Herkkuja ja ruokia

Olen nyt ostellut kissoille vähän testiin juttuja. Vähän hurahdellut kokeilemaan kaikkea jännää. Aloitetaan Orijenin kylmäkuivatuista herkuista.

Ostin meille siis testiin Orijenin kylmäkuivattuja herkkuja kolmea eri laatua: Original, Tundra ja Ranch Raised Lamb. Mulla oli jo ennestään pussillinen Alberta Wild Boar -laatua, jonka eläintarvikeliikettä pitävä kaverini laittoi äitini matkaan mukaan kun hän käväisi luonani parisen viikkoa sitten. Valitettavasti en muistanut ottaa tästä laadusta kuvaa.

Herkkujen koostumus kuuluu seuraavasti:

Original (157,14 €/kg)

- Tuore kananmaksa 24 %, tuore kalkkunanmaksa 24 %, tuore luuton kana 24 %, tuore luuton kalkkuna 24 %, tuore ruodoton kampela 4 %. 

- Raakavalkuainen 45 %, rasva 35 %, hehkutusjäännös 7 %, raakakuitu 1 %.

Tundra (182,86 €/kg)

- Tuore luuton peura 40 %, tuore hirvenmaksa 30 %, tuore luuton hirvi 15 %, tuore luuton viiriäinen 10 %, tuore kirjolohi 5 %.

- Raakavalkuainen 45 %, rasva 35 %, hehkutusjäännös 9 %, raakakuitu 1 %.

Ranch Raised Lamb (174,29 €/kg)

- Luuton lammas 45 %, lampaanmaksa 45 %, lampaan mahalaukku 10 %.

- Raakavalkuainen 45 %, rasva 35 %, hehkutusjäännös 7,5 %, raakakuitu 1 %.

Alberta Wild Boar (182,86 €/kg)

- Tuore villisianmaksa 50 %, tuore luuton villisika 50 %.

- Raakavalkuainen 45 %, rasva 35 %, hehkutusjäännös 9 %, raakakuitu 1 %.

Kaiken kaikkiaan mun mielestä näiden herkkujen sisältö kuulostaa hyvältä. Ja tykkään että herkuista löytyy myös maksaa, niin saavat kisut myös lisänä hippusen luonnollista A-vitamiinia. Nämä herkut on kyllä tehneet kauppansa hyvin Kikin ja Ninnin kanssa, mutta Aliisa jostain syystä nyrpistää nenäänsä näille herkuille. Ainoa mitä Aliisa söi muutaman herkun verran on tuo Original. Veikkaisin että Aliisa ei perusta juuri tuosta mainitsemastani maksasta (oli se sitten minkä eläimen maksaa tahansa), sillä olen aikaisemmin ostanut Thriven kylmäkuivattuja kananmaksa herkkuja, eikä Aliisa syönyt niitäkään. Raakanakaan Aliisa ei ole koskaan suostunut syömään maksaa. Pussien hinnat näkyvätkin noissa itse kuvissa!

Toinen juttu, mitä otin nyt kunnolla kokeiluun on Princess-merkkinen märkäruoka. Ostin tätä joskus jouluna yhden purkin, mutta silloin en oikein kiinnittänyt huomiota tähän ruokaan. Olen nyt yrittänyt selvitellä tämän ruoan lihan alkuperämaita, mutta toistaiseksi en ole onnistunut löytämään Petnutritionin sivuilta muuta tietoa kuin "Made in Germany". Petnutritionin Princess-ruoat, jotka koostuvat suikalelihasta, ovat yllättäen jälleen thaimaalaista alkuperää - kuten suurin osa muistakin markkinoilla pyörivistä purkitetuista ja pussitetuista suikalelihoista (Applaws, Canagan, Thrive, FelinePorta 21, Schesir...). Epäilisin, ettei tämän Princess Nature's Powerin liha ole thaimaalaista alkuperää, sillä Thaimaa on näköjään erikoistunut teurastamaan ja tuottamaan juurikin suikalelihaan. Lähetin Petnutritionille kyselyä lihan alkuperämaista, mutta toistaiseksi en ole vielä saanut vastausta.

Ruokien koostumus kuuluu seuraavasti:

Kana ja mustikka (12,25 €/kg)

- Tuore kana 65,8 %, liemi 29 %, mustikka 2 %, sinimailanen 1 %, lipstikka 1 %, aloe vera 1 %, oliiviöljy 0,1 %, biotiini 250 mg, psyllium 0,1 %.

- Proteiini 11,2 %, rasva 6,3 %, hehkutusjäännös 2,3 %, kuitu 0,4 %, kosteus 79 %.

Hanhi ja lammas (12,25 €/kg)

- Hanhi 35 %, lammas 34,5 %, liemi 29,2 %, spirulina 0,1 %, rosmariini 0,1 %, sikuri 0,15 %, tauriini 0,15 %, biotiini 250 mg, pellavansiemenöljy 0,1 %.

- Proteiini 11,2 %, rasva 6,0 %, hehkutusjäännös 2,0 %, kuitu 0,4 %, kosteus 79 %.

Ankka ja kaniini (12,25 €/kg)

- Ankka 34,5 %, kaniini 34 %, liemi 29,2 %, tumma riisi 1 %, karpalo 1 %, tauriini 0,1 %, biotiini 250 mg, fenkoli 0,1 %, eucalyptusjauhe 0,1 %.

- Proteiini 10,9 %, rasva 6,8 %, hehkutusjäännös 2,3 %, kuitu 0,4 %, kosteus 79 %.

Käytännössä ruoka on siis tällaista hyvin jauhettua kamaa. Olen nyt antanut kissoille kaikkia laatuja ja näyttivät maistuvan oikein hyvin! Lautaset olivat putipuhtaat ruokailun jälkeen. Yhdessä purkissa on tavaraa 200 g ja purkin hinta on Haukkiksessa 2,45 €. Kilohinnaksi tuotteelle tulee siis 12,25 €, mikä ei ole tosiaan kalleimmasta päästä, vaikka tavara on ihan semihyvää.

Kolmas testiin yltänyt uutuus meidän taloudessa on ruotsalaisen Bozitan märkäruoka. Bozitaa on myyty Mustissa ja Mirrissä jo hyvän aikaa, mutta en ole halunnut ottaa tuotetta testiin märkäruokien sisältämän possun ja naudan takia. Mielestäni isot teuraseläimet eivät sinällään kuulu kissojen luontaiseen ruokavalioon, joten en ole sitä halunnut kissoilleni syöttää. Nyt kuitenkin päätin testata tuotetta, kun kaverini sitä niin kehui. Ja onhan se totta, että etenkin possu on yleensä kissojen mielestä todella herkullista - jospa ottaisin tämän laadun satunnaiseen käyttöön.

Näiden kolmen makuvaihtoehdon koostumus on seuraava:

Ankka (5,92 €/kg)

- Kananpoika, ankka (paloissa 7,2 %), porsas, nauta, kalsiumkarbonaatti, hiiva.

- Proteiini 8,5 %, rasva 4,5 %, kasvikuitu 0,5 %, tuhka 2,3 %, kosteus 83 %.

Kana ja kalkkuna (5,92 €/kg)

- Kananpoika (paloissa 85 %), kalkkuna (paloissa 7,2 %), porsas, kalsiumkarbonaatti, hiiva.

- Proteiini 8,5 %, rasva 4,5 %, raakakuitu 0,5 %, tuhka 2,3 %, kosteus 83 %.

Lammas (5,92 €/kg)

- Kananpoika, lammas (paloissa 7,2 %), nauta, porsas, kalsiumkarbonaatti, hiiva.

- Proteiini 8,5 %, rasva 4,5 %, kasvikuitu 0,5 %, tuhka 2,3 %, kosteus 83 %.

Tavara on siis tämännäköistä. Tässä on avattuna kana ja kalkkuna versio, joka on kastikkeessa. Ankka ja lammas versiot ovat sitten taas geelissä. Bozitan teurasliha on Bozitan nettisivujen mukaan ruotsalaista alkuperää - iso peukku sille! Mielestäni myös Bozita on ihan oukkidoukki teollinen märkäruoka, vaikkakin lihasuikaleruoissa on monestikin protskupitoisuus suurempi. Tykkään kuitenkin tosi paljon, että teurasliha on naapurimaasta! Hauskaa Bozitan ruokien incissä on se, että ne alkavat aina kananpojalla - periaatteessa etiketti "ankka" ja "lammas" voi olla hieman harhaanjohtava, kun tuotteessa on kuitenkin eniten sitä kananpoikaa. Itse kuitenkin tiesin tämän seikan ostaessani tuotetta.

Bozita oli meidän kohdalla kuitenkin hutilyönti, sillä Aliisa ei ilmeisesti siedä nautaa tai possua. Kun olin antanut jo jonkin aikaa Bozitaa kissoille, Aliisalta lähti poskesta karvat, kuten yläpuolisesta kuvasta näkyy. Lopetin Bozitan antamisen ja kalju laikku lähti karvottumaan uudestaan. Aliisan kanssa on ollut muutenkin vähän hankalaa ruokinnan suhteen, sillä Aliisa on selvästi herkkä kissa. Tein tämän postauksen ehkä vähän myöhässä, sillä olen muuttanut merkittävästi kissojen ruokapolitiikkaa - olen siirtynyt lähes kokonaan raaka-ruokintaan. Kissojen tämän hetkinen ruokapolitiikka näkyy sivupalkissa. Kerron tästä ruokinnan muutoksesta myöhemmin lisää erillisessä postauksessa!

Sisäkissat tapaturmissa: tulipalo

Suomen kaupungeissa kissoja pidetään yleisesti enemmän sisäkissoina kuin maaseudulla. Sisätiloissa asusteleviin kissoihin kohdistuu suljetun tilan aiheuttama erityinen onnettomuuksien uhka. 

Tutkielmasta "Kissat Suomen kaupungeissa": 

"Sisäkissoilla ja ulkoilutettavilla sisäkissoilla on myös erityinen uhka liittyen suljetussa tilassa asumiseen: onnettomuudet. Omistaja ei ole aina paikalla asunnossa tarkkailemassa sisäkissoja ja näiden elinympäristöä, jolloin onnettomuuden sattuessa kissat ovat loukussa asunnon sisällä yleensä ilman pakomahdollisuutta. Tällaisessa tilanteessa omistaja ei ole pelastamassa sisälle lukittua kissaa - kissa ei myöskään pysty pakenemaan ja pelastamaan itse itseään."

Kaupungeissa myös tiheä asutus voi lisätä onnettomuuksien riskiä: yksi ihminen voi aiheuttaa onnettomuuden, joka vaikuttaa myös lähellä asuviin ihmisiin ja heidän lemmikkeihinsä. Maaseudulla taas hajanaisempi asutus ja omakotitalojen dominanssi luo turvaa juuri toisten ihmisten aiheuttamilta onnettomuuksilta.

Nyt haluan kertoa oman kokemukseni onnettomuudesta, jossa myös Aliisa ja Ninni olivat mukana. Noin puolitoista vuotta sitten asuin kerrostaloasunnossa ja tein tammikuussa yhtenä iltana/yönä kymmenen aikoihin vielä koulutöitä koneella omassa kotonani. Tapitin siinä tietokoneen näyttöä ja rupesin sitten pikkuhiljaa haistamaan palaneen käryä. Hetken päästä kurkkasin keittiöön (en siis itse kokannut mitään) ja keittiöön tuprusi savua ilmastointiputken kautta - mitä ihmettä täällä tapahtuu. Hetken pällisteltyäni soitin hätänumeroon ja huomasin tilanteen vakavuuden vasta puhuessani puhelimeen - alle minuutin aikana koko keittiö oli ehtinyt täyttyä paksusta savusta. Sitten iski hervoton paniikki: KISSAT ÄKKIÄ KOPPEIHIN JA HETI ULOS. Samalla kun hätäpuhelu oli edelleen auki, syöksyin vaatehuoneeseen hakemaan kissojen kantobokseja. Vaatehuoneessa oli myös ilmastointiventtiili ja vaatehuone oli aivan täynnä paksua savua - luojan kiitos mulla oli kopat tosi helposti otettavissa, joten vetäsin ne nopeasti ulos vaatehuoneesta ja löin oven kiinni. Muistan että sain Aliisan heti kiinni, koppiin ja ulos asunnosta, mutta Ninni juoksi pakoon savua täynnä olleeseen keittiöön. Kun kyyristyneenä juoksin keittiöön, Ninni ampaisi sängyn alle. Ninni meni tottakai sängyn kauimmaiseen nurkkaan, jolloin jouduin siirtämään sänkyä, että sain Ninnin otettua kiinni. Laitoin Ninnin koppaan ja ulos asunnosta rappukäytävään. Sitten otin itselleni vielä mukaan talvitakin, avaimet ja puhelimen. Olohuone ja vessa olivat täynnä savua. Ampaisin itse rappukäytävään ja löin ulko-oven kiinni, ettei savua pääse käytävään.

Hätäpuhelu oli edelleen auki ja menin rappuset alas, jätin kissat aulaan lämpimään ja kävin kurkkaamassa ulkona oman asuntoni alapuoleisen asunnon ikkunoihin - asunto oli ilmiliekeissä, ja lieskat löivät ikkunaan. Otin kissat pois aulasta ja vein Aliisan ja Ninnin viereiseen rappuun lämpimään. Pakkasta oli kuitenkin se reipas 15 astetta. Hätäpuhelu lopetettiin tässä vaiheessa, kun palokunta saapui kohteeseen.

Katsoin ulkona toivottomana tilannetta - en nähnyt oman asuntoni ikkunoista enää lainkaan sisään, savu oli sumentanut koko asunnon. Jälkeenpäin summasin, että siinä meni tosiaan vain vajaa viitisen minuuttia, kun savu oli pimentänyt mun koko asunnon. Entä jos olisinkin mennyt leffaan niinkuin alunperin olin suunnitellut? Silloin olisivat kissat saattaneet olla kotona hengettöminä. Kauhistuttava ajatus.

Äitini tuli tunnin rapussa oleskelun jälkeen hakemaan meidät evakkoon heidän kotiinsa. Olin itse niin järkyttynyt tapahtuneesta, etten uskaltanut lähteä ajamaan jäiselle ja pimeälle tielle. Ensimmäisenä käytiin koko porukka pesulla, etenkin Ninni haisi tosi pahasti savulta - Ninni juoksi mua pakoon sinne savua täynnä olleeseen keittiöön. Soittelin seuraavana päivänä myös eläinlääkäriin josko kissat pitäisi kuitenkin tarkistaa savun vuoksi, mutta he käskivät nyt vain seurailla kissoja ja sanoivat että jos kissat käyttäytyvät normaalisti, hätää ei ole. Eikä siinä mitään, kissat olivat aivan normaaleja eikä mitään oireita koskaan tullut (huh).

Haluan tällä tekstilläni viestittää kaikille, että onnettomuuksia tapahtuu ja niitä kannattaa ennakoida niin hyvin kuin mahdollista. Varsinkin kissataloudessa olisi saattanut ottaa ohraleipä, jos boksit olisivat olleet alakerran varastotiloissa. Tämän tapauksen takia säilytän boksit aina asunnossa, helposti otettavissa ja lähellä ulko-ovea.

Varaudu tulipaloon!

- Palovaroitin toiminnassa ja kiinni katossa (isommassa asunnossa useampia)

- Sammutuspeite käden ulottuvilla

- Kuljetuskopat nopeasti saatavissa

- Ulko-ovessa tarra/kyltti, missä ilmaistaan asunnossa olevan kissoja ja mielellään myös kissojen lukumäärä on kerrottu -> näin palomiehet osaavat etsiä ja pelastaa kissat
- Sammuta/poista hellan sulake ollessasi pois kotoa
- Vakuutus on hyvä olla olemassa

- Tulipalotilanteessa ole rauhallinen, mutta kuitenkin ripeä

- Lähesty kissoja rauhallisesti, älä panikoiden

Tulipalotilanteessa ovessani olleen "asunnossa lemmikkieläimiä" -tarran merkitys ilmeni konkreettisesti: palomiehet etsivät asunnostani lemmikkieläimiä, kun astuivat sisään ensimmäisen kerran. En ollut saanut vielä mahdollisuutta kertoa, että lemmikit on jo evakuoitu minun toimestani. Ainakin kolme eri palomiestä kysyi minulta, ovatko asunnossa olevat lemmikit turvassa. Tästä mulle on tullut jo hieman huojentuneempi olo, koska nyt voin luottaa siihen, että palomiehet tosiaan etsivät lemmikkieläimiä jos itse en ole sitä tekemässä.

Turussa tällaisia oveen laitettavia tarroja saa tällä hetkellä ainakin Turun Eläinsuojeluyhdistyksestä ja Ravattulan Mustista ja Mirristä. Tämän tapaisia tarroja saattaisi löytyä myös oman paikkakunnan/alueen palolaitoksilla. Ja kai jonkinlaisen informaatioläpyskän pystyy itsekin askartelemaan oveen paremman puutteessa. Tarra kannattaa sijoittaa ulko-oveen postiluukun läheisyyteen - käsittääkseni mieluummin alemmas oveen kuin esimerkiksi seisovan ihmisen silmänkorkeudelle, koska palomiehet saattavat joutua savusukeltamaan rappuun, jolloin alemmas oveen sijoitetun lätkän huomaisi helpommin myös esimerkiksi ryömiessä tai kyyristyneenä. Ainakin siis kerrostalo-asunnoissa, missä rappu voi täyttyä savusta.

Aktivointipeli

Ostin ensimmäistä kertaa kissoille kokeiluun aktivointipelin. Silmäilin erilaisia aktivointipelejä ja olinkin alunperin ottamassa toista peliä, mutta kunnianhimoisena päätin että ensimmäisenä mielessäni ollut peli oli liian helppo. Päädyin sitten ottamaan Little&Biggeriltä tällaisen puisen palapyörän - se aikaisempi peli, johon iskin silmäni oli myös Little&Biggerin, mutta se oli luun mallinen ja siinä oli vain sellaiset perus puulaatat joita työnnetään puolelta toiselle ja alta paljastuu herkku. Tämä on hyvin samantapainen, mutta mielestäni tässä oli vähän enemmän haastetta, kun palat eivät liikukkaan ihan niin helposti ja paljasta alla piilevää herkkua.

Käytännössä peli on siis tämän näköinen. Kun laitoin peliin herkkuja sisälle, Kiki oli ensimmäisenä repimässä ja kaivamassa herkkuja. Toisena pelin kimppuun nyhversi salamyhkäinen Ninni, joka koitti onneaan vasta kun Kiki luovutti ensimmäisen kerran ja itsekin häivyin lautapelin luolta tekemään muita hommia. Ninni olikin sitten niin äärettömän fiksu, että Ninnihän kaivoi kaikki herkut laudasta kuin vanha konkari! Ja meillä ei ole tosiaan koskaan ollut mitään tällaista kunnon peliä, olin vähän huuli pyöreänä kun kurkkasin kuka niitä palasia siellä lonksutti. Hävettää ihan miten olen selvästi aliarvioinut Ninnin taidot tällaisessa, se tosiaan ihan rutiinilla veti laattoja sivuun toisensa jälkeen ja lauta oli pian tyhjä nameista. Haha! Pitää katsoa jos ostaisin Ninnille jossain vaiheessa jonkin oikein vaikean pelin. Tai sitten koitan itse väkertää jotakin - ehdotuksia?

Aliisa ei ole vieläkään edes koskenut lautaan, se mieluummin näköjään vain ihmettelee. Aliisa on tykännyt enemmän ihan vain noista namipalloista, niitä se pyörittelee pitkänkin tovin. Myös kananmunakennoihin piilotettujen herkkujen parissa Aliisa tykkää touhuta. Kikille peli tuntui olevan ihan hyvä ja Kiki väkersikin jonkin aikaa pelin parissa. 

Tässä videossa Kiki on pelannut peliä jo muutamia kertoja, joten laattojen liu'uttaminen sujuu jo suht. sutjakkaasti. Laitoin peliin sisälle Let's Biten itse saksittuja ankkaherkkuja, joista kisut tykkäävät aivan hirmuisesti! Joo, saatoin laittaa herkkuja ehkä hieman liikaa yhteen reikään, mutta saipahan Kiki nyt kunnolla kiitosta aktivoitumisesta! Ja näköjään myös noiden herkkujen saaminen noista rei'istä on oma haasteensa, haha.

Onko muilla aktivointipelejä kisuille?

Avital-lohiöljy

Mustissa ja Mirrissä lanseerattiin hiljattain uusi Avital-merkkinen lohiöljy. Kissojen edellisestä lohiöljykuurista on jo tovin verran aikaa, joten päätin ottaa kokeeksi kaikille kissoille yhteiseksi yhden 100 ml pullon! Olen aikaisemmin käyttänyt Iceland Pet -merkkistä lohiöljyä, jota tuo maahan Orijenin ja Acanan maahantuoja. Iceland Pet on toiminut meidän taloudessa hyvin, iso pullo on vain ollut ongelmallinen. Avitalista saa onneksi tosiaan tämän pienen 100 ml pullon, mikä riittää meille tosi hyvin. Avitalissa suosituksena on käyttää tuote kolmen kuukauden sisällä avaamisesta, mikä on varmaankin aika standardi kaikissa lohiöljyissä. Iceland Pet -lohiöljy on tehty islantilaisesta lohesta, kun taas Avitalin lohi on norjalaista.

Aloitin lohiöljyn antamisen hieman ohjeistettua annosta alhaisemmalla annoksella, sillä meillä kissoilla ei ole ollut säännöllisesti lohiöljyä käytössä ja lisäksi kuulin, että joillakin on mennyt tästä Avitalin lohiöljystä ohjeistetulla annoksella vatsa sekaisin parina ensimmäisenä päivänä. Ohjeistuksen mukaan alle viisi kiloisille kissoille/koirille pitäisi antaa 2,5 ml öljyä päivässä. Itse annoin tuon annoksen Aliisalle ja Kikille puoliksi ensimmäisen kolmen päivän ajan, jonka jälkeen nostin annostusta. En kyllä tainnut nostaa tuota annosta ihan 2,5 ml siltikään, vaan taisin antaa vain lähemmäs 2 ml / kissa. Sekoitin öljyn märkäruokaan/raakaruokaan. Ninni ei saanut tästä kuurista kuin muutaman pienen annoksen, sillä Ninni ei oikein perusta märkäruoasta tai raakaruoasta. Pitää miettiä jos joskus saisi Ninnille annettua kuurin jollain muulla tavalla - tosin, ei Ninnillä vaikuta ainakaan mitään "puutosta" olevan.

Avitalin lohiöljyssä on 15 % omega-3 rasvahappoja ja 10 % omega-6 rasvahappoja.

Pidin Aliisalle ja Kikille sellaisen noin kolmen viikon kuurin ja hyvin meni! Vatsat pysyivät kunnossa ja molempien turkeissa on ehkä aavistuksen kiilto lisääntynyt. Mutta mitään maailmaa mullistavaa ei ihon ja turkin kunnossa ole tapahtunut, koska Aliisalla ja Kikillä turkki ja iho ovat olleet alunperinkin ihan suht. kunnossa.

Hihii, yllä asiaan liittymätön video tältä päivältä kun käytiin Kikin kanssa ulkoilemassa! Täällä uuden kodin ympäristössä on tosi paljon lintuja, joiden tekemisten kommentaattorina Kiki haluaa näköjään toimia. 

Kiki tykkää linnuista. Lautasella.