tiistai 28. lokakuuta 2014

Aliisan kanssa eläinlääkärissä

Eilen oli pelottava päivä. Tulin kotiin koulusta luennolta about 12 aikoihin ja annoin kissoille ruokaa koulun jälkeen niinkun mulla on tapana. Sitten joskus 13 aikoihin Aliisa alkoi kakomaan ja oksensi ihan pienen tupon karvaa. Tämän jälkeen Aliisa oli istuma-asennossa ja kaatui suoraan selälleen ja meni tajuttomaksi. Aliisa oli tajuttomana alle minuutin, luultavasti vain pari kymmenen sekuntia (tuntui ihan järkyttävän pitkältä ajalta siinä tilanteessa). Pelästyin suunnattomasti, tarkistin heti kurkun, kielen värin ja ienten värin - kurkussa ei näkynyt mitään, kieli oli onneksi vaaleanpunainen (ei sininen), mutta ienten väri oli vaalea. Kun Aliisa tokeni, hän meni kipukyttyrään eteisen matolle ja hengitti hieman vaivalloisesti. Kuulin Aliisan hengityksessä pientä kuplintaa ja rohinaa, jonka perusteella aavistelin, että olisiko keuhkoissa tai hengitysteissä nestettä. Tästä pelästyin vielä enemmän, koska Minttu-kissani kuoli viime vuonna tosiaan HCM:n aiheuttamaan sydämen vajaatoimintaan, ja Mintun hengitys kuulosti samanlaiselta, mutta vain 100 kertaa pahemmalta. Ja Mintun rohina aiheutui juuri nesteestä hengityselimissä. 


Soitin heti Univettiin, mutta en saanut heitä kiinni aluksi lainkaan. Kun soittelin lääkäriin, Aliisa vointi alkoi parantua ja about 10 minuutissa oli kuin mitään ei olisi tapahtunut - Aliisa kävi vessassa, joi ja juoksi pitkin asuntoa. Sain vihdoin Univettiin yhteyden ja halusin aikaisimman ajan, mitä heillä oli tarjota eli klo 15. Kahden aikaan hoitaja soitti minulle Univetista uudestaan ja suositteli, että menisin suoraan sydänlääkärille, niin saataisiin kohtauksen syy kunnolla selvitettyä. Olin samaa mieltä ja aika siirtyi varttia vaille seitsemään. Oli kyllä ihan kamalaa odottaa tuo aika, en pystynyt tekemään oikein mitään ja pelotti ihan hirveästi. 


Lääkärissä Aliisalta tarkistettiin aluksi yleiskunto, sydän, keuhkot ja tunnusteltiin vatsa lävitse - mitään normaalista poikkeavaa ei löytynyt. Sitten Aliisalta otettiin verikokeet, tulehdusarvot ja röntgen keuhkoista. Ja tadaa, Aliisalla oli tulehdusarvot koholla (normaali arvo on 0-10, Aliisalla oli muistaakseni yli 35) ja keuhkoissa oli nestetiivistymää. Diagnoosiksi todettiin susp pneumonia, eli keuhkokuumeen/keuhkotulehduksen epäilys. 


Lääkäri epäili, että Aliisan keuhkotulehdus on bakteerin aiheuttama. Kun kyselin, että mistä Aliisa on voinut saada keuhkokuumeen, lääkäri sanoi että bakteerin aiheuttaman keuhkotulehduksen voi saada vaikkapa kengistä tai toisista kissoista. Eli ei siis yhtään auennut mistä Aliisa on sitten loppujen lopuksi bakteerin saanut, käyttökengät ovat erillisessä eteisessä eikä Aliisa ole tehnyt tuttavuutta muiden kissojen kanssa Ninniä lukuun ottamatta. En tiedä. Ja nyt mua vähän pelottaa, että eikai Aliisan bakteeri tartu Ninniin. Ninni on kyllä onneksi täysin oireeton toistaiseksi, jos jotain oireita alkaa ilmenemään, on varmaan Ninnikin sitten käytettävä lääkärissä.


Saatiin tosiaan tommonen antibiootti, mikä on koostumukseltaan semmoista paksua nestettä. Lääkäri suositteli antamaan Aliisalle vettä tai ruokaa heti lääkkeen antamisen jälkeen, koska tuon antibiootin koostumus on tosiaan semmosta vähän paksua, minkä takia se saattaa jämähtää kurkkuun. Eilinen eka 2,9 ml menikin hukkaan, kun Aliisa rykäsi kurkkuun jääneen mönjän heti lattialle. Tänään laitoin lääkeruiskuun antibiootin lisäksi vettä, minkä ansiosta aine pysyi Aliisan sisällä. Huh. Annos tosiaan oli 2,9 ml/päivä kahden viikon ajan. 


Toivottavasti tämä tästä! Onko kenelläkään teistä kokemusta keuhkokuumeesta tai hengitystietulehduksesta kissalla? 

6 kommenttia:

  1. Hui kamala, varmasti järkyttävä tilanne :( toivotaan, että menee noilla ohi eikä ilmene toisessa kissassa lainkaan. Voin kuvitella sun paniikin :/ Tsemiä sinne ja toivotaan parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toivotaan! :( se oli kyllä ihan kamalaa, en toivo tommosta tilannetta kellekään.

      Poista
  2. Tajuttomaksi meno kuulostaa tosi hurjalta! Hurjaa myös miten kisut pystyy peittelemään sairautensa niin hyvin, luulisi ettei noilla tulehdusarvoilla jaksaisi riehua tai syödä.

    Tosi hienoa, että saitte ajan jo samalle päivällä ja lääkityksen! Paranemisia ja toivotaan, ettei tartu Ninniin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu sitä se olikin! Samalla lailla jäi silmät ammolleen kun vaikkapa nukutuksessa ja mustuaiset olivat lautasen kokoset. Ite mietin ihan samaa, Aliisasta ei ulospäin juuri näy että on kipee, vaikka noi tulehdusarvot on mustakin aika korkeet. :/ juu kiitos, toivotaan että bakteeri pysyy poissa Ninnistä! :)

      Poista
  3. Oijoi! :/ Olipa paha tilanne! :( Onneksi on osaavat hoitajat, ja onneksi selvisitte! :) Rapsutuksia potilaalle! <3

    VastaaPoista