Elämää viiden kissan taloudessa

Betonikuutiooni muutti kesäkuun alussa kaksi kissavierasta: Helmi ja Martta. Kyseessä ovat siis äitini kissat, jotka majoittuvat nyt heinäkuun puoleen väliin saakka täällä meitsin kissakatraan jatkeena. Syynä tähän majoittumiseen ovat äidin kesäkisoista johtuva matkaaminen ympäri Suomea, minkä takia katsoimme fiksuimmaksi ottaa kissat suoraan tänne mun luokse. Ja ei meidän kissalaumojen fuusiossa ole koskaan aikaisemminkaan ollut mitään sen suurempia ongelmia, joten why not.

Helmi on kyllä mielenkiintoisen näköinen kissa. Mulle tulee aina mieleen vähän kummituseläin noista pyöreistä pallosilmistä.

Kisut ovat siis majoittuneet täällä nyt jo parisen viikkoa. Helmi ja Martta tulivat nyt ensi kertaa toisten kissojen reviirille - aikaisemmin Kiki, Aliisa ja Ninni ovat aina menneet Helmin ja Martan reviirille. Voisin jopa sanoa, että tämä meille tuleminen meni totuttamisen kannalta paljon helpommin kuin silloin, kun ollaan menty mun kissatrion kanssa äidin kämpille. Totutteluun meni vain yksi (1) päivä, jonka jälkeen Martta ja Helmi menivät jo pitkin kämppää ja Martta painiskeli Kikin kanssa. Aliisa ja Ninni ovat varmaan sen verran reviiritietoisempia ja "alfa-wannabeitä", että uudella reviirillä on varmaan tarvinnut aina alkaa haastelemaan Marttaa ja Helmiä. Nyt sitä ongelmaa ei ole ollut kuin hetken aikaa ensimmäisenä päivänä. Hassua.

Mun kaveri toi kissoille lahjaksi kissanäyttelystä tuommoisen keppilelun, missä on päässä ilmeisesti jokin sudenkorentoa muistuttava härpäke. Lelu on tosi hauska, siinä on tosiaan nuo siivet, jotka pitävät ääntä keppiä heiluttaessa ja myös tuo vartalo-osio liikkuu todella aidonnäköisesti - tää on ehdottomasti yksi Kikin ja Aliisan lempileluista. Sitä otetaan suuhun, viedään ympäri kämppää ja sen perässä hypitään vaikka suoraan vesikuppiin.

Kaikki tämänkertaiset kuvat Kikistä ja Aliisasta on toteutettu yhteistyössä tämän kyseisen lelun kanssa.

Kiki: "My preciousss..."

Kiki ehdottomasti rakastaa tuota lelua Aliisaakin enemmän.

Narullisten keppilelujen kanssa täytyy kuitenkin muistaa aina olla varovainen ja laittaa lelu kissojen tavoittamattomiin silloin kun itse ei ole vahtimassa leikkimistä! Tällaisten lelujen kanssa vaarana on se, että kissa pyörittää lelussa olevan narun vahingossa esimerkiksi kaulan tai tassun ympärille, minkä seurauksena naru voi puristaa ja pahimmillaan tukehduttaa leikkijää. Kissa voi myös syödä narun - eli näissä leluissa on sama vaara kuin esimerkiksi lankakerien kanssa. Narullisissa keppileluissa ei kuitenkaan ole onneksi kovin pitkää narua. Kissa ei toki ole mikään avuton, varmasti kissa riuhtoo ja puree narua rikki jos se ilkeästi takertuu kissaan. Mutta kaikkea voi kuitenkin sattua.

Meidän porukalle koittaa kohta myös muutto! Me muutetaan kuun vaihteessa tästä hieman liian isosta asunnosta (51 m2) pienempään 36 m2 vasta remontoituun asuntoon. Muutin tähän asuntoon alunperin evakkoon tulipalosta, joka oli edellisen asuntoni alapuolella olevassa asunnossa. Mun piti asua tässä vain hetki ja hakea heti pienempää asuntoa, mutta tähänhän mä sitten jäin kuitenkin yli vuodeksi. Hups.

Uudessa asunnossa on myös lasitettu parveke, mitä itse hypetän täällä innolla! Mua vain hieman pohdituttaa, kun sen lasitetun parvekkeen alaosassa on horisontaalinen kapea rako. Se varmaan pitää verkottaa, pelkään että joku kissoista saa päänsä siitä läpi ja silloinhan koko kissa putkahtaa parvekkeelta alas. Jaiks. No, sitä täytyy katsoa sitten kun muutto on tehty! Jabadabaduu!

Taas sairastellaan

Kikin tulosta on nyt kulunut vähän vajaa viikko ja kaikki kissat ovat nyt tottuneet uuteen tulokkaaseen hyvin. Kiki saa jo paljon pusuja ja putsausta toisilta kissoilta. Puhuin kuitenkin jo aikaisemmin, että tullessaan meille, Kiki aivasteli jonkin verran. Kasvattajan kanssa keskusteltuani hän oivalsi, että Kiki on saanut elävän rokotteen, jonka heikennetyt taudinaiheuttajat ovat luultavasti aiheuttaneet Kikille lievän kissanuhan. No eipä mitään, nyt Kikin aivastelu on loppunut, mutta tänään kaikki muut kissakatraan jäsenet ovat alkaneet aivastella reippaasti. Jes. Kaikilla muilla on rokotukset kunnossa paitsi Ninnillä, mutta Ninni on tällä hetkellä ainut joka ei aivastele. Olen jo pari päivää sitten varannut kaikille kissoille rokotusajan tammikuun toiselle päivälle, koska Kikille täytyy antaa tehosterokotus sekä Aliisan ja Ninnin perusrokotukset on uusittava - Ninnillä rokotuspäivä on paukkunut jo hyvän aikaa sitten, mutta olen odottanut että saisin vietyä kaikki kissat kerralla. Ninnin kanssa on muutenkin välillä nihkeetä lähtee eläinlääkäriin, koska Ninnille täytyy antaa se rauhoittava.

Perjantaina aamulla huomasin kissojen vessojen edessä muutaman veritipan. Kyselin heti äidiltä, mistä tipat ovat peräisin - ei tietoa. Äiti oli juuri siivonut vessat ja kysyin, näkyikö jätöksissä verta - ei äiti ollut huomannut. Tsekkasin kaikkien kissojen peput ja ulkoisen olemuksen ja kaikki näytti normaalilta. Sitten aloin tarkistamaan äidin putsaamia jätöksiä, jos siellä kuitenkin olisi jokin johtolanka. Tadaa, löysin halkaisijaltaan kahden euron kolikon kokoisen pahkuran, joka oli pelkkää verta. Kuka on pissannut verta? Aliisa. Huomasin Aliisan tiheentyneen vessassa käynnin jo torstaina yöllä ja myöhemmin veriepisodin jälkeen perjantaina aamulla. Aliisa myös viipyi vessassa kauemmin. Soitin siis pikimmiten eläinlääkäriin ja yhdeksältä oltiin jo vastaanotolla.

Eläinlääkäri tutkaili nopeasti Aliisan virtsarakkoa ja totesi sen olevan tyhjä. Kun kerroin Kikistä ja uudesta kissatilanteesta, lääkäri epäili vahvasti kyseessä olevan stressiperäinen pissatulehdus. Aliisa on ottanut Kikin tulon kaikista raskaimmin, koska Aliisa on ollut mun "mamman tyttö". Aliisa nukkuu mun vieressä yöt ja muutenkin seurailee mua aika hyvin kaikkialle. Nyt kun Kiki tuli ja Kiki oli suljettava mun huoneeseen yön ajaksi, Aliisalle oli järkytys kun hän ei päässyt viereeni nukkumaan yöksi. Yritettiin äidin kanssa sulkea Kiki välillä myös äidin kanssa nukkumaan yöksi, mutta äidin kissa Helmi ei antanut silloin kenenkään nukkua (mourusi oven edessä). Kolme yötä nukuin Kikin kanssa suljetussa huoneessa, jonka jälkeen Aliisa pääsi taas nukkumaan viereeni. Kumuloitunut stressi kuitenkin ehti jo tässä ajassa aiheuttaa Aliisalle pissatulehduksen.

Lääkäri määräsi Aliisalle antibiootin kymmeneksi päiväksi aamuin illoin ja hain myöhemmin myös kipulääkkeen, koska Aliisa on ollut mielestäni hieman kivuliaan oloinen (pupillit laajentuneet). Alotettiin heti eilen aamulla kuuri, mutta mitään suuria muutoksia ei ole toistaiseksi näkynyt. Verta ei ole tullut kuin silloin torstai-perjantai välisenä yönä sekä pissat ovat edelleen todella pieniä, pissaustarve tiheä ja pissausaika on pitkä. Eläinlääkäri sanoi, että jos oireet eivät ala helpottaa maanantaihin mennessä, olisi hyvä mennä uudestaan vastaanotolle ja yrittää saada virtsanäyte. Viimeksi se ei onnistunut, koska rakko oli tyhjä.

Elikkä tämmöstä tällä kertaa! Kiki ja Ninni ovat tällä hetkellä semiterveitä toistaiseksi. Helmi, Martta ja Aliisa pärskivät räkäsesti sekä Aliisalla on vielä kaiken kukkuraksi pissatulehdus. Ehkä tästä selvitään! Pelkään vaan sitä kissanuhaa, koska Ninnillä rokotus on umpeutunut, jos tauti tuleekin täysillä päälle. Aliisalla taas on pissatulehduksen takia varmaan muutenkin vastustuskyky heikko, niin pelkään että Aliisallekin kehkeytyy pahempi tauti. Hitsin vitsi.

Onko kenelläkään kokemuksia tai viisauden sanoja jaettavaksi?

Jouluksi äidin luokse

Me siis lähdettiin eilen Aliisan ja Ninnin kanssa äidin luokse jouluksi. Mulla loppu kurssit jo yliopistolla, joten päätettiin lähtee joulun viettoon jo tälleen suht. ajoissa. Ja muutenkin kisuille on vähemmän stressaavaa, kun saavat olla kunnon ajan äidin luona ja tottua äidin kissoihin, kuin vaan pikavisiitti höystettynä stressillä, sähinällä ja suhinalla. 

Tässä on siis kissojen lomarepun sisältö! 1. Lempihuiskat, jotka sain kaverilta maailmannäyttelystä ja Ninnin aitokarvainen lempparihiiri. En ottanut nyt tuon enempää leluja mukaan, koska äidin luona on niin paljon leluja. 2. Kuljetusboksin sisälle laitettavat pissa-alustat. Näissä on tosiaan toinen puoli läpäisemätön, jollonka tuo alusta imaisee kaiken pissan toiselta puolelta, eikä päästä pissaa valumaan muualle. Tosi hyviä! Näitä tarvitsen lähinnä vain Ninnin koppiin varmuudeksi, koska Ninnillä on tosi paha matkapahoinvointi. 3. Lääkepussi, jossa on mm. silmätipat, korvaputsari, Ninnin rauhottavat jne. 4. Hoitopussi, jossa on kaikki turkinhoitoon ja kynsien leikkaamiseen liittyvät varusteet. 5. Aliisan rekisterikirja ja Ninnin rokotuskortti. Nämä on mukana varmuuden vuoksi aina, jos tulee vaikkapa yllättävä lääkärikäynti. Nyt ne on mukana myös siksi, että kissat tarvitsee rokottaa tässä kuussa. 6. Herkkupussi. Mulla on aina kuivaherkkuja mukana, että esimerkiksi stressaavaan automatkaan saa liitettyä jotakin positiivista, kuten juuri herkkuja (ehdollistaminen). 7. Ulkoiluvermeet. Tottakai valjaat, fleksi ja remmi täytyy olla matkassa, jos vaikka käytäisiin pyöräyttämässä kissaenkelit lumihankeen jouluna! 8. Matkavessa. Tätä pidän varuilla aina mukana, jos kissojen tarvitsee jostain syystä olla boksissa tai muussa suljetussa tilassa vähän kauemmin. Tuon laitan luultavasti kantoboksiin kun hilpasen hakemaan uutta perheenjäsentä sunnuntaina. 9. Turvavyöt valjaisiin. Näille ei hirveesti ole ollut käyttöä, koska kuljetan kissoja aina bokseissa. Ne on kuitenkin aina mukana varmuuden vuoksi.

Ninnillä on tosiaan ollut ihan pennusta saakka tosi raju stressin/ahdistuksen aiheuttama matkapahoinvointi. Joka kerta kun Ninni laitetaan autoon ja auto käynnistyy, alkaa hervoton kuolaaminen, jota seuraa raju oksentaminen, pissaaminen ja ulostaminen. Muutamana ensimmäisenä automatkana ajattelin, että Ninnin täytyy vain tottua autoiluun - se ei kuitenkaan ollut keissi. Lopulta tajusin että tämä on reaktio, johon totuttaminen ei auta. Koitin kaikenlaiset "vaihtoehtoiset" hoitokeinot aluksi, kuten homeopaattiset yrttituotteet, thundershirtin, feliwayn tuotteet, puhumista matkan ajan, erilaisia häkkejä, häkkien peittämistä ja häkin paikan siirtämistä etupenkiltä takapenkille. Mikään ei auttanut. Lopulta soitin eläinlääkärille, jonka kanssa koitimme aluksi matkapahoinvointilääkitystä - ei auttanut. Seuraavaksi koitimme rauhoittavista Opamoxia (joka on siis ihmisille tarkoitettu rauhoittava lääke), joka toimi heti. Opamoxia annan Ninnille ennen matkaa 1/6 tablettia ja odotan about 2 tuntia ennen reissuun lähtöä. Kaikki Ninnin oireet katosivat ja huomasin, että Ninnikin nukkui ensimmäistä kertaa automatkan aikana. Tällä linjalla ollaan edelleenkin, mutta olen harkinnut toisen ihan kissoille tarkoitetun rauhoittavan kokeilua, sillä itse ainakin elän siinä käsityksessä, että Opamox on aika voimakas rauhoittava. Ninni on matkan jälkeen Opamoxin vuoksi myös aggressiivinen toisia kissoja kohtaan, minkä takia Ninni olikin eilisen päivän eristyksissä muista kissoista omassa huoneessaan. Koska en ole koittanut Ninnille muita rauhoittavia, en tiedä onko kaikissa rauhoittavissa tämä sama vaikutus. Voi tietty olla, että rauhoittava pistää pään sen verran sekaisin, että toiset kissat pelottaa.

Onko kellään muulla kokemuksia rauhoittavasta lääkityksestä kissalla?

Meillä on tosiaan tapana integroida mun ja äidin kissakatraat jouluisin ja välillä myös kesäisin. Meidän kissat tulee hyvin toimeen keskenään, kunhan hajut ovat tasaantuneet kissojen välillä. 

Kun tulen äidin luokse, laitan yleensä Ninnin päiväksi eristyksiin toisista lääkkeen vuoksi, mutta Aliisa saa mennä heti sekoittamaan hajujaan Helmin ja Martan kanssa. Kissat yleensä sähisevät toisilleen about 4-7 päivää, jonka jälkeen kisut alkavat jo pikkuhiljaa leikkiä keskenään. Näiden ensimmäisten 4-7 päivän aikana kotona täytyy olla koko ajan joko minä tai äiti, jotta voidaan koko ajan tarkkailla tilannetta kissojen välillä. 

Kahden ensimmäisen päivän jälkeen alan pitämään kissoille yhteisiä herkku- ja leikkihetkiä, jotta kissoille syntyy positiivinen ja miellyttävä kokemus vieraiden kissojen läsnäolosta. Lisäksi alan siirtämään ruokintapaikkoja lähemmäksi toisiaan. Tämä on tätä perustotuttamista vieraaseen kissaan. Lopulta toisilleen aiemmin vieraat kissat saattavat syödä yhteiseltä lautaselta. 

Tälleen jo toisena päivänä voin sanoa, että Aliisa ja Martta pystyvät jo istumaan vierekkäin sähisemättä ja murisematta. Aliisan reagoinnista olin itse muutenkin ällistynyt, sillä kun Aliisa alunperin tuli minun hoiviini viime jouluna, Aliisa sähisi ja murisi kaikille koko ajan ainakin 5 päivän ajan. Sama tapahtui viime kesänä. Nyt Aliisa on kuitenkin ollut todella neutraali, ja käyttäytyy kuin kaikki olisi normaalia. Välillä Aliisa kyllä spurttaa Helmin sängyn alle, mutta muuten käyttäytyy ihmeellisen nätisti - itse oletin että Aliisalla kestää tottumisessa kaikista kauimmin. 

Tästä tämä lähtee, toivottavasti saan ensi viikolla laitettua jo yhteiskuvia kissoista.

Onko kellään muulla tapana yhdistää kaksi erillistä kissakatrasta lomien ajaksi?

Nopee käynti äiskän luona

Kävin tossa eilen nopeasti äidin luona ja päätin nyt esitellä teille Martan. Äidillä on siis kaksi kissaa, Helmi ja Martta. Helmin olenkin aikaisemmin esitellyt. Martta on ragdoll, jonka äiti hankki samoihin aikoihin kun mulle tuli Aliisa. Itse asiassa Martta on Aliisaa muistaakseni vain viikon vanhempi.

Kun Martta tuli äidin kotiin, Martta oli hieman arka, ei puhunut mitään eikä antanut silittää päätä. Joo, silleen toi arkuus voi tietyllä tavalla kuulua alkuun ja ragdollin luontoon (kun tulee perheeseen, missä jo ennestään kissa). En tiedä miten kasvatuskodissa on toimittu, mutta etenkin tuo paniikki päähän koskiessa oli mielestäni todella outoa. Martta on käynyt eläinlääkärissä ja steriloitukin jo, eikä mitään normaalista poikkeavaa ole löytynyt, mistä inho pään koskettelulle voisi johtua. Mutta onneksi äidin hellässä huomassa nyt vajaata vuotta myöhemmin Martta höpöttää ihan kivasti (vaikka ragdollit eivät vissiin ole kovin puheliaita), on rohkeampi ja antaa silittää päätä. Välillä Martta edelleen aristelee päähän koskettelua, mutta ei enää niin paljoa.

Martta ja Martan lempilelu. Ostin tuon tunneli-pallo härpäkkeen omille kissoille, mutta Martta rakastaa sitä niin paljon, että oli pakko jättää se äidille. Haha.