Mitä meille kuuluu?

Ensinnäkin, Kikillä ja Aliisalla oli hiljattain syntymäpäivät - Kiki täytti 1 vuotta ja Aliisa täytti 2 vuotta!

Kikillä alkoi myös kiimailu noin kuukausi takaperin. Kikillähän on siis tarkoitus teettää pennut - ilmeisesti sulho on jo valittu ja aikataulutkin varmaan pikkuhiljaa kasassa!

Muuten meillä onkin mennyt sitten vähän vinksin vonksin. Surkeiden sattumusten sarjan ensimmäinen osa alkoi kesäkuussa, kun Martta ja Helmi majoittuivat meille. Erehdyin tuolloin ostamaan Royal Caninin märkäruokaa muutamia pusseja, kun Martta tykkää niin kovasti paloista kastikkeessa. Noh, Aliisapas saikin sitten Royalista allergisen reaktion ja Aliisalta lähti karvat toisesta korvasta ja otsaan ilmestyi avohaava, joka ei ottanut parantuakseen - nice. Lopetettiin Royal ja haava parani tosi nopeasti eikä ongelmia Royalin tiimoilta enää ollut (koska en enää käytä Royalia :D). Korvakarvat eivät kylläkään kasvaneet takaisin kuin vasta nyt hiljattain.

Aliisalla on nyt muutenkin saanut reaktion mm. Bozitan ja Schesirin kana-omena märkäruoasta. Molemmilla kerroilla karvat ovat tippuneet toisesta poskesta. Ollaan sitten yritetty siirtyä vähän enemmän raakaruokaan, josko silloin saataisiin pidettyä reaktiot paremmin kurissa.

Huomasin yhtenä päivänä noin kuukausi takaperin, että kaikille kissoille oli ilmestynyt outoja karva-/ihomuutoksia; Ninnillä oli ohimolla pyöreähkö ihottuma, Aliisalla edelleen karvaton korva ja punoittavia kohtia vatsassa sekä Kikillä hyvin minimaalinen punoittava laikku ohimolla. Mieleeni juolahti heti yksi asia: sieni. Minulla, the himosiivoojalla, tämä sienipelko on jotain aivan järkyttävää. Mulle iski aivan hervoton paniikki ja ahdistus - rupesin kaivamaan tietoa sienestä kaikkialta ja soitin varmaan kaikille tuntemilleni kissaihmisille josko saisin käsiini kokemuksia tai muuta tiedonmurusta. Varasin heti ajan Univettiin iholääkärille, jotta saisin jonkinlaista kuvaa mikä kissoilla oikein on.

Pääsin sitten kolmen päivän sisään eläinlääkärille ja hän ei uskonut kyseessä olevan sieni. Otettiin kuitenkin sieninäytteet ja laitettiin se 6 viikon odottelun pyörä pyörimään. Eläinlääkäri sanoi, että mitä kauemmin sieniviljelyn tuloksessa kestää tulla, sitä varmemmin tulos on negatiivinen. Koska kissat ovat olleet nyt aika paljon parvekkeella, eläinlääkäri uskoi ihomuutosten syyn olevan ennemminkin esimerkiksi hyttysen purema tai jokin vastaava, ja uskoi oireiden katoavan itsestään.

Tämän jälkeen päätin testata lääkärin esittämää hypoteesia hyönteisten puremista. En päästänyt kissoja parvekkeelle enää lainkaan ja kaikki oireet katosivat alle viikossa. Päästin sitten kissat taas muutamaksi päiväksi oleilemaan parvekkeelle ja kappas, Aliisalle oli tullut taas samanlaista ihomuutosta vatsaan kuin aikaisemmin. Nyt tunsin selvästi, että vatsassa oli punaisia näppyjä, jotka olivat ilmeisesti mäkäräisen puremia. Aikaisemmin huomasin punaisuuden varmaankin vasta siinä vaiheessa, kun näppylät olivat jo laskeneet ja alue lähtenyt paranemaan. Nämä puremat ovat nyt jo kadonneet Aliisan vatsasta.

Sieniviljelyä on nyt tehty 4 viikkoa, eikä tuloksia ole toistaiseksi kuulunut.

Noniin, sitten päästään sarjan seuraavaan osaan! Kikillä alkoi tosiaan kiima samoihin aikoihin kun sienipelko ilmaantui ja kävimme eläinlääkärissä. Kiki ei ole aikaisemmin oksennellut lainkaan, mutta muutamia päiviä lääkärikäynnin ja ensimmäisen kiiman jälkeen Kiki alkoi oksentelemaan. Aluksi liitin oksentelun kiiman aiheuttamaan vähentyneeseen ruokahaluun ja tyhjään vatsaan (jota kontrolloin antamalla säännöllisesti maistuvaa märkäruokaa/raakaruokaa), mutta sitten Kiki alkoi oksentelemaan pelkkää mahanestettä kerran päivässä ruoan vaikutuksesta riippumatta - what. Samoin Aliisalla ja Ninnillä menivät vatsat sekaisin - what. Aliisan ja Ninnin vatsat sain kuntoon Attapectiinillä, mutta Kikin oksentelu meni mysteeriksi. Kikin kakka on kuitenkin tosi hyvän näköistä, eli oksennuksen aiheuttaja oli luultavimmin mahalaukku-ruokatorvi -akselilla.

Kikille aloitettiin nyt Antepsin mahansuojalääke. Eläinlääkäri epäili Kikin oksentelun johtuvan nyt jostakin ärsytystilasta ruokatorvessa tai vatsalaukussa. Lueskelin jostain, että stressi tai vatsan tyhjyys voisivat aiheuttaa mahahappojen tuotannon lisääntymistä, mikä voi ärsyttää vatsaa ja ruokatorvea. Stressin ehkäisemiseksi ja ruokahalun lisäämiseksi aloitettiin Kikille myös e-pillerit nyt hetkeksi ennen astutusta. Kikin kiimailu on kuitenkin aika raskasta, viimeisin kiima kesti seitsemän päivää ja taukoa oli vain neljä päivää. Olen tietoinen e-pillereiden tuomista riskeistä, mutta Kikin oksentelu, tehokas kiimailu ja ruokahaluttomuus eivät tosiaan ole kovin ruusuisia vaihtoehtoja. Mielestäni kaikista optimaalisin vaihtoehto olisi, että pennut tehtäisiin mahdollisimman nopeasti kiimailun alettua - silloin voidaan mahdollisuuksien mukaan välttää e-pillerit sekä saadaan pienennettyä kaikkia lisääntymiselimiin liityviä riskejä (märkäkohtu, nisäkasvaimet, tulehdukset, kystat...). Itse olin alunperin e-pillereitä vastaan, mutta nyt oli pakko taipua.

Olen antanut Kikille Antepsinia nyt lauantaista saakka 1/4 tablettia kaksi kertaa päivässä - Kiki ei ole enää oksentanut! Jatkan kuuria ainakin keskiviikolle saakka ja katson, oksentaako Kiki kuurin jälkeen.

Yksi, mitä mietin Kikin mahan/ruokatorven ärsyttäjäksi on myös sienihysteriassa käyttämäni Erisan Oxy+ -desinfiointiaine - kyllä, sienipelko hairahdutti minut. :( Olin yhteydessä Kiiltoon ennen tämän desinfiointiaineen käyttöönottoa, ja kerroin heille tilanteestani. Kiillolta sanottiin, että uskallan käyttää tuotetta. Desinfioin asuntoni kaksi kertaa tällä tuotteella ja voi hyvin olla, että kissat ovat saaneet sitä elimistöönsä ja se on aiheuttanut ärsytystä (myös ripuloivat Aliisa ja Ninni). Nyt meillä ei kyllä desinfioida ellei ole aivan pakko.

Että tämmöstä meillä!

Aktivointipeli

Ostin ensimmäistä kertaa kissoille kokeiluun aktivointipelin. Silmäilin erilaisia aktivointipelejä ja olinkin alunperin ottamassa toista peliä, mutta kunnianhimoisena päätin että ensimmäisenä mielessäni ollut peli oli liian helppo. Päädyin sitten ottamaan Little&Biggeriltä tällaisen puisen palapyörän - se aikaisempi peli, johon iskin silmäni oli myös Little&Biggerin, mutta se oli luun mallinen ja siinä oli vain sellaiset perus puulaatat joita työnnetään puolelta toiselle ja alta paljastuu herkku. Tämä on hyvin samantapainen, mutta mielestäni tässä oli vähän enemmän haastetta, kun palat eivät liikukkaan ihan niin helposti ja paljasta alla piilevää herkkua.

Käytännössä peli on siis tämän näköinen. Kun laitoin peliin herkkuja sisälle, Kiki oli ensimmäisenä repimässä ja kaivamassa herkkuja. Toisena pelin kimppuun nyhversi salamyhkäinen Ninni, joka koitti onneaan vasta kun Kiki luovutti ensimmäisen kerran ja itsekin häivyin lautapelin luolta tekemään muita hommia. Ninni olikin sitten niin äärettömän fiksu, että Ninnihän kaivoi kaikki herkut laudasta kuin vanha konkari! Ja meillä ei ole tosiaan koskaan ollut mitään tällaista kunnon peliä, olin vähän huuli pyöreänä kun kurkkasin kuka niitä palasia siellä lonksutti. Hävettää ihan miten olen selvästi aliarvioinut Ninnin taidot tällaisessa, se tosiaan ihan rutiinilla veti laattoja sivuun toisensa jälkeen ja lauta oli pian tyhjä nameista. Haha! Pitää katsoa jos ostaisin Ninnille jossain vaiheessa jonkin oikein vaikean pelin. Tai sitten koitan itse väkertää jotakin - ehdotuksia?

Aliisa ei ole vieläkään edes koskenut lautaan, se mieluummin näköjään vain ihmettelee. Aliisa on tykännyt enemmän ihan vain noista namipalloista, niitä se pyörittelee pitkänkin tovin. Myös kananmunakennoihin piilotettujen herkkujen parissa Aliisa tykkää touhuta. Kikille peli tuntui olevan ihan hyvä ja Kiki väkersikin jonkin aikaa pelin parissa. 

Tässä videossa Kiki on pelannut peliä jo muutamia kertoja, joten laattojen liu'uttaminen sujuu jo suht. sutjakkaasti. Laitoin peliin sisälle Let's Biten itse saksittuja ankkaherkkuja, joista kisut tykkäävät aivan hirmuisesti! Joo, saatoin laittaa herkkuja ehkä hieman liikaa yhteen reikään, mutta saipahan Kiki nyt kunnolla kiitosta aktivoitumisesta! Ja näköjään myös noiden herkkujen saaminen noista rei'istä on oma haasteensa, haha.

Onko muilla aktivointipelejä kisuille?

Avital-lohiöljy

Mustissa ja Mirrissä lanseerattiin hiljattain uusi Avital-merkkinen lohiöljy. Kissojen edellisestä lohiöljykuurista on jo tovin verran aikaa, joten päätin ottaa kokeeksi kaikille kissoille yhteiseksi yhden 100 ml pullon! Olen aikaisemmin käyttänyt Iceland Pet -merkkistä lohiöljyä, jota tuo maahan Orijenin ja Acanan maahantuoja. Iceland Pet on toiminut meidän taloudessa hyvin, iso pullo on vain ollut ongelmallinen. Avitalista saa onneksi tosiaan tämän pienen 100 ml pullon, mikä riittää meille tosi hyvin. Avitalissa suosituksena on käyttää tuote kolmen kuukauden sisällä avaamisesta, mikä on varmaankin aika standardi kaikissa lohiöljyissä. Iceland Pet -lohiöljy on tehty islantilaisesta lohesta, kun taas Avitalin lohi on norjalaista.

Aloitin lohiöljyn antamisen hieman ohjeistettua annosta alhaisemmalla annoksella, sillä meillä kissoilla ei ole ollut säännöllisesti lohiöljyä käytössä ja lisäksi kuulin, että joillakin on mennyt tästä Avitalin lohiöljystä ohjeistetulla annoksella vatsa sekaisin parina ensimmäisenä päivänä. Ohjeistuksen mukaan alle viisi kiloisille kissoille/koirille pitäisi antaa 2,5 ml öljyä päivässä. Itse annoin tuon annoksen Aliisalle ja Kikille puoliksi ensimmäisen kolmen päivän ajan, jonka jälkeen nostin annostusta. En kyllä tainnut nostaa tuota annosta ihan 2,5 ml siltikään, vaan taisin antaa vain lähemmäs 2 ml / kissa. Sekoitin öljyn märkäruokaan/raakaruokaan. Ninni ei saanut tästä kuurista kuin muutaman pienen annoksen, sillä Ninni ei oikein perusta märkäruoasta tai raakaruoasta. Pitää miettiä jos joskus saisi Ninnille annettua kuurin jollain muulla tavalla - tosin, ei Ninnillä vaikuta ainakaan mitään "puutosta" olevan.

Avitalin lohiöljyssä on 15 % omega-3 rasvahappoja ja 10 % omega-6 rasvahappoja.

Pidin Aliisalle ja Kikille sellaisen noin kolmen viikon kuurin ja hyvin meni! Vatsat pysyivät kunnossa ja molempien turkeissa on ehkä aavistuksen kiilto lisääntynyt. Mutta mitään maailmaa mullistavaa ei ihon ja turkin kunnossa ole tapahtunut, koska Aliisalla ja Kikillä turkki ja iho ovat olleet alunperinkin ihan suht. kunnossa.

Hihii, yllä asiaan liittymätön video tältä päivältä kun käytiin Kikin kanssa ulkoilemassa! Täällä uuden kodin ympäristössä on tosi paljon lintuja, joiden tekemisten kommentaattorina Kiki haluaa näköjään toimia. 

Kiki tykkää linnuista. Lautasella.

Vierailulla Mustissa ja Mirrissä

Me oltiin käymässä Aliisan ja Kikin kanssa Turun Ravattulan Mustissa ja Mirrissä puolitoista viikkoa sitten, kun siellä vietettiin kissapäivää. Olin siis esittelemässä abessiinialaista ja somalia rotuna ihmisille. *Köh köh* kun mähän oon niin hyvä siinä...

Haha, tälle kuvalle naurettiin! "Kiki tunnustaa rakkautensa Compact Carelle". Tää kuva löytyy ilmeisesti myös Compact Caren Facebook-sivuilta, ainakin sellaista vihiä olen saanut. Hahah!

Aliisa ja Kiki olivat tällä reissulla ensimmäistä kertaa yhdessä vierailulla kodin/kotiympäristön ulkopuolella. Odotin, että Aliisa varmasti sähisisi Kikille kun mennään outoon ympäristöön, mutta toisin kävi! Aliisalla ja Kikillä ei ollut mitään ongelmia toistensa kanssa, ja voisin jopa sanoa, että Aliisa oli paljon reippaampi nyt kun Kiki oli mukana matkassa! Olen siis aikaisemminkin käynyt Mustissa ja Mirrissä yksin Aliisan kanssa ja silloin Aliisa oli hieman varautuneempi - nyt Aliisa jöllötti menemään Kikin perässä pitkin liikettä! Nyt voin huokaista helpotuksesta ja uskallan ottaa tämän dynaamisen duon myös näyttelyihin samaan aikaan. Olen hieman pelännyt sitä, että Aliisa alkaisi näyttelyssä nonstop-sähisemään Kikille, jolloin Kiki saattaisi alkaa käyttäytyä samoin - kaikinpuolinen stressi olisi taattu. Mutta tämän reissun perusteella näyttelytulevaisuus näyttää ainakin valoisalta!

Aliisa: "So tireed..."

Kerrankin saatiin joku muu ottamaan meistä yhteiskuva! Aliisa tykkää selvästi. 

Kiki oli oma rento ja iloinen itsensä, ei välittänyt vaikka ihmiset pyöri kärryjen kanssa ympärillä.

Kiki meni jopa Mustin ja Mirrin ulko-ovelle K-citymarketin puolelle makoilemaan, ei ollut moksiskaan vaikka ihmisiä vilisi kärryjen kanssa ohi. Kiki otti selvästi kontolleen sisäänheittäjän roolin! Kiki saikin vedettyä rapsuttajia sisään liikkeeseen.

Aliisan sairastelu ja puhdistuskemikaalit kissojen elämässä

Olen aikaisemmin täällä blogissakin puhunut Aliisan sairastelusta: silmäoireilusta ja myöhemmin ilmenneistä "puuskutuskohtauksista". Tästä jälkimmäisestä en ole tainnut mainita sen koommin. Avataanpas tätä meidän tilannetta hieman: Aliisalla alkoi ilmetä noin vuosi sitten silmäoireita toisessa silmässä ja oireita tuli aina silloin tällöin. Aliisa näytti aina silmäkohtausten yhteydessä kivuliaalta, joten lopulta asia tutkittiin eläinlääkärissä perinpohjaisesti - mitään poikkeavuutta ei kuitenkaan löytynyt kummastakaan silmästä. Eläinlääkäri pohti, josko esimerkiksi ruokavalion muutos on saanut silmänesteen koostumuksen muuttumaan. Silloin päättelin, että syynä voisi olla siirtyminen raakaruokaan. Eihän se niin kuitenkaan ollut.

Tämän jälkeen Aliisalle on alkanut ilmestyä myös puuskutuskohtauksia, joissa Aliisa puuskuttaa ja kuolaa. Nämä kohtaukset ovat kestäneet alle minuutin. Näytin eläinlääkäreille videoita puuskutuksesta, mutta kukaan ei osannut sanoa syyksi juuri mitään. Aliisan keuhkot on kuvattu ja sydän kuunneltu - mitään poikkeavaa ei ole löydetty. Olin ihan pihalla, mistä nämä jutut johtuivat. Kun Kiki muutti luokseni viime talvena, ei mennyt kauaakaan kun myös Kikillä ilmeni näitä puuskutuskohtauksia (tosin paljon lievempänä). Näitä kohtauksia tuli satunnaisesti ja esimerkiksi äidin luona ollessamme kummallakaan ei ollut mitään ongelmia. Aloin pohtimaan josko remontoidussa asunnossani olisi hometta. Tämä oli kuitenkin epätodennäköistä, koska yleensä itsekin oireilisin jotenkin. Asuntoni kosteuspitoisuudet mitattiin, eikä mitään löytynyt. Jaahas.

Sitten mulla sytytti. Minä, the himosiivooja, rupesin miettimään kaikkia aineita, joita käytän siivoamiseen. Luuttuan lattiani joka viikko vähintään kerran ja lisäksi vedin lattiat yleensä joka kuukausi kloriittivedellä (1 tl kloriittia pariin litraan muistaakseni). Kloriitti on tosi vahva myrkky, jota tosiaan käytin mietona annostuksena, jotta sain kaikki kissantassuissa astian kautta lattioille kulkeutuvat "näkymättömät" virtsajämät pois lattioista. Ja pahentaakseni asioita entisestään, käytin kloriittia myös suihkepullossa - silloin kaikki pahat aineet pääsevät kauniisti hengitysteiden kautta keuhkoihin ja siitä elimistöön. Suhteellisen ohutkudoksisissa keuhkoissa ei ole kunnollisia kemikaalien "läpäisynestäjiä", vaan kemikaalit pääsevät keuhkojen kautta kulkeutumaan todella helposti elimistöön. Hyvä minä, oikein hienoa.

Lopetin siis välittömästi tämän tajuttuani kloriitin käytön kokonaan. Olen kyllä muuten siivousaineita valitessani ollut aina tarkka - kloriitti oli ainoa paheeni. Nykyään käytän hyvin pitkälti vain Kiillon kuluttajatuotteita, joiden sisältämät ainesosat ovat vähintään 95 prosenttisesti nopeasti biohajoavia. Tämän lisäksi käyttämäni Kiillon puhdistustuotteet ovat joutsenmerkittyjä, paitsi no lime ei jostain syystä ole. Ajoittain käytän myös vanhaa kunnon mäntysuopaa! Kankaisiin ja mattoihin läsähtäneisiin oksennuksiin ynnä muihin käytän luomu sappisaippuaa miksattuna liraukseen pyykinpesuainetta ja isoon määrään vettä.

Kiillon lausunto ainesosien biohajoavuudesta löytyy tuolta: Biohajoavuus.

Tässä on ne kivoimmat merkinnät. Kiillon tuotteet ovat kaiken kukkuraksi vielä avainlipputuotteita! Joutsenmerkityn tuotteen merkityksestä voi taas lukea lisää tuolta: Joutsenmerkki. 

Noh, sitten kuitenkin loppusummarumiin. Aliisa ja Kiki ovat lakanneet oireilemasta! Enää ei ole tullut niin sanottuja turhia eläinlääkärikäyntejä, kun ongelman todellinen ydin vihdoin löytyi. Ja nyt tuntuu muutenkin, että elämä on vihdoin mallillaan.

Kemikaalien käytön kanssa kannattaa muutenkin olla harkitseva, sillä jotkin haitalliset kemikaalit näyttävät itsestään oireita vasta vuosien altistuksen jälkeen. Haitat voivat alkaa näkyä muun muassa erilaisina herkkyyksinä ja jopa sairauksina (mm. syöpä). EU:ssa on onneksi suhteellisen tiukkojakin säädöksiä kemikaalien käytöstä, mutta edelleen sallittujen kemikaalien listoilta löytyy aineita, joita ei ole tutkittu tarpeeksi ja jotka on testattu jyrsijöillä, joille ei välttämättä ilmaannu samanlaisia haittavaikutuksia kuin esimerkiksi ihmisille (klassinen esimerkki talidomidi). Kemikaalien akuutit toksisuusarvot on tiedostettu jo hyvinkin pitkälle, mutta edelleen on paljon reikiä siinä tiedossa, mitä kemikaalit aiheuttavat pitkän altistuksen seurauksena erilaisina annoksina. Voi jopa röyhkeesti sanoa, että me hieman kärsitään tästä tiedottomuudesta tällä hetkellä esimerkiksi erilaisten syöpien ja kasvavien allergioiden ja herkkyyksien muodossa.

Kotivideoita!

Tässä on pieni video tämänpäiväiseltä ulkoilureissulta! Jep, Kiki nakertaa jotain heinänkortta.

"Te ootte ihan tonttuja" :'D

Elämää viiden kissan taloudessa

Betonikuutiooni muutti kesäkuun alussa kaksi kissavierasta: Helmi ja Martta. Kyseessä ovat siis äitini kissat, jotka majoittuvat nyt heinäkuun puoleen väliin saakka täällä meitsin kissakatraan jatkeena. Syynä tähän majoittumiseen ovat äidin kesäkisoista johtuva matkaaminen ympäri Suomea, minkä takia katsoimme fiksuimmaksi ottaa kissat suoraan tänne mun luokse. Ja ei meidän kissalaumojen fuusiossa ole koskaan aikaisemminkaan ollut mitään sen suurempia ongelmia, joten why not.

Helmi on kyllä mielenkiintoisen näköinen kissa. Mulle tulee aina mieleen vähän kummituseläin noista pyöreistä pallosilmistä.

Kisut ovat siis majoittuneet täällä nyt jo parisen viikkoa. Helmi ja Martta tulivat nyt ensi kertaa toisten kissojen reviirille - aikaisemmin Kiki, Aliisa ja Ninni ovat aina menneet Helmin ja Martan reviirille. Voisin jopa sanoa, että tämä meille tuleminen meni totuttamisen kannalta paljon helpommin kuin silloin, kun ollaan menty mun kissatrion kanssa äidin kämpille. Totutteluun meni vain yksi (1) päivä, jonka jälkeen Martta ja Helmi menivät jo pitkin kämppää ja Martta painiskeli Kikin kanssa. Aliisa ja Ninni ovat varmaan sen verran reviiritietoisempia ja "alfa-wannabeitä", että uudella reviirillä on varmaan tarvinnut aina alkaa haastelemaan Marttaa ja Helmiä. Nyt sitä ongelmaa ei ole ollut kuin hetken aikaa ensimmäisenä päivänä. Hassua.

Mun kaveri toi kissoille lahjaksi kissanäyttelystä tuommoisen keppilelun, missä on päässä ilmeisesti jokin sudenkorentoa muistuttava härpäke. Lelu on tosi hauska, siinä on tosiaan nuo siivet, jotka pitävät ääntä keppiä heiluttaessa ja myös tuo vartalo-osio liikkuu todella aidonnäköisesti - tää on ehdottomasti yksi Kikin ja Aliisan lempileluista. Sitä otetaan suuhun, viedään ympäri kämppää ja sen perässä hypitään vaikka suoraan vesikuppiin.

Kaikki tämänkertaiset kuvat Kikistä ja Aliisasta on toteutettu yhteistyössä tämän kyseisen lelun kanssa.

Kiki: "My preciousss..."

Kiki ehdottomasti rakastaa tuota lelua Aliisaakin enemmän.

Narullisten keppilelujen kanssa täytyy kuitenkin muistaa aina olla varovainen ja laittaa lelu kissojen tavoittamattomiin silloin kun itse ei ole vahtimassa leikkimistä! Tällaisten lelujen kanssa vaarana on se, että kissa pyörittää lelussa olevan narun vahingossa esimerkiksi kaulan tai tassun ympärille, minkä seurauksena naru voi puristaa ja pahimmillaan tukehduttaa leikkijää. Kissa voi myös syödä narun - eli näissä leluissa on sama vaara kuin esimerkiksi lankakerien kanssa. Narullisissa keppileluissa ei kuitenkaan ole onneksi kovin pitkää narua. Kissa ei toki ole mikään avuton, varmasti kissa riuhtoo ja puree narua rikki jos se ilkeästi takertuu kissaan. Mutta kaikkea voi kuitenkin sattua.

Meidän porukalle koittaa kohta myös muutto! Me muutetaan kuun vaihteessa tästä hieman liian isosta asunnosta (51 m2) pienempään 36 m2 vasta remontoituun asuntoon. Muutin tähän asuntoon alunperin evakkoon tulipalosta, joka oli edellisen asuntoni alapuolella olevassa asunnossa. Mun piti asua tässä vain hetki ja hakea heti pienempää asuntoa, mutta tähänhän mä sitten jäin kuitenkin yli vuodeksi. Hups.

Uudessa asunnossa on myös lasitettu parveke, mitä itse hypetän täällä innolla! Mua vain hieman pohdituttaa, kun sen lasitetun parvekkeen alaosassa on horisontaalinen kapea rako. Se varmaan pitää verkottaa, pelkään että joku kissoista saa päänsä siitä läpi ja silloinhan koko kissa putkahtaa parvekkeelta alas. Jaiks. No, sitä täytyy katsoa sitten kun muutto on tehty! Jabadabaduu!