Penikka tuli taloon

Nyt ollaan taas jännän äärellä. Esittelen abessiinialaisen Kharn-Ka Valley Of Ashes - eli siis Aliisan. Aliisa on yli 15 viikkoinen roikale, joka tippui tänään muun muassa vessanpönttöön. Näin hän joutui jo toistamiseen parin viikon sisällä kylvetettäväksi. Aliisalle olen nyt käyttänyt kissanpennuillekin sopivaa Espreen Cat Silky Show -shampoota. Ja ai kun kiiltää!

Aliisa tosiaan muutti luokseni joulun alla. Mintun kuoleman jälkeen minun oli muistettava myös Ninni, jolta nyt uupui kaveri - niinpä aloin etsimään aby-kasvattajia. Minttu on edelleen ajatuksissani ja suruaika jatkuu yhä. Tuona aikana oli kuitenkin pakko ajatella myös Ninnin hyvinvointia. Ninni on kissana niin sosiaalinen ja aktiivinen, että tuloksena olisi luultavimmin ollut masennus, mikäli Ninnille ei kaveria olisi hankittu.

Kasvattajakaverini kertoi tutustaan, jolla oli juuri tuolloin piakkoin luovutusikäinen aby-pentue. Kävimme katsomassa pentuja ja varaus oli tehty (totta kai kasvattaja ankarasti tiedusteli mikä meikä on naisiaan ennen myyntipäätöstä). Hinnaltaan abessiinialaiset pyörivät n. 800-900 € nurkilla.

Miksi siis päädyin ottamaan kalliin rotukissan maatiaisen sijaan? Aiemmin jo mainitsin unelmoivani abysta, mutta se on kuitenkin sivuseikka varsinaisesta päätöksestä. Suurin syy rotukissan valintaan on terveys, varmuus ja tieto. Rotukissat ovat pitkälti jalostuksen (en puhu nyt pilalle jalostetuista roduista) ja geenitunnistuksen vuoksi terveitä sekä niiden rodunomaiset sairaudet ja alttiudet tunnetaan. Rotukissoilla on kullakin yksilöllä oma sukupuunsa, jolloin myös vanhempien, isovanhempien, jne. geenit, mutaatiot ja alttiudet on kartoitettu. Maatiaiskissat taas ovat "villejä kortteja", joilta voi löytyä periaatteessa mitä vain. Rotukissan karkea arvio luonteesta tiedetään, mikä helpottaa esimerkiksi aiemman kissan ja rotukissan luonteiden yhteensovittamista. Ninni ja Aliisa ovat luonteeltaan samanlaisia ja tulevat siksi hyvin toimeen. Maatiaiskissasta taas ei oikein osaa sanoa, minkäluontoinen se aikuisena on. Arvioita pentuaikana voi tottakai tehdä, mutta niiden paikkansapitävyys ei aina ole kovin vankalla pohjalla.

Viimeinen argumenttini on, että sijoitan mieluummin kissaan, ystävään, joka elää parhaimmillaan jopa 20-vuotiaaksi, kuin kulutuskulttuurin luotsaamaan kaksi vuotta kestävään taulutelkkariin.