Taas sairastellaan

Kikin tulosta on nyt kulunut vähän vajaa viikko ja kaikki kissat ovat nyt tottuneet uuteen tulokkaaseen hyvin. Kiki saa jo paljon pusuja ja putsausta toisilta kissoilta. Puhuin kuitenkin jo aikaisemmin, että tullessaan meille, Kiki aivasteli jonkin verran. Kasvattajan kanssa keskusteltuani hän oivalsi, että Kiki on saanut elävän rokotteen, jonka heikennetyt taudinaiheuttajat ovat luultavasti aiheuttaneet Kikille lievän kissanuhan. No eipä mitään, nyt Kikin aivastelu on loppunut, mutta tänään kaikki muut kissakatraan jäsenet ovat alkaneet aivastella reippaasti. Jes. Kaikilla muilla on rokotukset kunnossa paitsi Ninnillä, mutta Ninni on tällä hetkellä ainut joka ei aivastele. Olen jo pari päivää sitten varannut kaikille kissoille rokotusajan tammikuun toiselle päivälle, koska Kikille täytyy antaa tehosterokotus sekä Aliisan ja Ninnin perusrokotukset on uusittava - Ninnillä rokotuspäivä on paukkunut jo hyvän aikaa sitten, mutta olen odottanut että saisin vietyä kaikki kissat kerralla. Ninnin kanssa on muutenkin välillä nihkeetä lähtee eläinlääkäriin, koska Ninnille täytyy antaa se rauhoittava.

Perjantaina aamulla huomasin kissojen vessojen edessä muutaman veritipan. Kyselin heti äidiltä, mistä tipat ovat peräisin - ei tietoa. Äiti oli juuri siivonut vessat ja kysyin, näkyikö jätöksissä verta - ei äiti ollut huomannut. Tsekkasin kaikkien kissojen peput ja ulkoisen olemuksen ja kaikki näytti normaalilta. Sitten aloin tarkistamaan äidin putsaamia jätöksiä, jos siellä kuitenkin olisi jokin johtolanka. Tadaa, löysin halkaisijaltaan kahden euron kolikon kokoisen pahkuran, joka oli pelkkää verta. Kuka on pissannut verta? Aliisa. Huomasin Aliisan tiheentyneen vessassa käynnin jo torstaina yöllä ja myöhemmin veriepisodin jälkeen perjantaina aamulla. Aliisa myös viipyi vessassa kauemmin. Soitin siis pikimmiten eläinlääkäriin ja yhdeksältä oltiin jo vastaanotolla.

Eläinlääkäri tutkaili nopeasti Aliisan virtsarakkoa ja totesi sen olevan tyhjä. Kun kerroin Kikistä ja uudesta kissatilanteesta, lääkäri epäili vahvasti kyseessä olevan stressiperäinen pissatulehdus. Aliisa on ottanut Kikin tulon kaikista raskaimmin, koska Aliisa on ollut mun "mamman tyttö". Aliisa nukkuu mun vieressä yöt ja muutenkin seurailee mua aika hyvin kaikkialle. Nyt kun Kiki tuli ja Kiki oli suljettava mun huoneeseen yön ajaksi, Aliisalle oli järkytys kun hän ei päässyt viereeni nukkumaan yöksi. Yritettiin äidin kanssa sulkea Kiki välillä myös äidin kanssa nukkumaan yöksi, mutta äidin kissa Helmi ei antanut silloin kenenkään nukkua (mourusi oven edessä). Kolme yötä nukuin Kikin kanssa suljetussa huoneessa, jonka jälkeen Aliisa pääsi taas nukkumaan viereeni. Kumuloitunut stressi kuitenkin ehti jo tässä ajassa aiheuttaa Aliisalle pissatulehduksen.

Lääkäri määräsi Aliisalle antibiootin kymmeneksi päiväksi aamuin illoin ja hain myöhemmin myös kipulääkkeen, koska Aliisa on ollut mielestäni hieman kivuliaan oloinen (pupillit laajentuneet). Alotettiin heti eilen aamulla kuuri, mutta mitään suuria muutoksia ei ole toistaiseksi näkynyt. Verta ei ole tullut kuin silloin torstai-perjantai välisenä yönä sekä pissat ovat edelleen todella pieniä, pissaustarve tiheä ja pissausaika on pitkä. Eläinlääkäri sanoi, että jos oireet eivät ala helpottaa maanantaihin mennessä, olisi hyvä mennä uudestaan vastaanotolle ja yrittää saada virtsanäyte. Viimeksi se ei onnistunut, koska rakko oli tyhjä.

Elikkä tämmöstä tällä kertaa! Kiki ja Ninni ovat tällä hetkellä semiterveitä toistaiseksi. Helmi, Martta ja Aliisa pärskivät räkäsesti sekä Aliisalla on vielä kaiken kukkuraksi pissatulehdus. Ehkä tästä selvitään! Pelkään vaan sitä kissanuhaa, koska Ninnillä rokotus on umpeutunut, jos tauti tuleekin täysillä päälle. Aliisalla taas on pissatulehduksen takia varmaan muutenkin vastustuskyky heikko, niin pelkään että Aliisallekin kehkeytyy pahempi tauti. Hitsin vitsi.

Onko kenelläkään kokemuksia tai viisauden sanoja jaettavaksi?

Jouluksi äidin luokse

Me siis lähdettiin eilen Aliisan ja Ninnin kanssa äidin luokse jouluksi. Mulla loppu kurssit jo yliopistolla, joten päätettiin lähtee joulun viettoon jo tälleen suht. ajoissa. Ja muutenkin kisuille on vähemmän stressaavaa, kun saavat olla kunnon ajan äidin luona ja tottua äidin kissoihin, kuin vaan pikavisiitti höystettynä stressillä, sähinällä ja suhinalla. 

Tässä on siis kissojen lomarepun sisältö! 1. Lempihuiskat, jotka sain kaverilta maailmannäyttelystä ja Ninnin aitokarvainen lempparihiiri. En ottanut nyt tuon enempää leluja mukaan, koska äidin luona on niin paljon leluja. 2. Kuljetusboksin sisälle laitettavat pissa-alustat. Näissä on tosiaan toinen puoli läpäisemätön, jollonka tuo alusta imaisee kaiken pissan toiselta puolelta, eikä päästä pissaa valumaan muualle. Tosi hyviä! Näitä tarvitsen lähinnä vain Ninnin koppiin varmuudeksi, koska Ninnillä on tosi paha matkapahoinvointi. 3. Lääkepussi, jossa on mm. silmätipat, korvaputsari, Ninnin rauhottavat jne. 4. Hoitopussi, jossa on kaikki turkinhoitoon ja kynsien leikkaamiseen liittyvät varusteet. 5. Aliisan rekisterikirja ja Ninnin rokotuskortti. Nämä on mukana varmuuden vuoksi aina, jos tulee vaikkapa yllättävä lääkärikäynti. Nyt ne on mukana myös siksi, että kissat tarvitsee rokottaa tässä kuussa. 6. Herkkupussi. Mulla on aina kuivaherkkuja mukana, että esimerkiksi stressaavaan automatkaan saa liitettyä jotakin positiivista, kuten juuri herkkuja (ehdollistaminen). 7. Ulkoiluvermeet. Tottakai valjaat, fleksi ja remmi täytyy olla matkassa, jos vaikka käytäisiin pyöräyttämässä kissaenkelit lumihankeen jouluna! 8. Matkavessa. Tätä pidän varuilla aina mukana, jos kissojen tarvitsee jostain syystä olla boksissa tai muussa suljetussa tilassa vähän kauemmin. Tuon laitan luultavasti kantoboksiin kun hilpasen hakemaan uutta perheenjäsentä sunnuntaina. 9. Turvavyöt valjaisiin. Näille ei hirveesti ole ollut käyttöä, koska kuljetan kissoja aina bokseissa. Ne on kuitenkin aina mukana varmuuden vuoksi.

Ninnillä on tosiaan ollut ihan pennusta saakka tosi raju stressin/ahdistuksen aiheuttama matkapahoinvointi. Joka kerta kun Ninni laitetaan autoon ja auto käynnistyy, alkaa hervoton kuolaaminen, jota seuraa raju oksentaminen, pissaaminen ja ulostaminen. Muutamana ensimmäisenä automatkana ajattelin, että Ninnin täytyy vain tottua autoiluun - se ei kuitenkaan ollut keissi. Lopulta tajusin että tämä on reaktio, johon totuttaminen ei auta. Koitin kaikenlaiset "vaihtoehtoiset" hoitokeinot aluksi, kuten homeopaattiset yrttituotteet, thundershirtin, feliwayn tuotteet, puhumista matkan ajan, erilaisia häkkejä, häkkien peittämistä ja häkin paikan siirtämistä etupenkiltä takapenkille. Mikään ei auttanut. Lopulta soitin eläinlääkärille, jonka kanssa koitimme aluksi matkapahoinvointilääkitystä - ei auttanut. Seuraavaksi koitimme rauhoittavista Opamoxia (joka on siis ihmisille tarkoitettu rauhoittava lääke), joka toimi heti. Opamoxia annan Ninnille ennen matkaa 1/6 tablettia ja odotan about 2 tuntia ennen reissuun lähtöä. Kaikki Ninnin oireet katosivat ja huomasin, että Ninnikin nukkui ensimmäistä kertaa automatkan aikana. Tällä linjalla ollaan edelleenkin, mutta olen harkinnut toisen ihan kissoille tarkoitetun rauhoittavan kokeilua, sillä itse ainakin elän siinä käsityksessä, että Opamox on aika voimakas rauhoittava. Ninni on matkan jälkeen Opamoxin vuoksi myös aggressiivinen toisia kissoja kohtaan, minkä takia Ninni olikin eilisen päivän eristyksissä muista kissoista omassa huoneessaan. Koska en ole koittanut Ninnille muita rauhoittavia, en tiedä onko kaikissa rauhoittavissa tämä sama vaikutus. Voi tietty olla, että rauhoittava pistää pään sen verran sekaisin, että toiset kissat pelottaa.

Onko kellään muulla kokemuksia rauhoittavasta lääkityksestä kissalla?

Meillä on tosiaan tapana integroida mun ja äidin kissakatraat jouluisin ja välillä myös kesäisin. Meidän kissat tulee hyvin toimeen keskenään, kunhan hajut ovat tasaantuneet kissojen välillä. 

Kun tulen äidin luokse, laitan yleensä Ninnin päiväksi eristyksiin toisista lääkkeen vuoksi, mutta Aliisa saa mennä heti sekoittamaan hajujaan Helmin ja Martan kanssa. Kissat yleensä sähisevät toisilleen about 4-7 päivää, jonka jälkeen kisut alkavat jo pikkuhiljaa leikkiä keskenään. Näiden ensimmäisten 4-7 päivän aikana kotona täytyy olla koko ajan joko minä tai äiti, jotta voidaan koko ajan tarkkailla tilannetta kissojen välillä. 

Kahden ensimmäisen päivän jälkeen alan pitämään kissoille yhteisiä herkku- ja leikkihetkiä, jotta kissoille syntyy positiivinen ja miellyttävä kokemus vieraiden kissojen läsnäolosta. Lisäksi alan siirtämään ruokintapaikkoja lähemmäksi toisiaan. Tämä on tätä perustotuttamista vieraaseen kissaan. Lopulta toisilleen aiemmin vieraat kissat saattavat syödä yhteiseltä lautaselta. 

Tälleen jo toisena päivänä voin sanoa, että Aliisa ja Martta pystyvät jo istumaan vierekkäin sähisemättä ja murisematta. Aliisan reagoinnista olin itse muutenkin ällistynyt, sillä kun Aliisa alunperin tuli minun hoiviini viime jouluna, Aliisa sähisi ja murisi kaikille koko ajan ainakin 5 päivän ajan. Sama tapahtui viime kesänä. Nyt Aliisa on kuitenkin ollut todella neutraali, ja käyttäytyy kuin kaikki olisi normaalia. Välillä Aliisa kyllä spurttaa Helmin sängyn alle, mutta muuten käyttäytyy ihmeellisen nätisti - itse oletin että Aliisalla kestää tottumisessa kaikista kauimmin. 

Tästä tämä lähtee, toivottavasti saan ensi viikolla laitettua jo yhteiskuvia kissoista.

Onko kellään muulla tapana yhdistää kaksi erillistä kissakatrasta lomien ajaksi?

Ikuinen kakkonen?

Olen tässä jo jonkin aikaa mietiskellyt tätä kissa-koira orientoitumista, kun tietooni tuli taas jälleen kerran tapaus, missä perheessä oli alunperin ollut kissa, mutta koiran tullessa talouteen, oli kissa alkanut pissailemaan ympäriinsä ja näin ollen kissalle alettiin etsiä uutta kotia. Minun korvaani tämä tuttu tarina särähtää aina, sillä miksi kissalle aletaan aina etsimään uutta kotia tai pahimmassa tapauksessa kissa joutuu lopetukseen pissailun takia? Kissa oli kodissa ensin, mikä oikeus koiralla on tulla ja viedä kissalta koti? Ei se kissa huvikseen ala ympäriinsä pissailemaan.

Ajatellaanpas tätä tilannetta omalta kantilta. Olet asunut kodissasi symbioosissa ihmisen kanssa, kunnes kotiin saapuu jokin ihme möllykkä (koira), joka häslää koko ajan reviirilläsi, eikä sinulla ole hajuakaan mikä tämä otus on. Onko se uhka? Jos minun kotiini talsisi joku ihme örmykörmy, minä varmasti kakkaisin housuuni ja kyyhöttäisin jossain nurkassa. Siis oikeesti, jos kissa ei oo aikasemmin ollu tekemisissä koirien kanssa (tai vaikka olisikin satunnaisesti tekemisissä), kissan reviirille, kissan omaan kotiturvaan on tullut valtaaja. Ite en yhtään ihmettele jos kissa alkaa tästä stressistä pissailemaan ympäriinsä. Ja oon aivan satavarma, että näissä kodeissa missä tätä pissailua tapahtuu, ei kissalle ole tarjottu tarpeeksi "omia tiloja", joita kissa hallitsee. Kyllähän me ihmisetkin mennään ihan sekasin jos meillä ei ole hallinnan tunnetta omasta elämästä.

Kissojen tarpeet unohdetaan tosi helposti; kissoilla pitäisi aina olla tasoja, joihin esim. juuri koira tai vaikkapa vauva ei pääse hörhöilemään. Tästä esimerkkinä korkeat raapimispuut keskeisellä paikalla ja vaikkapa tyhjiä hyllytasoja seinillä. Kissan ei missään vaiheessa pitäisi tuntea olevansa umpikujassa, vaan pakopaikkoja pitää tarjota horisontaalisilla tasoilla. Sillon kun kissasta tuntuu, että "apua, nyt en pääsekään pakoon", kissa voi muuttua hyökkääväksi (pelon takia) tai sitten esim. pissata. Se miten kissa tässä tilanteessa reagoi, on tietty kissakohtaista.

Pieni fakta tässä vaiheessa: kissa ei pissaile muualle kuin omaan pissapaikkaansa, ellei ole ihan pakko. Ja kissa ei osoita mieltään pissaamalla! Poikkeuksena tietenkin, että jos kissa ei tiedä missä on kissan oma pissapaikka, silloin kissa voi tehdä tarpeensa muuallekin. Ja merkkailu on taas sitten eri asia.

Jos kissa kuitenkin pissailee muualle kuin omaan vessaansa, voi syynä olla seuraavat:

- Vessa on liian likainen. Jotkut kissat eivät siedä ulosteista vessaa välttämättä lainkaan, ja se on siivottava usein. Voit myös kysyä itseltäsi, menisitkö itse kissasi vessaan jos kissa pissaa muualle kuin veskiin.

- Vessan hiekka on vääränlaista. Joillekin kissoille esim. karkea hiekka tuntuu inhottavalta polkuanturoissa, minkä takia vessassa ei ole kiva seisoskella. On etsittävä hiekka, mikä sopii omalle kissalle.

- Vessa on liian rauhattomassa paikassa tai liian lähellä ruokia. Kissa ei pissaa sinne, missä kissa syö. Ja jos kissa tuntee olonsa uhatuksi tai nurkkaan ajetuksi vessassa, ei kissa sinne myöskään mene. En itekään menisi vessaan missä koko ajan ravaa porukkaa tai en saisi olla rauhassa.

- Vessa on vääränlainen. Jotkut kissat eivät esim. suostu käymään katollisessa vessassa, koska vessasta ei pääse nopeasti pakoon jos joku tulee häiriköimään.

- Vessapolitiikka on muuttunut. Jos esim. vessa vaihdetaan, hiekka vaihdetaan tai vessan paikka muuttuu, kaikki yllä mainitut seikat voivat astua voimaan.

- Kissan virtsa haisee jossakin muualla kuin vessassa. Kissa voi luulla tätä paikkaa vessakseen. Sen takia kantsii hankkia hyvä putsari, mikä putsaa kaikki virtsan jämät kodista. Tässä ehkä syy siihen, miksi jotkut kissat tykkäävät pissata liikuntakasseihin: hien pistävä haju muistuttaa ehkä hieman kissan virtsan hajua.

- Stressi. Jos kissa stressaa paljon, voi tapahtua vahinkopissailua. Oman virtsan haju myös rauhoittaa kissaa, josta tuntuu ettei hallitse tai omista omaa reviiriään. Kissa ympäröi itsensä omalla hajullaan, että kissalla olisi joku oma hallittu tila. Tämä pätee etenkin merkkailuun. Jotta stressipissailu saataisiin pois, on kissan tunnettava hallitsevansa oma reviirinsä. Eli niitä tasoja ja pakopaikkoja joka paikkaan. Lisäksi voi ostaa kissojen feromoniyhdisteitä, mutta se lähinnä lievittää oireita, ei poista ongelmaa. Ja kun puhutaan kissoista, leikkiminen on erittäin hyvää terapiaa stressin poistamiseksi. Ei saa unohtaa kissaa, vaikka taloon tulisikin uusi vauva! Rakkautta tulee riittää kaikille ja jos ei riitä, ei tule hankkia uutta lemmikkiä.

- Sairaus tai lääketieteellinen syy. Kissa voi pissata ympäriinsä, jos kissalla on jokin sairaus, kissa on vanha tai kissalla on kipuja. Ite veisin kissan ASAP lääkäriin jos pissailu ei johdu mistään yllä mainituista seikoista. Oikeestaan veisin varmaan heti varmuudeks jos pissailu muualle ei johdu likaisesta vessasta tai jostain muutoksesta vessapolitiikassa.

Tässä vaiheessa täytyy myös sanoa tästä: "eläinlääkäri sanoi, että kissa on täysin terve" - tämä ei poissulje sitä, että pissailu voisi johtua yllä mainituista seikoista. Monet eläinlääkärit eivät ole kissabehavioristeja, eli lääkärit tietävät vain kissojen fyysisen terveyden, eivät välttämättä henkistä terveyttä. Eläinlääkärit eivät näe kissojen koteihin, että onko se kissaparatiisi vai kissahelvetti.

Ihmetyttää myös sellaiset kissanomistajat, jotka laittavat sisustuksen ennen kissan tarpeita. Jos otetaan kissa, on kissanottajan koti silloin kissankin koti. Kissakodin on tosiaankin näytettävä kissakodilta - kissalla on oltava asunnossa jotakin täysin omaa, kuten raapimispuu, ruokakupit, vessa, peti, hyllytasoja. Muutenhan kissa olisi vain vieraissa?

Kissan pissailu on toki todella inhottavaa, mutta pissailuun on olemassa ratkaisuja. Kissa ei pissaa muualle, ellei jokin ole vikana joko fyysisessä tai henkisessä terveydessä. Jos fyysinen puoli on tarkastettu perin pohjin, on sitten alettava etsiä ratkaisua henkiseltä puolelta.

Kissat on perheenjäseniä, ei parin vuoden kämppiksiä. Jos ihminen sairastuu, oksentaa ympäriinsä kissan kotiin, kissa ei heitä ihmistä susille vaan tulee kehräämään viereen henkiseksi tueksi (tai kettuillakseen). Mä vaadin oikeutta ja mahdollisuuksia kissoille. Koiria vastaan mulla ei ole mitään, mutta mun mielestä kissa ja koira kodin yhtälö ei saa olla "jos kissa ei tuu toimeen koiran kanssa, kissa lähtee". 

Täydentäkää kissaihmiset tuota pissailulistaa, jos jotain jäi uupumaan!