Yksi juttu, mikä on nyt hiljattain herättänyt mielenkiintoni etenkin kissan käyttäytymisen kontekstissa, on kuinka vähän kissojen "peruskirjallisuudessa" on käsitelty kissaa saaliseläimenä. Monesti painotetaan kissan petoeläin-puolta, ja saaliseläin-puolesta on vain löyhä maininta, vaikka kissan saaliseläimen rooli voi mielestäni näkyä hyvinkin dominoivasti kissan käyttäytymisessä.
Kissa on lajina pienehkö nisäkäs, joka soveltuu monen isomman pedon saaliseläimeksi. Kissalta löytyy omat lajityypilliseen koodistoon kirjatut itsesuojeluvaistot, jotka saavat aikaan tietynlaista luonnollista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa. Mielestäni jopa niin yksinkertaiset ihmisen kokemat "ongelmat", kuin kissan sylissä pysymättömyys tai silityksen karsastaminen voivat johtua juuri näistä saaliseläimen itsesuojeluvaistoista - yleensä luonnontilassa isompi peto hakeutuu lähikontaktiin kissan kanssa saalistajan elementissä. Jos kissaa ei ole aktiivisesti totutettu (kesytetty) olemaan sylissä, on mielestäni täysin luonnollista, että kissa pyrkii sylistä pois. Vaikka kissat ovat eläneet Suomessa ihmisten kanssa mutualistisessa suhteessa jo tuhannen vuoden ajan ja kissoja on jalostettu hyvinkin pitkään, uskon lajityypillisten käyttäytymisen mallien olevan silti kesykissalla tallessa - toisilla yksilöillä varmaankin vahvemmin kuin toisilla.
Ihminen on kesytyksen kautta saanut muutettua kissan ajatusmaailmaa toisenlaiseen suuntaan, jolloin yhteiselo ihmisen ja kissan välillä on mahdollista. Mielestäni tämä on iso saavutus, kun asiaa ajattelee kissan näkökulmasta ja siitä, miten iso eläin ihminen on verrattuna kissaan. Tämän saavutuksen ihminen saa kuitenkin kissasta riippuen käännettyä aika nopeasti päälaelleen, jos ihminen ei ymmärrä kissan olevan myös saaliseläin ja reagoivan asioihin sekä ihmisen käyttäytymiseen sen mukaisesti.
Kissa on lajina pienehkö nisäkäs, joka soveltuu monen isomman pedon saaliseläimeksi. Kissalta löytyy omat lajityypilliseen koodistoon kirjatut itsesuojeluvaistot, jotka saavat aikaan tietynlaista luonnollista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa. Mielestäni jopa niin yksinkertaiset ihmisen kokemat "ongelmat", kuin kissan sylissä pysymättömyys tai silityksen karsastaminen voivat johtua juuri näistä saaliseläimen itsesuojeluvaistoista - yleensä luonnontilassa isompi peto hakeutuu lähikontaktiin kissan kanssa saalistajan elementissä. Jos kissaa ei ole aktiivisesti totutettu (kesytetty) olemaan sylissä, on mielestäni täysin luonnollista, että kissa pyrkii sylistä pois. Vaikka kissat ovat eläneet Suomessa ihmisten kanssa mutualistisessa suhteessa jo tuhannen vuoden ajan ja kissoja on jalostettu hyvinkin pitkään, uskon lajityypillisten käyttäytymisen mallien olevan silti kesykissalla tallessa - toisilla yksilöillä varmaankin vahvemmin kuin toisilla.
Ihminen on kesytyksen kautta saanut muutettua kissan ajatusmaailmaa toisenlaiseen suuntaan, jolloin yhteiselo ihmisen ja kissan välillä on mahdollista. Mielestäni tämä on iso saavutus, kun asiaa ajattelee kissan näkökulmasta ja siitä, miten iso eläin ihminen on verrattuna kissaan. Tämän saavutuksen ihminen saa kuitenkin kissasta riippuen käännettyä aika nopeasti päälaelleen, jos ihminen ei ymmärrä kissan olevan myös saaliseläin ja reagoivan asioihin sekä ihmisen käyttäytymiseen sen mukaisesti.
Otetaampa esimerkiksi kissan negatiivinen vahvistaminen - miksi se ei mielestäni ole toimiva tai hyvä ratkaisu?
Hypoteesi: Ihminen on lajina kissaa suurempi nisäkäs, jolloin luonnontilassa kissa yleensä mieltää ihmisen saalistajakseen. Ihmisen toteuttama negatiivinen vahvistaminen lietsoo kissan luontaista itsesuojeluvaistoa, jossa ihminen on saalistaja ja kissa on saalis. Ihminen vahingoittaa kissaa henkisellä tai fyysisellä tasolla, jolloin kissa liittää negatiivisen kokemuksen ihmiseen ja kissan luottamus ihmistä kohtaan alkaa rakoilla - uskomus saalistajan olemassaoloon kasvaa. Jos ihminen käyttää kissaan negatiivista vahvistusta, on vain luonnollista, että kissa alkaa karttamaan ihmistä ja mahdollisesti myös hyökkäilemään ihmisen kimppuun. Toisaalta kissasta riippuen, se voi myös alistua ja ahdistua. Suljettu tila (ihmisasunto) yleensä kärjistää negatiivisen vahvistamisen aiheuttamia reaktioita - kissalla ei ole pakopaikkaa, mitä ihminen ei jollain tavalla hallitsisi. Tällainen skenaario on myös otollinen aiheuttamaan kissalle stressiä, mikä taas aiheuttaa monia muita ongelmia sekä kissalle että ihmiselle.
Voitteko kuvitella ahdistuksen, pelon ja stressin määrää, mikä syntyy, jos kissa kokee elävänsä saalistajan (ihmisen) kanssa suljetussa tilassa pääsemättä pakoon? Kissan lajityypilliset vaistot eivät toteudu, kun kissa ei pysty pakenemaan pelottavaa tilannetta.
Itse en oikein kannata myöskään epäsuoraa negatiivista vahvistamista, missä kissa kohdistaa negatiivisen vaikutuksen esimerkiksi johonkin elottomaan elementtiin. Eräässä koulutustilaisuudessa tuli esiin hyvä esimerkki epäsuorasta negatiivisesta vahvistamisesta: jos halutaan estää kissan hyppiminen pöydille, pöydän reunalle voitaisiin kasata vaikkapa purkkeja, jolloin kissan hypätessä pöydälle purkit voivat kaatua ja pelästyttää kissan - pöydälle hyppäämiseen liitetään negatiivinen kokemus. Mielestäni tuntuu väärältä liittää negatiivisia kokemuksia jo valmiiksi pieneen reviiriin, mihin kissa ei voi itse juuri vaikuttaa. Epäsuorassa negatiivisessa vahvistamisessa tilaa rajataan negatiivisilla kokemuksilla.
Mielestäni asioita pitäisi aina lähestyä ensisijaisesti positiivisen vahvistuksen kautta, varsinkin kun puhutaan kissasta. Positiivinen vahvistaminen voi parhaimmillaan olla "jälkikesytystä" ja kissan aktivointia, jolloin ihmisen ja kissan välinen suhde sekä luottamusside vahvistuvat. Monet kissanomistajien kohtaamat ongelmat liittyen kissan käyttäytymiseen voivat johtua juurikin rakoilevasta luottamuksesta ihmisen ja kissan välillä. Jopa itse kissojen väliset skismat voivat johtua toisen kissan liian vahvasta saaliskäyttäytymisestä, mikä lietsoo taas toisen kissan petokäyttäytymistä. Jargh, monimutkaisia juttuja!
Okei, nyt ehkä karattiin vähän aiheesta, mutta pointtini kuitenkin on, että muistamalla kissan saaliseläimen ominaisuudet, mielestäni voidaan ymmärtää paremmin kissan käyttäytymisen syitä ja näin välttää myös omia kissoihin kohdistuvia hutilyöntejä. Kissan käyttäytymisessä on kolikon kaksi puolta: saalis ja saalistaja. Minua kuitenkin ihmetyttää, kun tätä saaliseläinkäyttäytymistä on noteerattu aika vähän lukemassani kissakirjallisuudessa - ehkä luen vain vääränlaisia kirjoja?
Ottiko joku kiinni ajatuksesta? Mitä mieltä te olette? Tämä on nyt ehkä vähän "raakaa" hyvin hailakasti teoriaan pohjautuvaa ajatuksenjuoksua, joten vasta-argumentit on tervetulleita!
Lopuksi vielä hassu kuva Helmistä, niin postaus ei tunnu niin tahmealta!
Kiinnostava teksti! Tuota Jackson Galaxyn My Cat from hell -ohjelmaa tuli joskus katsottua ennen kissojen hankintaa, ja siinä korostettiin kovasti noiden turvapaikkojen tärkeyttä juuri siksi, että kissa pääsee tarvittaessa uhkaavaa tilannetta pakoon omaan rauhaansa ja kokee ympäristönsä turvallisempana. Meillä tuo kissojen saaliseläinaspekti näkyy esimerkiksi hyvin silloin, kun kylään tulee koiria, vauvoja tai ihan vaan paljon ihmisiä, jolloin nuo turvapaikat ovat tosi tärkeitä. Samoin ulkoillessa huomaa, etteivät kissat tottele yhtään samaan tapaan kuin sisällä, kun iso osa kapasiteetista menee uuden ympäristön kartoittamiseen ja saaliseläimenä oman selustan varmistamiseen.
VastaaPoistaOlen tavallaan samaa mieltä siinä, ettei reviiriä pitäisi rajata epäsuoralla negatiivisella vahvistamisella, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan kissoja on vaikea kouluttaa olemaan kiipeilemättä pöydillä pelkällä positiivisella vahvistamisella, koska pöydälle pääsy on jo palkinto itsessään. Tai sanotaanko näin, että ainakin oman kokemuksen mukaan kissojen on ylipäänsä hankala ymmärtää sellaista konseptia, että jollekin tietylle alueelle ei saisi mennä ollenkaan. Meillä on silti lähdetty liikkeelle siitä, etteivät kissat juurikaan olisi keittiön pöydällä tai ruuanlaittotasoilla. Koulutuksen lähtökohtana oli se, että kissoilla olisi keittiössä paljon myös sallittuja alueita (ikkunanlaudat, keittiön pöydän tuolit, raapimispuu ja yhdellä seinustalla oleva sivupöytä). Silti oli kumminkin se vaikeus, että miten reagoida, kun kissa kiipeilee ei-sallituilla alueilla. Jostain luin, että kissat pitäisi nostaa aina sallittuun paikkaan ja kehua sallituilla paikoilla olemisesta, mutta meillä ei ainakaan ihan näin helpolla olla päästy.. Yksi vaikeus on se, ettei ehdi olemaan läsnä kiellettyjen alueiden vieressä reagoimassa, kun kissat oleskelevat pöydillä. Alussa kokeilimmekin sitten kaksipuoleista teippiä näillä tasoilla, joka tuntuu epämukavalta tassuihin, muttei sinänsä säikäytä kissaa, paitsi mahdollisesti ensimmäisellä kerroilla kissan hypätessä teipatulle pöydälle. Teippi toimi ihan ok hyvin siinä mielessä, että kissojen pöydällä kiipeily väheni paljon, olematta kuitenkaan liian kova negatiivinen vahvistus, koska välillä uteliaat kissamme menivät sitten kuitenkin kokeilemaan, että onko teippi vielä paikoillaan ja pystyisikö tästä teippien välistä kuitenkin kävelemään. Teippien poisoton jälkeen kieltona on toiminut sähähdys, jos kissat menevät pöydälle.
Joo tuo Jackson Galaxy on kyllä hyvä, katson sitä itsekin! Positiivinen vahvistaminen kyllä varmasti vie aikansa, enkä itse katso pahalla jos yritetään käyttää hyvin mietoja epäsuoran negatiivisen vahvistamisen keinoja. Musta on tosi hyvä että jos ruokapöydällä ei saa oleskella niin on sitten tarjottu muita sallittuja paikkoja - just näin! "Sähinä" on keino, jota itsekin käytän välillä. Mielestäni se on myös ihan toimiva kommunikointitapa kissan kanssa, jos kissa yhtäkkiä tekee jotakin "väärää" - siinä kissaa ei vahingoiteta henkisesti tai fyysisesti, vaan kissalle annetaan (tai ainakin yritetään antaa) "varoitus" kissan omalla kielellä.
PoistaMeillä oli muuten siellä koulutuksessa juuri tilanne, missä kouluttaja opetti ruokaryöväri Cornarinsa odottamaan sallitulla alueella onnistuneesti, kun hän itse laittaa itselleen ruokaa - opetus vaatii vain tosi paljon hermoja ja toistoja. Mutta on varmasti tapauksia, missä asiat eivät kuitenkaan mene oppikirjan mukaan ja on kokeiltava jotakin muuta. :D
Hyvä huomio ja kirjoitus! Kissojen saaliseläimen rooli tulee monesti näkyviin epäsuorasti ohjeissa ja kirjoituksissa: kissa kaipaa piilopaikkoja ja korkeita paikkoja oleskella (korkealla kissa ei tunne itseään yhtä uhatuksi kuin maassa, sillä se pystyy paremmin tarkkailemaan aluetta ylhäältä käsin eikä täten tule niin helposti yllätetyksi), kissan ylle ei ole hyvä kumartua jne. Monet kissat ahdistuvat kun niiden liikkuminen estetään esim. syliin nostamisessa ja monille kissoille myös omalta tutulta turvalliselta reviiriltä poistuminen on kauhistus. Jotkut pelkäävät äkkinäisiä liikkeitä, kovia ääniä jne. Epäsuoria ilmaisuja voisi hyvinkin perustella paremmin saaliseläimen roolin kautta etenkin tietokirjallisuudessa, se auttaa ymmärtämään miksi tietyt asiat on kissalle niin tärkeitä.
VastaaPoistaPositiivinen koulutus on huomattavasti eläinystävällisempi tapa kouluttaa kuin negatiivinen. Negatiivinen palautekin voi kuitenkin olla haitaton ja toimiva, mutta se vaatii syvää luottamusta ihmisen ja kissan välille ja tietoa siitä mitä tekee. Sähinä, murina yms on kissalle ihan luontaisia juttuja keskenäänkin, joten se voi toimia palautteena sen kummempia ongelmia aiheuttamatta (kunhan luottamus tosiaan on kohdallaan, aralle kissalle ei missään nimessä ole hyvä sähistä), traumoihin pyrkivä koulutus (säikäyttämiset ja muut vahvat negatiiviset koulutustavat) saavat eniten vahinkoa aikaan.
Ps. Hieno kruunu Helmillä! :D
PoistaKyllä, juuri tätä tarkoitin! Olen kans huomannut että monissa kirjoissa puhutaan näistä kissan perusominaisuuksista, mutta se syy - oi miksi, oi miksi - jää varjoon. Toivottavasti tähänkin puoleen paneudutaan jossain vaiheessa perusteellisemmin!
PoistaKyllä, olen samaa mieltä kanssasi! Itsekin käytän sähinää ja murinaa tarvittaessa, tosin en kyllä muista koska viimeksi olisi tarvinnut tätä kissakieltä käyttää. :D Nämä ovat juuri turvallisia kissan perustoimintoja, jotka eivät vahingoita vaan varoittavat. Luottamus kissan ja ihmisen välillä on tosiaankin kaiken perusta, jos sitä ei ole, se on rakennettava - sillon ei voi käyttää oikein mitään negatiivisia keinoja.
Helmin kruunu on paras! :D Nauroin ihan törkeesti, kun otin kuvia kun tuo nami oli Helmin päässä vaikka kuinka kauan! :'D
Pakko myöntää, ettei itsekään aina muista ajatella tätä puolta, kun joka puolella nimenomaan ylistetään kissan saalistajapuolta. Hyvä, että päätit kirjoittaa aiheesta! Pöpöstä tämä puoli tulee varsinkin ulkoillessa esille, jolloin esimerkiksi vieraita ihmisiä pitää lähteä heti piiloon.
VastaaPoistaItsekään en oikein asioista selvää otettuani pidä negatiivisesta vahvistamisesta, vaikka alussa tuli tyhmää kyllä vesiruiskua välillä käytettyä. Eihän se juuri tehonnut ja tuli itsellekin paha mieli. Nykyään kielletään sanallisella komennolla (tai sihahtamalla mikä on tähän mennessä ollut ainoa tehokas keino saada Pöpö pois tapettia repimästä) tai nostamalla vain pois kielletystä paikasta. Kielletyt paikat mieluummin tukitaan niin, ettei sinne pääse lainkaan, ja ainoat kielletyt tasot ovat liesituulettimen, telkkarin ja tietsikan näytön päällä. Positiivisen vahvistamisen voiman on huomannut varsinkin hoitotoimenpiteiden opettelussa, esim. kynsienleikkaus sujuu kehräten kun kissa tietää herkun olevan tulossa toimenpiteen jälkeen.
ps. Teille on haaste meidän blogissa!
Niinpä! Tämä ei todellakaan ole kaikille kissanomistajille itsestäänselvyys, en itsekään ole tosiaan spotannut kovin kummoisia mainintoja aiheesta. Komento, sähinä tai murina ovat mielestäni ihan toimivia, sähinää ja murinaa käytän itsekin ajoittain jos sille on tarvetta. Ne ovat kissan omaa kieltä, jotka eivät sinällään vahingoita, vaan lähinnä varoittavat. Positiivinen vahvistus on kyllä parasta, siitä tulee itselle ja kissalle hyvä mieli! Superduperhyvä jos se toimii teillä! :)
PoistaUulalaa, otamme haasteen vastaan! ;D Kiitokset!