Ninnin nelivuotissynttärien mennessä ohitse rupesin pohdiskelemaan Ninnin hampaiden kunnon tarkistusta. Mitään oireita hampaisiin tai suuhun liittyen Ninnillä ei ole ollut, mutta koska ikää on mittarissa nyt se neljä vuotta, halusin tsekata anyway Ninnin purukaluston. Ninnin hampaita ei ole tarkastettu kertaakaan neljän vuoden aikana muuten kuin meikän toimesta. Yksi syy tähän on Ninnin jäätävä stressireaktio eläinlääkäriin mennessä ja se, ettei mitään rauhoittavia saa antaa.
Ninnin piti olla syömättä muistaakseni 12 tuntia ja lähdettiin aamupäivällä matkaan kohti Univettiä. Ninni aloitti välittömästi auton käynnistyessä hervottoman kuolaamisen ja myös oksensi kerran 10-15 minuutin matkan aikana lekuriin. Perillä päästin Ninnin irti tutkimushuoneeseen ja siivoilin yrjöjä.
Hoitaja otti Ninnuskan syliin ja lähti käppäilemään kohti operaatiohuonetta. Hoitaja sanoi homman kestävän ainakin puolitoista tuntia, joten päätin körötellä kotiin siksi aikaa.
Kun lähdin hakemaan Ninniä eläinlääkäristä, en juuri odotellut että mitään maailmaa mullistavaa hampaista löytyisi. Noh, eläinlääkäri oli kuitenkin joutunut ottamaan Ninniltä hammasröntgenkuvat, koska Ninnillä oli ollut takahampaissa ientaskut joiden sisältö oli tarkistettava. Lisäksi Ninnillä todettiin mahdollisesti hyvin alkutekijöissään oleva parodontiitti tai syöpymä ala- ja yläposkihampaissa. Koska homma on vielä ihan alkutekijöissään, eläinlääkäri ei osannut sanoa varmaksi onko kyse parodontiitista. Tarkastuksiin me ollaan kuitenkin menossa Ninnin kanssa joka vuosi, jolloin katsotaan tarvitseeko hampaita sitten jossain vaiheessa rueta poistelemaan.
Eläinlääkärin yleinen lausunto kuitenkin oli, että Ninnin hampaat ovat tällä hetkellä hyvässä kunnossa. Ninnin hampaissa ollut hammaskivi poistettiin, mutta ei sitä ilmeisesti ollut kovinkaan paljoa.
Pyysin ennen Ninnin toimenpidettä myös, että Ninniltä otettaisiin verikokeet ja katsottaisiin perusarvot. Tämä tehtiin ja kaikki muut arvot olivat viitearvojen sisällä, mutta glukoosin määrä oli jostain syystä pompannut 17.7 mmol/L kun viitearvo on 3.9-8.3. Whaat! Eläinlääkäri sanoi, että tämä voi johtua stressistä ja nukutusaineesta, mutta ettei arvo siltikään ole koskaan noussut kenelläkään noin korkealle. Päätettiin sitten niin, että otetaan Ninniltä kontrolliverikoe parin viikon päästä.
Ninnin kontrolliverikoetta odotellessa tulin hieman skeptiseksi ja konsultoin Univettiä, josko verikoe voitaisiin ottaa kotona eläinhoitajaystäväni toimesta, sillä Ninnin stressitaso eläinlääkäriin mentäessä on jotain ennennäkemätöntä. Tämä oli ok ja haettiinkin sitten kaverini kanssa Univetistä tarvittavat putkilot ja tultiin takaisin kotiin kiusaamaan Ninniä. Ystäväni oli supertaitava verinäytteenotossa, piikki osui heti suoneen ja ihan muutamassa sekunnissa koko homma oli ohi - jes! Ninni ei tässä verinäytteenotossa ehtinyt kovinkaan stressata, hieman pirskautti kuolaa suupielistä kun pelästyi että ollaan laittamassa jotain mönjää suuhun. Noh, kontrolliverikokeessa glukoosiarvo oli 4 mmol/L. Eli täysin normaali. Laitettiin sitten glukoosiarvon reipas nousu nukutusaineen ja stressin piikkiin, kun Ninnillä ei kuitenkaan mitään normaalista poikkeavia oireita ole ollut (esimerkiksi diabetekseen viittaavia oireita). Tätäkin pyrin kuitenkin kontrolloimaan vuosittain esimerkiksi rokotuskäynnin yhteydessä.
Tarkisteletteko te kissojen hampaita säännöllisesti eläinlääkärissä vai vasta kun oireita ilmenee (pahan hajuinen hengitys, syömättömyys...)?