Kotivideoita!

Tässä on pieni video tämänpäiväiseltä ulkoilureissulta! Jep, Kiki nakertaa jotain heinänkortta.

"Te ootte ihan tonttuja" :'D

Hiekanvaihtoleikki

Me päätettiin yksi päivä töissä mun työkaverin kanssa, että nyt vaihdetaan molemmat veskiin erilainen hiekka. Syynä vaihtoon molemmilla oli unelma vähemmän varpaiden välissä kulkeutuvasta hiekasta. Mulla oli lisäksi toiveena ekologisempi hiekka. Päätettiin sitten molemmat ottaa kokeiluun Cat's Bestin ÖkoPlussaa, joka on paakkuuntuva puupohjainen hiekka ja on raekooltaan reippaasti suurempaa kuin käyttämäni Extreme Classic. ÖkoPlussan saa tosiaan hävittää poltettavaan jätteeseen toisin kuin savipohjaiset hiekat, jotka lentävät pussitettuna kaatopaikkajätteeseen. Puupohjana tuotteessa on kuusi ja innostuinkin mahdollisesta kuusen tuoksusta hiekassa. Lisäksi mua houkutteli mainoslauseet "ei kemikaaleja", "vähentää tuoksuja luonnollisesti" sekä "taloudellinen ja tehokas". 

Tässä näkyy nyt tämä raekoko - ronskiahan tuo on. Se on hyvä! Nyt en voi vain valitettavasti sanoa puhdasta vertausta tassuissa kulkeutumiseen, koska kissamäärä on kasvanut kahdella. Mutta tällä hetkellä rakeet toki kulkeutuvat, mutta kyllähän niitä on määrällisesti vähemmän kuin mikrohiekkaa. Ja Ökoä ei ole kulkeutunut niin kauas kuin mikrohiekkaa, eli Öko jää aika kauniisti tuonne veskiin pyörimään. Mikrohiekkaa löytyy välillä jopa sängystä...

Tässä näkyy sitten paakun koko, minkä tämä hiekka muodostaa. Eli aika iso verrattuna mikrohiekan muodostamaan paakkuun. Mietin tässä, että kuluukohan tätä Ökoä suhteessa mikrohiekkaan kuitenkin enemmän juuri tuon paakun koon vuoksi - iso paakku vie enemmän rakeita mukanaan. Mutta toisaalta, saako isommat rakeet aikaan isomman paakun? Hmm... Voi olla että tähän pitää palata myöhemmin, mulla riittää mikrohiekkaa 15 kg about ainakin kuukaudeksi kolmelle kissalle. Tääkin pitäis saada testattua vasta sitten kun kissoja on enää se perus kolome.

Hiekanvaihtoleikin vaiheet useamman kissan taloudessa:

1. Vaihda uusi erilainen hiekka aluksi vain yhteen hiekka-astiaan. Anna kissojen totutella ajatukseen uudesta hiekasta.

2. Palkitse kissaa uuden hiekan käytöstä. Itse annoin pusuja ja silityksiä hiekalla käynnistä.

3. Vaihda uusi erilainen hiekka nyt muihinkin astioihin, mutta jätä vielä yhteen astiaan vanhaa hiekkaa. Painostus kasvaa.

4. Vaihda lopuksi uusi erilainen hiekka kaikkiin astioihin. Jos kissat kävivät vielä pääsääntöisesti vanhalla hiekalla ja nirsoilivat uuden hiekan kanssa, rukoile, ettei kukaan pissaa sänkyysi.

5. Tavoite saavutettu. Kissat käyvät iloisesti asioillaan uudella hiekalla.

Toi on mun suunnitelma tällä hetkellä, olen itse menossa vaiheeseen 4. Mulla on nyt siis sellainen tilanne, että Aliisa ja Ninni käyvät iloisesti puupohjaisella hiekalla, mutta Kiki, Helmi ja Martta käyvät VAIN mikrohiekka-astialla. Sitten kun tuosta vikasta astiasta loppuu mikrohiekka, tulee jännät paikat. Toivottavasti silloin kaikki suostuu käymään Ökollä. Mikrohiekoissa on just tää ongelma, että kun se on niin mukavan tuntuista tassujen alla, kissat eivät enää helposti halua mennä karkeampirakeiseen hiekkaan asioimaan. Gyääärrrhhh.

Tässä on viimeinen mikrohiekka-astia. Voitte huomata ison eron raekoossa, kun vertaatte edelliseen kuvaan.

Elämää viiden kissan taloudessa

Betonikuutiooni muutti kesäkuun alussa kaksi kissavierasta: Helmi ja Martta. Kyseessä ovat siis äitini kissat, jotka majoittuvat nyt heinäkuun puoleen väliin saakka täällä meitsin kissakatraan jatkeena. Syynä tähän majoittumiseen ovat äidin kesäkisoista johtuva matkaaminen ympäri Suomea, minkä takia katsoimme fiksuimmaksi ottaa kissat suoraan tänne mun luokse. Ja ei meidän kissalaumojen fuusiossa ole koskaan aikaisemminkaan ollut mitään sen suurempia ongelmia, joten why not.

Helmi on kyllä mielenkiintoisen näköinen kissa. Mulle tulee aina mieleen vähän kummituseläin noista pyöreistä pallosilmistä.

Kisut ovat siis majoittuneet täällä nyt jo parisen viikkoa. Helmi ja Martta tulivat nyt ensi kertaa toisten kissojen reviirille - aikaisemmin Kiki, Aliisa ja Ninni ovat aina menneet Helmin ja Martan reviirille. Voisin jopa sanoa, että tämä meille tuleminen meni totuttamisen kannalta paljon helpommin kuin silloin, kun ollaan menty mun kissatrion kanssa äidin kämpille. Totutteluun meni vain yksi (1) päivä, jonka jälkeen Martta ja Helmi menivät jo pitkin kämppää ja Martta painiskeli Kikin kanssa. Aliisa ja Ninni ovat varmaan sen verran reviiritietoisempia ja "alfa-wannabeitä", että uudella reviirillä on varmaan tarvinnut aina alkaa haastelemaan Marttaa ja Helmiä. Nyt sitä ongelmaa ei ole ollut kuin hetken aikaa ensimmäisenä päivänä. Hassua.

Mun kaveri toi kissoille lahjaksi kissanäyttelystä tuommoisen keppilelun, missä on päässä ilmeisesti jokin sudenkorentoa muistuttava härpäke. Lelu on tosi hauska, siinä on tosiaan nuo siivet, jotka pitävät ääntä keppiä heiluttaessa ja myös tuo vartalo-osio liikkuu todella aidonnäköisesti - tää on ehdottomasti yksi Kikin ja Aliisan lempileluista. Sitä otetaan suuhun, viedään ympäri kämppää ja sen perässä hypitään vaikka suoraan vesikuppiin.

Kaikki tämänkertaiset kuvat Kikistä ja Aliisasta on toteutettu yhteistyössä tämän kyseisen lelun kanssa.

Kiki: "My preciousss..."

Kiki ehdottomasti rakastaa tuota lelua Aliisaakin enemmän.

Narullisten keppilelujen kanssa täytyy kuitenkin muistaa aina olla varovainen ja laittaa lelu kissojen tavoittamattomiin silloin kun itse ei ole vahtimassa leikkimistä! Tällaisten lelujen kanssa vaarana on se, että kissa pyörittää lelussa olevan narun vahingossa esimerkiksi kaulan tai tassun ympärille, minkä seurauksena naru voi puristaa ja pahimmillaan tukehduttaa leikkijää. Kissa voi myös syödä narun - eli näissä leluissa on sama vaara kuin esimerkiksi lankakerien kanssa. Narullisissa keppileluissa ei kuitenkaan ole onneksi kovin pitkää narua. Kissa ei toki ole mikään avuton, varmasti kissa riuhtoo ja puree narua rikki jos se ilkeästi takertuu kissaan. Mutta kaikkea voi kuitenkin sattua.

Meidän porukalle koittaa kohta myös muutto! Me muutetaan kuun vaihteessa tästä hieman liian isosta asunnosta (51 m2) pienempään 36 m2 vasta remontoituun asuntoon. Muutin tähän asuntoon alunperin evakkoon tulipalosta, joka oli edellisen asuntoni alapuolella olevassa asunnossa. Mun piti asua tässä vain hetki ja hakea heti pienempää asuntoa, mutta tähänhän mä sitten jäin kuitenkin yli vuodeksi. Hups.

Uudessa asunnossa on myös lasitettu parveke, mitä itse hypetän täällä innolla! Mua vain hieman pohdituttaa, kun sen lasitetun parvekkeen alaosassa on horisontaalinen kapea rako. Se varmaan pitää verkottaa, pelkään että joku kissoista saa päänsä siitä läpi ja silloinhan koko kissa putkahtaa parvekkeelta alas. Jaiks. No, sitä täytyy katsoa sitten kun muutto on tehty! Jabadabaduu!

Ulkosalla heilumassa

Kuten monet muutkin kissaihmiset, mekin ollaan nyt käyty kissojen kanssa ahkerasti valjastelemassa ulkona. Olin niin uhkarohkea, että otin kaikki kolme kissaa yhtäaikaa ulos! Asun onneksi pienkerrostalojen ympäröimänä, missä ei ole mitään hirveää autoliikennettä, niin ei silleen ollut mitään suurta vaaraa ainakaan autoista. 

Aliisaa vähän jänskätti ulkoilu ja oudot äänet. Mutta kyllä Aliisa silti reippaasti paineli eteenpäin!

Huii, mitä tuolla pusikossa on! Tässä näkee muuten hyvin miten iso Kiki on kun vertaa Aliisaan.

Nauroin Ninniä koko ajan kun oltiin ulkona. Siinä se jöpöttää nätisti nurmen reunalla. En ole vieläkään saanut hankittua kolmatta hihnaa, minkä takia Ninnillä ei nyt sellaista ollut - todellakin pitäisi, pitäisi ja pitäisi olla. Tiesin kuitenkin, että Ninni jää luultavasti vain laiduntamaan johonkin nurmen nurkkaan - niinkuin Ninni tekikin. Ninni etsi itselleen hyvän paikan ja jäi siihen nököttämään. Hengailin koko ajan Ninnin lähettyvillä, että pystyn hyökkäämään valjaisiin kiinni jos Ninni lähtisi jonnekin lätkimään. Mutta kiltti Ninni nuuskutteli koko valjastelun ajan samassa paikassa tarkkailemassa tilannetta ympärillä.

Siellä se Ninni möllöttää! Möllöti möllöti!