Did it myself: kantoboksin suojus

Nyt kun on pakkanen paukkunut, päätin rueta väkertämään etenkin Ninnin metallihäkkiin "kunnollista" boksin suojusta. Pakkasilla tosin parempi suojus on paksusta kankaasta ja useammasta kerroksesta tehty suoja, joka pitää lämmön sisällä ja pakkasen ulkona. Mulla nyt oli kuitenkin varastossa raskasta puuvillakangasta, joten tein siitä nyt jonkinlaiset suojat. Mulla on yhdessä boksissa tällä hetkellä talvisuojus, joten tein kahteen muuhun nyt tästä raskaasta puuvillakankaasta suojukset.

Mittasin Ninnin metallihäkin tasojen pituudet ja leveydet, jonka jälkeen vain leikkelin kankaasta palaset mittojen mukaan (+5 cm vahinko- ja saumavara). Lisäsin 20 cm pituuteen kaikkiin muihin paloihin paitsi takapalaan - halusin saada häkin oven kohdalle pidemmän osion, jonka voi kiristää kiinni. Sitten vain palat ompelukoneella kiinni toisiinsa!

Ei nyt ole mikään SUPERkaunis, mutta kyllä mulle kelpaa! Tein tuohon oviaukon eteen vielä erillisesta kankaasta kaksinkertaisen suojan, ettei tuuli puhaltele oviaukosta sisälle. 

Tein vielä perus 20-litraiseen Atlakseen samanlaisen suojuksen. Jätin tähän myös 20 cm ylimääräistä, että oviaukon saa kiristettyä kiinni. Jokin kuitenkin meni vikaan Atlaksen mittojen kanssa, sillä ensimmäisellä sovituskerralla suojus oli aivan överisti liian iso. Kaventelin pari senttiä jokaisesta reunasta, kunnes alkoi istuvuus näyttää oikealta. Myös ylimääräinen oviaukon eteen jätetty kangas jäi hieman liian pitkäksi. No mutta tätä tää elämä on!

Diplomi-insinööri Aliisa on ollut tarkastamassa työn jäljen kelvollisuutta, hehe. Onkos teillä bokseissa suojukset?

Tsuidaduida

Derp. Me oltiin Kikin kanssa PIROK:ssa Tampereella viime viikonloppuna (9.-10.5), mutta minä pönttö unohdin kameran kotiin. No anyway, Kiki oli tosi reipas molempina päivinä! Ensimmäisenä päivänä virtaa riitti, mistä johtuen Kiki järjesti näyttelyhäkissä omia pieniä energianpurkausesityksiä - aina välillä kun kävin jossain ja tulin takaisin Kikin häkille, niin yleisöä oli ihmettelemässä Kikin riehumista häkissä. Olihan se aikamoista katseltavaa! Kiki olikin lauantaina yleisön suosikki ja Kiki sai ensimmäisen pokaalinsa! Lauantaina ei lohjennut TP:tä, mutta saatiin kuitenkin EX1. 

Sunnuntaina näyttelyssä Kiki oli EX1, värin paras ja tuomarin paras. Hihii! Harmi kun en muistanut sitä kameraa ottaa matkaan Tampereen reissulle, Kiki oli paneelissa tosi reipas ja ryhti oli kuin mallikansalaisella. Hihittelinkin paneelialueen reunalla kun Kiki oli niin "yliryhdikäs". Mutta eipäs siinä mitään, Kiki tiesi heti miten pitää toimia. 

Muutenkin Kikillä menee tällä hetkellä tasaisen hyvin: paino on noussut 3,2 kiloon ja Kiki lähestyy kooltaan Ninniä. Kasvava Kiki meni Aliisasta ohi jo about kuukausi sitten. Ruoka maittaa ja ulkona on valjasteltu jo muutaman kerran! Kiki on myös tehnyt tuttavuutta naapurin kissan, Neven, kanssa ja he tulevat hyvin toimeen. Kiki ei murise tai sähise, päästelee vain iloisia ja kimakoita "kurr" purinoita Nevelle. 

Aliisa ei valitettavasti päässyt mukaan PIROK:n näyttelyyn, mutta yritän saada Aliisankin messiin johonkin kesän/syksyn näyttelyyn. Pitää vain hamstrata jostain toinen feikkisturdi. 

Aliisallakin menee ihan perushyvin, paino on kohillaan, vaikka herkkuhimo on hirviä. Olin yksi päivä jättänyt vahingossa peltisen about puolillaan olevan 1,5 litran herkkuastian olohuoneen pöydälle, niin arvatkaa mitä astialle oli tapahtunut kun tulin yliopistolta kotiin... Pohjalla oli enää kylmäkuivattujen herkkujen "jauhoa", ei mitään muuta. Kaikki muu - gone. Ihmettelinkin miten oli kissoilla nassut kohti taivasta, eikä kukaan tullut ovelle morjestaa kotiin tullutta mammaa. 

Kiki on nyt oppinut myös hifistelemään vedenjuonnin kanssa. Kiki ottaa sirosti tassun varpaisiin pisaran vettä ja nuoleskelee vedet sitten siitä. 

"Slurps, slurps."

"What mjarr u looking at?"

Ninnillekin kuuluu ihan hyvää. Ninnin luonne on muuttunut todella paljon siitä, mitä se oli Mintun aikana. Kun Aliisa tuli, Ninni alkoi muuttua rohkeammaksi, lempeämmäksi ja huomionkipeämmäksi. Nyt kun Kiki tuli, nämä ominaisuudet ovat korostuneet entisestään. Ninnistä on tullut aivan ihanan lupsakka ja pusuteltava kissa! Tämä vain vahvistaa mielipidettäni siitä, että monen moni kissa tarvitsee sen oikealuonteisen lajikumppanin rinnalleen, jonka kanssa voi purkaa energiaa, käyttäytyä lajityypillisesti ja oppia kissamaisia käytöstapoja. 

Yksi takapakki, mikä Ninnin kanssa on nyt tapahtunut, on matkastressiin tarkoitettu lääkitys. Ostin siis viime rokotuskäynnilläni Ninnille Zylkeneä, jota minun piti kokeilla Opamoxin sijaan. Noh, ajattelin kokeilla lääkettä kun lähdin PIROK:n näyttelyyn ja otin kaikki kisut äidille mukaan. Huomasin sitten samaisena aamuna, että ilmeisesti Zylkeneä pitäisi antaa vähintään päivää aikaisemmin yksi tabletti ja matkapäivänä taas yksi tabletti. Koska oli ja matkapäivä, päädyin antamaan Opamoxia vielä viimeisen kerran.

Yritin antaa Ninnille 1/8 tablettia, mutta Ninni sylkäisi ensimmäisen 1/8 pois suustaan, ja se hajosi käteeni. Otin toisen 1/8 tabletin ja sain annettua sen Ninnille. Äidin luo päästyäni huomasimme, että Ninni oli selvästi saanut yliannostuksen, vaikka luulin ettei ensimmäisestä 1/8 tabletista imeytynyt Ninnin elimistöön mitään. Ninni käyttäytyi _todella_ aggressiivisesti - Ninniin ei pystynyt koskea lainkaan, patalappujenkin kanssa sain haavan sormeeni. Sain Ninnin kuitenkin luojan kiitos yhteen huoneeseen rauhoittumaan. Ninnin aggressiivisuus oli luultavimmin peräsin pelosta, sillä Opamox pistää varmasti pään aivan sekaisin, jolloin Ninni ei varmastikaan tajunnut mitä ympärillä tapahtuu. Huoneessa Ninni kuitenkin rauhoittui ja pystyin silittämään sitä. Kun istuin sängyllä, Ninni tuli itse syliini kehräten. Kun silitin Ninniä, niin taisin saada karvoja naamaani ja yritin puhaltaa karvoja pois naamaltani (toki nostin kasvot kattoa kohden, etten puhku Ninniin), jolloin nappasi Ninni kiinni kasvoihini ja teki kunnon reiän posken ja leuan väliin. Auts. Alistuneena lähdin lätkimään huoneesta veke ja ajattelin että Ninni alkaisi nukkumaan päätänsä selväksi - niinhän se onneksi tekikin.

Ninni joutui olemaan eristyksissä yhteensä vähän alle kaksi päivää, että lääke oli poistunut Ninnin elimistöstä. Soitin toki eläinlääkärille, kun tajusimme yliannostuksen, mutta lääkäri sanoi, että jos Ninni syö, juo ja käy vessassa, ei ole hätää ja on vain odotettava lääkkeen poistumista elimistöstä. Mutta kyllä nyt on Opamox varmaan jätettävä.

No eipä mittään, ajelin tänään takaisin Turkuun kissat matkassa ja testasin Zylkeneä. Annoin Ninnille eilen tabletin ja tänään pari tuntia ennen matkaa annoin toisen. Ninni kuolasi ja oksensi autoon ensimmäisen 15 minuutin aikana. Hitto. Odotin koko loppumatkan pissaa ja kakkaa, mutta niitä ei kuitenkaan tullut. Jes. Eli tällä tavoin käytettynä Zylkene auttaa jotenkin, mutta ei täydellisesti. Mietin kyllä, että taisin antaa Zylkenen liian myöhään Ninnille matkapäivänä, sillä kun olin himmaillut kotona Ninnin kanssa hetken aikaa, Ninni alkoi näyttää todella rentoutuneelta ja nukahti melkein istualteen. Alkoiko lääke tehoamaan vasta about 4-5 tuntia antamisen jälkeen? Zylkenestä Ninni ei saanut mitään aggressiivisia sivuoireita. Mun täytyy varmaan testata sitä uudestaan niin, että annan tabletin 4-5 tuntia ennen matkaa.

Tämmöstä meillä! Mulla jatkuu hiljaisuus vielä hetken, mutta toukokuun lopussa on kandin palautus, joten palaan sen jälkeen takaisin taajuuksille!

Rokotukset

Kissoille on siis olemassa erilaisia yhdistelmärokotteita kissaruttoa, kissanuhaa, klamydiaa ja leukemiaa vastaan. Lisäksi on olemassa erillinen rokote rabiesta vastaan. Rokotteet voivat olla joko eläviä tai tapettuja; elävät rokotteet sisältävät heikennettyjä taudinaiheuttajia, kun taas tapetuissa rokotteissa taudinaiheuttajat ovat nimensä mukaisesti tapettu. Evira suosittelee sivuillaan tapettuja rokotteita erityisesti pienille pennuille ja tiineille nartuille. Tapetut rokotteet ovat hyvä ratkaisu myös pennuille, jotka ovat menossa monen kissan talouteen. Elävät rokotteet taas ovat hyviä perusterveille aikuisille kissoille ja nämä rokotteet antavat ilmeisesti myös tehokkaamman suojan rokotettavaa tautia vastaan. Tapetut rokotteet taas on uusittava useammin. Eviran sivuilta löytyy hyvä taulukko siitä, kuinka usein rokotukset on uusittava.

Olen täällä blogissani käsitellytkin meillä ilmennyttä haittavaikutusta elävästä rokotteesta, joka oli annettu Kikille ja tarttui aivastelun seurauksena myös muihin kissoihin. Edelleen voidaan spekuloida oliko meidän kissalauman tautipuhkeama kuitenkaan rokotuksen syytä vai tuliko tauti erikseen lääkäristä tai muualta. Elävässä rokotteessa tällainen reaktio on kuitenkin mahdollinen.

Kyllä nukkuvat kissat ovat sitten niin söpöjä, hah!

Kävimme siis tosiaan tänään vihdoin rokotuksilla koko porukan kanssa. Selitin eläinlääkärille aikaisemman tilanteen Kikin elävän rokotteen kanssa ja eläinlääkäri suositteli nyt tapetun eri merkkisen rokotteen antamista koko porukalle. Kikille, Aliisalle ja Ninnille annettiin siis FEL-O-VAX IV -rokote, joka sisältää myös klamydiarokotteen. 

Kiki oli tosi nätisti eläinlääkärissä (paitsi omassa kopassaan vain riehui) ja kun lääkäri yritti kuunnella Kikin sydäntä, Kikin kehräysmoottori oli niin kovalla että lääkärin oli aluksi hieman vaikea kuulla sydäntä. Kyllä ne äänet sieltä sitten löytyi ja kaikki oli kondiksessa!

Aliisa-parka hieman murisi lääkärissä, kun Aliisa ilmeisesti taas muisti aikaisemmat lääkärikerrat ja niihin sisältyneet verinäytteenotot - hyi.

Kaikkien kissojen painotkin tsekattiin ja kaikki kelmit olivat lihoneet puoli kiloa aikaisemman punnituksen jälkeen. Nyt on kuitenkin kaunis ja looginen painorivistö: Kiki painaa 2 kg, Aliisa painaa 3 kg ja Ninni painaa 4 kg. Hah! Aliisan ja Ninnin painot ovat nyt hyvät ja eläinlääkäri suositteli, että ylläpitäisin näitä lukemia. Muuten alkaa tulla liikakiloja ja niistä eroon pääseminen on vaikeampaa kuin niiden saaminen - aivan kuten ihmisilläkin.

Ninnin rokotuksen ja punnituksen yhteydessä keskustelin lääkärin kanssa Ninnin rauhoittavasta (Opamox) ja sen sivuvaikutuksista, joista olen aikaisemmin täällä maininnutkin. Eläinlääkärin mielestä Opamox ei välttämättä sovi Ninnille, koska se tosiaan aiheuttaa Ninnissä aggressiivisuutta toisia kissoja kohtaan ja vaikutus kestää koko päivän. Päätimme siis, että koitan seuraavalla autoreissulla Zylkeneä, joka on ilmeisesti luonnonmukainen ja hieman "miedompi" rauhoittava kuin Opamox.

Ja kuten kuvista näkyy, kaikki kissat ovat hieman väsyneitä tämän rokotuspäivän jäljiltä. 

Katsotaan mitä tapahtuu! Onko kenelläkään muulla kokemusta Zylkenestä?

Lähteet: Evira. (2014). Kissarokotteet. 19.1.2015.

Jouluksi äidin luokse

Me siis lähdettiin eilen Aliisan ja Ninnin kanssa äidin luokse jouluksi. Mulla loppu kurssit jo yliopistolla, joten päätettiin lähtee joulun viettoon jo tälleen suht. ajoissa. Ja muutenkin kisuille on vähemmän stressaavaa, kun saavat olla kunnon ajan äidin luona ja tottua äidin kissoihin, kuin vaan pikavisiitti höystettynä stressillä, sähinällä ja suhinalla. 

Tässä on siis kissojen lomarepun sisältö! 1. Lempihuiskat, jotka sain kaverilta maailmannäyttelystä ja Ninnin aitokarvainen lempparihiiri. En ottanut nyt tuon enempää leluja mukaan, koska äidin luona on niin paljon leluja. 2. Kuljetusboksin sisälle laitettavat pissa-alustat. Näissä on tosiaan toinen puoli läpäisemätön, jollonka tuo alusta imaisee kaiken pissan toiselta puolelta, eikä päästä pissaa valumaan muualle. Tosi hyviä! Näitä tarvitsen lähinnä vain Ninnin koppiin varmuudeksi, koska Ninnillä on tosi paha matkapahoinvointi. 3. Lääkepussi, jossa on mm. silmätipat, korvaputsari, Ninnin rauhottavat jne. 4. Hoitopussi, jossa on kaikki turkinhoitoon ja kynsien leikkaamiseen liittyvät varusteet. 5. Aliisan rekisterikirja ja Ninnin rokotuskortti. Nämä on mukana varmuuden vuoksi aina, jos tulee vaikkapa yllättävä lääkärikäynti. Nyt ne on mukana myös siksi, että kissat tarvitsee rokottaa tässä kuussa. 6. Herkkupussi. Mulla on aina kuivaherkkuja mukana, että esimerkiksi stressaavaan automatkaan saa liitettyä jotakin positiivista, kuten juuri herkkuja (ehdollistaminen). 7. Ulkoiluvermeet. Tottakai valjaat, fleksi ja remmi täytyy olla matkassa, jos vaikka käytäisiin pyöräyttämässä kissaenkelit lumihankeen jouluna! 8. Matkavessa. Tätä pidän varuilla aina mukana, jos kissojen tarvitsee jostain syystä olla boksissa tai muussa suljetussa tilassa vähän kauemmin. Tuon laitan luultavasti kantoboksiin kun hilpasen hakemaan uutta perheenjäsentä sunnuntaina. 9. Turvavyöt valjaisiin. Näille ei hirveesti ole ollut käyttöä, koska kuljetan kissoja aina bokseissa. Ne on kuitenkin aina mukana varmuuden vuoksi.

Ninnillä on tosiaan ollut ihan pennusta saakka tosi raju stressin/ahdistuksen aiheuttama matkapahoinvointi. Joka kerta kun Ninni laitetaan autoon ja auto käynnistyy, alkaa hervoton kuolaaminen, jota seuraa raju oksentaminen, pissaaminen ja ulostaminen. Muutamana ensimmäisenä automatkana ajattelin, että Ninnin täytyy vain tottua autoiluun - se ei kuitenkaan ollut keissi. Lopulta tajusin että tämä on reaktio, johon totuttaminen ei auta. Koitin kaikenlaiset "vaihtoehtoiset" hoitokeinot aluksi, kuten homeopaattiset yrttituotteet, thundershirtin, feliwayn tuotteet, puhumista matkan ajan, erilaisia häkkejä, häkkien peittämistä ja häkin paikan siirtämistä etupenkiltä takapenkille. Mikään ei auttanut. Lopulta soitin eläinlääkärille, jonka kanssa koitimme aluksi matkapahoinvointilääkitystä - ei auttanut. Seuraavaksi koitimme rauhoittavista Opamoxia (joka on siis ihmisille tarkoitettu rauhoittava lääke), joka toimi heti. Opamoxia annan Ninnille ennen matkaa 1/6 tablettia ja odotan about 2 tuntia ennen reissuun lähtöä. Kaikki Ninnin oireet katosivat ja huomasin, että Ninnikin nukkui ensimmäistä kertaa automatkan aikana. Tällä linjalla ollaan edelleenkin, mutta olen harkinnut toisen ihan kissoille tarkoitetun rauhoittavan kokeilua, sillä itse ainakin elän siinä käsityksessä, että Opamox on aika voimakas rauhoittava. Ninni on matkan jälkeen Opamoxin vuoksi myös aggressiivinen toisia kissoja kohtaan, minkä takia Ninni olikin eilisen päivän eristyksissä muista kissoista omassa huoneessaan. Koska en ole koittanut Ninnille muita rauhoittavia, en tiedä onko kaikissa rauhoittavissa tämä sama vaikutus. Voi tietty olla, että rauhoittava pistää pään sen verran sekaisin, että toiset kissat pelottaa.

Onko kellään muulla kokemuksia rauhoittavasta lääkityksestä kissalla?

Meillä on tosiaan tapana integroida mun ja äidin kissakatraat jouluisin ja välillä myös kesäisin. Meidän kissat tulee hyvin toimeen keskenään, kunhan hajut ovat tasaantuneet kissojen välillä. 

Kun tulen äidin luokse, laitan yleensä Ninnin päiväksi eristyksiin toisista lääkkeen vuoksi, mutta Aliisa saa mennä heti sekoittamaan hajujaan Helmin ja Martan kanssa. Kissat yleensä sähisevät toisilleen about 4-7 päivää, jonka jälkeen kisut alkavat jo pikkuhiljaa leikkiä keskenään. Näiden ensimmäisten 4-7 päivän aikana kotona täytyy olla koko ajan joko minä tai äiti, jotta voidaan koko ajan tarkkailla tilannetta kissojen välillä. 

Kahden ensimmäisen päivän jälkeen alan pitämään kissoille yhteisiä herkku- ja leikkihetkiä, jotta kissoille syntyy positiivinen ja miellyttävä kokemus vieraiden kissojen läsnäolosta. Lisäksi alan siirtämään ruokintapaikkoja lähemmäksi toisiaan. Tämä on tätä perustotuttamista vieraaseen kissaan. Lopulta toisilleen aiemmin vieraat kissat saattavat syödä yhteiseltä lautaselta. 

Tälleen jo toisena päivänä voin sanoa, että Aliisa ja Martta pystyvät jo istumaan vierekkäin sähisemättä ja murisematta. Aliisan reagoinnista olin itse muutenkin ällistynyt, sillä kun Aliisa alunperin tuli minun hoiviini viime jouluna, Aliisa sähisi ja murisi kaikille koko ajan ainakin 5 päivän ajan. Sama tapahtui viime kesänä. Nyt Aliisa on kuitenkin ollut todella neutraali, ja käyttäytyy kuin kaikki olisi normaalia. Välillä Aliisa kyllä spurttaa Helmin sängyn alle, mutta muuten käyttäytyy ihmeellisen nätisti - itse oletin että Aliisalla kestää tottumisessa kaikista kauimmin. 

Tästä tämä lähtee, toivottavasti saan ensi viikolla laitettua jo yhteiskuvia kissoista.

Onko kellään muulla tapana yhdistää kaksi erillistä kissakatrasta lomien ajaksi?