Derp. Me oltiin Kikin kanssa PIROK:ssa Tampereella viime viikonloppuna (9.-10.5), mutta minä pönttö unohdin kameran kotiin. No anyway, Kiki oli tosi reipas molempina päivinä! Ensimmäisenä päivänä virtaa riitti, mistä johtuen Kiki järjesti näyttelyhäkissä omia pieniä energianpurkausesityksiä - aina välillä kun kävin jossain ja tulin takaisin Kikin häkille, niin yleisöä oli ihmettelemässä Kikin riehumista häkissä. Olihan se aikamoista katseltavaa! Kiki olikin lauantaina yleisön suosikki ja Kiki sai ensimmäisen pokaalinsa! Lauantaina ei lohjennut TP:tä, mutta saatiin kuitenkin EX1.
Sunnuntaina näyttelyssä Kiki oli EX1, värin paras ja tuomarin paras. Hihii! Harmi kun en muistanut sitä kameraa ottaa matkaan Tampereen reissulle, Kiki oli paneelissa tosi reipas ja ryhti oli kuin mallikansalaisella. Hihittelinkin paneelialueen reunalla kun Kiki oli niin "yliryhdikäs". Mutta eipäs siinä mitään, Kiki tiesi heti miten pitää toimia.
Muutenkin Kikillä menee tällä hetkellä tasaisen hyvin: paino on noussut 3,2 kiloon ja Kiki lähestyy kooltaan Ninniä. Kasvava Kiki meni Aliisasta ohi jo about kuukausi sitten. Ruoka maittaa ja ulkona on valjasteltu jo muutaman kerran! Kiki on myös tehnyt tuttavuutta naapurin kissan, Neven, kanssa ja he tulevat hyvin toimeen. Kiki ei murise tai sähise, päästelee vain iloisia ja kimakoita "kurr" purinoita Nevelle.
Aliisa ei valitettavasti päässyt mukaan PIROK:n näyttelyyn, mutta yritän saada Aliisankin messiin johonkin kesän/syksyn näyttelyyn. Pitää vain hamstrata jostain toinen feikkisturdi.
Aliisallakin menee ihan perushyvin, paino on kohillaan, vaikka herkkuhimo on hirviä. Olin yksi päivä jättänyt vahingossa peltisen about puolillaan olevan 1,5 litran herkkuastian olohuoneen pöydälle, niin arvatkaa mitä astialle oli tapahtunut kun tulin yliopistolta kotiin... Pohjalla oli enää kylmäkuivattujen herkkujen "jauhoa", ei mitään muuta. Kaikki muu - gone. Ihmettelinkin miten oli kissoilla nassut kohti taivasta, eikä kukaan tullut ovelle morjestaa kotiin tullutta mammaa.
Kiki on nyt oppinut myös hifistelemään vedenjuonnin kanssa. Kiki ottaa sirosti tassun varpaisiin pisaran vettä ja nuoleskelee vedet sitten siitä.
"Slurps, slurps."
"What mjarr u looking at?"
Ninnillekin kuuluu ihan hyvää. Ninnin luonne on muuttunut todella paljon siitä, mitä se oli Mintun aikana. Kun Aliisa tuli, Ninni alkoi muuttua rohkeammaksi, lempeämmäksi ja huomionkipeämmäksi. Nyt kun Kiki tuli, nämä ominaisuudet ovat korostuneet entisestään. Ninnistä on tullut aivan ihanan lupsakka ja pusuteltava kissa! Tämä vain vahvistaa mielipidettäni siitä, että monen moni kissa tarvitsee sen oikealuonteisen lajikumppanin rinnalleen, jonka kanssa voi purkaa energiaa, käyttäytyä lajityypillisesti ja oppia kissamaisia käytöstapoja.
Yksi takapakki, mikä Ninnin kanssa on nyt tapahtunut, on matkastressiin tarkoitettu lääkitys. Ostin siis viime rokotuskäynnilläni Ninnille Zylkeneä, jota minun piti kokeilla Opamoxin sijaan. Noh, ajattelin kokeilla lääkettä kun lähdin PIROK:n näyttelyyn ja otin kaikki kisut äidille mukaan. Huomasin sitten samaisena aamuna, että ilmeisesti Zylkeneä pitäisi antaa vähintään päivää aikaisemmin yksi tabletti ja matkapäivänä taas yksi tabletti. Koska oli ja matkapäivä, päädyin antamaan Opamoxia vielä viimeisen kerran.
Yritin antaa Ninnille 1/8 tablettia, mutta Ninni sylkäisi ensimmäisen 1/8 pois suustaan, ja se hajosi käteeni. Otin toisen 1/8 tabletin ja sain annettua sen Ninnille. Äidin luo päästyäni huomasimme, että Ninni oli selvästi saanut yliannostuksen, vaikka luulin ettei ensimmäisestä 1/8 tabletista imeytynyt Ninnin elimistöön mitään. Ninni käyttäytyi _todella_ aggressiivisesti - Ninniin ei pystynyt koskea lainkaan, patalappujenkin kanssa sain haavan sormeeni. Sain Ninnin kuitenkin luojan kiitos yhteen huoneeseen rauhoittumaan. Ninnin aggressiivisuus oli luultavimmin peräsin pelosta, sillä Opamox pistää varmasti pään aivan sekaisin, jolloin Ninni ei varmastikaan tajunnut mitä ympärillä tapahtuu. Huoneessa Ninni kuitenkin rauhoittui ja pystyin silittämään sitä. Kun istuin sängyllä, Ninni tuli itse syliini kehräten. Kun silitin Ninniä, niin taisin saada karvoja naamaani ja yritin puhaltaa karvoja pois naamaltani (toki nostin kasvot kattoa kohden, etten puhku Ninniin), jolloin nappasi Ninni kiinni kasvoihini ja teki kunnon reiän posken ja leuan väliin. Auts. Alistuneena lähdin lätkimään huoneesta veke ja ajattelin että Ninni alkaisi nukkumaan päätänsä selväksi - niinhän se onneksi tekikin.
Ninni joutui olemaan eristyksissä yhteensä vähän alle kaksi päivää, että lääke oli poistunut Ninnin elimistöstä. Soitin toki eläinlääkärille, kun tajusimme yliannostuksen, mutta lääkäri sanoi, että jos Ninni syö, juo ja käy vessassa, ei ole hätää ja on vain odotettava lääkkeen poistumista elimistöstä. Mutta kyllä nyt on Opamox varmaan jätettävä.
No eipä mittään, ajelin tänään takaisin Turkuun kissat matkassa ja testasin Zylkeneä. Annoin Ninnille eilen tabletin ja tänään pari tuntia ennen matkaa annoin toisen. Ninni kuolasi ja oksensi autoon ensimmäisen 15 minuutin aikana. Hitto. Odotin koko loppumatkan pissaa ja kakkaa, mutta niitä ei kuitenkaan tullut. Jes. Eli tällä tavoin käytettynä Zylkene auttaa jotenkin, mutta ei täydellisesti. Mietin kyllä, että taisin antaa Zylkenen liian myöhään Ninnille matkapäivänä, sillä kun olin himmaillut kotona Ninnin kanssa hetken aikaa, Ninni alkoi näyttää todella rentoutuneelta ja nukahti melkein istualteen. Alkoiko lääke tehoamaan vasta about 4-5 tuntia antamisen jälkeen? Zylkenestä Ninni ei saanut mitään aggressiivisia sivuoireita. Mun täytyy varmaan testata sitä uudestaan niin, että annan tabletin 4-5 tuntia ennen matkaa.
Tämmöstä meillä! Mulla jatkuu hiljaisuus vielä hetken, mutta toukokuun lopussa on kandin palautus, joten palaan sen jälkeen takaisin taajuuksille!
