Näytetään tekstit, joissa on tunniste herkut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste herkut. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. maaliskuuta 2016

Kyllä meilläkin aktivoidaan!

Monissa blogeissa on puhuttu viime aikoina kissan aktivoinnista ja suoriteltu Viiruvarpaiden starttaamaa aktivointihaastetta. Meitä ei ole toistaiseksi haastettu vielä mukaan kyseiseen hommaan muiden bloggaajien toimesta (NYYH), mutta sepä ei meitä haittaa! Päätin aktivointihaasteen innoittamana rueta läpsimään itseäni naamavärkkiin ja ryhdistäytyä kissojen leikittämisessä sekä aktivoinnissa.


Sain kaveriltani tuliaisiksi Jyväskylän kissanäyttelystä aCat & liCat -leluja. Sain tuollaisen käärmeen ja rapinatyynyn, joissa molemmissa tuntuisi olevan omien hajunystyröideni perusteella kissanminttua. Tuo käärme on meillä ihan täysi hitti, kissat kantelevat, potkivat ja heittelevät käärmettä ympäri asuntoa. Käärme löytyi yhdessä vaiheessa myös sängystä tyynyni vierestä sekä kissojen veskistä. Tällä lelulla ollaan saatu kehiin vähän lisää vipinää kissojen omiin leikkeihin.


Kikin mielestä kuvaushetki oli liian pitkä, joten Kiki kävi nappaamassa käärmeen takaisin leikkeihin. 


Tässä on Kikin ja Aliisan ehdoton suosikkilelu. Tämä lelu on kyhätty kasaan kahdesta eri huiskasta, jotka liitin kumiputkella ja teipillä yhdeksi pitkäksi kepiksi. Molemmat päät passaavat jahdattavaksi. Tämä on yksi niistä harvoista keppileluista, joilla saan Aliisan ja Kikin läähättämään ihan kunnolla. Tällä me ollaan leikitty nyt joka päivä (toki aikaisemminkin usein) ennen iltaruokailua ja oon pyrkinyt siihen, että saadaan energiavarastot kulutettua siihen pisteeseen, että kissa väsähtää ja on hengästynyt.


When it's in the ground, it's in my mouth. Omnomnom.


Toinen juttu, mikä meillä on joka päivä arjessa pyörimässä on namipallot. Eilen lattioita pitkin pyöriteltiin Kongin aktivointipalloa varsin rutiininomaisesti. Mulla on nyt ajatuksena hankkia vähän eri tavalla toimivia herkkuleluja, kuten esimerkiksi Nina Ottossonin Catpyramidin tai Kongin Cat Wobblerin. Myös Little&Biggerin aktivointipeli on ollut käytössä, mutta sekin alkaa olla jo vähän mälsän helppo. Kissat kyllä innostuu siitä edelleen, mutta namit on löydetty tosi nopsaan. Jopa Aliisa (!) on aktivoitunut ensimmäistä kertaa siirtelemään aktivointipelin laattoja!




Kongin Treat Ball on hauska norminamipalloihin verrattuna, sillä pallo vierii arvaamattomammin lattioita pitkin pallossa olevien lommojen ansiosta. Namipallot on meillä tosi toimivia, koska Kiki ja Aliisa ovat tosi persoja herkuille - palloa pyöritellään kauan namien loppumisen jälkeenkin. Itse olisin voinut olettaa jo jonkinasteista kyllästymistä, mutta eipä ole namipallon kohdalla moista näkynyt.





Yksi ongelma, mikä meillä on aktivoinnissa ja leikittämisessä ilmennyt, on kauhukaksosten (Kiki ja Aliisa) dominanssi. Ninni innostuu ajoittain namipallon pyörittämisestä jos palloja on enemmän kuin kaksi ja Ninni saa pyörittää omaa palloaan rauhassa. Yleensä aina herkkujen läsnäollessa ja mun ohjatessa toimintaa, kauhukaksoset rynnistävät paikalle ja ovat tosi malttamattomia, jolloin Ninni ei halua osallistua toimintaan. Ninni tykkää kovasti aikaisemmin mainitsemastani Little&Biggerin aktivointipelistä, mutta silloinkin Ninnin täytyy saada pelata ilman häiriötekijöitä. 


Ninnin kanssa parhaimpia (ja kauhukaksosten vuoksi toimivimpia) aktivointileikkejä ovat namipallojen pyörittäminen (vähintään kolme palloa), laserpisteen jahtaaminen, hiirilelujen nouto, lautapelin pelaaminen omassa rauhassa, namien kanssa temppuilu suljettujen ovien takana sekä namijahti. Kun olen uuvuttanut kauhukaksoset, otan yleensä silloin laserosoittimen ja juoksutan Ninniä ympäri asuntoa. Kiki on yleensä myös kiinnostunut laserpisteestä, mutta ei jaksa uupuneena jahdata pistettä Ninniä häiritsevällä tavalla.



Uusin juttu, mitä koitin ensimmäistä kertaa kissojen kanssa, on namijahti. No okei, ehkä namijahti menee sinne nose workin reviirille, mutta namijahti on kiva nimi. Namijahti oli myös vihdoin sellainen leikki, missä kaikki kissat kykenivät touhuamaan yhdessä ilman kauhukaksosten dominanssia. Laitoin kaikki kissat vessaan oven taakse hetkeksi ja piilotin nameja ympäri asuntoa erilaisiin paikkoihin. Käkäkäkäkä. Tosi haisevat herkut olisivat aluksi hyviä, mutta mulla ei vain rähmä sentään kovin haisevia herkkuja tuona hetkenä löytynyt. Noh, ens kerralla sitten! Valitettavasti mulla ei ole tästä tapahtumasta myöskään kuvamateriaalia, koska en halunnut häiritä tätä ensimmäistä kokeilua.



No mutta enivei, kun päästin kissat ulos veskistä, kissat olivat pihalla koko hommasta. Asettelin nameja sellaisiin tosi helppoihin paikkoihin ja myös hieman vaikeampiin paikkoihin. Istuin sohvalla ihan muina perunoina ja vilkuilin sivusilmällä homman etenemistä. 


Kiki löysi ensimmäisen herkun sängyltä vahingossa, jolloin Aliisan silmät pyöristyivät palloiksi ja Aliisa juoksi pikapikaa Kikin luokse etsimään lisää herkkuja. Kiki ja Aliisa alkoivat etsiä lisää herkkuja sängyn läheisyydestä, mutta eivät kuitenkaan käyttäneet kovinkaan hyvin hyödykseen hajuaistiaan. Homma näytti enneminkin sellaiselta "äkkiä mulle kaikki heti, jossain tässä on varmasti lisää herkkuja, apua äkkiä mulle se herkku ääk"-meiningiltä. Toista herkkua ei kuitenkaan löytynyt heti, jolloin Kiki rauhoitti etsintäänsä ja Aliisa tuli mun naaman eteen maukumaan. Kun Kiki hieman rauhoittui, Kiki rupesi selvästi käyttämään nenäänsä ja löysi tyynyn takaa toisen herkun, jipii! Aliisa meni taas riehumaan sängylle, mutta koska sängyllä ei ollut enää herkkuja, Aliisa tyytyi vain tarkkailemaan Kikin ja Ninnin etsintää.


Ninni löysi keittiöstä muistaakseni kaikki herkut, Kiki olohuoneesta suurimman osan ja Aliisa taisi löytää olohuoneesta vain kolme. Aliisa kiinnitti liikaa huomiota toisten löytämiin herkkuihin ja ryntäsi aina Ninnin tai Kikin luokse kun nämä mutustivat herkkua. Aliisa lopulta "luovutti" ja meni nököttämään raapimapuuhun, josta Aliisa löysi vahingossa yhden herkun ja sen jälkeen lähistöltä vielä kaksi muuta. Ehkä toistojen myötä Aliisa vähän rauhoittuu (tai sitten ei). 

Ei ihan hirviästi ollut sitä kunnon nose workkia tässä meidän yritelmässä, mutta ainakin saatiin kissoille jotakin puuhaa! Yritän käydä tässä lähiaikoina hamstraamassa haisevampia pieniä herkkuja jostakin, josko sitten saataisiin sitä nenää paremmin hommaan mukaan.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Luottoherkut ja uusi märkäruoka

Täytyy tunnustaa, että meidän taloudessa herkutellaan aika paljon. Kissat (ja minä) ovat tykästyneet etenkin kahteen herkkuun: Orijenin Original-herkkuihin sekä Thriven kanaherkkuihin. 



Testailtiin tuossa jokin aika sitten erilaisia Orijenin herkkuja, joista Original oli selkeästi etenkin Kikin ja Ninnin suosiossa. Myös Aliisa syö näitä, toisin kuin muita Orijenin herkkuja. Thriven kanaherkuista pitävät kaikki - olin iloisesti yllättynyt kun herkuista tuli vihdoin isompia pakkauksia! Thriven ja Orijenin herkut ovat molemmat tosi käteviä myös lääkkeiden antamiseen, sillä molempiin laatuihin saa tungettua semipienen tabletin herkun sisälle. Thriven kuivaherkut ovat mielestäni tuossa isossa tötterössä hieman suurempia kuin pikkupakkauksissa.



Aliisa ja Kiki ovat molemmat sellaisia herkkusuita, että heti kun herkkukaappiin koskee niin molemmat kisut ovat salamana paikalla. Ninni ei jaksa taistella herkuista kauhukaksosten kanssa, joten pidän Ninnille joko oman herkutteluhetken suljetun oven takana tai heitän Aliisalle ja Kikille herkkuja toiseen päähän asuntoa kuin missä Ninni on. Tällöin Ninni saa mutustaa rauhassa. Ninnissä on sellaista naatiskelijan vikaa. 





Musti ja Mirri lanseerasi hiljattain uuden Natures:menun märkäruokasarjan kissoille - Country Hunter. Country Hunter -märkäruokia on ollut saatavilla koirille jo jonkin aikaa, mutta nyt myös vihdoin kissoille. Olin tästäkin uudesta ruoasta todella iloisesti yllättynyt, sillä kaikissa märkäruoissa on käytetty kissalle semisopivia lihanlähteitä - kanaa, kalkkunaa, hanhea, jänistä, ankkaa sekä fasaania. Ja Country Hunterhan on myös täysravinto! Koostumus näissä märkäruoissa on murekemainen, samaa kastia kuin Natures:menun peruslinjassa. Country Hunter -märkäruoat valmistetaan Iso-Britanniassa, toivon mukaan myös liha on peräisin sieltä. 

Natures:menu Country Hunter märkäruokien koostumus kuuluu seuraavasti:

Free range chicken (16,35 €/kg)
- Kana, kanan sydän, vadelma, karpalo, spirulina, kissanminttu, yucca-uute, vihreäteeuute, viinirypälesiemenuute, rosmariiniuute.
- Proteiini 10,7 %, rasva 6,2 %, tuhka 2,5 %, kuitu 0,3 %, kosteus 79 %.

Chicken & goose (16,35 €/kg)
- Kana, hanhi, punaherukka, karpalo, spirulina, kissanminttu, yucca-uute, vihreäteeuute, viinirypälesiemenuute, rosmariiniuute.
- Proteiini 10,5 %, rasva 6,3 %, tuhka 2,6 %, kuitu 0,3 %, kosteus 79 %.

Turkey & rabbit (16,35 €/kg)
Kalkkuna, kani, mustaherukka, karpalo, spirulina, kissanminttu, yucca-uute, vihreäteeuute, viinirypälesiemenuute, rosmariiniuute.
Proteiini 10,6 %, rasva 6,4 %, tuhka 2,4 %, kuitu 0,3 %, kosteus 79 %.

Duck & pheasant (16,35 €/kg)
Ankka, fasaani, mustikka, karpalo, spirulina, kissanminttu, yucca-uute, vihreäteeuute, viinirypälesiemenuute, rosmariiniuute.
Proteiini 10,5 %, rasva 6,3 %, tuhka 2,5 %, kuitu 0,3 %, kosteus 79 %.



Tytöt näyttivät ainakin tykkäävän tosi paljon kaikista märkäruokalaaduista. Meillä on tällä hetkellä vähennetty hieman raakaruokintaa nirsoilun vuoksi, joten meillä on nyt taas raakaruokinnan ja teollisen ruoan yhdistelmäpolitiikka.



Onko muita Natures:menun Country Hunter -märkäruokaa testanneita?

lauantai 12. syyskuuta 2015

Herkkuja ja ruokia

Olen nyt ostellut kissoille vähän testiin juttuja. Vähän hurahdellut kokeilemaan kaikkea jännää. Aloitetaan Orijenin kylmäkuivatuista herkuista.


Ostin meille siis testiin Orijenin kylmäkuivattuja herkkuja kolmea eri laatua: Original, Tundra ja Ranch Raised Lamb. Mulla oli jo ennestään pussillinen Alberta Wild Boar -laatua, jonka eläintarvikeliikettä pitävä kaverini laittoi äitini matkaan mukaan kun hän käväisi luonani parisen viikkoa sitten. Valitettavasti en muistanut ottaa tästä laadusta kuvaa.

Herkkujen koostumus kuuluu seuraavasti:

Original (157,14 €/kg)
- Tuore kananmaksa 24 %, tuore kalkkunanmaksa 24 %, tuore luuton kana 24 %, tuore luuton kalkkuna 24 %, tuore ruodoton kampela 4 %. 
- Raakavalkuainen 45 %, rasva 35 %, hehkutusjäännös 7 %, raakakuitu 1 %.

Tundra (182,86 €/kg)
- Tuore luuton peura 40 %, tuore hirvenmaksa 30 %, tuore luuton hirvi 15 %, tuore luuton viiriäinen 10 %, tuore kirjolohi 5 %.
- Raakavalkuainen 45 %, rasva 35 %, hehkutusjäännös 9 %, raakakuitu 1 %.

Ranch Raised Lamb (174,29 €/kg)
- Luuton lammas 45 %, lampaanmaksa 45 %, lampaan mahalaukku 10 %.
- Raakavalkuainen 45 %, rasva 35 %, hehkutusjäännös 7,5 %, raakakuitu 1 %.

Alberta Wild Boar (182,86 €/kg)
- Tuore villisianmaksa 50 %, tuore luuton villisika 50 %.
- Raakavalkuainen 45 %, rasva 35 %, hehkutusjäännös 9 %, raakakuitu 1 %.

Kaiken kaikkiaan mun mielestä näiden herkkujen sisältö kuulostaa hyvältä. Ja tykkään että herkuista löytyy myös maksaa, niin saavat kisut myös lisänä hippusen luonnollista A-vitamiinia. Nämä herkut on kyllä tehneet kauppansa hyvin Kikin ja Ninnin kanssa, mutta Aliisa jostain syystä nyrpistää nenäänsä näille herkuille. Ainoa mitä Aliisa söi muutaman herkun verran on tuo Original. Veikkaisin että Aliisa ei perusta juuri tuosta mainitsemastani maksasta (oli se sitten minkä eläimen maksaa tahansa), sillä olen aikaisemmin ostanut Thriven kylmäkuivattuja kananmaksa herkkuja, eikä Aliisa syönyt niitäkään. Raakanakaan Aliisa ei ole koskaan suostunut syömään maksaa. Pussien hinnat näkyvätkin noissa itse kuvissa!


Toinen juttu, mitä otin nyt kunnolla kokeiluun on Princess-merkkinen märkäruoka. Ostin tätä joskus jouluna yhden purkin, mutta silloin en oikein kiinnittänyt huomiota tähän ruokaan. Olen nyt yrittänyt selvitellä tämän ruoan lihan alkuperämaita, mutta toistaiseksi en ole onnistunut löytämään Petnutritionin sivuilta muuta tietoa kuin "Made in Germany". Petnutritionin Princess-ruoat, jotka koostuvat suikalelihasta, ovat yllättäen jälleen thaimaalaista alkuperää - kuten suurin osa muistakin markkinoilla pyörivistä purkitetuista ja pussitetuista suikalelihoista (Applaws, Canagan, Thrive, FelinePorta 21, Schesir...). Epäilisin, ettei tämän Princess Nature's Powerin liha ole thaimaalaista alkuperää, sillä Thaimaa on näköjään erikoistunut teurastamaan ja tuottamaan juurikin suikalelihaan. Lähetin Petnutritionille kyselyä lihan alkuperämaista, mutta toistaiseksi en ole vielä saanut vastausta.

Ruokien koostumus kuuluu seuraavasti:

Kana ja mustikka (12,25 €/kg)
Tuore kana 65,8 %, liemi 29 %, mustikka 2 %, sinimailanen 1 %, lipstikka 1 %, aloe vera 1 %, oliiviöljy 0,1 %, biotiini 250 mg, psyllium 0,1 %.
Proteiini 11,2 %, rasva 6,3 %, hehkutusjäännös 2,3 %, kuitu 0,4 %, kosteus 79 %.

Hanhi ja lammas (12,25 €/kg)
Hanhi 35 %, lammas 34,5 %, liemi 29,2 %, spirulina 0,1 %, rosmariini 0,1 %, sikuri 0,15 %, tauriini 0,15 %, biotiini 250 mg, pellavansiemenöljy 0,1 %.
Proteiini 11,2 %, rasva 6,0 %, hehkutusjäännös 2,0 %, kuitu 0,4 %, kosteus 79 %.

Ankka ja kaniini (12,25 €/kg)
Ankka 34,5 %, kaniini 34 %, liemi 29,2 %, tumma riisi 1 %, karpalo 1 %, tauriini 0,1 %, biotiini 250 mg, fenkoli 0,1 %, eucalyptusjauhe 0,1 %.
Proteiini 10,9 %, rasva 6,8 %, hehkutusjäännös 2,3 %, kuitu 0,4 %, kosteus 79 %.


Käytännössä ruoka on siis tällaista hyvin jauhettua kamaa. Olen nyt antanut kissoille kaikkia laatuja ja näyttivät maistuvan oikein hyvin! Lautaset olivat putipuhtaat ruokailun jälkeen. Yhdessä purkissa on tavaraa 200 g ja purkin hinta on Haukkiksessa 2,45 €. Kilohinnaksi tuotteelle tulee siis 12,25 €, mikä ei ole tosiaan kalleimmasta päästä, vaikka tavara on ihan semihyvää.


Kolmas testiin yltänyt uutuus meidän taloudessa on ruotsalaisen Bozitan märkäruoka. Bozitaa on myyty Mustissa ja Mirrissä jo hyvän aikaa, mutta en ole halunnut ottaa tuotetta testiin märkäruokien sisältämän possun ja naudan takia. Mielestäni isot teuraseläimet eivät sinällään kuulu kissojen luontaiseen ruokavalioon, joten en ole sitä halunnut kissoilleni syöttää. Nyt kuitenkin päätin testata tuotetta, kun kaverini sitä niin kehui. Ja onhan se totta, että etenkin possu on yleensä kissojen mielestä todella herkullista - jospa ottaisin tämän laadun satunnaiseen käyttöön.

Näiden kolmen makuvaihtoehdon koostumus on seuraava:

Ankka (5,92 €/kg)
- Kananpoika, ankka (paloissa 7,2 %), porsas, nauta, kalsiumkarbonaatti, hiiva.
- Proteiini 8,5 %, rasva 4,5 %, kasvikuitu 0,5 %, tuhka 2,3 %, kosteus 83 %.

Kana ja kalkkuna (5,92 €/kg)
- Kananpoika (paloissa 85 %), kalkkuna (paloissa 7,2 %), porsas, kalsiumkarbonaatti, hiiva.
- Proteiini 8,5 %, rasva 4,5 %, raakakuitu 0,5 %, tuhka 2,3 %, kosteus 83 %.

Lammas (5,92 €/kg)
- Kananpoika, lammas (paloissa 7,2 %), nauta, porsas, kalsiumkarbonaatti, hiiva.
- Proteiini 8,5 %, rasva 4,5 %, kasvikuitu 0,5 %, tuhka 2,3 %, kosteus 83 %.


Tavara on siis tämännäköistä. Tässä on avattuna kana ja kalkkuna versio, joka on kastikkeessa. Ankka ja lammas versiot ovat sitten taas geelissä. Bozitan teurasliha on Bozitan nettisivujen mukaan ruotsalaista alkuperää - iso peukku sille! Mielestäni myös Bozita on ihan oukkidoukki teollinen märkäruoka, vaikkakin lihasuikaleruoissa on monestikin protskupitoisuus suurempi. Tykkään kuitenkin tosi paljon, että teurasliha on naapurimaasta! Hauskaa Bozitan ruokien incissä on se, että ne alkavat aina kananpojalla - periaatteessa etiketti "ankka" ja "lammas" voi olla hieman harhaanjohtava, kun tuotteessa on kuitenkin eniten sitä kananpoikaa. Itse kuitenkin tiesin tämän seikan ostaessani tuotetta.


Bozita oli meidän kohdalla kuitenkin hutilyönti, sillä Aliisa ei ilmeisesti siedä nautaa tai possua. Kun olin antanut jo jonkin aikaa Bozitaa kissoille, Aliisalta lähti poskesta karvat, kuten yläpuolisesta kuvasta näkyy. Lopetin Bozitan antamisen ja kalju laikku lähti karvottumaan uudestaan. Aliisan kanssa on ollut muutenkin vähän hankalaa ruokinnan suhteen, sillä Aliisa on selvästi herkkä kissa. Tein tämän postauksen ehkä vähän myöhässä, sillä olen muuttanut merkittävästi kissojen ruokapolitiikkaa - olen siirtynyt lähes kokonaan raaka-ruokintaan. Kissojen tämän hetkinen ruokapolitiikka näkyy sivupalkissa. Kerron tästä ruokinnan muutoksesta myöhemmin lisää erillisessä postauksessa!

torstai 9. heinäkuuta 2015

4-vuotias Ninni!


Rakas maatiaiskissani Ninni täytti sunnuntaina 4 vuotta! Kokonaista 4 vuotta! En voi uskoa miten nopeasti aika juoksee. 


Ninni tuli luokseni sattuman kautta. Ennen Ninnin tuloa, omistin toisen maatiaiskissan, Mintun. Olin haikaillut lajitoveria Mintun seuraksi, koska mulla oli edessä poismuutto kotoa. En halunnut Mintun hengailevan yksinään pikkuyksiössäni, kun itse olin ison osan päivästä koulussa - Minttu oli kuitenkin tottunut jatkuvaan ihmisseuraan kotikodissani. 


Olin kesällä 2011 heinäkuussa reippaan viikon töissä (muistaakseni Kuhmossa) ja majoituimme maaseudulla pitkän metsäpolun varrella eräässä omakotitalossa. Talon emäntä poikkesi yhtenä päivänä tarkistamassa majoitusta ja hän kertoi meille, että hänen tyttärensä  kissa oli synnyttänyt edellispäivänä pennut viereiseen varasto-/autotalli-/mikälie-rakennukseen. Emäntä vei meidät pentujen luokse. Emokissa oli suuuuperihana ja ihmisrakas, joten se ei ollut moksiskaan kun hipsimme hiljaa vilkaisemaan pikkupalleroita.


Tässä oli ensimmäinen kuva Ninnistä: Ninni on käsittääkseni tuo päällimäinen punaraidallinen pentu. Ninni vaelteli tuolla kopassa, kun muut olivat nätisti - sanoin emännälle, että olisin kiinnostunut ottamaan kissan, mutta ehdottomasti en tätä joka vaeltelee. Haha, no tämä Nuuskamuikkunenhan mulle sitten arpoutui! Kun Ninni luovutettiin mulle, ensikodista sanottiin, että Ninni oli kaikista vilkkain pentu: meni roskiksiin, riehui ja painoi koirien kanssa pitkin poikin. Ninnin luonne mätsäsikin sitten lopulta tosi oivallisesti abyjen ja somalien kanssa - täähän meni just niin kuin pitikin.


Meidän symbioosi on jatkunut nyt neljä vuotta. Ninnin alkuperäinen lajitoveri, Minttu, lähti yllättäen keskuudestamme, ja Ninni on tottunut todella hyvin elämään kolmen kissan laumassa. Olen aikaisemminkin todennut, että mielestäni tämän lauman myötä Ninnin luonne on rikastunut ja mielestäni Ninni on kaikinpuolin onnellisempi kissa.


Ninni tykkää nousta seisomaan seiniä, ikkunoita ja ovia vasten ja heiluttaa päätään edes takaisin.


Sitten Ninni ihmettelee, miksi sitä tuijotetaan.


Ninni tykkää relata.


Ninni on myös Aliisan ja Kikin hovisiivooja: Aliisa ja Kiki menevät Ninnin luokse pää notkolla putsattavaksi. Ninni ei kuitenkaan aina jaksa olla hovisiivooja, kuten kuvasta näkyy.


Ninni pitää myös itsensä siistinä.


Kielikuvat on parhaita. Slurps.


Ostin Ninnille synttärilahjaksi Mustista ja Mirristä Itsybitsyn huiskan, joka on ollut tosi suosittu. Mulla oli kassi, missä oli herkkua ja ruokaa (jotka yleensä rikotaan heti kun silmä välttää), mutta nyt kissat olivat onkineet tuon huiskan kassista ja jättäneet ruoat rauhaan. Hah!


Ostin Ninnille myös Natures:Menun herkkuja, All for Pawsin Wooly-pallon ja kaksi hiirtä. Tiedän Ninnin rakastavan kaikkia pikkuhiiriä ja -palloja, joissa on höyheniä. Ninni tarraa aina noista höyhenistä kiinni ja heittelee lelua ympäri asuntoa. Nämä kaikki menivät myös hyvin kaupaksi. 


Haluan vielä lopuksi sanoa, että en tue missään muodossa leikkaamattomien kissojen ulkoilua vapaana Suomen luonnossa. Ninnin emo oli ilmeisesti tällainen kissa ja Ninni jääkin viimeiseksi maatiaisekseni, jonka tällaisen emon pentueesta tulen koskaan ottamaan - ellei jopa viimeiseksi maatiaisekseni kaiken kaikkiaan. 

Käsittelen varmaankin myöhemmin vielä tätä ulkokissa-sisäkissa -keissiä, kun teen erillisen postauksen kandini (kissat Suomen kaupungeissa) tuloksista. Kiteytettynä voin sanoa, että kissa ei eläimenä kuulu Suomen luontoon (etenkin ilmastoltaan epäsopiva habitaatti) saatikka moderniin ympäristöön, jota dominoi antroposfääri (ihmiskehä) ja sen aiheuttamat uhkat. Lisäksi kissa on yksi haitallisimmista vieraslajeista Suomen luonnossa. Näistä voi päätellä aika paljon. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää!

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Aliisa 1 vuotta!

Aliisa täytti 26.9. 1 vuotta. Tai oikeastaan myöhemmin samana päivänä selvisi, että todellisuudessa Aliisa olikin syntynyt vasta 27.9.2013 vähän viiden jälkeen aamuyöstä. Rekkakirjaan on kuitenkin merkattu 26.9.2013, mutta liekö tuolla nyt niin suurta merkitystä. Anyway, me juhlittiin kissojen kanssa vähän herkuttelemalla! Alunperin mun piti hankkia molemmille kissoille vähän kaikkea kivaa Zooplussasta, mutta sitten mun rahat loppu taas vaihteeksi, niin on nyt pakko venyttää tilauksen tekeminen ensi viikolle.




Elikkä päätin tehdä sit tämmösen Applaws-kakun, johon laitoin kaksi pateeta kerroksiksi ja näiden kerrosten väliin sitten tuota Applawsin perus kanasuikaletta. Koristeeksi kakun päälle laitoin Cosman kylmäkuivattuja kanapaloja (joita Aliisa rakastaa yli kaiken) ja Katjalta synttärilahjaksi saatuja kylmäkuivattuja ankkapaloja.





Tadaa! Tältä kakku sitten näytti kun sain sen valmiiksi. Olisi ehkä pitänyt hieman enemmän laittaa tuota suikaletta pateiden väliin, mut ens kerralla sitten!


Aliisa tuli välittömästi haistelemaan kakkua kun sain sen valmiiksi (okei, Aliisa yritti tulla koko kokoomisen ajan syömään kaikkea, mutta estin sen).




Kakku näytti olevan success. Molemmat kissat söivät kakun suihinsa. Omnom.