Leikatakko vaiko ei?

Olen käynyt keskustelua erinäisten henkilöiden kanssa, kannattaako naaraskissaa leikata. Itse olen sitä mieltä, että jos naaraskissalla ei ole tarkoitus tehdä pentuja, tulisi se steriloida. Turun eläinsuojeluyhdistys järjesti avoimet ovet eläinhoitolassaan muutama viikko takaperin, jossa näky oli mielestäni hieman masentava - yhdistyksellä oli huomassaan monia kymmeniä kissoja, kun esimerkiksi koiria oli vain maksimissaan kymmenen. Kysyimme yhdistyksen jäseneltä arviota, kuinka paljon he ottavat vastaan kissoja vuosittain; vastaus oli yli 700 kissaa. Yli 700 kissaa. Oikeesti. Varsinkin maatiaisilla mun on välillä vaikea ymmärtää, miksi naaraita ei leikata, koska jos joku haluaa itselleen aivan ihania maatiaiskissoja, niitä on löytöeläinhoitolat pullollaan. TESY laskuttaa kissasta muistaakseni about 100 euroa, joka saattaa totta kai vaikuttaa isolta summalta, mutta tähän rahaan on yleensä sisältynyt sterilointi ja madotukset. Eli tuo 100 euroa ei lopulta ole juuri raha eikä mikään.

Listaan alle nyt erilaisia seurauksia jos naaraskissa jätetään leikkaamatta:

- Vahinkopennut

- Jatkuvat kiimat, niistä aiheutuva stressi ja luonteen muutokset

- Merkkailu

- Ruokahaluttomuus, karvapeitteen määrän ja laadun heikkeneminen

- Synnytyselinten eri osien tulehdukset, joista vakavin on kohtutulehdus

- Kohtukasvaimet, maitorauhaskasvaimet (riski leikkaamattomilla suurempi)

Lisäksi kissojen parittelun luonne voi kissoilla olla hieman aggressiivinen, minkä takia naaras yleensä sietää kiimassa koviakin otteita (tämä on tietenkin yksilöllistä, kaikilla kissoilla on omat vivahteensa kiimassa). Niskaan tartuttaessa kiimainen kissa monesti ajattelee, että astuminen tapahtuu nyt. Tämän vuoksi kiimassa oleva kissa voi olla alttiimpi vaikkapa muiden kotieläinten riepottamiselle - kissa ei kiimassa yleensä puolusta itseään samalla tavoin kuin normaalitilassa. Esimerkiksi koiran kovat otteet voivat olla kiimaiselle kissalle jopa vaaraksi - napsahdus niskassa riittää vakavaan vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Totta kai tätä voi tapahtua myös ilman kiimaa.

Mitä uhkia naaraskissan sterilisaatiossa on?

- Nukutuksen riskit

- Leikkauskomplikaatiot

- Leikkaushaavan tulehtuminen tai repeäminen

- Leikkauksesta aiheutuva kipu

- Ruokahalun kasvaminen (+ energiantarve yleensä pienenee) ja siitä seuraava mahdollinen lihominen

Steriloinnissakin on riskinsä, ja ne tulee myös ehdottomasti käydä lävitse omassa mielessä eikä heittää kissaa suoraan leikkuulaudalle. Sterilointi on nykyään onneksi todella rutiininomaista, minkä vuoksi leikkauksen riskit ovat pienet. Yleensä jos jokin sterilisaatioleikkauksessa menee pieleen, voi eläinlääkärin ammattitaitoa alkaa hieman kyseenalaistamaan (leikkaus on suoritettava ehdottomasti kunnollisen eläinlääkärin toimesta) tai leikkauksessa kissan fysiologiasta voidaan löytää joitakin poikkeavuuksia (vaikkapa jokin tiedostamaton sairaus), mitkä ovat vaikuttaneet leikkausoperaatioon. Nämä vain esimerkkeinä. 

Leikkauksesta aiheutuva kipu voidaan poistaa helposti kipulääkkeillä. Joillakin kissojen kipulääkekin kemikaalina on ehdoton no no, mutta itse en näe hetkellisessä kipulääkityksessä suurta ongelmaa. Leikkaushaavan tulehtuminen on ehkäistävissä säännöllisellä (mutta ei liiallisella) puhdistuksella, aivan kuten ihmisilläkin. Joillakin kissoilla voi tietenkin haava tulehtua puhdistuksesta huolimatta, esimerkiksi alentuneen vastustuskyvyn tai elinympäristön vuoksi. Tulehdus on kuitenkin harvoin fataali, jos kissaa seurataan leikkauksen jälkeen kuten kuuluukin. Myös lihominen leikatulla naaraskissalla on ehkäistävissä esimerkiksi vähemmän rasvaa sisältävällä ruoalla tai säännöstelemällä ruokintaa. Steriloiduille kissoille löytyy lähes jokaiselta ruokamerkiltä oma kuivaruoka. 

Kaiken kaikkiaan oma yhteenvetoni tästä asiasta on, että steriloidulla naaraskissalla kaikki sterilisoinnin riskit ovat pitkälti ehkäistävissä tai ne ovat jollakin tavalla riippuvaisia ihmisen toiminnasta - niitä on helpompi hallita. Leikkauksesta aiheutuvat riskit ovat myös harvemmin kuolemaan johtavia, toisin kuin leikkaamattomuudesta aiheutuvat riskit. Leikkamattoman naaraskissan vaaroina ovat tosiaan kasvaimet sekä erinäiset tulehdukset synnytyselinten alueella, joista vakavin on märkäkohtu. Lisäksi kiimasta aiheutuva mahdollinen stressi voi heikentää vastustuskykyä, jolloin vakavien sairauksien ilmaantumisen riski kasvaa. Kasvaimet ja märkäkohtu ovat hengenvaarallisia ja mahdollisesti hyvin kivuliaita kissalle. Nämä taudit ovat yleensä salakavalia ja tauti huomataan usein liian myöhään. Synnytyselinten kasvaimet ja märkäkohtu ovat myös hyvin vaikeita ehkäistä muuten kuin steriloimalla kissa. Ainut lohtu on, etteivät kasvaimet ja synnytyselinten tulehdukset ole onneksi välttämättä varma seuraus, vain mahdollinen seuraus. 

Kun itse kuitenkin summaan tästä asioita yhteen: kissalla voi siis parhaimmillaan olla vain 3-4 päivän tauko kiimojen välissä (esimerkkinä äidin ragdoll, Martta). Miettikää sitä sterssin määrää, hormonien määrää, lisääntymiselinten jatkuvaa aktivoitumista mitä kissa kokee jatkuvassa kiimassa. Kun oikeesti ajatellaan tätä, itse näen aika todennäköisenä jonkin synnytyselinten sairauden ilmenemisen viimestään 10 vuoden iässä. Saanenko antaa myös epävirallisen ja hölmön esimerkin; jos vaikkapa ihmisellä ranne on jatkuvassa rasituksessa, yleensä siihen tulee ajan myötä jokin rasitusvamma tai jännetuppitulehdus. Hieman tällä tavoin näen itse kissan jatkuvan kiimailun - kun se on jatkuvaa ja elimistöä rasittavaa, siitä yleensä aiheutuu jotain inhaa. Luonnossahan kissa lisääntyisi äärimmäisen tehokkaasti ja kiiman aiheuttama rasitus lakkaa tiineyden astuttua kehiin.

Mainittakoon tässä myös nyt se, että minun tyttöni ovat leikattuja, hyvin leikkauksesta selvinneitä ja normaalipainoisia. Itse en halua elää pelossa, että menetän kissani synnytyselinsairauteen, joka on ehkäistävissä rutiinileikkauksella. Meikä on sen verran selfpessimisti, että oletan kaiken pahimman tapahtuvan juuri minulle, joten olen aika varma, että jos olisin jättänyt tämän kohtalon huomaan, molemmat kissat sairastuisivat jossain vaiheessa.

Heittäkää omia mielipiteitä ja vasta-argumentteja kehiin! 

Lähteet: Kaukolampi, M. (2005). Kissan kiima-aika koettelee kärsivällisyyttä. Kissaposti.

Heikkilä, K. (2013). Kissojen lisääntymisen erityispiirteet, kirjallisuuskatsaus. Helsingin eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsinki.

Terhonen, H-L., Rantala, M. & Laitinen, O. (2003). Koirien ja kissojen leikkaushaavainfektiot - ennaltaehkäisy ja hoito. Suomen eläinlääkärilehti.