Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairastelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairastelu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. helmikuuta 2016

Närästääkö?

Aliisaapas närästi.


Meillähän on tällä hetkellä käytössä sekaruokapolitiikka, mikä meidän taloudessa tarkoittaa käytännössä siis sitä, että kissoilla on jatkuvassa tarjoilussa teollinen kuivaruoka ja säännöstellysti tarjoilussa raakaruokaa ja teollista märkäruokaa (2-4 kertaa/päivä). Mehän oltiin viime kesänä pari kuukautta raakaruokinnalla, mikä sitten valitettavasti väistyi kun oma kunto otti hetkellisesti iskua ja oli palattava taas "helpompaan/nopeampaan" vaihtoehtoon. Raakaruokinta-aikana meillä oli kuitenkin edelleen mukana pyörimässä jatkuvassa tarjoilussa teollinen kuivaruoka, sillä mua vaan jostain syystä pelottaa tosi kovin, että tytöille jää nälkä. Lisäksi haluaisin, että kissoilla on mahdollisuus syödä niitä lajityypillisiä pieniä annoksia säännöstellyn ruoan välillä. Raakaruokinnan aikaan nappulaa ei tosin kulunut kovinkaan paljoa.


No, anyway, meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että Ninnille ja Kikille on tähän mennessä mennyt kaikki viljattomat teolliset kuivaruoat ja märkäruoat, mutta Kikille tuli kiiman yhteydessä jonkinsortin herkistyminen Thriven kuivaruoalle. Syytä tähän en tiedä. Kikille menee kuitenkin kyllä kaikki muu viljaton teollinen, vaikka siinä olisi kaikki samat ainesosat kuin Thrivessä. Mutta me ehkä koitetaan Thriveä uudestaan kun Kiki on steriloitu.


Aliisalle sen sijaan teollinen ruoka on aiheuttanut ongelmia. Kissoille menee tällä hetkellä Orijenin cat & kitten kuivaruokaa, joka käy kaikille tosi hyvin. Olen kuitenkin samalla yrittänyt etsiä jotakin toista hyvää teollista nappulaa, mikä kävisi myös Aliisalle. Thrive menee, mutta Kiki ei tällä hetkellä voi sitä syödä. Otin sitten testiin hiljattain pienen pussin Canaganin Free-run chicken kuivaruokaa, joka upposi ongelmitta kaikille kissoille. Hankin sitten samaa ruokaa 1,5 kg pussin, jolloin ongelmat Aliisan kanssa starttasivat.


Aliisa alkoi kyökkimään ja oksentamaan ilmaa. Aliisa saattoi olla sylissäni torkkumaisillaan, kun yhtäkkiä tuli extempore-kyökkäys. Tarkastelin Aliisan suuta vierasesineen varalta, mutta mitään ei näkynyt. En oikeastaan uskonut syypään olevan vierasesine, sillä mulla on nykyään aika tarkka kuri siitä mitä pidetään kissojen ulottuvissa. Mutta tottakai kaikki on mahdollista. Tarkkailin tilannetta päivän ajan vielä soittamatta eläinlääkäriin, mutta yöllä kolmen aikaan Aliisa taas kyökkäsi suoraan korvaani ja meni sen jälkeen kipukyttyrään - silloin soitin asap päivystävään eläinlääkäriin. Aliisa kuitenkin palautui taas normaaliksi, jolloin päätin kuitenkin odottaa aamuun, jotta päästään meidän omalle lääkärille Univettiin.


Aamulla huomasin Aliisan äänen muuttuneen käheäksi. Rupesin tästä sitten laskemaan 1 + 1 ja päättelin Aliisalla olevan jonkin sortin tulehdus kurkunpäässä/nielussa, mikä on nyt levinnyt äänihuuliin. Ja sitähän se sitten olikin - eläinlääkärissä Aliisalla todettiin olevan tulehdus juurikin kurkunpäässä/nielussa, minkä epäiltiin aiheutuneen närästyksestä / hetkellisestä refluksista. Eli siis happamat vatsanesteet ovat nousseet ruokatorveen toistuvasti ja näin ärsyttäneet pintakudosta aiheuttaen tulehduksen. Närästys on luultavasti Canaganin aikaansaannosta ja se heivattiinkin nyt pois ruokavaliosta.


Saatiin eläinlääkäriltä 10 päivän Amoxival Vet -kuuri ja Pepcid vatsahappojen tasapainottamiseen. Kuuria on nyt syöty viisi päivää ja Aliisa on jo aivan normaali. Äänikin on palautunut normaaliksi.


Teollisen kuivanappulan kanssa me pitäydytään siis tällä hetkellä Orijenissa. Toinen teollinen kuivanappula mikä on käynyt kaikille on Power of Naturen Fee's Favourite, ehkä me turvaudutaan nyt siihen sitten kakkosvaihtoehtona. Täytyy vain saada aikaiseksi hankkia sitä jostakin.



Onko kenelläkään muulla kokemusta kissan närästyksestä?

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Aliisan sairastelu ja puhdistuskemikaalit kissojen elämässä

Olen aikaisemmin täällä blogissakin puhunut Aliisan sairastelusta: silmäoireilusta ja myöhemmin ilmenneistä "puuskutuskohtauksista". Tästä jälkimmäisestä en ole tainnut mainita sen koommin. Avataanpas tätä meidän tilannetta hieman: Aliisalla alkoi ilmetä noin vuosi sitten silmäoireita toisessa silmässä ja oireita tuli aina silloin tällöin. Aliisa näytti aina silmäkohtausten yhteydessä kivuliaalta, joten lopulta asia tutkittiin eläinlääkärissä perinpohjaisesti - mitään poikkeavuutta ei kuitenkaan löytynyt kummastakaan silmästä. Eläinlääkäri pohti, josko esimerkiksi ruokavalion muutos on saanut silmänesteen koostumuksen muuttumaan. Silloin päättelin, että syynä voisi olla siirtyminen raakaruokaan. Eihän se niin kuitenkaan ollut.

Tämän jälkeen Aliisalle on alkanut ilmestyä myös puuskutuskohtauksia, joissa Aliisa puuskuttaa ja kuolaa. Nämä kohtaukset ovat kestäneet alle minuutin. Näytin eläinlääkäreille videoita puuskutuksesta, mutta kukaan ei osannut sanoa syyksi juuri mitään. Aliisan keuhkot on kuvattu ja sydän kuunneltu - mitään poikkeavaa ei ole löydetty. Olin ihan pihalla, mistä nämä jutut johtuivat. Kun Kiki muutti luokseni viime talvena, ei mennyt kauaakaan kun myös Kikillä ilmeni näitä puuskutuskohtauksia (tosin paljon lievempänä). Näitä kohtauksia tuli satunnaisesti ja esimerkiksi äidin luona ollessamme kummallakaan ei ollut mitään ongelmia. Aloin pohtimaan josko remontoidussa asunnossani olisi hometta. Tämä oli kuitenkin epätodennäköistä, koska yleensä itsekin oireilisin jotenkin. Asuntoni kosteuspitoisuudet mitattiin, eikä mitään löytynyt. Jaahas.

Sitten mulla sytytti. Minä, the himosiivooja, rupesin miettimään kaikkia aineita, joita käytän siivoamiseen. Luuttuan lattiani joka viikko vähintään kerran ja lisäksi vedin lattiat yleensä joka kuukausi kloriittivedellä (1 tl kloriittia pariin litraan muistaakseni). Kloriitti on tosi vahva myrkky, jota tosiaan käytin mietona annostuksena, jotta sain kaikki kissantassuissa astian kautta lattioille kulkeutuvat "näkymättömät" virtsajämät pois lattioista. Ja pahentaakseni asioita entisestään, käytin kloriittia myös suihkepullossa - silloin kaikki pahat aineet pääsevät kauniisti hengitysteiden kautta keuhkoihin ja siitä elimistöön. Suhteellisen ohutkudoksisissa keuhkoissa ei ole kunnollisia kemikaalien "läpäisynestäjiä", vaan kemikaalit pääsevät keuhkojen kautta kulkeutumaan todella helposti elimistöön. Hyvä minä, oikein hienoa.

Lopetin siis välittömästi tämän tajuttuani kloriitin käytön kokonaan. Olen kyllä muuten siivousaineita valitessani ollut aina tarkka - kloriitti oli ainoa paheeni. Nykyään käytän hyvin pitkälti vain Kiillon kuluttajatuotteita, joiden sisältämät ainesosat ovat vähintään 95 prosenttisesti nopeasti biohajoavia. Tämän lisäksi käyttämäni Kiillon puhdistustuotteet ovat joutsenmerkittyjä, paitsi no lime ei jostain syystä ole. Ajoittain käytän myös vanhaa kunnon mäntysuopaa! Kankaisiin ja mattoihin läsähtäneisiin oksennuksiin ynnä muihin käytän luomu sappisaippuaa miksattuna liraukseen pyykinpesuainetta ja isoon määrään vettä.


Kiillon lausunto ainesosien biohajoavuudesta löytyy tuolta: Biohajoavuus.


Tässä on ne kivoimmat merkinnät. Kiillon tuotteet ovat kaiken kukkuraksi vielä avainlipputuotteita! Joutsenmerkityn tuotteen merkityksestä voi taas lukea lisää tuolta: Joutsenmerkki. 

Noh, sitten kuitenkin loppusummarumiin. Aliisa ja Kiki ovat lakanneet oireilemasta! Enää ei ole tullut niin sanottuja turhia eläinlääkärikäyntejä, kun ongelman todellinen ydin vihdoin löytyi. Ja nyt tuntuu muutenkin, että elämä on vihdoin mallillaan.

Kemikaalien käytön kanssa kannattaa muutenkin olla harkitseva, sillä jotkin haitalliset kemikaalit näyttävät itsestään oireita vasta vuosien altistuksen jälkeen. Haitat voivat alkaa näkyä muun muassa erilaisina herkkyyksinä ja jopa sairauksina (mm. syöpä). EU:ssa on onneksi suhteellisen tiukkojakin säädöksiä kemikaalien käytöstä, mutta edelleen sallittujen kemikaalien listoilta löytyy aineita, joita ei ole tutkittu tarpeeksi ja jotka on testattu jyrsijöillä, joille ei välttämättä ilmaannu samanlaisia haittavaikutuksia kuin esimerkiksi ihmisille (klassinen esimerkki talidomidi). Kemikaalien akuutit toksisuusarvot on tiedostettu jo hyvinkin pitkälle, mutta edelleen on paljon reikiä siinä tiedossa, mitä kemikaalit aiheuttavat pitkän altistuksen seurauksena erilaisina annoksina. Voi jopa röyhkeesti sanoa, että me hieman kärsitään tästä tiedottomuudesta tällä hetkellä esimerkiksi erilaisten syöpien ja kasvavien allergioiden ja herkkyyksien muodossa.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulujoulu!

Meidän Joulu on tänä vuonna hieman antibioottipainotteinen, sillä kaikki kissat aivastelevat nyt ja kaikille on aloitettu antibioottilääkitys kissanuhaa vastaan. Toivotaan että saadaan kaikilta tauti pois!

Me toivotetaan Kikin, Aliisan ja Ninnin kanssa kaikille meidän lukijoille ihanaa ja rentouttavaa Joulua! :)



Ps. Ninni ei halunnut joulukuvaan sitten millään.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Taas sairastellaan

Kikin tulosta on nyt kulunut vähän vajaa viikko ja kaikki kissat ovat nyt tottuneet uuteen tulokkaaseen hyvin. Kiki saa jo paljon pusuja ja putsausta toisilta kissoilta. Puhuin kuitenkin jo aikaisemmin, että tullessaan meille, Kiki aivasteli jonkin verran. Kasvattajan kanssa keskusteltuani hän oivalsi, että Kiki on saanut elävän rokotteen, jonka heikennetyt taudinaiheuttajat ovat luultavasti aiheuttaneet Kikille lievän kissanuhan. No eipä mitään, nyt Kikin aivastelu on loppunut, mutta tänään kaikki muut kissakatraan jäsenet ovat alkaneet aivastella reippaasti. Jes. Kaikilla muilla on rokotukset kunnossa paitsi Ninnillä, mutta Ninni on tällä hetkellä ainut joka ei aivastele. Olen jo pari päivää sitten varannut kaikille kissoille rokotusajan tammikuun toiselle päivälle, koska Kikille täytyy antaa tehosterokotus sekä Aliisan ja Ninnin perusrokotukset on uusittava - Ninnillä rokotuspäivä on paukkunut jo hyvän aikaa sitten, mutta olen odottanut että saisin vietyä kaikki kissat kerralla. Ninnin kanssa on muutenkin välillä nihkeetä lähtee eläinlääkäriin, koska Ninnille täytyy antaa se rauhoittava.

Perjantaina aamulla huomasin kissojen vessojen edessä muutaman veritipan. Kyselin heti äidiltä, mistä tipat ovat peräisin - ei tietoa. Äiti oli juuri siivonut vessat ja kysyin, näkyikö jätöksissä verta - ei äiti ollut huomannut. Tsekkasin kaikkien kissojen peput ja ulkoisen olemuksen ja kaikki näytti normaalilta. Sitten aloin tarkistamaan äidin putsaamia jätöksiä, jos siellä kuitenkin olisi jokin johtolanka. Tadaa, löysin halkaisijaltaan kahden euron kolikon kokoisen pahkuran, joka oli pelkkää verta. Kuka on pissannut verta? Aliisa. Huomasin Aliisan tiheentyneen vessassa käynnin jo torstaina yöllä ja myöhemmin veriepisodin jälkeen perjantaina aamulla. Aliisa myös viipyi vessassa kauemmin. Soitin siis pikimmiten eläinlääkäriin ja yhdeksältä oltiin jo vastaanotolla.

Eläinlääkäri tutkaili nopeasti Aliisan virtsarakkoa ja totesi sen olevan tyhjä. Kun kerroin Kikistä ja uudesta kissatilanteesta, lääkäri epäili vahvasti kyseessä olevan stressiperäinen pissatulehdus. Aliisa on ottanut Kikin tulon kaikista raskaimmin, koska Aliisa on ollut mun "mamman tyttö". Aliisa nukkuu mun vieressä yöt ja muutenkin seurailee mua aika hyvin kaikkialle. Nyt kun Kiki tuli ja Kiki oli suljettava mun huoneeseen yön ajaksi, Aliisalle oli järkytys kun hän ei päässyt viereeni nukkumaan yöksi. Yritettiin äidin kanssa sulkea Kiki välillä myös äidin kanssa nukkumaan yöksi, mutta äidin kissa Helmi ei antanut silloin kenenkään nukkua (mourusi oven edessä). Kolme yötä nukuin Kikin kanssa suljetussa huoneessa, jonka jälkeen Aliisa pääsi taas nukkumaan viereeni. Kumuloitunut stressi kuitenkin ehti jo tässä ajassa aiheuttaa Aliisalle pissatulehduksen.

Lääkäri määräsi Aliisalle antibiootin kymmeneksi päiväksi aamuin illoin ja hain myöhemmin myös kipulääkkeen, koska Aliisa on ollut mielestäni hieman kivuliaan oloinen (pupillit laajentuneet). Alotettiin heti eilen aamulla kuuri, mutta mitään suuria muutoksia ei ole toistaiseksi näkynyt. Verta ei ole tullut kuin silloin torstai-perjantai välisenä yönä sekä pissat ovat edelleen todella pieniä, pissaustarve tiheä ja pissausaika on pitkä. Eläinlääkäri sanoi, että jos oireet eivät ala helpottaa maanantaihin mennessä, olisi hyvä mennä uudestaan vastaanotolle ja yrittää saada virtsanäyte. Viimeksi se ei onnistunut, koska rakko oli tyhjä.

Elikkä tämmöstä tällä kertaa! Kiki ja Ninni ovat tällä hetkellä semiterveitä toistaiseksi. Helmi, Martta ja Aliisa pärskivät räkäsesti sekä Aliisalla on vielä kaiken kukkuraksi pissatulehdus. Ehkä tästä selvitään! Pelkään vaan sitä kissanuhaa, koska Ninnillä rokotus on umpeutunut, jos tauti tuleekin täysillä päälle. Aliisalla taas on pissatulehduksen takia varmaan muutenkin vastustuskyky heikko, niin pelkään että Aliisallekin kehkeytyy pahempi tauti. Hitsin vitsi.

Onko kenelläkään kokemuksia tai viisauden sanoja jaettavaksi?

tiistai 18. marraskuuta 2014

Aliisan keuhkotulehdus ja Ninnin vatsa

Käytiin Aliisan kanssa viime perjantaina kontrollikäynnillä Univetissä ja siellä Aliisalta katottiin tulehdusarvot. Aliisa muisti viimekertasen verenoton ja alko murisemaan heti, kun hoitaja tuli niiden välineiden kanssa kohti. Saatiin kuitenkin ihan nätisti veri otettua, kun pidin omaa päätäni Aliisan ja Aliisan oikean käsivarren välissä niin, ettei Aliisa nähnyt tapahtumaa. Huh.


Aliisan tulehdusarvot olivat siis ekalla kerralla 32,6 (SAA) ja nyt kontrollikäynnillä oli laskenut reippaasti 12,5 saakka. Arvo ei kuitenkaan ollut vieläkään normaali (0-10), minkä takia lääkäri suositteli, että TUROK:n näyttely jäisi nyt väliin - ei siis olla nyt menossa Aliisan kanssa TUROK:iin, vaan lepäillään rauhassa kotosalla ja ootellaan että Aliisan vastustuskyky normalisoituu! 




Ninnillä taas on ollut näitä vatsaongelmia (löysä kakka, ajoittainen piereskely) ja aloitin joku aika sitten kissoille semiviljattoman ruokavalion, mikä koostuu Acanan teollisesta ruokanappulasta sekä Cosman ja Felineportan märkäruoista. Cosman jätän kokonaan pois kunhan saan purkit syötettyä, koska Cosman ruoassa on kuitenkin riisiä ja muita lisäaineita kuten kaliumkloridia (hyytelöimisaine). 


Mutta nyt kuitenkin ilouutinen: tämä dieetti on toiminut! Ninnin vatsa on normalisoitunut ja olin niin iloinen vessaa putsatessani, että kattelin vaan Ninniä silmiin ja toistelin "hyvä tyttö". Jes! Välillä vielä tulee vähän löysääkin, mutta veikkaan että se loppuu, kun Cosma häipyy ruokavaliosta.


Nyt kun Ninnin vatsa on tasapainottunut, oon huomannut että Ninnistä on tullut energisempi ja se on alkanut leikkimään Aliisan kanssa paljon enemmän. Kehiin on myös tullut kunnon energiapurkaukset ja mouruamiset, joita oonkin ikävöinyt (:D).

Tästä lähetään molempien kissojen kanssa uuteen nousuun!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Leikatakko vaiko ei?

Olen käynyt keskustelua erinäisten henkilöiden kanssa, kannattaako naaraskissaa leikata. Itse olen sitä mieltä, että jos naaraskissalla ei ole tarkoitus tehdä pentuja, tulisi se steriloida. Turun eläinsuojeluyhdistys järjesti avoimet ovet eläinhoitolassaan muutama viikko takaperin, jossa näky oli mielestäni hieman masentava - yhdistyksellä oli huomassaan monia kymmeniä kissoja, kun esimerkiksi koiria oli vain maksimissaan kymmenen. Kysyimme yhdistyksen jäseneltä arviota, kuinka paljon he ottavat vastaan kissoja vuosittain; vastaus oli yli 700 kissaa. Yli 700 kissaa. Oikeesti. Varsinkin maatiaisilla mun on välillä vaikea ymmärtää, miksi naaraita ei leikata, koska jos joku haluaa itselleen aivan ihania maatiaiskissoja, niitä on löytöeläinhoitolat pullollaan. TESY laskuttaa kissasta muistaakseni about 100 euroa, joka saattaa totta kai vaikuttaa isolta summalta, mutta tähän rahaan on yleensä sisältynyt sterilointi ja madotukset. Eli tuo 100 euroa ei lopulta ole juuri raha eikä mikään.


Listaan alle nyt erilaisia seurauksia jos naaraskissa jätetään leikkaamatta:

- Vahinkopennut
- Jatkuvat kiimat, niistä aiheutuva stressi ja luonteen muutokset
- Merkkailu
- Ruokahaluttomuus, karvapeitteen määrän ja laadun heikkeneminen
- Synnytyselinten eri osien tulehdukset, joista vakavin on kohtutulehdus
- Kohtukasvaimet, maitorauhaskasvaimet (riski leikkaamattomilla suurempi)

Lisäksi kissojen parittelun luonne voi kissoilla olla hieman aggressiivinen, minkä takia naaras yleensä sietää kiimassa koviakin otteita (tämä on tietenkin yksilöllistä, kaikilla kissoilla on omat vivahteensa kiimassa). Niskaan tartuttaessa kiimainen kissa monesti ajattelee, että astuminen tapahtuu nyt. Tämän vuoksi kiimassa oleva kissa voi olla alttiimpi vaikkapa muiden kotieläinten riepottamiselle - kissa ei kiimassa yleensä puolusta itseään samalla tavoin kuin normaalitilassa. Esimerkiksi koiran kovat otteet voivat olla kiimaiselle kissalle jopa vaaraksi - napsahdus niskassa riittää vakavaan vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Totta kai tätä voi tapahtua myös ilman kiimaa.


Mitä uhkia naaraskissan sterilisaatiossa on?

- Nukutuksen riskit
- Leikkauskomplikaatiot
- Leikkaushaavan tulehtuminen tai repeäminen
- Leikkauksesta aiheutuva kipu
- Ruokahalun kasvaminen (+ energiantarve yleensä pienenee) ja siitä seuraava mahdollinen lihominen

Steriloinnissakin on riskinsä, ja ne tulee myös ehdottomasti käydä lävitse omassa mielessä eikä heittää kissaa suoraan leikkuulaudalle. Sterilointi on nykyään onneksi todella rutiininomaista, minkä vuoksi leikkauksen riskit ovat pienet. Yleensä jos jokin sterilisaatioleikkauksessa menee pieleen, voi eläinlääkärin ammattitaitoa alkaa hieman kyseenalaistamaan (leikkaus on suoritettava ehdottomasti kunnollisen eläinlääkärin toimesta) tai leikkauksessa kissan fysiologiasta voidaan löytää joitakin poikkeavuuksia (vaikkapa jokin tiedostamaton sairaus), mitkä ovat vaikuttaneet leikkausoperaatioon. Nämä vain esimerkkeinä. 

Leikkauksesta aiheutuva kipu voidaan poistaa helposti kipulääkkeillä. Joillakin kissojen kipulääkekin kemikaalina on ehdoton no no, mutta itse en näe hetkellisessä kipulääkityksessä suurta ongelmaa. Leikkaushaavan tulehtuminen on ehkäistävissä säännöllisellä (mutta ei liiallisella) puhdistuksella, aivan kuten ihmisilläkin. Joillakin kissoilla voi tietenkin haava tulehtua puhdistuksesta huolimatta, esimerkiksi alentuneen vastustuskyvyn tai elinympäristön vuoksi. Tulehdus on kuitenkin harvoin fataali, jos kissaa seurataan leikkauksen jälkeen kuten kuuluukin. Myös lihominen leikatulla naaraskissalla on ehkäistävissä esimerkiksi vähemmän rasvaa sisältävällä ruoalla tai säännöstelemällä ruokintaa. Steriloiduille kissoille löytyy lähes jokaiselta ruokamerkiltä oma kuivaruoka. 


Kaiken kaikkiaan oma yhteenvetoni tästä asiasta on, että steriloidulla naaraskissalla kaikki sterilisoinnin riskit ovat pitkälti ehkäistävissä tai ne ovat jollakin tavalla riippuvaisia ihmisen toiminnasta - niitä on helpompi hallita. Leikkauksesta aiheutuvat riskit ovat myös harvemmin kuolemaan johtavia, toisin kuin leikkaamattomuudesta aiheutuvat riskit. Leikkamattoman naaraskissan vaaroina ovat tosiaan kasvaimet sekä erinäiset tulehdukset synnytyselinten alueella, joista vakavin on märkäkohtu. Lisäksi kiimasta aiheutuva mahdollinen stressi voi heikentää vastustuskykyä, jolloin vakavien sairauksien ilmaantumisen riski kasvaa. Kasvaimet ja märkäkohtu ovat hengenvaarallisia ja mahdollisesti hyvin kivuliaita kissalle. Nämä taudit ovat yleensä salakavalia ja tauti huomataan usein liian myöhään. Synnytyselinten kasvaimet ja märkäkohtu ovat myös hyvin vaikeita ehkäistä muuten kuin steriloimalla kissa. Ainut lohtu on, etteivät kasvaimet ja synnytyselinten tulehdukset ole onneksi välttämättä varma seuraus, vain mahdollinen seuraus. 


Kun itse kuitenkin summaan tästä asioita yhteen: kissalla voi siis parhaimmillaan olla vain 3-4 päivän tauko kiimojen välissä (esimerkkinä äidin ragdoll, Martta). Miettikää sitä sterssin määrää, hormonien määrää, lisääntymiselinten jatkuvaa aktivoitumista mitä kissa kokee jatkuvassa kiimassa. Kun oikeesti ajatellaan tätä, itse näen aika todennäköisenä jonkin synnytyselinten sairauden ilmenemisen viimestään 10 vuoden iässä. Saanenko antaa myös epävirallisen ja hölmön esimerkin; jos vaikkapa ihmisellä ranne on jatkuvassa rasituksessa, yleensä siihen tulee ajan myötä jokin rasitusvamma tai jännetuppitulehdus. Hieman tällä tavoin näen itse kissan jatkuvan kiimailun - kun se on jatkuvaa ja elimistöä rasittavaa, siitä yleensä aiheutuu jotain inhaa. Luonnossahan kissa lisääntyisi äärimmäisen tehokkaasti ja kiiman aiheuttama rasitus lakkaa tiineyden astuttua kehiin.


Mainittakoon tässä myös nyt se, että minun tyttöni ovat leikattuja, hyvin leikkauksesta selvinneitä ja normaalipainoisia. Itse en halua elää pelossa, että menetän kissani synnytyselinsairauteen, joka on ehkäistävissä rutiinileikkauksella. Meikä on sen verran selfpessimisti, että oletan kaiken pahimman tapahtuvan juuri minulle, joten olen aika varma, että jos olisin jättänyt tämän kohtalon huomaan, molemmat kissat sairastuisivat jossain vaiheessa.


Heittäkää omia mielipiteitä ja vasta-argumentteja kehiin! 

Lähteet: Kaukolampi, M. (2005). Kissan kiima-aika koettelee kärsivällisyyttä. Kissaposti.
Heikkilä, K. (2013). Kissojen lisääntymisen erityispiirteet, kirjallisuuskatsaus. Helsingin eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsinki.
Terhonen, H-L., Rantala, M. & Laitinen, O. (2003). Koirien ja kissojen leikkaushaavainfektiot - ennaltaehkäisy ja hoito. Suomen eläinlääkärilehti.

torstai 23. lokakuuta 2014

Zooplus vs. kotimaiset liikkeet

Heissan! Pahoittelen hiljaisuutta, on ollut niin paljon kouluhommia, etten ole ehtinyt päivitellä kuulumisia.

Halusin puhua vähän tuosta Zooplussan eläintarvikkeiden nettikaupasta. Itsekin olen Zooplussasta ruokaa ja tavaroita tilannut, itse asiassa tilasin juuri pari viikkoa takaperin ison läjän Applawsin kuivaruokaa ja Cosman märkäruokaa. Otin Zooplussan puheeksi erään kaveripiirini kanssa, joista yksi henkilö pyörittää eläintarvikeliikettä. He alkoivat ihmettelemään, että miten olen hairahtanut Zooplussaan kotimaisten liikkeiden sijaan. Ihmettelin, että mitenkäs niin?


Zooplushan on saksalainen nettikauppa, jonka tuotteet tulevat heidän keskusvarastoltaan Saksasta. Kun ostamme Zooplussasta tuotteita, tyrkkäämme rahat kotosuomesta Saksanmaalle. Ystäväni ihmettelivät miksi en tue Suomen taloutta ja yksityisyrittäjiä, joilla tuotto on muutenkin ollut viime vuosina laskusuhdanteinen. Havahduin, etten ollut heti edes tajunnut asiaa, vaan olen aina pikemminkin keskittynyt vain eri ruokamerkkeihin ja niiden taustoihin. Lisäksi Zooplussan halvat hinnat ja oma pennittömyys ovat vaikuttaneet suuresti omaan hairahtamiseeni. Olen myös ajatellut, että eikö se ole parempi tilata tuote suoraa Saksasta ilman välikäsiä. Mutta totuushan on se, että juuri välikädet ovat ne, jotka työllistävät Suomessakin.


Nyt kun pysähdyin ajattelemaan Zooplussaa ihan ajan kanssa, mielestäni myös halvat hinnat haisevat hieman. On totta, että monet monet kulut (kuljetukset, varastoinnit) laskevat kun välikädet vähenevät ja Zooplussalla ei tietääkseni ole myymälöitäkään, jotka söisivät rahaa. Saksa on muutenkin yksi Euroopan johtavista talousmaista, minkä vuoksi työtehokkuus on varmasti kova. Mutta minusta on kuitenkin mielenkiintoista, että Zooplussalta kuluttajat voivat saada tuotteita halvemmalla, kuin mitä suomalaiset yritykset saavat sisäänostohintaan. Lisäksi olen kuullut, että esimerkiksi Royal Canin on yrittänyt vetää tuotteitaan Zooplussalta pois. Syytä tähän en tiedä.


Kun puhutaan ihan minkä tahansa tuotteiden todella halvoista hinnoista, on aina syytä pohtia kriittisesti, onko tässä nyt kaikki kunnossa. Yleensä on valitettavasti niin, että halvat hinnat ovat tulosta jonkun tuotannon tekijän laiminlyönnistä: työntekijöiden, ekologisuuden, turvallisuuden, eettisyyden, laadun, varastoinnin, tuotannon ja niin edelleen. Zooplussan tilanteesta en tietenkään tiedä, tämä on vain yleistä yhteenvetoa.

Mitäpä minä aion nyt tehdä? Olen päättänyt, että ensisijaisesti pyrin tukemaan suomalaisia eläintarvikeliikeyrittäjiä. Mutta koska välillä raha on tiukilla, niin annan itselleni anteeksi, jos hairahdan tilaamaan tavaraa Saksasta. Pyrin kuitenkin välttämään tätä. Harmittaa vaan kun tilasin Zooplussalta kissan jätöksille tarkoitetun roska-astian, johon saa täyttöpusseja Zooplussalta. En ole vielä löytänyt niitä muualta. Byy.


Asiasta kolmanteen, tein tosiaan semmoisen homman, että ostin 15 kg Applawsin Chicken Adult kissan kuivaruokaa ja yli 100 purkkia Cosman purkkiruokaa. Ninnin vatsa on ollut Aliisan tulosta saakka (eli yli vuoden) vähän väliä löysällä ja välillä parempi ja sitten taas huonompi. Ninni on madotettu ja tsekattu, lisäksi olen soittanut muutamaan otteeseen eläinlääkäreille, joiden mukaan asiaa pitää katsoa uudelleen sen jälkeen kun penturuoan syöttäminen Aliisalle lopetetaan. Lääkärit eivät huolestuneet sen enempää, koska Ninnin yleiskunto on super ja uloste ei ole kuitenkaan mitään ripulia. 


Epäilen, että Mintun kuolemasta ja Aliisan tulosta Ninnille aiheutunut stressi on laukaissut Ninnille jonkilaisen ruokaherkkyyden. Aluksi tosiaankin ajattelin että rasvainen ja ravinteikas penturuoka oli liikaa Ninnin aikuisvatsalle. Vatsa kuitenkin pysyi samana Aliisan pentuajan loputtuakin. Nyt siis olen ajatellut, ettei Ninnille sovi ruoka, jossa on viljaa tai muuta ylimääräistä hötöntöttöä. Ostin siis Applawsia, joka on mielestäni laadukas ja ennen kaikkea viljaton ruoka, minkä lisäksi ruoka oli Zooplussalla tarjouksessa. Aijai, että sain tästä satikutia myöhemmin.


Aloin syöttämään kisuille pelkästään Applawsin kuivanappulaa sekä tottakai myös aiemmin käyttämiäni Cosman, Felineportan ja Canaganin märkäruokia. Viikon päästä Applawsin aloituksesta heräsin aamulla kuuden aikaan Aliisan hervottomaan puuskutukseen, luulin aluksi että Aliisa oli nielaissut nappulan purematta ja se oli takertunut kurkkuun. Mitään en kurkussa nähnyt ja puuskutus loppui alle minuutissa. Seuraavana aamuna sama toistui, mutta puuskutuksen lisäksi Aliisalta valui silmistä kyyneleitä ja kuolaa suusta. Siinä vaiheessa olin paniikissa ja valmis tarttumaan Aliisan takakintuista kiinni, jos kurkkuun on nyt todellakin tarttunut jotakin. Kohtaus meni taas ohitse eikä kurkussa näkynyt yhtikäs mitään. Tässä vaiheessa soitin monen monelle henkilölle: eläinlääkäriin, kasvattajalle, kissakavereille. Lopulta päädyttiin toteamaan, että Applawsin ruoka voi olla tähän syynä ja päätin aloittaa kohtauksen selvittämisen vaihtamalla ensiksi ruoan takaisin Acanaan. Noh, tässä nyt pari päivää myöhemmin voin todeta, että luultavasti se oli tuo Applaws mikä nämä kohtaukset aiheutti. Nyt Aliisa on normaali ja huomasin, että Applawsin aikana Aliisa ei tullut öisin viereeni nukkumaankaan (nyt taas tulee).

Sitten kun herkesin siirtää huomioni Aliisasta taas muualle, tajusin että voi p*rkele, mulla on tuota Applawsia 15 kg. Hieno homma Anniina. Sain onneksi myytyä ruoan kissakaverilleni, huh (tosin puoleen hintaan). Eli elkää ostako hei ruokaa 15 kiloo jos ette oo koittanu! :D

Nyt Acanan kanssa tilanne on kaikin puolin hyvä. Aliisa voi hyvin ja Ninnin vatsakin on alkanut kovettua! Katsotaan about kuukauden päästä tuota Ninnin vatsaa uudestaan, josko silloin laatikosta löytyy jo kunnon kissan pötkäleitä.

Ps. Aliisa ei halunnut katsoa kameraan tänään...

maanantai 29. syyskuuta 2014

Ikuinen kakkonen?

Olen tässä jo jonkin aikaa mietiskellyt tätä kissa-koira orientoitumista, kun tietooni tuli taas jälleen kerran tapaus, missä perheessä oli alunperin ollut kissa, mutta koiran tullessa talouteen, oli kissa alkanut pissailemaan ympäriinsä ja näin ollen kissalle alettiin etsiä uutta kotia. Minun korvaani tämä tuttu tarina särähtää aina, sillä miksi kissalle aletaan aina etsimään uutta kotia tai pahimmassa tapauksessa kissa joutuu lopetukseen pissailun takia? Kissa oli kodissa ensin, mikä oikeus koiralla on tulla ja viedä kissalta koti? Ei se kissa huvikseen ala ympäriinsä pissailemaan.

Ajatellaanpas tätä tilannetta omalta kantilta. Olet asunut kodissasi symbioosissa ihmisen kanssa, kunnes kotiin saapuu jokin ihme möllykkä (koira), joka häslää koko ajan reviirilläsi, eikä sinulla ole hajuakaan mikä tämä otus on. Onko se uhka? Jos minun kotiini talsisi joku ihme örmykörmy, minä varmasti kakkaisin housuuni ja kyyhöttäisin jossain nurkassa. Siis oikeesti, jos kissa ei oo aikasemmin ollu tekemisissä koirien kanssa (tai vaikka olisikin satunnaisesti tekemisissä), kissan reviirille, kissan omaan kotiturvaan on tullut valtaaja. Ite en yhtään ihmettele jos kissa alkaa tästä stressistä pissailemaan ympäriinsä. Ja oon aivan satavarma, että näissä kodeissa missä tätä pissailua tapahtuu, ei kissalle ole tarjottu tarpeeksi "omia tiloja", joita kissa hallitsee. Kyllähän me ihmisetkin mennään ihan sekasin jos meillä ei ole hallinnan tunnetta omasta elämästä.

Kissojen tarpeet unohdetaan tosi helposti; kissoilla pitäisi aina olla tasoja, joihin esim. juuri koira tai vaikkapa vauva ei pääse hörhöilemään. Tästä esimerkkinä korkeat raapimispuut keskeisellä paikalla ja vaikkapa tyhjiä hyllytasoja seinillä. Kissan ei missään vaiheessa pitäisi tuntea olevansa umpikujassa, vaan pakopaikkoja pitää tarjota horisontaalisilla tasoilla. Sillon kun kissasta tuntuu, että "apua, nyt en pääsekään pakoon", kissa voi muuttua hyökkääväksi (pelon takia) tai sitten esim. pissata. Se miten kissa tässä tilanteessa reagoi, on tietty kissakohtaista.

Pieni fakta tässä vaiheessa: kissa ei pissaile muualle kuin omaan pissapaikkaansa, ellei ole ihan pakko. Ja kissa ei osoita mieltään pissaamalla! Poikkeuksena tietenkin, että jos kissa ei tiedä missä on kissan oma pissapaikka, silloin kissa voi tehdä tarpeensa muuallekin. Ja merkkailu on taas sitten eri asia.

Jos kissa kuitenkin pissailee muualle kuin omaan vessaansa, voi syynä olla seuraavat:

- Vessa on liian likainen. Jotkut kissat eivät siedä ulosteista vessaa välttämättä lainkaan, ja se on siivottava usein. Voit myös kysyä itseltäsi, menisitkö itse kissasi vessaan jos kissa pissaa muualle kuin veskiin.

- Vessan hiekka on vääränlaista. Joillekin kissoille esim. karkea hiekka tuntuu inhottavalta polkuanturoissa, minkä takia vessassa ei ole kiva seisoskella. On etsittävä hiekka, mikä sopii omalle kissalle.

- Vessa on liian rauhattomassa paikassa tai liian lähellä ruokia. Kissa ei pissaa sinne, missä kissa syö. Ja jos kissa tuntee olonsa uhatuksi tai nurkkaan ajetuksi vessassa, ei kissa sinne myöskään mene. En itekään menisi vessaan missä koko ajan ravaa porukkaa tai en saisi olla rauhassa.

- Vessa on vääränlainen. Jotkut kissat eivät esim. suostu käymään katollisessa vessassa, koska vessasta ei pääse nopeasti pakoon jos joku tulee häiriköimään.

- Vessapolitiikka on muuttunut. Jos esim. vessa vaihdetaan, hiekka vaihdetaan tai vessan paikka muuttuu, kaikki yllä mainitut seikat voivat astua voimaan.

- Kissan virtsa haisee jossakin muualla kuin vessassa. Kissa voi luulla tätä paikkaa vessakseen. Sen takia kantsii hankkia hyvä putsari, mikä putsaa kaikki virtsan jämät kodista. Tässä ehkä syy siihen, miksi jotkut kissat tykkäävät pissata liikuntakasseihin: hien pistävä haju muistuttaa ehkä hieman kissan virtsan hajua.

- Stressi. Jos kissa stressaa paljon, voi tapahtua vahinkopissailua. Oman virtsan haju myös rauhoittaa kissaa, josta tuntuu ettei hallitse tai omista omaa reviiriään. Kissa ympäröi itsensä omalla hajullaan, että kissalla olisi joku oma hallittu tila. Tämä pätee etenkin merkkailuun. Jotta stressipissailu saataisiin pois, on kissan tunnettava hallitsevansa oma reviirinsä. Eli niitä tasoja ja pakopaikkoja joka paikkaan. Lisäksi voi ostaa kissojen feromoniyhdisteitä, mutta se lähinnä lievittää oireita, ei poista ongelmaa. Ja kun puhutaan kissoista, leikkiminen on erittäin hyvää terapiaa stressin poistamiseksi. Ei saa unohtaa kissaa, vaikka taloon tulisikin uusi vauva! Rakkautta tulee riittää kaikille ja jos ei riitä, ei tule hankkia uutta lemmikkiä.

- Sairaus tai lääketieteellinen syy. Kissa voi pissata ympäriinsä, jos kissalla on jokin sairaus, kissa on vanha tai kissalla on kipuja. Ite veisin kissan ASAP lääkäriin jos pissailu ei johdu mistään yllä mainituista seikoista. Oikeestaan veisin varmaan heti varmuudeks jos pissailu muualle ei johdu likaisesta vessasta tai jostain muutoksesta vessapolitiikassa.

Tässä vaiheessa täytyy myös sanoa tästä: "eläinlääkäri sanoi, että kissa on täysin terve" - tämä ei poissulje sitä, että pissailu voisi johtua yllä mainituista seikoista. Monet eläinlääkärit eivät ole kissabehavioristeja, eli lääkärit tietävät vain kissojen fyysisen terveyden, eivät välttämättä henkistä terveyttä. Eläinlääkärit eivät näe kissojen koteihin, että onko se kissaparatiisi vai kissahelvetti.

Ihmetyttää myös sellaiset kissanomistajat, jotka laittavat sisustuksen ennen kissan tarpeita. Jos otetaan kissa, on kissanottajan koti silloin kissankin koti. Kissakodin on tosiaankin näytettävä kissakodilta - kissalla on oltava asunnossa jotakin täysin omaa, kuten raapimispuu, ruokakupit, vessa, peti, hyllytasoja. Muutenhan kissa olisi vain vieraissa?

Kissan pissailu on toki todella inhottavaa, mutta pissailuun on olemassa ratkaisuja. Kissa ei pissaa muualle, ellei jokin ole vikana joko fyysisessä tai henkisessä terveydessä. Jos fyysinen puoli on tarkastettu perin pohjin, on sitten alettava etsiä ratkaisua henkiseltä puolelta.

Kissat on perheenjäseniä, ei parin vuoden kämppiksiä. Jos ihminen sairastuu, oksentaa ympäriinsä kissan kotiin, kissa ei heitä ihmistä susille vaan tulee kehräämään viereen henkiseksi tueksi (tai kettuillakseen). Mä vaadin oikeutta ja mahdollisuuksia kissoille. Koiria vastaan mulla ei ole mitään, mutta mun mielestä kissa ja koira kodin yhtälö ei saa olla "jos kissa ei tuu toimeen koiran kanssa, kissa lähtee". 



Täydentäkää kissaihmiset tuota pissailulistaa, jos jotain jäi uupumaan! 

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kuulumisia

Noniin, vähän aikaa vierähti, mutta nyt päätin taas päivitellä vähän kisujen kuulumisia. Aliisa on nyt yli 10 kk vanha ja lisäksi tyllerö leikattiin kesällä. Aliisa kuuluu nyt siis näyttelyissä aikuisten kastraattien luokkaan! Lisäksi Aliisa on saanut ihan mukavasti painoa, tällä hetkellä mittari näytti 2,7 kg.


Kevään ja kesän aikana kävimme Aliisan kanssa eläilääkärissä muutamaan otteeseen Aliisan kipeän silmän vuoksi. Aliisan silmä meni yhtenä päivänä sameaksi ja silmä oli selvästi kipeä. Vein Aliisan seuraavana päivänä eläinlääkärille Univettiin, mutta silmässä kaikki oli kondiksessa ja sameuskin oli kadonnut - naarmuja ei löytynyt ja silmät olivat kirkkaat. Lääkäri ei osannut sanoa syytä äkilliselle sameutumiselle. 


Silmä muuttui kuitenkin parin viikon jälkeen jälleen oudoksi ja silloin päätin varata ajan Univetin silmäspesialistille, jotta saataisiin kaikki paineet ja muut katsottua kerralla kuntoon. Jälleen kerran "kohtaus" meni ohitse päivässä ja silmä näytti normaalilta kun pääsimme spesialistille. Kaikki tarkastettiin ja kaikki oli kunnossa. Silloin olin aivan ihmeissäni. Lääkäri pohti syitä äkilliselle sameutumiselle ja lopulta sanoi, että esimerkiksi sopimaton ruoka voi muuttaa silmänesteen koostumusta, jolloin silmä voi ärtyä, samentua ja olla kivulias. Sitten oivalsin... RAAKARUOKA. 


Olin alkanut antaa raakaruokaa Aliisalle hieman useammin molemmilla kerroilla, kun silmä alkoi oireilemaan. Lopetin raakaruoan antamisen täysin, jolloin silmän oireilu loppui. Uskoisin, että on kaksi mahdollista syytä siihen, miksi Aliisan silmä alkaa oireilemaan raakaruoasta: annosten lisääminen oli liian nopeaa tai Aliisan elimistö ei "kestä" raakaruokaa (ainakaan täyspäiväisesti). Syitä voi olla muitakin, mutta nämä kaksi keksin ensihätään. Liha, jota olen Aliisalle ja Ninnille antanut on aina ostettu eläintarvikeliikkeestä (Maukas, MUR-KIS), joten en usko lihan laadunkaan olevan syynä silmän oireiluun. Alun perin suunnitelmani oli siirtyä kuivanappula-raakaruoka yhdistelmään (nappuloita aina, raakaruokaa kolme kertaa päivässä), mutta nyt olen palannut takaisin kuivanappula-teollinen märkäruoka yhdistelmään. 


Kuivanappulana nassukat saavat Acanaa sekä Orijenia. Haluan edes nappulan olevan mahdollisimman lihapitoista ja luonnollista (vaikka teollista onkin). Märkäruokana tytöt saavat sitä sun tätä mitä eläintarvikeliikkeestä löytyy.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Minttu nukkui pois 28.11.2013

Istuin klo: 12.00 Univet Vettorin odotushuoneessa Mintun kanssa. Ajomatkalla jutustelin Mintulle "ei mitään hätää, käydään vaan nopeesti ja hoidetaan sut kuntoon". Odotushuoneessa Minttu oli oudon levoton ja pyrki ulos kopastaan. Kun raotin kantoboksin ovea, oli Minttu kahdessa sekunnissa jo sylissäni. Laitoin kissan kuitenkin takaisin boksiin siltä varalta, että odotushuoneeseen pamahtaa muita kissoja. Sympaattinen lääkäri ilmestyi kuitenkin nopeasti ovesta ja kutsui meidät sisään.

Aluksi lääkäri kuunteli Mintun sydämen ja keuhkot tarkkaan. Lääkäri totesi, että sydämessä on molemmin puoli todella vahva sivuääni (käyntilausunnossa sivuäänen vahvuus oli 5/6) ja sydämen syke oli todella korkea (260/minuutti). Keuhkoistakin kuului pahaa rohinaa. Seuraavaksi lääkäri tunnusteli Mintun mahaa, josko nestettä olisi kertynyt myös vatsaan. Sitä lääkäri ei kuitenkaan tuntenut. Minttu myös punnittiin nopeasti ja paino oli pysynyt 4,5 kilossa.


Seuraavaksi Mintun sydäntä päätettiin katsoa ultraäänellä. Ja sieltä tuli kovin tuomio. Mintun sydämen vasen kammio oli lähes ummessa ja vasen eteinen laajentunut. Sydän löi aivan uskomatonta vauhtia ja totesinkin lääkärille, että sydän näyttää kuin se räjähtäisi pian. Lääkäri kertoi, että sairaus on selvästi loppuvaiheessa ja Mintun on pian aika mennä. Hän kertoi, että lääkitys voidaan nostaa vahvaksi jos haluan Mintulle vielä lisäaikaa, mutta lääkäri ei luvannut, että sekään enää auttaa tässä vaiheessa. Hän myös kertoi, että Mintulla olisi vaarana tukehtumiskuolema, jos vielä vien sen kotiin. Seuraavana vaihtoehtona oli eutanasia, johon pitkän itkun päästä päädyin. Viimeisen viikon aikana kotona ollessa Mintulle tuli useasti hengenahdistusta ja näin, kuinka huonovointinen Minttu oli. En enää kestänyt katsoa, kuinka rakas ystäväni kärsi.


Laitoin Mintun takaisin koppaan ja kerroin lähimmäisilleni tuomiosta. Minttu oli kopassaan levoton ja pyrki ulos. Normaalisti Minttu käyttäytyy lääkärissä rauhallisesti ja on hiljaa kopassaan. Jossain vaiheessa puhelujen välissä Minttu katsoi minua kopasta ja maukaisi kaksi kertaa. Minusta tuntuu, että Minttu pyrki häkistä pois, jotta se voisi mennä jonnekkin piiloon yksin kuolemaan. Kuolemaisillaanhan Minttu kuitenkin oli.


Seuraavaksi nostin kissan syliini ja silittelin. Lääkäri toi rauhoittavan, jonka jälkeen Minttu alkoi hiljalleen veltostua ja oli pian poissa. Mintun elämännestettä valui housuilleni. Kun Minttu oli kokonaan unessa, Minttu nostettiin pöydälle, jolloin lääkäri antoi viimeiset (nukuttavan ja elintoiminnan lopettavan) ruiskut. Painoin nenäni Mintun turkkiin ja muistelin, itkin. Lopuksi lääkäri totesi Mintun sydämen pysähtyneen. Kello oli silloin lähempänä kahta. Annoin Mintulle vielä monet suukot, ennenkuin kykenin lähtemään. Tärkeintä lähdössä on, että nostaa katseensa nopeasti kohti ovea, eikä enää katso taakseen. Jos katsoo taakseen, on lähtö mahdotonta - ainakin omalla kohdallani.


Vasta 8-vuotias rakas Minttuni katosi ulottumattomiin.

Kuka nyt hyppää syliini välittömästi kun istuudun nojatuoliin?
Kuka nyt juttelee minulle takaisin kun höpötän omiani?
Kuka nyt nukkuu yöt vieressäni?
Kuka nyt kehrää ja leipoo vatsallani ennen nukkumaanmenoa?
Kuka nyt johdattaa minut keittiöön kun on kissojen ruoka-aika?
Kuka nyt puree minua nilkkaan kun puhun liikaa puhelimessa?


Minttu oli valehtelematta paras kissa, jonka olen koskaan saanut. Mintun kaltaista kissaa ei tule toista kohdalle.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Pulmia pilleriparatiisissa

Nyt ollaan eletty jonkin aikaa Mintun, sydänlääkkeen, nesteenpoistolääkkeen ja antibioottien kanssa. Aluksi ehdin jo riemuita kuinka helppoa ja ihanaa pillerien antaminen onkaan - no ei ole enää. Minttu lopetti pari päivää sitten pillerien ottamisen namien kanssa tyystin. Easypill on tällä hetkellä loppu, joten en tiedä huolisiko Minttu pillerit sen kanssa. Joka tapauksessa, nyt olen siis siirtynyt antamaan pillereitä HC metodilla, eli suoraan käsin nieluun. Minttu on onneksi niin kiltti tapaus, ettei Minttu ainakaan toistaiseksi ole aiheuttanut minulle ruumiillista kärsimystä. Valitettavasti annettavia lääkkeitä on tällä hetkellä yhteensä kuusi päivässä, mikä on aika iso määrä antaa kerralla suoraan nieluun. Minttu onkin reagoinut pillerien antamisen jälkeen ahdistuneesti ja hieman huonovointisesti - tilanne on kuitenkin stressaava. Jälkeenpäin olen kuitenkin aina yrittänyt helliä ja lepytellä keski-ikäistä vauvaani. Kannattaakin aina helliä kissaa pillereiden antamisen jälkeen, jotta kissa ei liitä pillereihin negatiivisia mieltymyksiä - vaikka itse tilanne olisikin kuinka raivostuttava (nimim. kirosanat sinkoilee, kun kissan kieli heittää puoliksi sulaneen pillerin seitsemän kertaa karvaiselle matolle).

Onneksi tilanne alkaa nyt helpottamaan, kun huomenna antibiootit loppuvat. Sitten Mintulle täytyy enää antaa yksi ja 1/4 tablettia päivittäin! Yritän hakea eläintarvikeliikkeestä liha-/maksapastaa, jonka sisälle voisin ujuttaa tabletin joko jauhettuna tai puolikkaina. Liha-/maksapasta on tuubissa olevaa maksamakkaramaista jöötiä, mikä ilmeisesti on kissoille herkkua. Arvioin pastan, kun saan hieman testattua sitä Mintulle ja muulle porukalle. Ystäväni vinkkasi myös, että he saavat kissalleen annettua tabletit murskaamalla ne lusikalle ja lorauttamalla lusikalle hieman jogurttia - sitten kissa lipoo itse lusikan puhtaaksi.

Noh, mutta katsotaan katsotaan, miten se elämä alkaa taas rullaamaan!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Sydämen vajaatoiminta (HCM) kissalla

Univet Vettorin Sari Granholm (s.a.) kuvailee lyhyesti kissojen hypertrofista kardiomyopatiaa näin: "Kissan yleisin sydänsairaus on hypertrofinen kardiomyopatia (HCM), sydänlihasta paksuunnuttava sairaus. Sairastua voi jokainen kissa, mutta se on useilla roduilla perinnöllinen sairaus. Yleisimmin sairastuvat keski-ikäiset uroskissat, mutta joillakin roduilla/yksilöillä sairaus puhkeaa jo 1-2 vuoden iässä. Sairastunut kissa voi olla oireeton, sairaus johtaa sydämen vajaatoiminnan oireisiin tai aiheuttaa äkkikuoleman. Ainoa ja ensimmäinen oire voi myös olla valtimoveritulppa, joka kulkeutuu useimmiten aortan loppupäähän ja aiheuttaa takaruumiin eriasteisia verenkiertohäiriöitä ja halvaantumisoireita."

Valitettavasti vanhemmalla kissallani Mintulla HCM aiheutti pysyvän sydämen vajaatoiminnan 6.11.2013. Minttu on siihen päivään saakka ollut täysin terve, ja eläinlääkärissäkin käytiin edeltävänä viikkona tarkistamassa maksa- ja munuaisarvot. Keskiviikkoiltana huomasin Mintun hengityksen olevan tiheää, katseen olevan tyhjä ja vähitellen Minttu muuttui levottomaksi - kuin missään asennossa ei olisi hyvä olla. Minttu makoili oudoissa asennoissa ja hengitys oli todella tiheää. Siinä vaiheessa soitin eläinlääkäripäivystykseen, missä pohdittiin josko Mintulla olisi jonkinlainen myrkytystila. Lääkäri sanoi, että mikäli kissan olo vähänkin pahenee, olisi lähdettävä päivystykseen. Tarkkailin Minttua parisen tuntia, kunnes yhtäkkiä Mintun hengitys alkoi kuplia ja rohista. Silloin soitin nopeasti eläinlääkärille ja hän käski lähteä nopeasti päivystykseen.

Päivystyksessä lääkäri totesi Mintulla sivuäänet sydämen molemmin puolin sekä voimakasta rohinaa keuhkoissa. Lääkäri sanoi heti sivuäänen olevan niin voimakas, että sydän on nyt vaurioitunut pysyvästi. Keuhkojen rohina taas johtui siitä, että sydämen laajentuneet kammiot kerryttivät vettä keuhkoihin. Minttu vietiin välittömästi happikaappiin ja Mintulle annettiin nesteenpoistolääke. Lääkäri ehti jo pelotella, että Minttu ei välttämättä selviä. Sitten ei voitu muuta kuin odottaa Mintun reagointia lääkkeisiin.


Aamulla 7.30 Minttu oli paremmassa kunnossa ja sain hakea Mintun kotiin. Mukaani sain antibiootit sekä nesteenpoistolääkkeet. Nesteenpoistolääke jäisi Mintulle ikuisesti käyttöön, sydänlääkkeitä pohdittaisiin seuraavana päivänä, kun Minttu on hieman saanut toipua tapahtuneesta. Kotona Minttu hengitteli taas normaalisti, mutta oli kuitenkin selvästi säikähtänyt tapahtuneesta. Aika ajoin tarkistelin Mintun ikeniä ja vertasin sykettä Ninnin sykkeeseen. Ilta ja yö meni rauhassa.


Seuraavana päivänä lääkäri uskalsi jo antaa hieman toivoa Mintun selviämisestä, kun Minttu oli reagoinut hyvin lääkkeisiin. Mintulta otettiin röntgen-kuvat, missä näkyi vielä nestekertymää keuhkoissa sekä sydämen kammioiden laajentumat. Mintun sydämen syke oli edelleen liian korkea, joten Minttu sai nesteenpoistolääkityksen lisäksi vielä sydänlääkkeet ainiaaksi. Muuten Mintun lämpö ja muut arvot olivat normaalit.

Nyt uskallan jo hieman iloita, sillä nyt pari päivää myöhemmin Minttu voi hyvin eikä lääkkeiden antamisen kanssa ole ollut ongelmia. Lisäksi kuulin ystävältäni, että hänen kissallaan on ollut myös sydämen vajaatoiminta ja kissa eli silti 11 vuotta.

Mitenkäs kissalle sitten saa annettua tabletteja?

1. Upottamalla tabletti namin sisään
Itse käytän tätä menetelmää molemmille kissoilleni ja toimii kuin häkä. Kumpaakaan kissaa ei ole haitannut, vaikka joutuisikin puraisemaan tablettia hieman rikki namin sisällä. Toimii! Sopivia nameja ovat esimerkiksi kaikki tikkumaiset ja pehmeät namit, kuten Natures:menun ja Miamorin namit. Lisäksi myydään superherkkuja nimeltään Easypill, jotka on vartavasten kehitetty tablettien antamiseen. Easypill haisee astetta voimakkaammalle, mikä on vielä enemmän kissan mieleen. Easypill on kokonaan muovailtavaa massaa ja sitä saa apteekista sekä joistain eläintarvikeliikkeistä.

2. Tablettiruiskulla
Omistan tablettiruiskun, mutta en ole sitä vielä kertaakaan joutunut käyttämään. Tässä periaatteena on veden imaisu ruiskuun ja tabletin asettaminen ruiskun päähän. Sitten ruisku asetetaan syvälle kissan suuhun ja painetaan vesi ulos, jonka mukana tabletti menee nieluun. Tablettiruiskuja saa apteekista.

3. Laittamalla tabletti ruoan sekaan
Mikäli tabletin saa murskata, voi sen ripotella esimerkiksi märkäruoan sekaan.

4. HC käsin antamalla
Itse en suosi enää tätä metodia, sillä sain Ninnin hampaat kerran peukaloni lävitse. Kannattaa siis hallita kyseinen metodi, ettei kissan takahampaat päädy sormen sisälle. Alla on linkki Käpälämäen lääkäriaseman opetusvideoon tabletin antamisesta käsin.


Olen myös kuullut tabletin murskaamisesta ja sekoittamisesta veteen, mutta itse en tiedä miten hyvin tabletin vaikutus silloin säilyy. En voi siis suositella tätä.

Tuossa oli nyt joitakin keinoja, miten tabletin voi kissalleen antaa. Minttu söi sydänlääkkeen jopa paljaaltaan ilman vippaskonsteja, joten kannattaa koittaa sitäkin!

Lähteet:
Granholm, S. (s.a.). Kissojen sydänsairaudet - hypertrofinen kardiomyopatia. 9.11.2013.

Helmi


Nimi: Helmi
Rotu: Maatiainen
Väri: Sininen
Turkki: Lyhyt ja tiheä, runsas pohjakarva
Silmien väri: Ruskeankeltainen
Syntynyt: 23.5.2013
Paino: 2,8 kg
Steriloitu: Ei

Helmi on uusin tulokas, mutta Helmi ei valitettavasti ole oma kissani, vaan äitini kissa. Helmi otettiin kesällä äitini seuraksi, kun Ninni ja Minttu muuttivat mukanani omaan asuntoon. Helmi on luonteeltaan hyvin samankaltainen Ninnin kanssa: aktiivinen, innokas ja malttamaton. Helmi on kuitenkin myös lempeä ja hellyydenkipeä sylikissa - kuten Minttu. Helmillä on tapana tulla makoilemaan rinnan päälle ja siinä samalla Helmi tykkää putsata makuualustana toimivan henkilön kasvot kauttaaltaan. Helmi on siis luonteeltaan ehkä omien kissojeni risteytys.

Helmi on väritykseltään kauniin sininen ja turkki muistuttaa hieman Brittiläisen kissarodun karvaa; pohjakarvaa on siis paljon. Helmillä on myös kauniit suuret silmät ja välillä Helmi muistuttaakin mielestäni kummituseläintä.

Myöskin Helmillä oli kotiutumisen alkuviikkoina suolisto-ongelmia (ripuli, oksentelu), minkä vuoksi kiiruhdimme eläinlääkäriin. Ripuli ja oksentelu voi olla mille tahansa pennuille hengenvaarallista (kuivuminen), minkä vuoksi ei kannata koskaan epäröidä lääkäriin lähtöä tällaisessa tilanteessa - mieluummin katsoa kuin katua. Helmi sai lääkärissä nesteytystä, nestemäistä lääkettä sekä reseptin Diarsanyl pastaan. Biohealthia, biobakkia tai normaalia maitohappobakteeria on mielestäni hyvä antaa pentuaikana muutenkin varotoimenpiteenä, kun pennulle annetaan kiinteää ruokaa; tämä parantaa suoliston normaaliflooran toimintaa (ja siten ehkäisee häiriötilanteita). Helmin ripuli ja oksentelu johtui eläinlääkärin mukaan kyseisellä alueella vallalla olleesta kissojen mahapöpöstä, koska lääkärillä oli käynyt monia kissanpentuja samojen oireiden vuoksi. Helmin vatsavaivat loppuivat päivää tai paria myöhemmin.

Muuten Helmi on toistaiseksi terve kuin pukki ja Helmi viettää rattoisia pentupäiviään äidin huomassa! 

Ninni




Nimi: Ninni
Rotu: Maatiainen
Väri: Punainen
Kuviointi: Tiikeri
Turkki: Lyhyt, vähäinen pohjakarva
Silmien väri: Keltainen
Syntynyt: 5.7.2011
Paino: 3,5 kg
Steriloitu: Kyllä

Ninni on nuorempi kissani, jonka hankin alunperin Mintulle kaveriksi, kun muutin omaan kotiin. Ninni on luonteeltaan aivan erilainen kuin Minttu: Ninni on todella aktiivinen, menevä ja superehtivä kissa. Ninni ei niin paljoa viihdy sylissä, kun taas Minttu hyppää heti syliin kun istuutuu sohvalle. Mielestäni Ninni muistuttaa luonteeltaan paljon Abessinialaista kissarotua, mikä on myöskin todella menevä ja aktiivinen kissarotu. Olenkin Ninnin tulon myötä rakastunut Abessinialaisiin kissoihin ja aion myöhemmin elämässäni varmasti ottaa abyja itselleni. Muutama kasvattajakaverini on myös vihjaillut josko alkaisin kasvattamaan abyja; noh, ainakaan tähän elämäntilanteeseen se ei valitettavasti sovi, ehkä myöhemmin!

Ninni muutti luokseni n. 6-viikkoisena, mikä oli aivan liian aikaisin. Täydellinen alaraja kissan ottamiselle on 12 viikkoa. 6-viikkoinen Ninni joutui ensimmäisen viikon aikana heti eläinlääkäripäivystykseen suolistotulehduksen vuoksi. Ninni olisi lääkärin mukaan edelleen tarvinnut emän maitoa ja pelkkä kuivaruoka/märkäruoka ei vielä sula kunnolla Ninnin elimistössä. Haimme Ninnille kaupasta ensiksi tuttelia ja myöhemmin emonmaidonvastiketta eläinkaupasta. Kissoille ei saisi juottaa maitoa, sillä suurin osa kissoista menettää kyvyn pilkkoa maitoa (laktoosia) pentuajan jälkeen. Pentunakaan kissalle ei saisi juottaa esimerkiksi lehmän maitoa - tästä voi seurata juurikin suolistotulehdus. Lääkkeiden avulla Ninni kuitenkin selvisi ja 10 viikon ikäisenä Ninnin suolisto alkoi toimia normaalisti (kakka oli kiinteää jatkuvasti).

Toinen ongelma, mikä on ilmennyt pennun liian varhaisesta luovuttamisesta on Ninnin sosiaalinen rajoittamattomuus. Pentuaikana emä opettaa pennuille, milloin esimerkiksi leikki loppuu tai leikkiminen on liian rajua. Ninni ei selvästikään ole oppinut kunnolla kyseistä taitoa, sillä Ninni on leikkiessään Mintun tai äidin kissan, Helmin, kanssa suhteellisen raju eikä Ninni aina osaa lopettaa leikkiä, vaikka toiset kissat sähisevät/murisevat tai vetäytyvät piiloon. Käytös liittyy varmastikin myös Ninnin aktiivisuuteen, mutta silti meno on välillä todella kovaa. Onneksi Helmin ilmestymisen myötä (joka on myös todella aktiivinen), Ninni on alkanut hieman oppimaan rajoja. Minttu on luonteeltaan muutenkin alistuva ja rauhallinen kissa, minka takia Minttu lähinnä vetäytyy pois Ninnin riehunnasta.

Kissa kannattaa ottaa siis aina 12-viikkoisena, jolloin kissa kykenee sulattamaan kunnolla kiinteän ruoan ja on oppinut käytöstavat emältään sekä pentukavereiltaan.

Ninnin myötä ongelmiksi ovat muodostuneet muun muassa roskien dyykkaus, erinäisten esineiden syöminen ja Mintun kiusaaminen. Näihin kaikkiin ongelmiin ovat syynä vähäiset virikkeet Ninnin elinympäristössä: ratkaisuna ongelmiin ovat siis olleet muun muassa aktivointilelut (namipallot), lautapelit ja erinäiset lelut. Mintun ollessa superrauhallinen oleilijakissa, en ollut varautunut Ninnin aktiivisuuteen edellä mainituin tarvikkein. Ongelma on kuitenkin helposti hoidettu!

Ninnillä on säännöllinen rauhoittava lääkitys (Opamox) matkapahoinvointiin. Kokeilin aluksi matkapahoinvointiin Dorwestin valeriaanaa, Feliway-suihketta, valeriaanatabletteja ja Thundershirtiä, mutta mikään em. tuotteista ei auttanut Ninnin matkapahoinvointiin (Ninnin pahoinvointi liian vaikea lääkärin mukaan). Vaihdoin matkoilla myös häkin paikkaa takapenkiltä etupenkille, mutta sekään ei vaikuttanut matkapahoinvointiin. Samoin koitin peittää häkin liinalla, mutta sekään ei auttanut. Matkapahoinvoinnin oireet Ninnillä on valtaisa kuolaaminen välittömästi kun häkki lasketaan autoon, oksentelu, pissaaminen ja kakkaaminen - siis kaikki nämä oireet yhtäaikaa. Lopulta hakeuduin eläinlääkärille, jonka toimesta kokeilimme ensiksi pahoinvointilääkettä, mikä ei  kuitenkaan auttanut. Tämän jälkeen kokeilimme rauhoittavaa Opamoxia 1/6 tablettia, ja aah, se auttoi välittömästi. Ninni oli kuin eri kissa autoon laitettaessa. Nyt matkat sujuvat ilman kakan hajua!