Elämää viiden kissan taloudessa

Betonikuutiooni muutti kesäkuun alussa kaksi kissavierasta: Helmi ja Martta. Kyseessä ovat siis äitini kissat, jotka majoittuvat nyt heinäkuun puoleen väliin saakka täällä meitsin kissakatraan jatkeena. Syynä tähän majoittumiseen ovat äidin kesäkisoista johtuva matkaaminen ympäri Suomea, minkä takia katsoimme fiksuimmaksi ottaa kissat suoraan tänne mun luokse. Ja ei meidän kissalaumojen fuusiossa ole koskaan aikaisemminkaan ollut mitään sen suurempia ongelmia, joten why not.

Helmi on kyllä mielenkiintoisen näköinen kissa. Mulle tulee aina mieleen vähän kummituseläin noista pyöreistä pallosilmistä.

Kisut ovat siis majoittuneet täällä nyt jo parisen viikkoa. Helmi ja Martta tulivat nyt ensi kertaa toisten kissojen reviirille - aikaisemmin Kiki, Aliisa ja Ninni ovat aina menneet Helmin ja Martan reviirille. Voisin jopa sanoa, että tämä meille tuleminen meni totuttamisen kannalta paljon helpommin kuin silloin, kun ollaan menty mun kissatrion kanssa äidin kämpille. Totutteluun meni vain yksi (1) päivä, jonka jälkeen Martta ja Helmi menivät jo pitkin kämppää ja Martta painiskeli Kikin kanssa. Aliisa ja Ninni ovat varmaan sen verran reviiritietoisempia ja "alfa-wannabeitä", että uudella reviirillä on varmaan tarvinnut aina alkaa haastelemaan Marttaa ja Helmiä. Nyt sitä ongelmaa ei ole ollut kuin hetken aikaa ensimmäisenä päivänä. Hassua.

Mun kaveri toi kissoille lahjaksi kissanäyttelystä tuommoisen keppilelun, missä on päässä ilmeisesti jokin sudenkorentoa muistuttava härpäke. Lelu on tosi hauska, siinä on tosiaan nuo siivet, jotka pitävät ääntä keppiä heiluttaessa ja myös tuo vartalo-osio liikkuu todella aidonnäköisesti - tää on ehdottomasti yksi Kikin ja Aliisan lempileluista. Sitä otetaan suuhun, viedään ympäri kämppää ja sen perässä hypitään vaikka suoraan vesikuppiin.

Kaikki tämänkertaiset kuvat Kikistä ja Aliisasta on toteutettu yhteistyössä tämän kyseisen lelun kanssa.

Kiki: "My preciousss..."

Kiki ehdottomasti rakastaa tuota lelua Aliisaakin enemmän.

Narullisten keppilelujen kanssa täytyy kuitenkin muistaa aina olla varovainen ja laittaa lelu kissojen tavoittamattomiin silloin kun itse ei ole vahtimassa leikkimistä! Tällaisten lelujen kanssa vaarana on se, että kissa pyörittää lelussa olevan narun vahingossa esimerkiksi kaulan tai tassun ympärille, minkä seurauksena naru voi puristaa ja pahimmillaan tukehduttaa leikkijää. Kissa voi myös syödä narun - eli näissä leluissa on sama vaara kuin esimerkiksi lankakerien kanssa. Narullisissa keppileluissa ei kuitenkaan ole onneksi kovin pitkää narua. Kissa ei toki ole mikään avuton, varmasti kissa riuhtoo ja puree narua rikki jos se ilkeästi takertuu kissaan. Mutta kaikkea voi kuitenkin sattua.

Meidän porukalle koittaa kohta myös muutto! Me muutetaan kuun vaihteessa tästä hieman liian isosta asunnosta (51 m2) pienempään 36 m2 vasta remontoituun asuntoon. Muutin tähän asuntoon alunperin evakkoon tulipalosta, joka oli edellisen asuntoni alapuolella olevassa asunnossa. Mun piti asua tässä vain hetki ja hakea heti pienempää asuntoa, mutta tähänhän mä sitten jäin kuitenkin yli vuodeksi. Hups.

Uudessa asunnossa on myös lasitettu parveke, mitä itse hypetän täällä innolla! Mua vain hieman pohdituttaa, kun sen lasitetun parvekkeen alaosassa on horisontaalinen kapea rako. Se varmaan pitää verkottaa, pelkään että joku kissoista saa päänsä siitä läpi ja silloinhan koko kissa putkahtaa parvekkeelta alas. Jaiks. No, sitä täytyy katsoa sitten kun muutto on tehty! Jabadabaduu!