Sisäkissat tapaturmissa: tulipalo

Suomen kaupungeissa kissoja pidetään yleisesti enemmän sisäkissoina kuin maaseudulla. Sisätiloissa asusteleviin kissoihin kohdistuu suljetun tilan aiheuttama erityinen onnettomuuksien uhka. 

Tutkielmasta "Kissat Suomen kaupungeissa": 

"Sisäkissoilla ja ulkoilutettavilla sisäkissoilla on myös erityinen uhka liittyen suljetussa tilassa asumiseen: onnettomuudet. Omistaja ei ole aina paikalla asunnossa tarkkailemassa sisäkissoja ja näiden elinympäristöä, jolloin onnettomuuden sattuessa kissat ovat loukussa asunnon sisällä yleensä ilman pakomahdollisuutta. Tällaisessa tilanteessa omistaja ei ole pelastamassa sisälle lukittua kissaa - kissa ei myöskään pysty pakenemaan ja pelastamaan itse itseään."

Kaupungeissa myös tiheä asutus voi lisätä onnettomuuksien riskiä: yksi ihminen voi aiheuttaa onnettomuuden, joka vaikuttaa myös lähellä asuviin ihmisiin ja heidän lemmikkeihinsä. Maaseudulla taas hajanaisempi asutus ja omakotitalojen dominanssi luo turvaa juuri toisten ihmisten aiheuttamilta onnettomuuksilta.

Nyt haluan kertoa oman kokemukseni onnettomuudesta, jossa myös Aliisa ja Ninni olivat mukana. Noin puolitoista vuotta sitten asuin kerrostaloasunnossa ja tein tammikuussa yhtenä iltana/yönä kymmenen aikoihin vielä koulutöitä koneella omassa kotonani. Tapitin siinä tietokoneen näyttöä ja rupesin sitten pikkuhiljaa haistamaan palaneen käryä. Hetken päästä kurkkasin keittiöön (en siis itse kokannut mitään) ja keittiöön tuprusi savua ilmastointiputken kautta - mitä ihmettä täällä tapahtuu. Hetken pällisteltyäni soitin hätänumeroon ja huomasin tilanteen vakavuuden vasta puhuessani puhelimeen - alle minuutin aikana koko keittiö oli ehtinyt täyttyä paksusta savusta. Sitten iski hervoton paniikki: KISSAT ÄKKIÄ KOPPEIHIN JA HETI ULOS. Samalla kun hätäpuhelu oli edelleen auki, syöksyin vaatehuoneeseen hakemaan kissojen kantobokseja. Vaatehuoneessa oli myös ilmastointiventtiili ja vaatehuone oli aivan täynnä paksua savua - luojan kiitos mulla oli kopat tosi helposti otettavissa, joten vetäsin ne nopeasti ulos vaatehuoneesta ja löin oven kiinni. Muistan että sain Aliisan heti kiinni, koppiin ja ulos asunnosta, mutta Ninni juoksi pakoon savua täynnä olleeseen keittiöön. Kun kyyristyneenä juoksin keittiöön, Ninni ampaisi sängyn alle. Ninni meni tottakai sängyn kauimmaiseen nurkkaan, jolloin jouduin siirtämään sänkyä, että sain Ninnin otettua kiinni. Laitoin Ninnin koppaan ja ulos asunnosta rappukäytävään. Sitten otin itselleni vielä mukaan talvitakin, avaimet ja puhelimen. Olohuone ja vessa olivat täynnä savua. Ampaisin itse rappukäytävään ja löin ulko-oven kiinni, ettei savua pääse käytävään.

Hätäpuhelu oli edelleen auki ja menin rappuset alas, jätin kissat aulaan lämpimään ja kävin kurkkaamassa ulkona oman asuntoni alapuoleisen asunnon ikkunoihin - asunto oli ilmiliekeissä, ja lieskat löivät ikkunaan. Otin kissat pois aulasta ja vein Aliisan ja Ninnin viereiseen rappuun lämpimään. Pakkasta oli kuitenkin se reipas 15 astetta. Hätäpuhelu lopetettiin tässä vaiheessa, kun palokunta saapui kohteeseen.

Katsoin ulkona toivottomana tilannetta - en nähnyt oman asuntoni ikkunoista enää lainkaan sisään, savu oli sumentanut koko asunnon. Jälkeenpäin summasin, että siinä meni tosiaan vain vajaa viitisen minuuttia, kun savu oli pimentänyt mun koko asunnon. Entä jos olisinkin mennyt leffaan niinkuin alunperin olin suunnitellut? Silloin olisivat kissat saattaneet olla kotona hengettöminä. Kauhistuttava ajatus.

Äitini tuli tunnin rapussa oleskelun jälkeen hakemaan meidät evakkoon heidän kotiinsa. Olin itse niin järkyttynyt tapahtuneesta, etten uskaltanut lähteä ajamaan jäiselle ja pimeälle tielle. Ensimmäisenä käytiin koko porukka pesulla, etenkin Ninni haisi tosi pahasti savulta - Ninni juoksi mua pakoon sinne savua täynnä olleeseen keittiöön. Soittelin seuraavana päivänä myös eläinlääkäriin josko kissat pitäisi kuitenkin tarkistaa savun vuoksi, mutta he käskivät nyt vain seurailla kissoja ja sanoivat että jos kissat käyttäytyvät normaalisti, hätää ei ole. Eikä siinä mitään, kissat olivat aivan normaaleja eikä mitään oireita koskaan tullut (huh).

Haluan tällä tekstilläni viestittää kaikille, että onnettomuuksia tapahtuu ja niitä kannattaa ennakoida niin hyvin kuin mahdollista. Varsinkin kissataloudessa olisi saattanut ottaa ohraleipä, jos boksit olisivat olleet alakerran varastotiloissa. Tämän tapauksen takia säilytän boksit aina asunnossa, helposti otettavissa ja lähellä ulko-ovea.

Varaudu tulipaloon!

- Palovaroitin toiminnassa ja kiinni katossa (isommassa asunnossa useampia)

- Sammutuspeite käden ulottuvilla

- Kuljetuskopat nopeasti saatavissa

- Ulko-ovessa tarra/kyltti, missä ilmaistaan asunnossa olevan kissoja ja mielellään myös kissojen lukumäärä on kerrottu -> näin palomiehet osaavat etsiä ja pelastaa kissat
- Sammuta/poista hellan sulake ollessasi pois kotoa
- Vakuutus on hyvä olla olemassa

- Tulipalotilanteessa ole rauhallinen, mutta kuitenkin ripeä

- Lähesty kissoja rauhallisesti, älä panikoiden

Tulipalotilanteessa ovessani olleen "asunnossa lemmikkieläimiä" -tarran merkitys ilmeni konkreettisesti: palomiehet etsivät asunnostani lemmikkieläimiä, kun astuivat sisään ensimmäisen kerran. En ollut saanut vielä mahdollisuutta kertoa, että lemmikit on jo evakuoitu minun toimestani. Ainakin kolme eri palomiestä kysyi minulta, ovatko asunnossa olevat lemmikit turvassa. Tästä mulle on tullut jo hieman huojentuneempi olo, koska nyt voin luottaa siihen, että palomiehet tosiaan etsivät lemmikkieläimiä jos itse en ole sitä tekemässä.

Turussa tällaisia oveen laitettavia tarroja saa tällä hetkellä ainakin Turun Eläinsuojeluyhdistyksestä ja Ravattulan Mustista ja Mirristä. Tämän tapaisia tarroja saattaisi löytyä myös oman paikkakunnan/alueen palolaitoksilla. Ja kai jonkinlaisen informaatioläpyskän pystyy itsekin askartelemaan oveen paremman puutteessa. Tarra kannattaa sijoittaa ulko-oveen postiluukun läheisyyteen - käsittääkseni mieluummin alemmas oveen kuin esimerkiksi seisovan ihmisen silmänkorkeudelle, koska palomiehet saattavat joutua savusukeltamaan rappuun, jolloin alemmas oveen sijoitetun lätkän huomaisi helpommin myös esimerkiksi ryömiessä tai kyyristyneenä. Ainakin siis kerrostalo-asunnoissa, missä rappu voi täyttyä savusta.

Aktivointipeli

Ostin ensimmäistä kertaa kissoille kokeiluun aktivointipelin. Silmäilin erilaisia aktivointipelejä ja olinkin alunperin ottamassa toista peliä, mutta kunnianhimoisena päätin että ensimmäisenä mielessäni ollut peli oli liian helppo. Päädyin sitten ottamaan Little&Biggeriltä tällaisen puisen palapyörän - se aikaisempi peli, johon iskin silmäni oli myös Little&Biggerin, mutta se oli luun mallinen ja siinä oli vain sellaiset perus puulaatat joita työnnetään puolelta toiselle ja alta paljastuu herkku. Tämä on hyvin samantapainen, mutta mielestäni tässä oli vähän enemmän haastetta, kun palat eivät liikukkaan ihan niin helposti ja paljasta alla piilevää herkkua.

Käytännössä peli on siis tämän näköinen. Kun laitoin peliin herkkuja sisälle, Kiki oli ensimmäisenä repimässä ja kaivamassa herkkuja. Toisena pelin kimppuun nyhversi salamyhkäinen Ninni, joka koitti onneaan vasta kun Kiki luovutti ensimmäisen kerran ja itsekin häivyin lautapelin luolta tekemään muita hommia. Ninni olikin sitten niin äärettömän fiksu, että Ninnihän kaivoi kaikki herkut laudasta kuin vanha konkari! Ja meillä ei ole tosiaan koskaan ollut mitään tällaista kunnon peliä, olin vähän huuli pyöreänä kun kurkkasin kuka niitä palasia siellä lonksutti. Hävettää ihan miten olen selvästi aliarvioinut Ninnin taidot tällaisessa, se tosiaan ihan rutiinilla veti laattoja sivuun toisensa jälkeen ja lauta oli pian tyhjä nameista. Haha! Pitää katsoa jos ostaisin Ninnille jossain vaiheessa jonkin oikein vaikean pelin. Tai sitten koitan itse väkertää jotakin - ehdotuksia?

Aliisa ei ole vieläkään edes koskenut lautaan, se mieluummin näköjään vain ihmettelee. Aliisa on tykännyt enemmän ihan vain noista namipalloista, niitä se pyörittelee pitkänkin tovin. Myös kananmunakennoihin piilotettujen herkkujen parissa Aliisa tykkää touhuta. Kikille peli tuntui olevan ihan hyvä ja Kiki väkersikin jonkin aikaa pelin parissa. 

Tässä videossa Kiki on pelannut peliä jo muutamia kertoja, joten laattojen liu'uttaminen sujuu jo suht. sutjakkaasti. Laitoin peliin sisälle Let's Biten itse saksittuja ankkaherkkuja, joista kisut tykkäävät aivan hirmuisesti! Joo, saatoin laittaa herkkuja ehkä hieman liikaa yhteen reikään, mutta saipahan Kiki nyt kunnolla kiitosta aktivoitumisesta! Ja näköjään myös noiden herkkujen saaminen noista rei'istä on oma haasteensa, haha.

Onko muilla aktivointipelejä kisuille?

Avital-lohiöljy

Mustissa ja Mirrissä lanseerattiin hiljattain uusi Avital-merkkinen lohiöljy. Kissojen edellisestä lohiöljykuurista on jo tovin verran aikaa, joten päätin ottaa kokeeksi kaikille kissoille yhteiseksi yhden 100 ml pullon! Olen aikaisemmin käyttänyt Iceland Pet -merkkistä lohiöljyä, jota tuo maahan Orijenin ja Acanan maahantuoja. Iceland Pet on toiminut meidän taloudessa hyvin, iso pullo on vain ollut ongelmallinen. Avitalista saa onneksi tosiaan tämän pienen 100 ml pullon, mikä riittää meille tosi hyvin. Avitalissa suosituksena on käyttää tuote kolmen kuukauden sisällä avaamisesta, mikä on varmaankin aika standardi kaikissa lohiöljyissä. Iceland Pet -lohiöljy on tehty islantilaisesta lohesta, kun taas Avitalin lohi on norjalaista.

Aloitin lohiöljyn antamisen hieman ohjeistettua annosta alhaisemmalla annoksella, sillä meillä kissoilla ei ole ollut säännöllisesti lohiöljyä käytössä ja lisäksi kuulin, että joillakin on mennyt tästä Avitalin lohiöljystä ohjeistetulla annoksella vatsa sekaisin parina ensimmäisenä päivänä. Ohjeistuksen mukaan alle viisi kiloisille kissoille/koirille pitäisi antaa 2,5 ml öljyä päivässä. Itse annoin tuon annoksen Aliisalle ja Kikille puoliksi ensimmäisen kolmen päivän ajan, jonka jälkeen nostin annostusta. En kyllä tainnut nostaa tuota annosta ihan 2,5 ml siltikään, vaan taisin antaa vain lähemmäs 2 ml / kissa. Sekoitin öljyn märkäruokaan/raakaruokaan. Ninni ei saanut tästä kuurista kuin muutaman pienen annoksen, sillä Ninni ei oikein perusta märkäruoasta tai raakaruoasta. Pitää miettiä jos joskus saisi Ninnille annettua kuurin jollain muulla tavalla - tosin, ei Ninnillä vaikuta ainakaan mitään "puutosta" olevan.

Avitalin lohiöljyssä on 15 % omega-3 rasvahappoja ja 10 % omega-6 rasvahappoja.

Pidin Aliisalle ja Kikille sellaisen noin kolmen viikon kuurin ja hyvin meni! Vatsat pysyivät kunnossa ja molempien turkeissa on ehkä aavistuksen kiilto lisääntynyt. Mutta mitään maailmaa mullistavaa ei ihon ja turkin kunnossa ole tapahtunut, koska Aliisalla ja Kikillä turkki ja iho ovat olleet alunperinkin ihan suht. kunnossa.

Hihii, yllä asiaan liittymätön video tältä päivältä kun käytiin Kikin kanssa ulkoilemassa! Täällä uuden kodin ympäristössä on tosi paljon lintuja, joiden tekemisten kommentaattorina Kiki haluaa näköjään toimia. 

Kiki tykkää linnuista. Lautasella.

Vierailulla Mustissa ja Mirrissä

Me oltiin käymässä Aliisan ja Kikin kanssa Turun Ravattulan Mustissa ja Mirrissä puolitoista viikkoa sitten, kun siellä vietettiin kissapäivää. Olin siis esittelemässä abessiinialaista ja somalia rotuna ihmisille. *Köh köh* kun mähän oon niin hyvä siinä...

Haha, tälle kuvalle naurettiin! "Kiki tunnustaa rakkautensa Compact Carelle". Tää kuva löytyy ilmeisesti myös Compact Caren Facebook-sivuilta, ainakin sellaista vihiä olen saanut. Hahah!

Aliisa ja Kiki olivat tällä reissulla ensimmäistä kertaa yhdessä vierailulla kodin/kotiympäristön ulkopuolella. Odotin, että Aliisa varmasti sähisisi Kikille kun mennään outoon ympäristöön, mutta toisin kävi! Aliisalla ja Kikillä ei ollut mitään ongelmia toistensa kanssa, ja voisin jopa sanoa, että Aliisa oli paljon reippaampi nyt kun Kiki oli mukana matkassa! Olen siis aikaisemminkin käynyt Mustissa ja Mirrissä yksin Aliisan kanssa ja silloin Aliisa oli hieman varautuneempi - nyt Aliisa jöllötti menemään Kikin perässä pitkin liikettä! Nyt voin huokaista helpotuksesta ja uskallan ottaa tämän dynaamisen duon myös näyttelyihin samaan aikaan. Olen hieman pelännyt sitä, että Aliisa alkaisi näyttelyssä nonstop-sähisemään Kikille, jolloin Kiki saattaisi alkaa käyttäytyä samoin - kaikinpuolinen stressi olisi taattu. Mutta tämän reissun perusteella näyttelytulevaisuus näyttää ainakin valoisalta!

Aliisa: "So tireed..."

Kerrankin saatiin joku muu ottamaan meistä yhteiskuva! Aliisa tykkää selvästi. 

Kiki oli oma rento ja iloinen itsensä, ei välittänyt vaikka ihmiset pyöri kärryjen kanssa ympärillä.

Kiki meni jopa Mustin ja Mirrin ulko-ovelle K-citymarketin puolelle makoilemaan, ei ollut moksiskaan vaikka ihmisiä vilisi kärryjen kanssa ohi. Kiki otti selvästi kontolleen sisäänheittäjän roolin! Kiki saikin vedettyä rapsuttajia sisään liikkeeseen.