan/alueen palolaitoksilla. Ja kai jonkinlaisen informaatioläpyskän pystyy itsekin askartelemaan oveen paremman puutteessa. Tarra kannattaa sijoittaa ulko-oveen postiluukun läheisyyteen - käsittääkseni mieluummin alemmas oveen kuin esimerkiksi seisovan ihmisen silmänkorkeudelle, koska palomiehet saattavat joutua savusukeltamaan rappuun, jolloin alemmas oveen sijoitetun lätkän huomaisi helpommin myös esimerkiksi ryömiessä tai kyyristyneenä. Ainakin siis kerrostalo-asunnoissa, missä rappu voi täyttyä savusta.

Kissat ja kala

Uuh, en tiedä mistä aloittaa. No siis, ajattelin nyt käsitellä kalaa kissan ravinnossa ja syitä miksi itse en esimerkiksi anna erikseen kalaa kissoille. En oikestaan haluaisi että teollisissa nappuloissakaan olisi kalaa, mutta ainakaan toistaiseksi Acanalta ja Orijenilta ei ole tulossa täysin kalatonta ruokaa (maahantuojan lausunto). Olen harkinnut Thriven nappulaa, mutta mulla on vielä taustatutkimukset kesken kyseisestä nappulasta. Lisäksi haluaisin välttää herkistymisreaktioita, joten tarttisin ruoan missä on enemmän kuin yksi proteiinin lähde. Voi olla että päädyn johonkin Thrive/Orijen/nappula x kuivaruokayhdistelmään jossakin vaiheessa.

Suosin Champion petfoodsin ruokia, koska ruoat on eettisesti valmistettu, ruoka on laadukasta ja ravinnon kemikaalikuorma on vähäinen; ruoan raaka-aineet tulee tunnetuista lähteistä ja sitä kautta voidaan kontrolloida mitä vaikkapa teurasbroilerin suuhun menee. En ole ihan varma kuinka tiukka eläinten rehun valmistuksessa kemikaalien tarkkailu on, mutta esimerkiksi ihmisen ravintoon päätyy muun muassa monia mutageenisia, teratogeenisia, karsinogeenisia ja reproduktiotoksisia haitallisia kemikaaleja (POP-yhdisteet, raskasmetallit, lääkeaineiden jäämät). Tämän vuoksi otan aina ruokaa hankkiessani (sekä itselle että kissoille) huomioon muutakin kuin valmistusaineet ja ravintoainekoostumukset - nämä eivät koskaan kerro koko totuutta. Oma käsitykseni on, että eläinten rehun kemikaalikuorman tarkkailussa asiat ovat enemmän rempallaan kuin esimerkiksi ihmisten ravinnon kemikaalikuorman tarkkailussa. Toisaalta taas, lueskelin juuri juttua, missä eläinten ruoissa ei saa käyttää tiettyjä kemikaaleja (esim. säilöntäaineet) toisin kuin ihmisten ravinnossa, sillä eläimet eivät pysty lukemaan tuoteselostetta ja tekemään omia valintojaan. Mun pitäisi varmaan tutkia tätä asiaa vähän tarkemmin, että miten tiukkaa kemikaalien käyttö teuraseläimillä ja ruoassa suoraan on eläinten rehun valmistuksessa.

No, mutta palataanpas siihen kalaan. Syyt, miksi en haluaisi kalaa kissojeni ruokavalioon on herkistyminen, ylikalastus ja kemikaalikuorma. Kala ei kuulu kissojen luontaiseen lajityypilliseen ruokavalioon, minkä takia etenkin voimakas kala voi johtaa herkistymisreaktioihin. Toisaalta taas kissojen lajityypilliseen ruokavalioon eivät kuulu myöskään lammas, nauta tai sika, mutta nämä ainesosat eivät ilmeisesti tutkimusten perusteella ole niin herkistäviä kuin kala. Miksi kissoille ei tehdä teollista nappulaa, missä raaka-aineena olisivat jyrsijät? Hmm. 

Toinen syy kalan välttämiselle on ylikalastus. Kalastaminen on elinkeinona räjähtänyt käsiin, minkä vuoksi monet kalakannat ja varsinkin suuret petokalat (turska, lohi) ovat häviämässä kokonaan monilta alueilta. Esimerkiksi vuonna 1950 kalansaalis oli 19 miljoonaa tonnia, kun vuonna 2012 se on noussut 90 miljoonaan tonniin. 75 % kaikista pyydettävistä kalalajeista on ylikalastettuja. Etenkin tonnikala, mitä on monen monissa kissanruoissa, on joko äärimmäisen uhanalainen tai erittäin uhanalainen. WWF:n sivuilta löytyy kalaopas, mistä voi lueskella eri kalalajeista lisää. WWF:n listauksessa vältettäviä kalalajeja ja mereneläviä ovat muun muassa katkarapu, lohi, sardiini, taimen, tonnikala ja turska, mitä itse olen nähnyt etenkin monissa märkäruoissa raaka-aineina. Koska nämä arvolajit ehtyvät luonnosta, on perustettu paljon kalankasvattamoita, jotta arvokalojen saanti voidaan edes jollain keinolla turvata. Vesiviljelyssä ja kalankasvatuksessa on kuitenkin omat ongelmansa, kuten ulosteet ja ruoantähteet (rehevöityminen), tautien aktiivinen leviäminen, geneettinen saastuminen ja (hah) kalastuksen kasvaminen (viljellyille petokaloille täytyy olla ravintoa). Lisäksi katkarapukasvattamot ovat tärkein syy mangrovemetsien tuholle. Monet kalalajit eivät siis kestä suurta kulutusta, minkä takia haluan olla yksi miinus kissojeni kanssa tässä kulutuspopulaatiossa.

Kolmas ja tärkein syy kalan karttamiselle on kalojen suuri kemikaalikuorma. Esimerkiksi dioksiini, PCB-yhdisteet ja eri raskasmetallit (elohopea, kadmium, tinayhdisteet) kaikki kertyvät etenkin rasvaiseen kalaan ja ovat eliöille myrkyllisiä jo hyvin pieninä pitoisuuksina (mutageenisuus, karsinogeenisuus, teratogeenisuus, reproduktiotoksisuus). Lisäksi monet aineet kumuloituvat ja rikastuvat ravintoketjussa. Kemikaaleja päätyy vesieliöihin monesti valuman tai laskeuman kautta. Kalojen kemikaalikuorma on ongelmana lähestulkoon kaikissa rasvaisissa kalakannoissa paikasta riippumatta. Esimerkiksi Itämeren lohi ja silakka ovat täynnä dioksiinia. Monet kemikaalit ovat vielä niin reippaita, että ne siirtyvät kaukokulkeumana toisille alueille, missä ongelma ei muuten olisi niin suuri. Kaloissa olevat kemikaalit siirtyvät kalaruoan mukana kissojen elimistöön.

Kala ei ole välttämättömyys kissan ruokavaliossa. Mielestäni kalassa on paljon enemmän huonoja puolia kuin hyviä puolia kissan ruokavaliossa, minkä takia olen valmis jättämään sen pois.

Herkistymis-, ympäristö- ja kemikaaliongelmia on monissa muissakin kissan ravinnon raaka-aineissa, mutta mielestäni kalojen kohdalla varsinkin kemikaalien haitat eskaloituvat - kaikki haitalliset mönjät mitä kuivalla maalla käytetään päätyvät yleensä aina lopulta vesistöihin ja sitä kautta vesieliöiden nassuihin.

Syy miksi itse silti syötän Acanan ja Orijenin nappulaa, missä molemmissa on kalaa, on puhtaasti Champion Petfoodsin läpinäkyvyys ja vastuullisuus (mikä toivottavasti ei ole pelkkää mediahöpötystä vaan totta) yrityksenä. Esimerkiksi Orijenin sivuilla kerrotaan, mistä ja miten mitäkin raaka-ainetta hankitaan. Toivoisin jossain vaiheessa (ehkäpä gradun empiirisen tutkimuksen siivittämänä), että pääsisin joskus käymään eläinrehutehtailla tsekkaamassa mitä oikeasti tapahtuu.

Mitä mieltä muut ovat kalasta kissojen ravinnossa?

Taas sairastellaan

Kikin tulosta on nyt kulunut vähän vajaa viikko ja kaikki kissat ovat nyt tottuneet uuteen tulokkaaseen hyvin. Kiki saa jo paljon pusuja ja putsausta toisilta kissoilta. Puhuin kuitenkin jo aikaisemmin, että tullessaan meille, Kiki aivasteli jonkin verran. Kasvattajan kanssa keskusteltuani hän oivalsi, että Kiki on saanut elävän rokotteen, jonka heikennetyt taudinaiheuttajat ovat luultavasti aiheuttaneet Kikille lievän kissanuhan. No eipä mitään, nyt Kikin aivastelu on loppunut, mutta tänään kaikki muut kissakatraan jäsenet ovat alkaneet aivastella reippaasti. Jes. Kaikilla muilla on rokotukset kunnossa paitsi Ninnillä, mutta Ninni on tällä hetkellä ainut joka ei aivastele. Olen jo pari päivää sitten varannut kaikille kissoille rokotusajan tammikuun toiselle päivälle, koska Kikille täytyy antaa tehosterokotus sekä Aliisan ja Ninnin perusrokotukset on uusittava - Ninnillä rokotuspäivä on paukkunut jo hyvän aikaa sitten, mutta olen odottanut että saisin vietyä kaikki kissat kerralla. Ninnin kanssa on muutenkin välillä nihkeetä lähtee eläinlääkäriin, koska Ninnille täytyy antaa se rauhoittava.

Perjantaina aamulla huomasin kissojen vessojen edessä muutaman veritipan. Kyselin heti äidiltä, mistä tipat ovat peräisin - ei tietoa. Äiti oli juuri siivonut vessat ja kysyin, näkyikö jätöksissä verta - ei äiti ollut huomannut. Tsekkasin kaikkien kissojen peput ja ulkoisen olemuksen ja kaikki näytti normaalilta. Sitten aloin tarkistamaan äidin putsaamia jätöksiä, jos siellä kuitenkin olisi jokin johtolanka. Tadaa, löysin halkaisijaltaan kahden euron kolikon kokoisen pahkuran, joka oli pelkkää verta. Kuka on pissannut verta? Aliisa. Huomasin Aliisan tiheentyneen vessassa käynnin jo torstaina yöllä ja myöhemmin veriepisodin jälkeen perjantaina aamulla. Aliisa myös viipyi vessassa kauemmin. Soitin siis pikimmiten eläinlääkäriin ja yhdeksältä oltiin jo vastaanotolla.

Eläinlääkäri tutkaili nopeasti Aliisan virtsarakkoa ja totesi sen olevan tyhjä. Kun kerroin Kikistä ja uudesta kissatilanteesta, lääkäri epäili vahvasti kyseessä olevan stressiperäinen pissatulehdus. Aliisa on ottanut Kikin tulon kaikista raskaimmin, koska Aliisa on ollut mun "mamman tyttö". Aliisa nukkuu mun vieressä yöt ja muutenkin seurailee mua aika hyvin kaikkialle. Nyt kun Kiki tuli ja Kiki oli suljettava mun huoneeseen yön ajaksi, Aliisalle oli järkytys kun hän ei päässyt viereeni nukkumaan yöksi. Yritettiin äidin kanssa sulkea Kiki välillä myös äidin kanssa nukkumaan yöksi, mutta äidin kissa Helmi ei antanut silloin kenenkään nukkua (mourusi oven edessä). Kolme yötä nukuin Kikin kanssa suljetussa huoneessa, jonka jälkeen Aliisa pääsi taas nukkumaan viereeni. Kumuloitunut stressi kuitenkin ehti jo tässä ajassa aiheuttaa Aliisalle pissatulehduksen.

Lääkäri määräsi Aliisalle antibiootin kymmeneksi päiväksi aamuin illoin ja hain myöhemmin myös kipulääkkeen, koska Aliisa on ollut mielestäni hieman kivuliaan oloinen (pupillit laajentuneet). Alotettiin heti eilen aamulla kuuri, mutta mitään suuria muutoksia ei ole toistaiseksi näkynyt. Verta ei ole tullut kuin silloin torstai-perjantai välisenä yönä sekä pissat ovat edelleen todella pieniä, pissaustarve tiheä ja pissausaika on pitkä. Eläinlääkäri sanoi, että jos oireet eivät ala helpottaa maanantaihin mennessä, olisi hyvä mennä uudestaan vastaanotolle ja yrittää saada virtsanäyte. Viimeksi se ei onnistunut, koska rakko oli tyhjä.

Elikkä tämmöstä tällä kertaa! Kiki ja Ninni ovat tällä hetkellä semiterveitä toistaiseksi. Helmi, Martta ja Aliisa pärskivät räkäsesti sekä Aliisalla on vielä kaiken kukkuraksi pissatulehdus. Ehkä tästä selvitään! Pelkään vaan sitä kissanuhaa, koska Ninnillä rokotus on umpeutunut, jos tauti tuleekin täysillä päälle. Aliisalla taas on pissatulehduksen takia varmaan muutenkin vastustuskyky heikko, niin pelkään että Aliisallekin kehkeytyy pahempi tauti. Hitsin vitsi.

Onko kenelläkään kokemuksia tai viisauden sanoja jaettavaksi?

Kikittäjä

Lapsi on nyt haettu kotiin Helsingistä! Tai siis tänne äidin kotiin, mennään takaisin Turkuun sitten tammikuussa. Nimikin on nyt lyöty lukkoon, I present you - Kiki!

Tosi reipas tyttö kaikin puolin. Oltiin eilen joskus kahdeksan aikaan kotona ja laitoin Kikin heti omaan huoneeseensa, koska tiesin että kissat ei heti sulata tätä uutta riiviötä. Kiki söi heti ja leikki tomerasti illan, minkä jälkeen nukuttiin yö tosi hyvin. Kiki nukkui pitkän aikaa nenäkkäin mun kanssa, mutta sitten jossain vaiheessa yötä oli siirtynyt jalkojen väliin nukkumaan. Aliisa oli aamulla todella outona (ei antanut koskea, ei pysynyt sylissä ja murisi), kun Aliisa on tottunut nukkumaan mun kanssa yöt. Onneks namien, pusuttelun ja runsaan silittelyn jälkeen Aliisa antoi mulle anteeksi ja on nyt taas ihan normaali. Ensi yönä toimintasuunnitelma on, että äiti ottaa Kikin yöksi huoneeseensa, niin että minä saan nukkua Aliisan ja Ninnin kanssa yön.

Kikillä oli omassa huoneessaan oma vessakin, mutta aamulla kun päästin tyllerön ulos eristyksistä muuhun kämppään, niin kipitti aikuisten kissojen vessaan. Hah! 

Kaikki on siis hyvin pitkälti kondiksessa, ainut mitä nyt seurailen, on tytön pärskintä. Eilen kun tultiin kotiin niin huomasin, että Kiki aivastelee jonkin verran. Kikin ensikodista sanottiin, ettei kissa ole aikaisemmin aivastellut, niin en tiedä  mikä tämän nyt sai aikaan. Tänään Kiki ei ole kuitenkaan aivastellut enää läheskään niin paljoa kuin eilen, mutta seurailen tilannetta. Myös kasvattaja käski seurailla Kikin vointia, ja mennä sitten tarvittaessa lääkäriin jos nenästä alkaa erittyä nestettä tai Kiki on muuten kipeän oloinen. 

Muut kissat tosiaan siis murisee ja sähisee uudelle tulokkaalle, mikä on ihan normaalia näin aluksi. Kiki kuitenkin yrittää leikkiä muiden kissojen kanssa, mutta se ei nyt toistaiseksi tahdo onnistua. Katsotaan sitten viikon päästä, onko jotakin integroitumista uuteen laumaan tapahtunut. Kun toiset kissat murisee Kikille, hän vain kurisee takaisin iloisesti, haha. Kaikinpuolin ihana ja äärimmäisen reipas kissa! ♥ 

Jouluksi äidin luokse

Me siis lähdettiin eilen Aliisan ja Ninnin kanssa äidin luokse jouluksi. Mulla loppu kurssit jo yliopistolla, joten päätettiin lähtee joulun viettoon jo tälleen suht. ajoissa. Ja muutenkin kisuille on vähemmän stressaavaa, kun saavat olla kunnon ajan äidin luona ja tottua äidin kissoihin, kuin vaan pikavisiitti höystettynä stressillä, sähinällä ja suhinalla. 

Tässä on siis kissojen lomarepun sisältö! 1. Lempihuiskat, jotka sain kaverilta maailmannäyttelystä ja Ninnin aitokarvainen lempparihiiri. En ottanut nyt tuon enempää leluja mukaan, koska äidin luona on niin paljon leluja. 2. Kuljetusboksin sisälle laitettavat pissa-alustat. Näissä on tosiaan toinen puoli läpäisemätön, jollonka tuo alusta imaisee kaiken pissan toiselta puolelta, eikä päästä pissaa valumaan muualle. Tosi hyviä! Näitä tarvitsen lähinnä vain Ninnin koppiin varmuudeksi, koska Ninnillä on tosi paha matkapahoinvointi. 3. Lääkepussi, jossa on mm. silmätipat, korvaputsari, Ninnin rauhottavat jne. 4. Hoitopussi, jossa on kaikki turkinhoitoon ja kynsien leikkaamiseen liittyvät varusteet. 5. Aliisan rekisterikirja ja Ninnin rokotuskortti. Nämä on mukana varmuuden vuoksi aina, jos tulee vaikkapa yllättävä lääkärikäynti. Nyt ne on mukana myös siksi, että kissat tarvitsee rokottaa tässä kuussa. 6. Herkkupussi. Mulla on aina kuivaherkkuja mukana, että esimerkiksi stressaavaan automatkaan saa liitettyä jotakin positiivista, kuten juuri herkkuja (ehdollistaminen). 7. Ulkoiluvermeet. Tottakai valjaat, fleksi ja remmi täytyy olla matkassa, jos vaikka käytäisiin pyöräyttämässä kissaenkelit lumihankeen jouluna! 8. Matkavessa. Tätä pidän varuilla aina mukana, jos kissojen tarvitsee jostain syystä olla boksissa tai muussa suljetussa tilassa vähän kauemmin. Tuon laitan luultavasti kantoboksiin kun hilpasen hakemaan uutta perheenjäsentä sunnuntaina. 9. Turvavyöt valjaisiin. Näille ei hirveesti ole ollut käyttöä, koska kuljetan kissoja aina bokseissa. Ne on kuitenkin aina mukana varmuuden vuoksi.

Ninnillä on tosiaan ollut ihan pennusta saakka tosi raju stressin/ahdistuksen aiheuttama matkapahoinvointi. Joka kerta kun Ninni laitetaan autoon ja auto käynnistyy, alkaa hervoton kuolaaminen, jota seuraa raju oksentaminen, pissaaminen ja ulostaminen. Muutamana ensimmäisenä automatkana ajattelin, että Ninnin täytyy vain tottua autoiluun - se ei kuitenkaan ollut keissi. Lopulta tajusin että tämä on reaktio, johon totuttaminen ei auta. Koitin kaikenlaiset "vaihtoehtoiset" hoitokeinot aluksi, kuten homeopaattiset yrttituotteet, thundershirtin, feliwayn tuotteet, puhumista matkan ajan, erilaisia häkkejä, häkkien peittämistä ja häkin paikan siirtämistä etupenkiltä takapenkille. Mikään ei auttanut. Lopulta soitin eläinlääkärille, jonka kanssa koitimme aluksi matkapahoinvointilääkitystä - ei auttanut. Seuraavaksi koitimme rauhoittavista Opamoxia (joka on siis ihmisille tarkoitettu rauhoittava lääke), joka toimi heti. Opamoxia annan Ninnille ennen matkaa 1/6 tablettia ja odotan about 2 tuntia ennen reissuun lähtöä. Kaikki Ninnin oireet katosivat ja huomasin, että Ninnikin nukkui ensimmäistä kertaa automatkan aikana. Tällä linjalla ollaan edelleenkin, mutta olen harkinnut toisen ihan kissoille tarkoitetun rauhoittavan kokeilua, sillä itse ainakin elän siinä käsityksessä, että Opamox on aika voimakas rauhoittava. Ninni on matkan jälkeen Opamoxin vuoksi myös aggressiivinen toisia kissoja kohtaan, minkä takia Ninni olikin eilisen päivän eristyksissä muista kissoista omassa huoneessaan. Koska en ole koittanut Ninnille muita rauhoittavia, en tiedä onko kaikissa rauhoittavissa tämä sama vaikutus. Voi tietty olla, että rauhoittava pistää pään sen verran sekaisin, että toiset kissat pelottaa.

Onko kellään muulla kokemuksia rauhoittavasta lääkityksestä kissalla?

Meillä on tosiaan tapana integroida mun ja äidin kissakatraat jouluisin ja välillä myös kesäisin. Meidän kissat tulee hyvin toimeen keskenään, kunhan hajut ovat tasaantuneet kissojen välillä. 

Kun tulen äidin luokse, laitan yleensä Ninnin päiväksi eristyksiin toisista lääkkeen vuoksi, mutta Aliisa saa mennä heti sekoittamaan hajujaan Helmin ja Martan kanssa. Kissat yleensä sähisevät toisilleen about 4-7 päivää, jonka jälkeen kisut alkavat jo pikkuhiljaa leikkiä keskenään. Näiden ensimmäisten 4-7 päivän aikana kotona täytyy olla koko ajan joko minä tai äiti, jotta voidaan koko ajan tarkkailla tilannetta kissojen välillä. 

Kahden ensimmäisen päivän jälkeen alan pitämään kissoille yhteisiä herkku- ja leikkihetkiä, jotta kissoille syntyy positiivinen ja miellyttävä kokemus vieraiden kissojen läsnäolosta. Lisäksi alan siirtämään ruokintapaikkoja lähemmäksi toisiaan. Tämä on tätä perustotuttamista vieraaseen kissaan. Lopulta toisilleen aiemmin vieraat kissat saattavat syödä yhteiseltä lautaselta. 

Tälleen jo toisena päivänä voin sanoa, että Aliisa ja Martta pystyvät jo istumaan vierekkäin sähisemättä ja murisematta. Aliisan reagoinnista olin itse muutenkin ällistynyt, sillä kun Aliisa alunperin tuli minun hoiviini viime jouluna, Aliisa sähisi ja murisi kaikille koko ajan ainakin 5 päivän ajan. Sama tapahtui viime kesänä. Nyt Aliisa on kuitenkin ollut todella neutraali, ja käyttäytyy kuin kaikki olisi normaalia. Välillä Aliisa kyllä spurttaa Helmin sängyn alle, mutta muuten käyttäytyy ihmeellisen nätisti - itse oletin että Aliisalla kestää tottumisessa kaikista kauimmin. 

Tästä tämä lähtee, toivottavasti saan ensi viikolla laitettua jo yhteiskuvia kissoista.

Onko kellään muulla tapana yhdistää kaksi erillistä kissakatrasta lomien ajaksi?

Kissat pesuun!

Buhahaa, päätin siis tänään vihdoin pestä kissat. Mun on pitänyt pestä kisut jo varmaan kuukausi takaperin, mutta sitten Aliisalle tuli se keuhkotulehdus, niin en halunnut alkaa pesemään kumpaakaan kissaa. Nyt kuitenkin pesin molemmat, aloittaen Aliisasta. Aliisan turkki on mielestäni hyväkuntoinen, ei mitään suurempia ongelmia. Halusin nyt tehdä yleispesun Aliisalle, koska turkki tuntui mielestäni vähän rasvaiselta ja likaiselta. En ole pessyt Aliisaa varmaankaan yli puoleen vuoteen, koska ei ole ollut näyttelyitä. 

Nyt oon kokemuksen myötä oppinut, että kun pesee kissaa kun kissaa (Aliisa, Ninni, Martta tai Helmi), kissat ovat olleet suihkutustilanteessa rauhallisempia jos itse on valmis myös kastumaan - toisin sanoen, uikkarit päällä pesemään kissaa suihkun alle. Jos ite meen vaatteet päällä pesemään kissaa ja yritän olla kastelematta itseäni, joka kerta kissat on panikoineet enemmän, koska itse panikoin vaatteiden kastumisen kanssa. Kun ei varo kastelemasta itseään, on paljon rennompi fiilis. Lisäksi mä asetan kissan yleensä kasvot seinään päin sekä itseni kissan ja mahdollisen pakotien väliin. Tällä taktiikalla kissojen peseminen on mulla onnistunut parhaiten tälleen 10 vuoden kokemuksen jälkeen! Ja koska kissan peruslämpötila on about 38-39 astetta, mun mielestä pesuveden pitäisi olla ihmisen käteen lämmintä - ei kuumaa, ei haaleaa. Oon lukenut tästä paljon erilaisia lausuntoja lämpimän ja haalean väliltä, ja ite oon päätynyt siihen lämpimään. 

Kokeilin itse asiassa kissojen pesemistä myös vannassa, mutta totesin että suihkun kanssa peseminen on helpompaa ja silloin ei tarvitse tyhjentää vannaa shamposesta vedestä ja täyttää uudestaan huuhtomista varten. Vanna on hyvä idea silloin, jos kissalla on vaikkapa hilseilevä tai ärtynyt iho, niin kissaa voi lilluttaa kosteuttavassa ja rauhoittavassa shampoovedessä hetken aikaa, jolloin ihon kutina helpottuu ja iho saa kosteutta. Ite jouduin itse asiassa kesällä tekemään Aliisalle näin, koska Aliisa alkoi ihan yhtäkkiä kutisemaan todella paljon ja uskoin sen johtuvan lintukirpuista tai puremista. Kylpy rauhoitti tilanteen ja kutina lakkasi kokonaan. Epäilys jonkinlaisista kirpuista syntyi, kun aloin itse saamaan puremia öisin ja Aliisa nukkui vieressäni. Kutina voi toki johtua esimerkiksi erilaisista ravintoon liittyvistä puutetiloista, joihin apua voi löytää esimerkiksi kalaöljystä ja biotiinista. 

Aahh, niin pehmeä ja puhdas turkki tuloksena!

Olisin halunnut kuivattaa kissat föönillä, mutta molemmat pelkäsivät sitä niin vimmatusti, että lopulta luovutin. Pitäisi ostaa hiljaisempi vehje. 

Ninni tarvitsi pesua enemmän kuin Aliisa - Ninniltä lähti furminointienkin jälkeen edelleen karvaa, minkä takia halusin katsoa jos saataisiin sitä irtokarvaa pesulla kunnolla pois. Lisäksi Ninni tyhjensi muutama päivä takaperin anaalirauhasensa ihan muuten vaan, minkä takia halusin nyt pestä peräpään kunnolla. 

Tadaa! Nyt Ninnikin on taas ihanan pehmoinen ja karvaakin irtosi ihan kivasti. Kun tyttöjen turkit olivat kuivuneet ja asettuneet, laitoin molempien turkkiin sähköisyyden poistajaa ja furminoin vielä molemmat kissat. Aliisalta ei irronnut paljon mitään, mutta Ninniltä lähti vieläkin jonkin verran karvaa reisistä. Kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin! Kun olin furminoinut Ninnin ja katsoin kissaa kokonaisuudessaan, tuntui kuin Ninni olisi tiputtanut kilon painostaan pois............ Tämä Ninnin karvanlähtö ei ole mitenkään epätavallista, Ninnillä on vaan niin tiheästi tuota karvaa.

Tässä on shampoot joita käytin. Mulla on myös Espreen Silky Show shampoo ja hoitoaine, mutta mun mielestä nämä Anjun tuotteet ovat olleet tehokkaampia ja varsinkin tuo Cachemire on ollut tosi hyvin kosteuttava ja hoitava! Poistin turkista ensin rasvan Degrease-shampoolla, minkä jälkeen huuhtelin turkin puhtaaksi ja hieroin Cachemireä turkkiin. Tämän jälkeen hyvin perusteellinen huuhtominen ja valmista! Mun mielestä toi Cachemire on sen verran kosteuttava, ettei ole tarvetta erilliselle hoitoaineelle ainakaan tällä hetkellä.

Ainiin ja hyvää itsenäisyyspäivää! 

Aliisan keuhkotulehdus ja Ninnin vatsa

Käytiin Aliisan kanssa viime perjantaina kontrollikäynnillä Univetissä ja siellä Aliisalta katottiin tulehdusarvot. Aliisa muisti viimekertasen verenoton ja alko murisemaan heti, kun hoitaja tuli niiden välineiden kanssa kohti. Saatiin kuitenkin ihan nätisti veri otettua, kun pidin omaa päätäni Aliisan ja Aliisan oikean käsivarren välissä niin, ettei Aliisa nähnyt tapahtumaa. Huh.

Aliisan tulehdusarvot olivat siis ekalla kerralla 32,6 (SAA) ja nyt kontrollikäynnillä oli laskenut reippaasti 12,5 saakka. Arvo ei kuitenkaan ollut vieläkään normaali (0-10), minkä takia lääkäri suositteli, että TUROK:n näyttely jäisi nyt väliin - ei siis olla nyt menossa Aliisan kanssa TUROK:iin, vaan lepäillään rauhassa kotosalla ja ootellaan että Aliisan vastustuskyky normalisoituu! 

Ninnillä taas on ollut näitä vatsaongelmia (löysä kakka, ajoittainen piereskely) ja aloitin joku aika sitten kissoille semiviljattoman ruokavalion, mikä koostuu Acanan teollisesta ruokanappulasta sekä Cosman ja Felineportan märkäruoista. Cosman jätän kokonaan pois kunhan saan purkit syötettyä, koska Cosman ruoassa on kuitenkin riisiä ja muita lisäaineita kuten kaliumkloridia (hyytelöimisaine). 

Mutta nyt kuitenkin ilouutinen: tämä dieetti on toiminut! Ninnin vatsa on normalisoitunut ja olin niin iloinen vessaa putsatessani, että kattelin vaan Ninniä silmiin ja toistelin "hyvä tyttö". Jes! Välillä vielä tulee vähän löysääkin, mutta veikkaan että se loppuu, kun Cosma häipyy ruokavaliosta.

Nyt kun Ninnin vatsa on tasapainottunut, oon huomannut että Ninnistä on tullut energisempi ja se on alkanut leikkimään Aliisan kanssa paljon enemmän. Kehiin on myös tullut kunnon energiapurkaukset ja mouruamiset, joita oonkin ikävöinyt (:D).

Tästä lähetään molempien kissojen kanssa uuteen nousuun!