Näytetään tekstit, joissa on tunniste lelut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lelut. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. maaliskuuta 2016

Kyllä meilläkin aktivoidaan!

Monissa blogeissa on puhuttu viime aikoina kissan aktivoinnista ja suoriteltu Viiruvarpaiden starttaamaa aktivointihaastetta. Meitä ei ole toistaiseksi haastettu vielä mukaan kyseiseen hommaan muiden bloggaajien toimesta (NYYH), mutta sepä ei meitä haittaa! Päätin aktivointihaasteen innoittamana rueta läpsimään itseäni naamavärkkiin ja ryhdistäytyä kissojen leikittämisessä sekä aktivoinnissa.


Sain kaveriltani tuliaisiksi Jyväskylän kissanäyttelystä aCat & liCat -leluja. Sain tuollaisen käärmeen ja rapinatyynyn, joissa molemmissa tuntuisi olevan omien hajunystyröideni perusteella kissanminttua. Tuo käärme on meillä ihan täysi hitti, kissat kantelevat, potkivat ja heittelevät käärmettä ympäri asuntoa. Käärme löytyi yhdessä vaiheessa myös sängystä tyynyni vierestä sekä kissojen veskistä. Tällä lelulla ollaan saatu kehiin vähän lisää vipinää kissojen omiin leikkeihin.


Kikin mielestä kuvaushetki oli liian pitkä, joten Kiki kävi nappaamassa käärmeen takaisin leikkeihin. 


Tässä on Kikin ja Aliisan ehdoton suosikkilelu. Tämä lelu on kyhätty kasaan kahdesta eri huiskasta, jotka liitin kumiputkella ja teipillä yhdeksi pitkäksi kepiksi. Molemmat päät passaavat jahdattavaksi. Tämä on yksi niistä harvoista keppileluista, joilla saan Aliisan ja Kikin läähättämään ihan kunnolla. Tällä me ollaan leikitty nyt joka päivä (toki aikaisemminkin usein) ennen iltaruokailua ja oon pyrkinyt siihen, että saadaan energiavarastot kulutettua siihen pisteeseen, että kissa väsähtää ja on hengästynyt.


When it's in the ground, it's in my mouth. Omnomnom.


Toinen juttu, mikä meillä on joka päivä arjessa pyörimässä on namipallot. Eilen lattioita pitkin pyöriteltiin Kongin aktivointipalloa varsin rutiininomaisesti. Mulla on nyt ajatuksena hankkia vähän eri tavalla toimivia herkkuleluja, kuten esimerkiksi Nina Ottossonin Catpyramidin tai Kongin Cat Wobblerin. Myös Little&Biggerin aktivointipeli on ollut käytössä, mutta sekin alkaa olla jo vähän mälsän helppo. Kissat kyllä innostuu siitä edelleen, mutta namit on löydetty tosi nopsaan. Jopa Aliisa (!) on aktivoitunut ensimmäistä kertaa siirtelemään aktivointipelin laattoja!




Kongin Treat Ball on hauska norminamipalloihin verrattuna, sillä pallo vierii arvaamattomammin lattioita pitkin pallossa olevien lommojen ansiosta. Namipallot on meillä tosi toimivia, koska Kiki ja Aliisa ovat tosi persoja herkuille - palloa pyöritellään kauan namien loppumisen jälkeenkin. Itse olisin voinut olettaa jo jonkinasteista kyllästymistä, mutta eipä ole namipallon kohdalla moista näkynyt.





Yksi ongelma, mikä meillä on aktivoinnissa ja leikittämisessä ilmennyt, on kauhukaksosten (Kiki ja Aliisa) dominanssi. Ninni innostuu ajoittain namipallon pyörittämisestä jos palloja on enemmän kuin kaksi ja Ninni saa pyörittää omaa palloaan rauhassa. Yleensä aina herkkujen läsnäollessa ja mun ohjatessa toimintaa, kauhukaksoset rynnistävät paikalle ja ovat tosi malttamattomia, jolloin Ninni ei halua osallistua toimintaan. Ninni tykkää kovasti aikaisemmin mainitsemastani Little&Biggerin aktivointipelistä, mutta silloinkin Ninnin täytyy saada pelata ilman häiriötekijöitä. 


Ninnin kanssa parhaimpia (ja kauhukaksosten vuoksi toimivimpia) aktivointileikkejä ovat namipallojen pyörittäminen (vähintään kolme palloa), laserpisteen jahtaaminen, hiirilelujen nouto, lautapelin pelaaminen omassa rauhassa, namien kanssa temppuilu suljettujen ovien takana sekä namijahti. Kun olen uuvuttanut kauhukaksoset, otan yleensä silloin laserosoittimen ja juoksutan Ninniä ympäri asuntoa. Kiki on yleensä myös kiinnostunut laserpisteestä, mutta ei jaksa uupuneena jahdata pistettä Ninniä häiritsevällä tavalla.



Uusin juttu, mitä koitin ensimmäistä kertaa kissojen kanssa, on namijahti. No okei, ehkä namijahti menee sinne nose workin reviirille, mutta namijahti on kiva nimi. Namijahti oli myös vihdoin sellainen leikki, missä kaikki kissat kykenivät touhuamaan yhdessä ilman kauhukaksosten dominanssia. Laitoin kaikki kissat vessaan oven taakse hetkeksi ja piilotin nameja ympäri asuntoa erilaisiin paikkoihin. Käkäkäkäkä. Tosi haisevat herkut olisivat aluksi hyviä, mutta mulla ei vain rähmä sentään kovin haisevia herkkuja tuona hetkenä löytynyt. Noh, ens kerralla sitten! Valitettavasti mulla ei ole tästä tapahtumasta myöskään kuvamateriaalia, koska en halunnut häiritä tätä ensimmäistä kokeilua.



No mutta enivei, kun päästin kissat ulos veskistä, kissat olivat pihalla koko hommasta. Asettelin nameja sellaisiin tosi helppoihin paikkoihin ja myös hieman vaikeampiin paikkoihin. Istuin sohvalla ihan muina perunoina ja vilkuilin sivusilmällä homman etenemistä. 


Kiki löysi ensimmäisen herkun sängyltä vahingossa, jolloin Aliisan silmät pyöristyivät palloiksi ja Aliisa juoksi pikapikaa Kikin luokse etsimään lisää herkkuja. Kiki ja Aliisa alkoivat etsiä lisää herkkuja sängyn läheisyydestä, mutta eivät kuitenkaan käyttäneet kovinkaan hyvin hyödykseen hajuaistiaan. Homma näytti enneminkin sellaiselta "äkkiä mulle kaikki heti, jossain tässä on varmasti lisää herkkuja, apua äkkiä mulle se herkku ääk"-meiningiltä. Toista herkkua ei kuitenkaan löytynyt heti, jolloin Kiki rauhoitti etsintäänsä ja Aliisa tuli mun naaman eteen maukumaan. Kun Kiki hieman rauhoittui, Kiki rupesi selvästi käyttämään nenäänsä ja löysi tyynyn takaa toisen herkun, jipii! Aliisa meni taas riehumaan sängylle, mutta koska sängyllä ei ollut enää herkkuja, Aliisa tyytyi vain tarkkailemaan Kikin ja Ninnin etsintää.


Ninni löysi keittiöstä muistaakseni kaikki herkut, Kiki olohuoneesta suurimman osan ja Aliisa taisi löytää olohuoneesta vain kolme. Aliisa kiinnitti liikaa huomiota toisten löytämiin herkkuihin ja ryntäsi aina Ninnin tai Kikin luokse kun nämä mutustivat herkkua. Aliisa lopulta "luovutti" ja meni nököttämään raapimapuuhun, josta Aliisa löysi vahingossa yhden herkun ja sen jälkeen lähistöltä vielä kaksi muuta. Ehkä toistojen myötä Aliisa vähän rauhoittuu (tai sitten ei). 

Ei ihan hirviästi ollut sitä kunnon nose workkia tässä meidän yritelmässä, mutta ainakin saatiin kissoille jotakin puuhaa! Yritän käydä tässä lähiaikoina hamstraamassa haisevampia pieniä herkkuja jostakin, josko sitten saataisiin sitä nenää paremmin hommaan mukaan.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Robokala

Oon nähnyt niin paljon videoita kissoista ja robottikaloista, että päätin käydä hankkimassa sellaisen BR-leluliikkeestä. Siellä oli alet päällä, jolloinka tälle vähän eri tavalla liikkuvalle robokalalle jäi hintaa kuusi euroa. Jippii! Suurin osa mun näkemistä robokaloista on uinut vain vesiastiaa ympäri, mutta tämä kala nousee myös välillä pintaan ja laskee takaisin. Laitoin kalan lasikulhoon pyörimään ja sitten olikin kaikki kolme kissaa paikalla!



Ninniä vähän jännitti, joten se meni mieluummin nurkan taakse piiloon kurkkimaan kalan touhuja.










Näihin tunnelmiin, bulibuli!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Aktivointipeli


Ostin ensimmäistä kertaa kissoille kokeiluun aktivointipelin. Silmäilin erilaisia aktivointipelejä ja olinkin alunperin ottamassa toista peliä, mutta kunnianhimoisena päätin että ensimmäisenä mielessäni ollut peli oli liian helppo. Päädyin sitten ottamaan Little&Biggeriltä tällaisen puisen palapyörän - se aikaisempi peli, johon iskin silmäni oli myös Little&Biggerin, mutta se oli luun mallinen ja siinä oli vain sellaiset perus puulaatat joita työnnetään puolelta toiselle ja alta paljastuu herkku. Tämä on hyvin samantapainen, mutta mielestäni tässä oli vähän enemmän haastetta, kun palat eivät liikukkaan ihan niin helposti ja paljasta alla piilevää herkkua.


Käytännössä peli on siis tämän näköinen. Kun laitoin peliin herkkuja sisälle, Kiki oli ensimmäisenä repimässä ja kaivamassa herkkuja. Toisena pelin kimppuun nyhversi salamyhkäinen Ninni, joka koitti onneaan vasta kun Kiki luovutti ensimmäisen kerran ja itsekin häivyin lautapelin luolta tekemään muita hommia. Ninni olikin sitten niin äärettömän fiksu, että Ninnihän kaivoi kaikki herkut laudasta kuin vanha konkari! Ja meillä ei ole tosiaan koskaan ollut mitään tällaista kunnon peliä, olin vähän huuli pyöreänä kun kurkkasin kuka niitä palasia siellä lonksutti. Hävettää ihan miten olen selvästi aliarvioinut Ninnin taidot tällaisessa, se tosiaan ihan rutiinilla veti laattoja sivuun toisensa jälkeen ja lauta oli pian tyhjä nameista. Haha! Pitää katsoa jos ostaisin Ninnille jossain vaiheessa jonkin oikein vaikean pelin. Tai sitten koitan itse väkertää jotakin - ehdotuksia?



Aliisa ei ole vieläkään edes koskenut lautaan, se mieluummin näköjään vain ihmettelee. Aliisa on tykännyt enemmän ihan vain noista namipalloista, niitä se pyörittelee pitkänkin tovin. Myös kananmunakennoihin piilotettujen herkkujen parissa Aliisa tykkää touhuta. Kikille peli tuntui olevan ihan hyvä ja Kiki väkersikin jonkin aikaa pelin parissa. 



Tässä videossa Kiki on pelannut peliä jo muutamia kertoja, joten laattojen liu'uttaminen sujuu jo suht. sutjakkaasti. Laitoin peliin sisälle Let's Biten itse saksittuja ankkaherkkuja, joista kisut tykkäävät aivan hirmuisesti! Joo, saatoin laittaa herkkuja ehkä hieman liikaa yhteen reikään, mutta saipahan Kiki nyt kunnolla kiitosta aktivoitumisesta! Ja näköjään myös noiden herkkujen saaminen noista rei'istä on oma haasteensa, haha.

Onko muilla aktivointipelejä kisuille?

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Elämää viiden kissan taloudessa



Betonikuutiooni muutti kesäkuun alussa kaksi kissavierasta: Helmi ja Martta. Kyseessä ovat siis äitini kissat, jotka majoittuvat nyt heinäkuun puoleen väliin saakka täällä meitsin kissakatraan jatkeena. Syynä tähän majoittumiseen ovat äidin kesäkisoista johtuva matkaaminen ympäri Suomea, minkä takia katsoimme fiksuimmaksi ottaa kissat suoraan tänne mun luokse. Ja ei meidän kissalaumojen fuusiossa ole koskaan aikaisemminkaan ollut mitään sen suurempia ongelmia, joten why not.


Helmi on kyllä mielenkiintoisen näköinen kissa. Mulle tulee aina mieleen vähän kummituseläin noista pyöreistä pallosilmistä.




Kisut ovat siis majoittuneet täällä nyt jo parisen viikkoa. Helmi ja Martta tulivat nyt ensi kertaa toisten kissojen reviirille - aikaisemmin Kiki, Aliisa ja Ninni ovat aina menneet Helmin ja Martan reviirille. Voisin jopa sanoa, että tämä meille tuleminen meni totuttamisen kannalta paljon helpommin kuin silloin, kun ollaan menty mun kissatrion kanssa äidin kämpille. Totutteluun meni vain yksi (1) päivä, jonka jälkeen Martta ja Helmi menivät jo pitkin kämppää ja Martta painiskeli Kikin kanssa. Aliisa ja Ninni ovat varmaan sen verran reviiritietoisempia ja "alfa-wannabeitä", että uudella reviirillä on varmaan tarvinnut aina alkaa haastelemaan Marttaa ja Helmiä. Nyt sitä ongelmaa ei ole ollut kuin hetken aikaa ensimmäisenä päivänä. Hassua.







Mun kaveri toi kissoille lahjaksi kissanäyttelystä tuommoisen keppilelun, missä on päässä ilmeisesti jokin sudenkorentoa muistuttava härpäke. Lelu on tosi hauska, siinä on tosiaan nuo siivet, jotka pitävät ääntä keppiä heiluttaessa ja myös tuo vartalo-osio liikkuu todella aidonnäköisesti - tää on ehdottomasti yksi Kikin ja Aliisan lempileluista. Sitä otetaan suuhun, viedään ympäri kämppää ja sen perässä hypitään vaikka suoraan vesikuppiin.



Kaikki tämänkertaiset kuvat Kikistä ja Aliisasta on toteutettu yhteistyössä tämän kyseisen lelun kanssa.


Kiki: "My preciousss..."


Kiki ehdottomasti rakastaa tuota lelua Aliisaakin enemmän.



Narullisten keppilelujen kanssa täytyy kuitenkin muistaa aina olla varovainen ja laittaa lelu kissojen tavoittamattomiin silloin kun itse ei ole vahtimassa leikkimistä! Tällaisten lelujen kanssa vaarana on se, että kissa pyörittää lelussa olevan narun vahingossa esimerkiksi kaulan tai tassun ympärille, minkä seurauksena naru voi puristaa ja pahimmillaan tukehduttaa leikkijää. Kissa voi myös syödä narun - eli näissä leluissa on sama vaara kuin esimerkiksi lankakerien kanssa. Narullisissa keppileluissa ei kuitenkaan ole onneksi kovin pitkää narua. Kissa ei toki ole mikään avuton, varmasti kissa riuhtoo ja puree narua rikki jos se ilkeästi takertuu kissaan. Mutta kaikkea voi kuitenkin sattua.




Meidän porukalle koittaa kohta myös muutto! Me muutetaan kuun vaihteessa tästä hieman liian isosta asunnosta (51 m2) pienempään 36 m2 vasta remontoituun asuntoon. Muutin tähän asuntoon alunperin evakkoon tulipalosta, joka oli edellisen asuntoni alapuolella olevassa asunnossa. Mun piti asua tässä vain hetki ja hakea heti pienempää asuntoa, mutta tähänhän mä sitten jäin kuitenkin yli vuodeksi. Hups.


Uudessa asunnossa on myös lasitettu parveke, mitä itse hypetän täällä innolla! Mua vain hieman pohdituttaa, kun sen lasitetun parvekkeen alaosassa on horisontaalinen kapea rako. Se varmaan pitää verkottaa, pelkään että joku kissoista saa päänsä siitä läpi ja silloinhan koko kissa putkahtaa parvekkeelta alas. Jaiks. No, sitä täytyy katsoa sitten kun muutto on tehty! Jabadabaduu!