Pikaupdate: lääkitys kunnossa

Täällä blogin puolella onkin puhuttu jo pariin otteeseen Ninnin ahdistuksesta matkustaessa. Ollaan kokeiltu erilaisia rauhoittavia, joista tähän mennessä ainut toimiva (mutta aggressiivisuutta aiheuttava) lääke on ollut Opamox. Viimeisimmät kokeilut ovat olleet Zylkene sekä antihistamiini. Zylkene toimi hitusen, mutta ei sitten useammalla kokeilulla kuitenkaan riittävästi. Antihistamiini ei toiminut ollenkaan.

Nyt meille määrättiin kokeiluun sitten Alprox-lääke, joka halleluja, on toiminut! Annostuksella 1/4 tablettia ei saatu vielä kaikkea matka-ahdistusta kuriin, mutta puolella tabletilla saatiin homma kuntoon. Ninnillä tämä lääke alkaa toimimaan jo 0,5-1 tunnin sisällä eikä aiheuta minkään sortin aggressiivisuutta. Ninni on aivan normaali lääkkeen vaikutuksen alaisena, ehkä hieman "humaltuneen" oloinen, muttei muuta. Lääkkeen vaikutus on yleensä lakannut saman päivän sisällä, jos lääke on annettu aamulla.

Jipii, ei enää oksennuksen, pissan ja kakan hajua autoreissuilla!

Närästääkö?

Aliisaapas närästi.

Meillähän on tällä hetkellä käytössä sekaruokapolitiikka, mikä meidän taloudessa tarkoittaa käytännössä siis sitä, että kissoilla on jatkuvassa tarjoilussa teollinen kuivaruoka ja säännöstellysti tarjoilussa raakaruokaa ja teollista märkäruokaa (2-4 kertaa/päivä). Mehän oltiin viime kesänä pari kuukautta raakaruokinnalla, mikä sitten valitettavasti väistyi kun oma kunto otti hetkellisesti iskua ja oli palattava taas "helpompaan/nopeampaan" vaihtoehtoon. Raakaruokinta-aikana meillä oli kuitenkin edelleen mukana pyörimässä jatkuvassa tarjoilussa teollinen kuivaruoka, sillä mua vaan jostain syystä pelottaa tosi kovin, että tytöille jää nälkä. Lisäksi haluaisin, että kissoilla on mahdollisuus syödä niitä lajityypillisiä pieniä annoksia säännöstellyn ruoan välillä. Raakaruokinnan aikaan nappulaa ei tosin kulunut kovinkaan paljoa.

No, anyway, meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että Ninnille ja Kikille on tähän mennessä mennyt kaikki viljattomat teolliset kuivaruoat ja märkäruoat, mutta Kikille tuli kiiman yhteydessä jonkinsortin herkistyminen Thriven kuivaruoalle. Syytä tähän en tiedä. Kikille menee kuitenkin kyllä kaikki muu viljaton teollinen, vaikka siinä olisi kaikki samat ainesosat kuin Thrivessä. Mutta me ehkä koitetaan Thriveä uudestaan kun Kiki on steriloitu.

Aliisalle sen sijaan teollinen ruoka on aiheuttanut ongelmia. Kissoille menee tällä hetkellä Orijenin cat & kitten kuivaruokaa, joka käy kaikille tosi hyvin. Olen kuitenkin samalla yrittänyt etsiä jotakin toista hyvää teollista nappulaa, mikä kävisi myös Aliisalle. Thrive menee, mutta Kiki ei tällä hetkellä voi sitä syödä. Otin sitten testiin hiljattain pienen pussin Canaganin Free-run chicken kuivaruokaa, joka upposi ongelmitta kaikille kissoille. Hankin sitten samaa ruokaa 1,5 kg pussin, jolloin ongelmat Aliisan kanssa starttasivat.

Aliisa alkoi kyökkimään ja oksentamaan ilmaa. Aliisa saattoi olla sylissäni torkkumaisillaan, kun yhtäkkiä tuli extempore-kyökkäys. Tarkastelin Aliisan suuta vierasesineen varalta, mutta mitään ei näkynyt. En oikeastaan uskonut syypään olevan vierasesine, sillä mulla on nykyään aika tarkka kuri siitä mitä pidetään kissojen ulottuvissa. Mutta tottakai kaikki on mahdollista. Tarkkailin tilannetta päivän ajan vielä soittamatta eläinlääkäriin, mutta yöllä kolmen aikaan Aliisa taas kyökkäsi suoraan korvaani ja meni sen jälkeen kipukyttyrään - silloin soitin asap päivystävään eläinlääkäriin. Aliisa kuitenkin palautui taas normaaliksi, jolloin päätin kuitenkin odottaa aamuun, jotta päästään meidän omalle lääkärille Univettiin.

Aamulla huomasin Aliisan äänen muuttuneen käheäksi. Rupesin tästä sitten laskemaan 1 + 1 ja päättelin Aliisalla olevan jonkin sortin tulehdus kurkunpäässä/nielussa, mikä on nyt levinnyt äänihuuliin. Ja sitähän se sitten olikin - eläinlääkärissä Aliisalla todettiin olevan tulehdus juurikin kurkunpäässä/nielussa, minkä epäiltiin aiheutuneen närästyksestä / hetkellisestä refluksista. Eli siis happamat vatsanesteet ovat nousseet ruokatorveen toistuvasti ja näin ärsyttäneet pintakudosta aiheuttaen tulehduksen. Närästys on luultavasti Canaganin aikaansaannosta ja se heivattiinkin nyt pois ruokavaliosta.

Saatiin eläinlääkäriltä 10 päivän Amoxival Vet -kuuri ja Pepcid vatsahappojen tasapainottamiseen. Kuuria on nyt syöty viisi päivää ja Aliisa on jo aivan normaali. Äänikin on palautunut normaaliksi.

Teollisen kuivanappulan kanssa me pitäydytään siis tällä hetkellä Orijenissa. Toinen teollinen kuivanappula mikä on käynyt kaikille on Power of Naturen Fee's Favourite, ehkä me turvaudutaan nyt siihen sitten kakkosvaihtoehtona. Täytyy vain saada aikaiseksi hankkia sitä jostakin.

Onko kenelläkään muulla kokemusta kissan närästyksestä?

Ninni hammaslääkärissä

Ninnin nelivuotissynttärien mennessä ohitse rupesin pohdiskelemaan Ninnin hampaiden kunnon tarkistusta. Mitään oireita hampaisiin tai suuhun liittyen Ninnillä ei ole ollut, mutta koska ikää on mittarissa nyt se neljä vuotta, halusin tsekata anyway Ninnin purukaluston. Ninnin hampaita ei ole tarkastettu kertaakaan neljän vuoden aikana muuten kuin meikän toimesta. Yksi syy tähän on Ninnin jäätävä stressireaktio eläinlääkäriin mennessä ja se, ettei mitään rauhoittavia saa antaa.

Ninnin piti olla syömättä muistaakseni 12 tuntia ja lähdettiin aamupäivällä matkaan kohti Univettiä. Ninni aloitti välittömästi auton käynnistyessä hervottoman kuolaamisen ja myös oksensi kerran 10-15 minuutin matkan aikana lekuriin. Perillä päästin Ninnin irti tutkimushuoneeseen ja siivoilin yrjöjä.

Hoitaja otti Ninnuskan syliin ja lähti käppäilemään kohti operaatiohuonetta. Hoitaja sanoi homman kestävän ainakin puolitoista tuntia, joten päätin körötellä kotiin siksi aikaa.

Kun lähdin hakemaan Ninniä eläinlääkäristä, en juuri odotellut että mitään maailmaa mullistavaa hampaista löytyisi. Noh, eläinlääkäri oli kuitenkin joutunut ottamaan Ninniltä hammasröntgenkuvat, koska Ninnillä oli ollut takahampaissa ientaskut joiden sisältö oli tarkistettava. Lisäksi Ninnillä todettiin mahdollisesti hyvin alkutekijöissään oleva parodontiitti tai syöpymä ala- ja yläposkihampaissa. Koska homma on vielä ihan alkutekijöissään, eläinlääkäri ei osannut sanoa varmaksi onko kyse parodontiitista. Tarkastuksiin me ollaan kuitenkin menossa Ninnin kanssa joka vuosi, jolloin katsotaan tarvitseeko hampaita sitten jossain vaiheessa rueta poistelemaan.

Eläinlääkärin yleinen lausunto kuitenkin oli, että Ninnin hampaat ovat tällä hetkellä hyvässä kunnossa. Ninnin hampaissa ollut hammaskivi poistettiin, mutta ei sitä ilmeisesti ollut kovinkaan paljoa.

Pyysin ennen Ninnin toimenpidettä myös, että Ninniltä otettaisiin verikokeet ja katsottaisiin perusarvot. Tämä tehtiin ja kaikki muut arvot olivat viitearvojen sisällä, mutta glukoosin määrä oli jostain syystä pompannut 17.7 mmol/L kun viitearvo on 3.9-8.3. Whaat! Eläinlääkäri sanoi, että tämä voi johtua stressistä ja nukutusaineesta, mutta ettei arvo siltikään ole koskaan noussut kenelläkään noin korkealle. Päätettiin sitten niin, että otetaan Ninniltä kontrolliverikoe parin viikon päästä.

Ninnin kontrolliverikoetta odotellessa tulin hieman skeptiseksi ja konsultoin Univettiä, josko verikoe voitaisiin ottaa kotona eläinhoitajaystäväni toimesta, sillä Ninnin stressitaso eläinlääkäriin mentäessä on jotain ennennäkemätöntä. Tämä oli ok ja haettiinkin sitten kaverini kanssa Univetistä tarvittavat putkilot ja tultiin takaisin kotiin kiusaamaan Ninniä. Ystäväni oli supertaitava verinäytteenotossa, piikki osui heti suoneen ja ihan muutamassa sekunnissa koko homma oli ohi - jes! Ninni ei tässä verinäytteenotossa ehtinyt kovinkaan stressata, hieman pirskautti kuolaa suupielistä kun pelästyi että ollaan laittamassa jotain mönjää suuhun. Noh, kontrolliverikokeessa glukoosiarvo oli 4 mmol/L. Eli täysin normaali. Laitettiin sitten glukoosiarvon reipas nousu nukutusaineen ja stressin piikkiin, kun Ninnillä ei kuitenkaan mitään normaalista poikkeavia oireita ole ollut (esimerkiksi diabetekseen viittaavia oireita). Tätäkin pyrin kuitenkin kontrolloimaan vuosittain esimerkiksi rokotuskäynnin yhteydessä.

Tarkisteletteko te kissojen hampaita säännöllisesti eläinlääkärissä vai vasta kun oireita ilmenee (pahan hajuinen hengitys, syömättömyys...)?

Mitä meille kuuluu?

Ensinnäkin, Kikillä ja Aliisalla oli hiljattain syntymäpäivät - Kiki täytti 1 vuotta ja Aliisa täytti 2 vuotta!

Kikillä alkoi myös kiimailu noin kuukausi takaperin. Kikillähän on siis tarkoitus teettää pennut - ilmeisesti sulho on jo valittu ja aikataulutkin varmaan pikkuhiljaa kasassa!

Muuten meillä onkin mennyt sitten vähän vinksin vonksin. Surkeiden sattumusten sarjan ensimmäinen osa alkoi kesäkuussa, kun Martta ja Helmi majoittuivat meille. Erehdyin tuolloin ostamaan Royal Caninin märkäruokaa muutamia pusseja, kun Martta tykkää niin kovasti paloista kastikkeessa. Noh, Aliisapas saikin sitten Royalista allergisen reaktion ja Aliisalta lähti karvat toisesta korvasta ja otsaan ilmestyi avohaava, joka ei ottanut parantuakseen - nice. Lopetettiin Royal ja haava parani tosi nopeasti eikä ongelmia Royalin tiimoilta enää ollut (koska en enää käytä Royalia :D). Korvakarvat eivät kylläkään kasvaneet takaisin kuin vasta nyt hiljattain.

Aliisalla on nyt muutenkin saanut reaktion mm. Bozitan ja Schesirin kana-omena märkäruoasta. Molemmilla kerroilla karvat ovat tippuneet toisesta poskesta. Ollaan sitten yritetty siirtyä vähän enemmän raakaruokaan, josko silloin saataisiin pidettyä reaktiot paremmin kurissa.

Huomasin yhtenä päivänä noin kuukausi takaperin, että kaikille kissoille oli ilmestynyt outoja karva-/ihomuutoksia; Ninnillä oli ohimolla pyöreähkö ihottuma, Aliisalla edelleen karvaton korva ja punoittavia kohtia vatsassa sekä Kikillä hyvin minimaalinen punoittava laikku ohimolla. Mieleeni juolahti heti yksi asia: sieni. Minulla, the himosiivoojalla, tämä sienipelko on jotain aivan järkyttävää. Mulle iski aivan hervoton paniikki ja ahdistus - rupesin kaivamaan tietoa sienestä kaikkialta ja soitin varmaan kaikille tuntemilleni kissaihmisille josko saisin käsiini kokemuksia tai muuta tiedonmurusta. Varasin heti ajan Univettiin iholääkärille, jotta saisin jonkinlaista kuvaa mikä kissoilla oikein on.

Pääsin sitten kolmen päivän sisään eläinlääkärille ja hän ei uskonut kyseessä olevan sieni. Otettiin kuitenkin sieninäytteet ja laitettiin se 6 viikon odottelun pyörä pyörimään. Eläinlääkäri sanoi, että mitä kauemmin sieniviljelyn tuloksessa kestää tulla, sitä varmemmin tulos on negatiivinen. Koska kissat ovat olleet nyt aika paljon parvekkeella, eläinlääkäri uskoi ihomuutosten syyn olevan ennemminkin esimerkiksi hyttysen purema tai jokin vastaava, ja uskoi oireiden katoavan itsestään.

Tämän jälkeen päätin testata lääkärin esittämää hypoteesia hyönteisten puremista. En päästänyt kissoja parvekkeelle enää lainkaan ja kaikki oireet katosivat alle viikossa. Päästin sitten kissat taas muutamaksi päiväksi oleilemaan parvekkeelle ja kappas, Aliisalle oli tullut taas samanlaista ihomuutosta vatsaan kuin aikaisemmin. Nyt tunsin selvästi, että vatsassa oli punaisia näppyjä, jotka olivat ilmeisesti mäkäräisen puremia. Aikaisemmin huomasin punaisuuden varmaankin vasta siinä vaiheessa, kun näppylät olivat jo laskeneet ja alue lähtenyt paranemaan. Nämä puremat ovat nyt jo kadonneet Aliisan vatsasta.

Sieniviljelyä on nyt tehty 4 viikkoa, eikä tuloksia ole toistaiseksi kuulunut.

Noniin, sitten päästään sarjan seuraavaan osaan! Kikillä alkoi tosiaan kiima samoihin aikoihin kun sienipelko ilmaantui ja kävimme eläinlääkärissä. Kiki ei ole aikaisemmin oksennellut lainkaan, mutta muutamia päiviä lääkärikäynnin ja ensimmäisen kiiman jälkeen Kiki alkoi oksentelemaan. Aluksi liitin oksentelun kiiman aiheuttamaan vähentyneeseen ruokahaluun ja tyhjään vatsaan (jota kontrolloin antamalla säännöllisesti maistuvaa märkäruokaa/raakaruokaa), mutta sitten Kiki alkoi oksentelemaan pelkkää mahanestettä kerran päivässä ruoan vaikutuksesta riippumatta - what. Samoin Aliisalla ja Ninnillä menivät vatsat sekaisin - what. Aliisan ja Ninnin vatsat sain kuntoon Attapectiinillä, mutta Kikin oksentelu meni mysteeriksi. Kikin kakka on kuitenkin tosi hyvän näköistä, eli oksennuksen aiheuttaja oli luultavimmin mahalaukku-ruokatorvi -akselilla.

Kikille aloitettiin nyt Antepsin mahansuojalääke. Eläinlääkäri epäili Kikin oksentelun johtuvan nyt jostakin ärsytystilasta ruokatorvessa tai vatsalaukussa. Lueskelin jostain, että stressi tai vatsan tyhjyys voisivat aiheuttaa mahahappojen tuotannon lisääntymistä, mikä voi ärsyttää vatsaa ja ruokatorvea. Stressin ehkäisemiseksi ja ruokahalun lisäämiseksi aloitettiin Kikille myös e-pillerit nyt hetkeksi ennen astutusta. Kikin kiimailu on kuitenkin aika raskasta, viimeisin kiima kesti seitsemän päivää ja taukoa oli vain neljä päivää. Olen tietoinen e-pillereiden tuomista riskeistä, mutta Kikin oksentelu, tehokas kiimailu ja ruokahaluttomuus eivät tosiaan ole kovin ruusuisia vaihtoehtoja. Mielestäni kaikista optimaalisin vaihtoehto olisi, että pennut tehtäisiin mahdollisimman nopeasti kiimailun alettua - silloin voidaan mahdollisuuksien mukaan välttää e-pillerit sekä saadaan pienennettyä kaikkia lisääntymiselimiin liityviä riskejä (märkäkohtu, nisäkasvaimet, tulehdukset, kystat...). Itse olin alunperin e-pillereitä vastaan, mutta nyt oli pakko taipua.

Olen antanut Kikille Antepsinia nyt lauantaista saakka 1/4 tablettia kaksi kertaa päivässä - Kiki ei ole enää oksentanut! Jatkan kuuria ainakin keskiviikolle saakka ja katson, oksentaako Kiki kuurin jälkeen.

Yksi, mitä mietin Kikin mahan/ruokatorven ärsyttäjäksi on myös sienihysteriassa käyttämäni Erisan Oxy+ -desinfiointiaine - kyllä, sienipelko hairahdutti minut. :( Olin yhteydessä Kiiltoon ennen tämän desinfiointiaineen käyttöönottoa, ja kerroin heille tilanteestani. Kiillolta sanottiin, että uskallan käyttää tuotetta. Desinfioin asuntoni kaksi kertaa tällä tuotteella ja voi hyvin olla, että kissat ovat saaneet sitä elimistöönsä ja se on aiheuttanut ärsytystä (myös ripuloivat Aliisa ja Ninni). Nyt meillä ei kyllä desinfioida ellei ole aivan pakko.

Että tämmöstä meillä!

Sisäkissat tapaturmissa: tulipalo

Suomen kaupungeissa kissoja pidetään yleisesti enemmän sisäkissoina kuin maaseudulla. Sisätiloissa asusteleviin kissoihin kohdistuu suljetun tilan aiheuttama erityinen onnettomuuksien uhka. 

Tutkielmasta "Kissat Suomen kaupungeissa": 

"Sisäkissoilla ja ulkoilutettavilla sisäkissoilla on myös erityinen uhka liittyen suljetussa tilassa asumiseen: onnettomuudet. Omistaja ei ole aina paikalla asunnossa tarkkailemassa sisäkissoja ja näiden elinympäristöä, jolloin onnettomuuden sattuessa kissat ovat loukussa asunnon sisällä yleensä ilman pakomahdollisuutta. Tällaisessa tilanteessa omistaja ei ole pelastamassa sisälle lukittua kissaa - kissa ei myöskään pysty pakenemaan ja pelastamaan itse itseään."

Kaupungeissa myös tiheä asutus voi lisätä onnettomuuksien riskiä: yksi ihminen voi aiheuttaa onnettomuuden, joka vaikuttaa myös lähellä asuviin ihmisiin ja heidän lemmikkeihinsä. Maaseudulla taas hajanaisempi asutus ja omakotitalojen dominanssi luo turvaa juuri toisten ihmisten aiheuttamilta onnettomuuksilta.

Nyt haluan kertoa oman kokemukseni onnettomuudesta, jossa myös Aliisa ja Ninni olivat mukana. Noin puolitoista vuotta sitten asuin kerrostaloasunnossa ja tein tammikuussa yhtenä iltana/yönä kymmenen aikoihin vielä koulutöitä koneella omassa kotonani. Tapitin siinä tietokoneen näyttöä ja rupesin sitten pikkuhiljaa haistamaan palaneen käryä. Hetken päästä kurkkasin keittiöön (en siis itse kokannut mitään) ja keittiöön tuprusi savua ilmastointiputken kautta - mitä ihmettä täällä tapahtuu. Hetken pällisteltyäni soitin hätänumeroon ja huomasin tilanteen vakavuuden vasta puhuessani puhelimeen - alle minuutin aikana koko keittiö oli ehtinyt täyttyä paksusta savusta. Sitten iski hervoton paniikki: KISSAT ÄKKIÄ KOPPEIHIN JA HETI ULOS. Samalla kun hätäpuhelu oli edelleen auki, syöksyin vaatehuoneeseen hakemaan kissojen kantobokseja. Vaatehuoneessa oli myös ilmastointiventtiili ja vaatehuone oli aivan täynnä paksua savua - luojan kiitos mulla oli kopat tosi helposti otettavissa, joten vetäsin ne nopeasti ulos vaatehuoneesta ja löin oven kiinni. Muistan että sain Aliisan heti kiinni, koppiin ja ulos asunnosta, mutta Ninni juoksi pakoon savua täynnä olleeseen keittiöön. Kun kyyristyneenä juoksin keittiöön, Ninni ampaisi sängyn alle. Ninni meni tottakai sängyn kauimmaiseen nurkkaan, jolloin jouduin siirtämään sänkyä, että sain Ninnin otettua kiinni. Laitoin Ninnin koppaan ja ulos asunnosta rappukäytävään. Sitten otin itselleni vielä mukaan talvitakin, avaimet ja puhelimen. Olohuone ja vessa olivat täynnä savua. Ampaisin itse rappukäytävään ja löin ulko-oven kiinni, ettei savua pääse käytävään.

Hätäpuhelu oli edelleen auki ja menin rappuset alas, jätin kissat aulaan lämpimään ja kävin kurkkaamassa ulkona oman asuntoni alapuoleisen asunnon ikkunoihin - asunto oli ilmiliekeissä, ja lieskat löivät ikkunaan. Otin kissat pois aulasta ja vein Aliisan ja Ninnin viereiseen rappuun lämpimään. Pakkasta oli kuitenkin se reipas 15 astetta. Hätäpuhelu lopetettiin tässä vaiheessa, kun palokunta saapui kohteeseen.

Katsoin ulkona toivottomana tilannetta - en nähnyt oman asuntoni ikkunoista enää lainkaan sisään, savu oli sumentanut koko asunnon. Jälkeenpäin summasin, että siinä meni tosiaan vain vajaa viitisen minuuttia, kun savu oli pimentänyt mun koko asunnon. Entä jos olisinkin mennyt leffaan niinkuin alunperin olin suunnitellut? Silloin olisivat kissat saattaneet olla kotona hengettöminä. Kauhistuttava ajatus.

Äitini tuli tunnin rapussa oleskelun jälkeen hakemaan meidät evakkoon heidän kotiinsa. Olin itse niin järkyttynyt tapahtuneesta, etten uskaltanut lähteä ajamaan jäiselle ja pimeälle tielle. Ensimmäisenä käytiin koko porukka pesulla, etenkin Ninni haisi tosi pahasti savulta - Ninni juoksi mua pakoon sinne savua täynnä olleeseen keittiöön. Soittelin seuraavana päivänä myös eläinlääkäriin josko kissat pitäisi kuitenkin tarkistaa savun vuoksi, mutta he käskivät nyt vain seurailla kissoja ja sanoivat että jos kissat käyttäytyvät normaalisti, hätää ei ole. Eikä siinä mitään, kissat olivat aivan normaaleja eikä mitään oireita koskaan tullut (huh).

Haluan tällä tekstilläni viestittää kaikille, että onnettomuuksia tapahtuu ja niitä kannattaa ennakoida niin hyvin kuin mahdollista. Varsinkin kissataloudessa olisi saattanut ottaa ohraleipä, jos boksit olisivat olleet alakerran varastotiloissa. Tämän tapauksen takia säilytän boksit aina asunnossa, helposti otettavissa ja lähellä ulko-ovea.

Varaudu tulipaloon!

- Palovaroitin toiminnassa ja kiinni katossa (isommassa asunnossa useampia)

- Sammutuspeite käden ulottuvilla

- Kuljetuskopat nopeasti saatavissa

- Ulko-ovessa tarra/kyltti, missä ilmaistaan asunnossa olevan kissoja ja mielellään myös kissojen lukumäärä on kerrottu -> näin palomiehet osaavat etsiä ja pelastaa kissat
- Sammuta/poista hellan sulake ollessasi pois kotoa
- Vakuutus on hyvä olla olemassa

- Tulipalotilanteessa ole rauhallinen, mutta kuitenkin ripeä

- Lähesty kissoja rauhallisesti, älä panikoiden

Tulipalotilanteessa ovessani olleen "asunnossa lemmikkieläimiä" -tarran merkitys ilmeni konkreettisesti: palomiehet etsivät asunnostani lemmikkieläimiä, kun astuivat sisään ensimmäisen kerran. En ollut saanut vielä mahdollisuutta kertoa, että lemmikit on jo evakuoitu minun toimestani. Ainakin kolme eri palomiestä kysyi minulta, ovatko asunnossa olevat lemmikit turvassa. Tästä mulle on tullut jo hieman huojentuneempi olo, koska nyt voin luottaa siihen, että palomiehet tosiaan etsivät lemmikkieläimiä jos itse en ole sitä tekemässä.

Turussa tällaisia oveen laitettavia tarroja saa tällä hetkellä ainakin Turun Eläinsuojeluyhdistyksestä ja Ravattulan Mustista ja Mirristä. Tämän tapaisia tarroja saattaisi löytyä myös oman paikkakunnan/alueen palolaitoksilla. Ja kai jonkinlaisen informaatioläpyskän pystyy itsekin askartelemaan oveen paremman puutteessa. Tarra kannattaa sijoittaa ulko-oveen postiluukun läheisyyteen - käsittääkseni mieluummin alemmas oveen kuin esimerkiksi seisovan ihmisen silmänkorkeudelle, koska palomiehet saattavat joutua savusukeltamaan rappuun, jolloin alemmas oveen sijoitetun lätkän huomaisi helpommin myös esimerkiksi ryömiessä tai kyyristyneenä. Ainakin siis kerrostalo-asunnoissa, missä rappu voi täyttyä savusta.

Aliisan sairastelu ja puhdistuskemikaalit kissojen elämässä

Olen aikaisemmin täällä blogissakin puhunut Aliisan sairastelusta: silmäoireilusta ja myöhemmin ilmenneistä "puuskutuskohtauksista". Tästä jälkimmäisestä en ole tainnut mainita sen koommin. Avataanpas tätä meidän tilannetta hieman: Aliisalla alkoi ilmetä noin vuosi sitten silmäoireita toisessa silmässä ja oireita tuli aina silloin tällöin. Aliisa näytti aina silmäkohtausten yhteydessä kivuliaalta, joten lopulta asia tutkittiin eläinlääkärissä perinpohjaisesti - mitään poikkeavuutta ei kuitenkaan löytynyt kummastakaan silmästä. Eläinlääkäri pohti, josko esimerkiksi ruokavalion muutos on saanut silmänesteen koostumuksen muuttumaan. Silloin päättelin, että syynä voisi olla siirtyminen raakaruokaan. Eihän se niin kuitenkaan ollut.

Tämän jälkeen Aliisalle on alkanut ilmestyä myös puuskutuskohtauksia, joissa Aliisa puuskuttaa ja kuolaa. Nämä kohtaukset ovat kestäneet alle minuutin. Näytin eläinlääkäreille videoita puuskutuksesta, mutta kukaan ei osannut sanoa syyksi juuri mitään. Aliisan keuhkot on kuvattu ja sydän kuunneltu - mitään poikkeavaa ei ole löydetty. Olin ihan pihalla, mistä nämä jutut johtuivat. Kun Kiki muutti luokseni viime talvena, ei mennyt kauaakaan kun myös Kikillä ilmeni näitä puuskutuskohtauksia (tosin paljon lievempänä). Näitä kohtauksia tuli satunnaisesti ja esimerkiksi äidin luona ollessamme kummallakaan ei ollut mitään ongelmia. Aloin pohtimaan josko remontoidussa asunnossani olisi hometta. Tämä oli kuitenkin epätodennäköistä, koska yleensä itsekin oireilisin jotenkin. Asuntoni kosteuspitoisuudet mitattiin, eikä mitään löytynyt. Jaahas.

Sitten mulla sytytti. Minä, the himosiivooja, rupesin miettimään kaikkia aineita, joita käytän siivoamiseen. Luuttuan lattiani joka viikko vähintään kerran ja lisäksi vedin lattiat yleensä joka kuukausi kloriittivedellä (1 tl kloriittia pariin litraan muistaakseni). Kloriitti on tosi vahva myrkky, jota tosiaan käytin mietona annostuksena, jotta sain kaikki kissantassuissa astian kautta lattioille kulkeutuvat "näkymättömät" virtsajämät pois lattioista. Ja pahentaakseni asioita entisestään, käytin kloriittia myös suihkepullossa - silloin kaikki pahat aineet pääsevät kauniisti hengitysteiden kautta keuhkoihin ja siitä elimistöön. Suhteellisen ohutkudoksisissa keuhkoissa ei ole kunnollisia kemikaalien "läpäisynestäjiä", vaan kemikaalit pääsevät keuhkojen kautta kulkeutumaan todella helposti elimistöön. Hyvä minä, oikein hienoa.

Lopetin siis välittömästi tämän tajuttuani kloriitin käytön kokonaan. Olen kyllä muuten siivousaineita valitessani ollut aina tarkka - kloriitti oli ainoa paheeni. Nykyään käytän hyvin pitkälti vain Kiillon kuluttajatuotteita, joiden sisältämät ainesosat ovat vähintään 95 prosenttisesti nopeasti biohajoavia. Tämän lisäksi käyttämäni Kiillon puhdistustuotteet ovat joutsenmerkittyjä, paitsi no lime ei jostain syystä ole. Ajoittain käytän myös vanhaa kunnon mäntysuopaa! Kankaisiin ja mattoihin läsähtäneisiin oksennuksiin ynnä muihin käytän luomu sappisaippuaa miksattuna liraukseen pyykinpesuainetta ja isoon määrään vettä.

Kiillon lausunto ainesosien biohajoavuudesta löytyy tuolta: Biohajoavuus.

Tässä on ne kivoimmat merkinnät. Kiillon tuotteet ovat kaiken kukkuraksi vielä avainlipputuotteita! Joutsenmerkityn tuotteen merkityksestä voi taas lukea lisää tuolta: Joutsenmerkki. 

Noh, sitten kuitenkin loppusummarumiin. Aliisa ja Kiki ovat lakanneet oireilemasta! Enää ei ole tullut niin sanottuja turhia eläinlääkärikäyntejä, kun ongelman todellinen ydin vihdoin löytyi. Ja nyt tuntuu muutenkin, että elämä on vihdoin mallillaan.

Kemikaalien käytön kanssa kannattaa muutenkin olla harkitseva, sillä jotkin haitalliset kemikaalit näyttävät itsestään oireita vasta vuosien altistuksen jälkeen. Haitat voivat alkaa näkyä muun muassa erilaisina herkkyyksinä ja jopa sairauksina (mm. syöpä). EU:ssa on onneksi suhteellisen tiukkojakin säädöksiä kemikaalien käytöstä, mutta edelleen sallittujen kemikaalien listoilta löytyy aineita, joita ei ole tutkittu tarpeeksi ja jotka on testattu jyrsijöillä, joille ei välttämättä ilmaannu samanlaisia haittavaikutuksia kuin esimerkiksi ihmisille (klassinen esimerkki talidomidi). Kemikaalien akuutit toksisuusarvot on tiedostettu jo hyvinkin pitkälle, mutta edelleen on paljon reikiä siinä tiedossa, mitä kemikaalit aiheuttavat pitkän altistuksen seurauksena erilaisina annoksina. Voi jopa röyhkeesti sanoa, että me hieman kärsitään tästä tiedottomuudesta tällä hetkellä esimerkiksi erilaisten syöpien ja kasvavien allergioiden ja herkkyyksien muodossa.

Hiekanvaihtoleikki

Me päätettiin yksi päivä töissä mun työkaverin kanssa, että nyt vaihdetaan molemmat veskiin erilainen hiekka. Syynä vaihtoon molemmilla oli unelma vähemmän varpaiden välissä kulkeutuvasta hiekasta. Mulla oli lisäksi toiveena ekologisempi hiekka. Päätettiin sitten molemmat ottaa kokeiluun Cat's Bestin ÖkoPlussaa, joka on paakkuuntuva puupohjainen hiekka ja on raekooltaan reippaasti suurempaa kuin käyttämäni Extreme Classic. ÖkoPlussan saa tosiaan hävittää poltettavaan jätteeseen toisin kuin savipohjaiset hiekat, jotka lentävät pussitettuna kaatopaikkajätteeseen. Puupohjana tuotteessa on kuusi ja innostuinkin mahdollisesta kuusen tuoksusta hiekassa. Lisäksi mua houkutteli mainoslauseet "ei kemikaaleja", "vähentää tuoksuja luonnollisesti" sekä "taloudellinen ja tehokas". 

Tässä näkyy nyt tämä raekoko - ronskiahan tuo on. Se on hyvä! Nyt en voi vain valitettavasti sanoa puhdasta vertausta tassuissa kulkeutumiseen, koska kissamäärä on kasvanut kahdella. Mutta tällä hetkellä rakeet toki kulkeutuvat, mutta kyllähän niitä on määrällisesti vähemmän kuin mikrohiekkaa. Ja Ökoä ei ole kulkeutunut niin kauas kuin mikrohiekkaa, eli Öko jää aika kauniisti tuonne veskiin pyörimään. Mikrohiekkaa löytyy välillä jopa sängystä...

Tässä näkyy sitten paakun koko, minkä tämä hiekka muodostaa. Eli aika iso verrattuna mikrohiekan muodostamaan paakkuun. Mietin tässä, että kuluukohan tätä Ökoä suhteessa mikrohiekkaan kuitenkin enemmän juuri tuon paakun koon vuoksi - iso paakku vie enemmän rakeita mukanaan. Mutta toisaalta, saako isommat rakeet aikaan isomman paakun? Hmm... Voi olla että tähän pitää palata myöhemmin, mulla riittää mikrohiekkaa 15 kg about ainakin kuukaudeksi kolmelle kissalle. Tääkin pitäis saada testattua vasta sitten kun kissoja on enää se perus kolome.

Hiekanvaihtoleikin vaiheet useamman kissan taloudessa:

1. Vaihda uusi erilainen hiekka aluksi vain yhteen hiekka-astiaan. Anna kissojen totutella ajatukseen uudesta hiekasta.

2. Palkitse kissaa uuden hiekan käytöstä. Itse annoin pusuja ja silityksiä hiekalla käynnistä.

3. Vaihda uusi erilainen hiekka nyt muihinkin astioihin, mutta jätä vielä yhteen astiaan vanhaa hiekkaa. Painostus kasvaa.

4. Vaihda lopuksi uusi erilainen hiekka kaikkiin astioihin. Jos kissat kävivät vielä pääsääntöisesti vanhalla hiekalla ja nirsoilivat uuden hiekan kanssa, rukoile, ettei kukaan pissaa sänkyysi.

5. Tavoite saavutettu. Kissat käyvät iloisesti asioillaan uudella hiekalla.

Toi on mun suunnitelma tällä hetkellä, olen itse menossa vaiheeseen 4. Mulla on nyt siis sellainen tilanne, että Aliisa ja Ninni käyvät iloisesti puupohjaisella hiekalla, mutta Kiki, Helmi ja Martta käyvät VAIN mikrohiekka-astialla. Sitten kun tuosta vikasta astiasta loppuu mikrohiekka, tulee jännät paikat. Toivottavasti silloin kaikki suostuu käymään Ökollä. Mikrohiekoissa on just tää ongelma, että kun se on niin mukavan tuntuista tassujen alla, kissat eivät enää helposti halua mennä karkeampirakeiseen hiekkaan asioimaan. Gyääärrrhhh.

Tässä on viimeinen mikrohiekka-astia. Voitte huomata ison eron raekoossa, kun vertaatte edelliseen kuvaan.

Ihana valo

Ihanaa kun kevät on koittanut! En voi kun todeta, että kyllä se luonnonvalo on valokuvauksessa se paras valo.

Kiki söi eilen aamulla sellaisen pehmeän "suojamuovin" palasen, mihin esimerkiksi tiskirätit pakataan. Muovi ei oo ainakaan vielä tullut kakan mukana pois, toivottavasti se hivuttautuu Kiki elimistöstä ulos. Vähän pelottaa että pala tukkii suolen. Argh. Tyttö oli niin nopsa, että hetken kuului rapinaa ja kun yritin hyökätä nieluun repimään muovia pois, niin pala oli jo nielaistu. 

Uhhuh, meitsi yrittää vääntää täällä kandidaatin tutkielmaa kasaan. Mun kandin työotsikko on  tällä hetkellä "Kissat Suomen kaupungeissa" - jos jollakin lukijoista on jotakin mielipiteitä tai näkökantoja asiaan, saa kommentoida! Tutkimuksessa on tällä hetkellä kaksi päänäkökulmaa: kissojen näkökulma (miten rakennettu ympäristö ja kaupunki-ihmiset vaikuttavat kissoihin) ja ihmisten näkökulma (miten kissojen sijoittuminen kaupunkeihin vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja toimintaan). Vaikka mulla on itelläni jo kokemusta tästä aiheesta muutenkin, jotenkin kirjottaminen nyt vaan tökkii. Ehkä tää tästä, katsotaan miten mun käy!

Ninni on kyllä ihme Nuuskamuikkunen, aina kun mulla on kamera kädessä niin Ninni lähtee vaeltelemaan jonnekin etelään, eikä sitä löydä mistään. Hmph. Siksi Ninnistä ei ole nyt yhtään luonnonvalossa napattua kuvaa.