Närästääkö?

Aliisaapas närästi.

Meillähän on tällä hetkellä käytössä sekaruokapolitiikka, mikä meidän taloudessa tarkoittaa käytännössä siis sitä, että kissoilla on jatkuvassa tarjoilussa teollinen kuivaruoka ja säännöstellysti tarjoilussa raakaruokaa ja teollista märkäruokaa (2-4 kertaa/päivä). Mehän oltiin viime kesänä pari kuukautta raakaruokinnalla, mikä sitten valitettavasti väistyi kun oma kunto otti hetkellisesti iskua ja oli palattava taas "helpompaan/nopeampaan" vaihtoehtoon. Raakaruokinta-aikana meillä oli kuitenkin edelleen mukana pyörimässä jatkuvassa tarjoilussa teollinen kuivaruoka, sillä mua vaan jostain syystä pelottaa tosi kovin, että tytöille jää nälkä. Lisäksi haluaisin, että kissoilla on mahdollisuus syödä niitä lajityypillisiä pieniä annoksia säännöstellyn ruoan välillä. Raakaruokinnan aikaan nappulaa ei tosin kulunut kovinkaan paljoa.

No, anyway, meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että Ninnille ja Kikille on tähän mennessä mennyt kaikki viljattomat teolliset kuivaruoat ja märkäruoat, mutta Kikille tuli kiiman yhteydessä jonkinsortin herkistyminen Thriven kuivaruoalle. Syytä tähän en tiedä. Kikille menee kuitenkin kyllä kaikki muu viljaton teollinen, vaikka siinä olisi kaikki samat ainesosat kuin Thrivessä. Mutta me ehkä koitetaan Thriveä uudestaan kun Kiki on steriloitu.

Aliisalle sen sijaan teollinen ruoka on aiheuttanut ongelmia. Kissoille menee tällä hetkellä Orijenin cat & kitten kuivaruokaa, joka käy kaikille tosi hyvin. Olen kuitenkin samalla yrittänyt etsiä jotakin toista hyvää teollista nappulaa, mikä kävisi myös Aliisalle. Thrive menee, mutta Kiki ei tällä hetkellä voi sitä syödä. Otin sitten testiin hiljattain pienen pussin Canaganin Free-run chicken kuivaruokaa, joka upposi ongelmitta kaikille kissoille. Hankin sitten samaa ruokaa 1,5 kg pussin, jolloin ongelmat Aliisan kanssa starttasivat.

Aliisa alkoi kyökkimään ja oksentamaan ilmaa. Aliisa saattoi olla sylissäni torkkumaisillaan, kun yhtäkkiä tuli extempore-kyökkäys. Tarkastelin Aliisan suuta vierasesineen varalta, mutta mitään ei näkynyt. En oikeastaan uskonut syypään olevan vierasesine, sillä mulla on nykyään aika tarkka kuri siitä mitä pidetään kissojen ulottuvissa. Mutta tottakai kaikki on mahdollista. Tarkkailin tilannetta päivän ajan vielä soittamatta eläinlääkäriin, mutta yöllä kolmen aikaan Aliisa taas kyökkäsi suoraan korvaani ja meni sen jälkeen kipukyttyrään - silloin soitin asap päivystävään eläinlääkäriin. Aliisa kuitenkin palautui taas normaaliksi, jolloin päätin kuitenkin odottaa aamuun, jotta päästään meidän omalle lääkärille Univettiin.

Aamulla huomasin Aliisan äänen muuttuneen käheäksi. Rupesin tästä sitten laskemaan 1 + 1 ja päättelin Aliisalla olevan jonkin sortin tulehdus kurkunpäässä/nielussa, mikä on nyt levinnyt äänihuuliin. Ja sitähän se sitten olikin - eläinlääkärissä Aliisalla todettiin olevan tulehdus juurikin kurkunpäässä/nielussa, minkä epäiltiin aiheutuneen närästyksestä / hetkellisestä refluksista. Eli siis happamat vatsanesteet ovat nousseet ruokatorveen toistuvasti ja näin ärsyttäneet pintakudosta aiheuttaen tulehduksen. Närästys on luultavasti Canaganin aikaansaannosta ja se heivattiinkin nyt pois ruokavaliosta.

Saatiin eläinlääkäriltä 10 päivän Amoxival Vet -kuuri ja Pepcid vatsahappojen tasapainottamiseen. Kuuria on nyt syöty viisi päivää ja Aliisa on jo aivan normaali. Äänikin on palautunut normaaliksi.

Teollisen kuivanappulan kanssa me pitäydytään siis tällä hetkellä Orijenissa. Toinen teollinen kuivanappula mikä on käynyt kaikille on Power of Naturen Fee's Favourite, ehkä me turvaudutaan nyt siihen sitten kakkosvaihtoehtona. Täytyy vain saada aikaiseksi hankkia sitä jostakin.

Onko kenelläkään muulla kokemusta kissan närästyksestä?

Mitä meille kuuluu?

Ensinnäkin, Kikillä ja Aliisalla oli hiljattain syntymäpäivät - Kiki täytti 1 vuotta ja Aliisa täytti 2 vuotta!

Kikillä alkoi myös kiimailu noin kuukausi takaperin. Kikillähän on siis tarkoitus teettää pennut - ilmeisesti sulho on jo valittu ja aikataulutkin varmaan pikkuhiljaa kasassa!

Muuten meillä onkin mennyt sitten vähän vinksin vonksin. Surkeiden sattumusten sarjan ensimmäinen osa alkoi kesäkuussa, kun Martta ja Helmi majoittuivat meille. Erehdyin tuolloin ostamaan Royal Caninin märkäruokaa muutamia pusseja, kun Martta tykkää niin kovasti paloista kastikkeessa. Noh, Aliisapas saikin sitten Royalista allergisen reaktion ja Aliisalta lähti karvat toisesta korvasta ja otsaan ilmestyi avohaava, joka ei ottanut parantuakseen - nice. Lopetettiin Royal ja haava parani tosi nopeasti eikä ongelmia Royalin tiimoilta enää ollut (koska en enää käytä Royalia :D). Korvakarvat eivät kylläkään kasvaneet takaisin kuin vasta nyt hiljattain.

Aliisalla on nyt muutenkin saanut reaktion mm. Bozitan ja Schesirin kana-omena märkäruoasta. Molemmilla kerroilla karvat ovat tippuneet toisesta poskesta. Ollaan sitten yritetty siirtyä vähän enemmän raakaruokaan, josko silloin saataisiin pidettyä reaktiot paremmin kurissa.

Huomasin yhtenä päivänä noin kuukausi takaperin, että kaikille kissoille oli ilmestynyt outoja karva-/ihomuutoksia; Ninnillä oli ohimolla pyöreähkö ihottuma, Aliisalla edelleen karvaton korva ja punoittavia kohtia vatsassa sekä Kikillä hyvin minimaalinen punoittava laikku ohimolla. Mieleeni juolahti heti yksi asia: sieni. Minulla, the himosiivoojalla, tämä sienipelko on jotain aivan järkyttävää. Mulle iski aivan hervoton paniikki ja ahdistus - rupesin kaivamaan tietoa sienestä kaikkialta ja soitin varmaan kaikille tuntemilleni kissaihmisille josko saisin käsiini kokemuksia tai muuta tiedonmurusta. Varasin heti ajan Univettiin iholääkärille, jotta saisin jonkinlaista kuvaa mikä kissoilla oikein on.

Pääsin sitten kolmen päivän sisään eläinlääkärille ja hän ei uskonut kyseessä olevan sieni. Otettiin kuitenkin sieninäytteet ja laitettiin se 6 viikon odottelun pyörä pyörimään. Eläinlääkäri sanoi, että mitä kauemmin sieniviljelyn tuloksessa kestää tulla, sitä varmemmin tulos on negatiivinen. Koska kissat ovat olleet nyt aika paljon parvekkeella, eläinlääkäri uskoi ihomuutosten syyn olevan ennemminkin esimerkiksi hyttysen purema tai jokin vastaava, ja uskoi oireiden katoavan itsestään.

Tämän jälkeen päätin testata lääkärin esittämää hypoteesia hyönteisten puremista. En päästänyt kissoja parvekkeelle enää lainkaan ja kaikki oireet katosivat alle viikossa. Päästin sitten kissat taas muutamaksi päiväksi oleilemaan parvekkeelle ja kappas, Aliisalle oli tullut taas samanlaista ihomuutosta vatsaan kuin aikaisemmin. Nyt tunsin selvästi, että vatsassa oli punaisia näppyjä, jotka olivat ilmeisesti mäkäräisen puremia. Aikaisemmin huomasin punaisuuden varmaankin vasta siinä vaiheessa, kun näppylät olivat jo laskeneet ja alue lähtenyt paranemaan. Nämä puremat ovat nyt jo kadonneet Aliisan vatsasta.

Sieniviljelyä on nyt tehty 4 viikkoa, eikä tuloksia ole toistaiseksi kuulunut.

Noniin, sitten päästään sarjan seuraavaan osaan! Kikillä alkoi tosiaan kiima samoihin aikoihin kun sienipelko ilmaantui ja kävimme eläinlääkärissä. Kiki ei ole aikaisemmin oksennellut lainkaan, mutta muutamia päiviä lääkärikäynnin ja ensimmäisen kiiman jälkeen Kiki alkoi oksentelemaan. Aluksi liitin oksentelun kiiman aiheuttamaan vähentyneeseen ruokahaluun ja tyhjään vatsaan (jota kontrolloin antamalla säännöllisesti maistuvaa märkäruokaa/raakaruokaa), mutta sitten Kiki alkoi oksentelemaan pelkkää mahanestettä kerran päivässä ruoan vaikutuksesta riippumatta - what. Samoin Aliisalla ja Ninnillä menivät vatsat sekaisin - what. Aliisan ja Ninnin vatsat sain kuntoon Attapectiinillä, mutta Kikin oksentelu meni mysteeriksi. Kikin kakka on kuitenkin tosi hyvän näköistä, eli oksennuksen aiheuttaja oli luultavimmin mahalaukku-ruokatorvi -akselilla.

Kikille aloitettiin nyt Antepsin mahansuojalääke. Eläinlääkäri epäili Kikin oksentelun johtuvan nyt jostakin ärsytystilasta ruokatorvessa tai vatsalaukussa. Lueskelin jostain, että stressi tai vatsan tyhjyys voisivat aiheuttaa mahahappojen tuotannon lisääntymistä, mikä voi ärsyttää vatsaa ja ruokatorvea. Stressin ehkäisemiseksi ja ruokahalun lisäämiseksi aloitettiin Kikille myös e-pillerit nyt hetkeksi ennen astutusta. Kikin kiimailu on kuitenkin aika raskasta, viimeisin kiima kesti seitsemän päivää ja taukoa oli vain neljä päivää. Olen tietoinen e-pillereiden tuomista riskeistä, mutta Kikin oksentelu, tehokas kiimailu ja ruokahaluttomuus eivät tosiaan ole kovin ruusuisia vaihtoehtoja. Mielestäni kaikista optimaalisin vaihtoehto olisi, että pennut tehtäisiin mahdollisimman nopeasti kiimailun alettua - silloin voidaan mahdollisuuksien mukaan välttää e-pillerit sekä saadaan pienennettyä kaikkia lisääntymiselimiin liityviä riskejä (märkäkohtu, nisäkasvaimet, tulehdukset, kystat...). Itse olin alunperin e-pillereitä vastaan, mutta nyt oli pakko taipua.

Olen antanut Kikille Antepsinia nyt lauantaista saakka 1/4 tablettia kaksi kertaa päivässä - Kiki ei ole enää oksentanut! Jatkan kuuria ainakin keskiviikolle saakka ja katson, oksentaako Kiki kuurin jälkeen.

Yksi, mitä mietin Kikin mahan/ruokatorven ärsyttäjäksi on myös sienihysteriassa käyttämäni Erisan Oxy+ -desinfiointiaine - kyllä, sienipelko hairahdutti minut. :( Olin yhteydessä Kiiltoon ennen tämän desinfiointiaineen käyttöönottoa, ja kerroin heille tilanteestani. Kiillolta sanottiin, että uskallan käyttää tuotetta. Desinfioin asuntoni kaksi kertaa tällä tuotteella ja voi hyvin olla, että kissat ovat saaneet sitä elimistöönsä ja se on aiheuttanut ärsytystä (myös ripuloivat Aliisa ja Ninni). Nyt meillä ei kyllä desinfioida ellei ole aivan pakko.

Että tämmöstä meillä!

Sisäkissat tapaturmissa: tulipalo

Suomen kaupungeissa kissoja pidetään yleisesti enemmän sisäkissoina kuin maaseudulla. Sisätiloissa asusteleviin kissoihin kohdistuu suljetun tilan aiheuttama erityinen onnettomuuksien uhka. 

Tutkielmasta "Kissat Suomen kaupungeissa": 

"Sisäkissoilla ja ulkoilutettavilla sisäkissoilla on myös erityinen uhka liittyen suljetussa tilassa asumiseen: onnettomuudet. Omistaja ei ole aina paikalla asunnossa tarkkailemassa sisäkissoja ja näiden elinympäristöä, jolloin onnettomuuden sattuessa kissat ovat loukussa asunnon sisällä yleensä ilman pakomahdollisuutta. Tällaisessa tilanteessa omistaja ei ole pelastamassa sisälle lukittua kissaa - kissa ei myöskään pysty pakenemaan ja pelastamaan itse itseään."

Kaupungeissa myös tiheä asutus voi lisätä onnettomuuksien riskiä: yksi ihminen voi aiheuttaa onnettomuuden, joka vaikuttaa myös lähellä asuviin ihmisiin ja heidän lemmikkeihinsä. Maaseudulla taas hajanaisempi asutus ja omakotitalojen dominanssi luo turvaa juuri toisten ihmisten aiheuttamilta onnettomuuksilta.

Nyt haluan kertoa oman kokemukseni onnettomuudesta, jossa myös Aliisa ja Ninni olivat mukana. Noin puolitoista vuotta sitten asuin kerrostaloasunnossa ja tein tammikuussa yhtenä iltana/yönä kymmenen aikoihin vielä koulutöitä koneella omassa kotonani. Tapitin siinä tietokoneen näyttöä ja rupesin sitten pikkuhiljaa haistamaan palaneen käryä. Hetken päästä kurkkasin keittiöön (en siis itse kokannut mitään) ja keittiöön tuprusi savua ilmastointiputken kautta - mitä ihmettä täällä tapahtuu. Hetken pällisteltyäni soitin hätänumeroon ja huomasin tilanteen vakavuuden vasta puhuessani puhelimeen - alle minuutin aikana koko keittiö oli ehtinyt täyttyä paksusta savusta. Sitten iski hervoton paniikki: KISSAT ÄKKIÄ KOPPEIHIN JA HETI ULOS. Samalla kun hätäpuhelu oli edelleen auki, syöksyin vaatehuoneeseen hakemaan kissojen kantobokseja. Vaatehuoneessa oli myös ilmastointiventtiili ja vaatehuone oli aivan täynnä paksua savua - luojan kiitos mulla oli kopat tosi helposti otettavissa, joten vetäsin ne nopeasti ulos vaatehuoneesta ja löin oven kiinni. Muistan että sain Aliisan heti kiinni, koppiin ja ulos asunnosta, mutta Ninni juoksi pakoon savua täynnä olleeseen keittiöön. Kun kyyristyneenä juoksin keittiöön, Ninni ampaisi sängyn alle. Ninni meni tottakai sängyn kauimmaiseen nurkkaan, jolloin jouduin siirtämään sänkyä, että sain Ninnin otettua kiinni. Laitoin Ninnin koppaan ja ulos asunnosta rappukäytävään. Sitten otin itselleni vielä mukaan talvitakin, avaimet ja puhelimen. Olohuone ja vessa olivat täynnä savua. Ampaisin itse rappukäytävään ja löin ulko-oven kiinni, ettei savua pääse käytävään.

Hätäpuhelu oli edelleen auki ja menin rappuset alas, jätin kissat aulaan lämpimään ja kävin kurkkaamassa ulkona oman asuntoni alapuoleisen asunnon ikkunoihin - asunto oli ilmiliekeissä, ja lieskat löivät ikkunaan. Otin kissat pois aulasta ja vein Aliisan ja Ninnin viereiseen rappuun lämpimään. Pakkasta oli kuitenkin se reipas 15 astetta. Hätäpuhelu lopetettiin tässä vaiheessa, kun palokunta saapui kohteeseen.

Katsoin ulkona toivottomana tilannetta - en nähnyt oman asuntoni ikkunoista enää lainkaan sisään, savu oli sumentanut koko asunnon. Jälkeenpäin summasin, että siinä meni tosiaan vain vajaa viitisen minuuttia, kun savu oli pimentänyt mun koko asunnon. Entä jos olisinkin mennyt leffaan niinkuin alunperin olin suunnitellut? Silloin olisivat kissat saattaneet olla kotona hengettöminä. Kauhistuttava ajatus.

Äitini tuli tunnin rapussa oleskelun jälkeen hakemaan meidät evakkoon heidän kotiinsa. Olin itse niin järkyttynyt tapahtuneesta, etten uskaltanut lähteä ajamaan jäiselle ja pimeälle tielle. Ensimmäisenä käytiin koko porukka pesulla, etenkin Ninni haisi tosi pahasti savulta - Ninni juoksi mua pakoon sinne savua täynnä olleeseen keittiöön. Soittelin seuraavana päivänä myös eläinlääkäriin josko kissat pitäisi kuitenkin tarkistaa savun vuoksi, mutta he käskivät nyt vain seurailla kissoja ja sanoivat että jos kissat käyttäytyvät normaalisti, hätää ei ole. Eikä siinä mitään, kissat olivat aivan normaaleja eikä mitään oireita koskaan tullut (huh).

Haluan tällä tekstilläni viestittää kaikille, että onnettomuuksia tapahtuu ja niitä kannattaa ennakoida niin hyvin kuin mahdollista. Varsinkin kissataloudessa olisi saattanut ottaa ohraleipä, jos boksit olisivat olleet alakerran varastotiloissa. Tämän tapauksen takia säilytän boksit aina asunnossa, helposti otettavissa ja lähellä ulko-ovea.

Varaudu tulipaloon!

- Palovaroitin toiminnassa ja kiinni katossa (isommassa asunnossa useampia)

- Sammutuspeite käden ulottuvilla

- Kuljetuskopat nopeasti saatavissa

- Ulko-ovessa tarra/kyltti, missä ilmaistaan asunnossa olevan kissoja ja mielellään myös kissojen lukumäärä on kerrottu -> näin palomiehet osaavat etsiä ja pelastaa kissat
- Sammuta/poista hellan sulake ollessasi pois kotoa
- Vakuutus on hyvä olla olemassa

- Tulipalotilanteessa ole rauhallinen, mutta kuitenkin ripeä

- Lähesty kissoja rauhallisesti, älä panikoiden

Tulipalotilanteessa ovessani olleen "asunnossa lemmikkieläimiä" -tarran merkitys ilmeni konkreettisesti: palomiehet etsivät asunnostani lemmikkieläimiä, kun astuivat sisään ensimmäisen kerran. En ollut saanut vielä mahdollisuutta kertoa, että lemmikit on jo evakuoitu minun toimestani. Ainakin kolme eri palomiestä kysyi minulta, ovatko asunnossa olevat lemmikit turvassa. Tästä mulle on tullut jo hieman huojentuneempi olo, koska nyt voin luottaa siihen, että palomiehet tosiaan etsivät lemmikkieläimiä jos itse en ole sitä tekemässä.

Turussa tällaisia oveen laitettavia tarroja saa tällä hetkellä ainakin Turun Eläinsuojeluyhdistyksestä ja Ravattulan Mustista ja Mirristä. Tämän tapaisia tarroja saattaisi löytyä myös oman paikkakunnan/alueen palolaitoksilla. Ja kai jonkinlaisen informaatioläpyskän pystyy itsekin askartelemaan oveen paremman puutteessa. Tarra kannattaa sijoittaa ulko-oveen postiluukun läheisyyteen - käsittääkseni mieluummin alemmas oveen kuin esimerkiksi seisovan ihmisen silmänkorkeudelle, koska palomiehet saattavat joutua savusukeltamaan rappuun, jolloin alemmas oveen sijoitetun lätkän huomaisi helpommin myös esimerkiksi ryömiessä tai kyyristyneenä. Ainakin siis kerrostalo-asunnoissa, missä rappu voi täyttyä savusta.

Aktivointipeli

Ostin ensimmäistä kertaa kissoille kokeiluun aktivointipelin. Silmäilin erilaisia aktivointipelejä ja olinkin alunperin ottamassa toista peliä, mutta kunnianhimoisena päätin että ensimmäisenä mielessäni ollut peli oli liian helppo. Päädyin sitten ottamaan Little&Biggeriltä tällaisen puisen palapyörän - se aikaisempi peli, johon iskin silmäni oli myös Little&Biggerin, mutta se oli luun mallinen ja siinä oli vain sellaiset perus puulaatat joita työnnetään puolelta toiselle ja alta paljastuu herkku. Tämä on hyvin samantapainen, mutta mielestäni tässä oli vähän enemmän haastetta, kun palat eivät liikukkaan ihan niin helposti ja paljasta alla piilevää herkkua.

Käytännössä peli on siis tämän näköinen. Kun laitoin peliin herkkuja sisälle, Kiki oli ensimmäisenä repimässä ja kaivamassa herkkuja. Toisena pelin kimppuun nyhversi salamyhkäinen Ninni, joka koitti onneaan vasta kun Kiki luovutti ensimmäisen kerran ja itsekin häivyin lautapelin luolta tekemään muita hommia. Ninni olikin sitten niin äärettömän fiksu, että Ninnihän kaivoi kaikki herkut laudasta kuin vanha konkari! Ja meillä ei ole tosiaan koskaan ollut mitään tällaista kunnon peliä, olin vähän huuli pyöreänä kun kurkkasin kuka niitä palasia siellä lonksutti. Hävettää ihan miten olen selvästi aliarvioinut Ninnin taidot tällaisessa, se tosiaan ihan rutiinilla veti laattoja sivuun toisensa jälkeen ja lauta oli pian tyhjä nameista. Haha! Pitää katsoa jos ostaisin Ninnille jossain vaiheessa jonkin oikein vaikean pelin. Tai sitten koitan itse väkertää jotakin - ehdotuksia?

Aliisa ei ole vieläkään edes koskenut lautaan, se mieluummin näköjään vain ihmettelee. Aliisa on tykännyt enemmän ihan vain noista namipalloista, niitä se pyörittelee pitkänkin tovin. Myös kananmunakennoihin piilotettujen herkkujen parissa Aliisa tykkää touhuta. Kikille peli tuntui olevan ihan hyvä ja Kiki väkersikin jonkin aikaa pelin parissa. 

Tässä videossa Kiki on pelannut peliä jo muutamia kertoja, joten laattojen liu'uttaminen sujuu jo suht. sutjakkaasti. Laitoin peliin sisälle Let's Biten itse saksittuja ankkaherkkuja, joista kisut tykkäävät aivan hirmuisesti! Joo, saatoin laittaa herkkuja ehkä hieman liikaa yhteen reikään, mutta saipahan Kiki nyt kunnolla kiitosta aktivoitumisesta! Ja näköjään myös noiden herkkujen saaminen noista rei'istä on oma haasteensa, haha.

Onko muilla aktivointipelejä kisuille?

Vierailulla Mustissa ja Mirrissä

Me oltiin käymässä Aliisan ja Kikin kanssa Turun Ravattulan Mustissa ja Mirrissä puolitoista viikkoa sitten, kun siellä vietettiin kissapäivää. Olin siis esittelemässä abessiinialaista ja somalia rotuna ihmisille. *Köh köh* kun mähän oon niin hyvä siinä...

Haha, tälle kuvalle naurettiin! "Kiki tunnustaa rakkautensa Compact Carelle". Tää kuva löytyy ilmeisesti myös Compact Caren Facebook-sivuilta, ainakin sellaista vihiä olen saanut. Hahah!

Aliisa ja Kiki olivat tällä reissulla ensimmäistä kertaa yhdessä vierailulla kodin/kotiympäristön ulkopuolella. Odotin, että Aliisa varmasti sähisisi Kikille kun mennään outoon ympäristöön, mutta toisin kävi! Aliisalla ja Kikillä ei ollut mitään ongelmia toistensa kanssa, ja voisin jopa sanoa, että Aliisa oli paljon reippaampi nyt kun Kiki oli mukana matkassa! Olen siis aikaisemminkin käynyt Mustissa ja Mirrissä yksin Aliisan kanssa ja silloin Aliisa oli hieman varautuneempi - nyt Aliisa jöllötti menemään Kikin perässä pitkin liikettä! Nyt voin huokaista helpotuksesta ja uskallan ottaa tämän dynaamisen duon myös näyttelyihin samaan aikaan. Olen hieman pelännyt sitä, että Aliisa alkaisi näyttelyssä nonstop-sähisemään Kikille, jolloin Kiki saattaisi alkaa käyttäytyä samoin - kaikinpuolinen stressi olisi taattu. Mutta tämän reissun perusteella näyttelytulevaisuus näyttää ainakin valoisalta!

Aliisa: "So tireed..."

Kerrankin saatiin joku muu ottamaan meistä yhteiskuva! Aliisa tykkää selvästi. 

Kiki oli oma rento ja iloinen itsensä, ei välittänyt vaikka ihmiset pyöri kärryjen kanssa ympärillä.

Kiki meni jopa Mustin ja Mirrin ulko-ovelle K-citymarketin puolelle makoilemaan, ei ollut moksiskaan vaikka ihmisiä vilisi kärryjen kanssa ohi. Kiki otti selvästi kontolleen sisäänheittäjän roolin! Kiki saikin vedettyä rapsuttajia sisään liikkeeseen.

Aliisan sairastelu ja puhdistuskemikaalit kissojen elämässä

Olen aikaisemmin täällä blogissakin puhunut Aliisan sairastelusta: silmäoireilusta ja myöhemmin ilmenneistä "puuskutuskohtauksista". Tästä jälkimmäisestä en ole tainnut mainita sen koommin. Avataanpas tätä meidän tilannetta hieman: Aliisalla alkoi ilmetä noin vuosi sitten silmäoireita toisessa silmässä ja oireita tuli aina silloin tällöin. Aliisa näytti aina silmäkohtausten yhteydessä kivuliaalta, joten lopulta asia tutkittiin eläinlääkärissä perinpohjaisesti - mitään poikkeavuutta ei kuitenkaan löytynyt kummastakaan silmästä. Eläinlääkäri pohti, josko esimerkiksi ruokavalion muutos on saanut silmänesteen koostumuksen muuttumaan. Silloin päättelin, että syynä voisi olla siirtyminen raakaruokaan. Eihän se niin kuitenkaan ollut.

Tämän jälkeen Aliisalle on alkanut ilmestyä myös puuskutuskohtauksia, joissa Aliisa puuskuttaa ja kuolaa. Nämä kohtaukset ovat kestäneet alle minuutin. Näytin eläinlääkäreille videoita puuskutuksesta, mutta kukaan ei osannut sanoa syyksi juuri mitään. Aliisan keuhkot on kuvattu ja sydän kuunneltu - mitään poikkeavaa ei ole löydetty. Olin ihan pihalla, mistä nämä jutut johtuivat. Kun Kiki muutti luokseni viime talvena, ei mennyt kauaakaan kun myös Kikillä ilmeni näitä puuskutuskohtauksia (tosin paljon lievempänä). Näitä kohtauksia tuli satunnaisesti ja esimerkiksi äidin luona ollessamme kummallakaan ei ollut mitään ongelmia. Aloin pohtimaan josko remontoidussa asunnossani olisi hometta. Tämä oli kuitenkin epätodennäköistä, koska yleensä itsekin oireilisin jotenkin. Asuntoni kosteuspitoisuudet mitattiin, eikä mitään löytynyt. Jaahas.

Sitten mulla sytytti. Minä, the himosiivooja, rupesin miettimään kaikkia aineita, joita käytän siivoamiseen. Luuttuan lattiani joka viikko vähintään kerran ja lisäksi vedin lattiat yleensä joka kuukausi kloriittivedellä (1 tl kloriittia pariin litraan muistaakseni). Kloriitti on tosi vahva myrkky, jota tosiaan käytin mietona annostuksena, jotta sain kaikki kissantassuissa astian kautta lattioille kulkeutuvat "näkymättömät" virtsajämät pois lattioista. Ja pahentaakseni asioita entisestään, käytin kloriittia myös suihkepullossa - silloin kaikki pahat aineet pääsevät kauniisti hengitysteiden kautta keuhkoihin ja siitä elimistöön. Suhteellisen ohutkudoksisissa keuhkoissa ei ole kunnollisia kemikaalien "läpäisynestäjiä", vaan kemikaalit pääsevät keuhkojen kautta kulkeutumaan todella helposti elimistöön. Hyvä minä, oikein hienoa.

Lopetin siis välittömästi tämän tajuttuani kloriitin käytön kokonaan. Olen kyllä muuten siivousaineita valitessani ollut aina tarkka - kloriitti oli ainoa paheeni. Nykyään käytän hyvin pitkälti vain Kiillon kuluttajatuotteita, joiden sisältämät ainesosat ovat vähintään 95 prosenttisesti nopeasti biohajoavia. Tämän lisäksi käyttämäni Kiillon puhdistustuotteet ovat joutsenmerkittyjä, paitsi no lime ei jostain syystä ole. Ajoittain käytän myös vanhaa kunnon mäntysuopaa! Kankaisiin ja mattoihin läsähtäneisiin oksennuksiin ynnä muihin käytän luomu sappisaippuaa miksattuna liraukseen pyykinpesuainetta ja isoon määrään vettä.

Kiillon lausunto ainesosien biohajoavuudesta löytyy tuolta: Biohajoavuus.

Tässä on ne kivoimmat merkinnät. Kiillon tuotteet ovat kaiken kukkuraksi vielä avainlipputuotteita! Joutsenmerkityn tuotteen merkityksestä voi taas lukea lisää tuolta: Joutsenmerkki. 

Noh, sitten kuitenkin loppusummarumiin. Aliisa ja Kiki ovat lakanneet oireilemasta! Enää ei ole tullut niin sanottuja turhia eläinlääkärikäyntejä, kun ongelman todellinen ydin vihdoin löytyi. Ja nyt tuntuu muutenkin, että elämä on vihdoin mallillaan.

Kemikaalien käytön kanssa kannattaa muutenkin olla harkitseva, sillä jotkin haitalliset kemikaalit näyttävät itsestään oireita vasta vuosien altistuksen jälkeen. Haitat voivat alkaa näkyä muun muassa erilaisina herkkyyksinä ja jopa sairauksina (mm. syöpä). EU:ssa on onneksi suhteellisen tiukkojakin säädöksiä kemikaalien käytöstä, mutta edelleen sallittujen kemikaalien listoilta löytyy aineita, joita ei ole tutkittu tarpeeksi ja jotka on testattu jyrsijöillä, joille ei välttämättä ilmaannu samanlaisia haittavaikutuksia kuin esimerkiksi ihmisille (klassinen esimerkki talidomidi). Kemikaalien akuutit toksisuusarvot on tiedostettu jo hyvinkin pitkälle, mutta edelleen on paljon reikiä siinä tiedossa, mitä kemikaalit aiheuttavat pitkän altistuksen seurauksena erilaisina annoksina. Voi jopa röyhkeesti sanoa, että me hieman kärsitään tästä tiedottomuudesta tällä hetkellä esimerkiksi erilaisten syöpien ja kasvavien allergioiden ja herkkyyksien muodossa.

Kotivideoita!

Tässä on pieni video tämänpäiväiseltä ulkoilureissulta! Jep, Kiki nakertaa jotain heinänkortta.

"Te ootte ihan tonttuja" :'D

Elämää viiden kissan taloudessa

Betonikuutiooni muutti kesäkuun alussa kaksi kissavierasta: Helmi ja Martta. Kyseessä ovat siis äitini kissat, jotka majoittuvat nyt heinäkuun puoleen väliin saakka täällä meitsin kissakatraan jatkeena. Syynä tähän majoittumiseen ovat äidin kesäkisoista johtuva matkaaminen ympäri Suomea, minkä takia katsoimme fiksuimmaksi ottaa kissat suoraan tänne mun luokse. Ja ei meidän kissalaumojen fuusiossa ole koskaan aikaisemminkaan ollut mitään sen suurempia ongelmia, joten why not.

Helmi on kyllä mielenkiintoisen näköinen kissa. Mulle tulee aina mieleen vähän kummituseläin noista pyöreistä pallosilmistä.

Kisut ovat siis majoittuneet täällä nyt jo parisen viikkoa. Helmi ja Martta tulivat nyt ensi kertaa toisten kissojen reviirille - aikaisemmin Kiki, Aliisa ja Ninni ovat aina menneet Helmin ja Martan reviirille. Voisin jopa sanoa, että tämä meille tuleminen meni totuttamisen kannalta paljon helpommin kuin silloin, kun ollaan menty mun kissatrion kanssa äidin kämpille. Totutteluun meni vain yksi (1) päivä, jonka jälkeen Martta ja Helmi menivät jo pitkin kämppää ja Martta painiskeli Kikin kanssa. Aliisa ja Ninni ovat varmaan sen verran reviiritietoisempia ja "alfa-wannabeitä", että uudella reviirillä on varmaan tarvinnut aina alkaa haastelemaan Marttaa ja Helmiä. Nyt sitä ongelmaa ei ole ollut kuin hetken aikaa ensimmäisenä päivänä. Hassua.

Mun kaveri toi kissoille lahjaksi kissanäyttelystä tuommoisen keppilelun, missä on päässä ilmeisesti jokin sudenkorentoa muistuttava härpäke. Lelu on tosi hauska, siinä on tosiaan nuo siivet, jotka pitävät ääntä keppiä heiluttaessa ja myös tuo vartalo-osio liikkuu todella aidonnäköisesti - tää on ehdottomasti yksi Kikin ja Aliisan lempileluista. Sitä otetaan suuhun, viedään ympäri kämppää ja sen perässä hypitään vaikka suoraan vesikuppiin.

Kaikki tämänkertaiset kuvat Kikistä ja Aliisasta on toteutettu yhteistyössä tämän kyseisen lelun kanssa.

Kiki: "My preciousss..."

Kiki ehdottomasti rakastaa tuota lelua Aliisaakin enemmän.

Narullisten keppilelujen kanssa täytyy kuitenkin muistaa aina olla varovainen ja laittaa lelu kissojen tavoittamattomiin silloin kun itse ei ole vahtimassa leikkimistä! Tällaisten lelujen kanssa vaarana on se, että kissa pyörittää lelussa olevan narun vahingossa esimerkiksi kaulan tai tassun ympärille, minkä seurauksena naru voi puristaa ja pahimmillaan tukehduttaa leikkijää. Kissa voi myös syödä narun - eli näissä leluissa on sama vaara kuin esimerkiksi lankakerien kanssa. Narullisissa keppileluissa ei kuitenkaan ole onneksi kovin pitkää narua. Kissa ei toki ole mikään avuton, varmasti kissa riuhtoo ja puree narua rikki jos se ilkeästi takertuu kissaan. Mutta kaikkea voi kuitenkin sattua.

Meidän porukalle koittaa kohta myös muutto! Me muutetaan kuun vaihteessa tästä hieman liian isosta asunnosta (51 m2) pienempään 36 m2 vasta remontoituun asuntoon. Muutin tähän asuntoon alunperin evakkoon tulipalosta, joka oli edellisen asuntoni alapuolella olevassa asunnossa. Mun piti asua tässä vain hetki ja hakea heti pienempää asuntoa, mutta tähänhän mä sitten jäin kuitenkin yli vuodeksi. Hups.

Uudessa asunnossa on myös lasitettu parveke, mitä itse hypetän täällä innolla! Mua vain hieman pohdituttaa, kun sen lasitetun parvekkeen alaosassa on horisontaalinen kapea rako. Se varmaan pitää verkottaa, pelkään että joku kissoista saa päänsä siitä läpi ja silloinhan koko kissa putkahtaa parvekkeelta alas. Jaiks. No, sitä täytyy katsoa sitten kun muutto on tehty! Jabadabaduu!